Aineettoman kulttuuriperinnön hyödyntäminen matkailussa

Aineettomalla kulttuuriperinnöllä tarkoitetaan sellaisia käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia, tietoa, taitoja, jotka yhteisöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. Elävä perintö siirtyy sukupolvelta toiselle ja yhteisöt luovat sitä jatkuvasti uudelleen suhteessa ympäristöönsä. Perinnön siirtyminen vahvistaa identiteettiä ja jatkuvuuden tunnetta. (Unesco 2022.)

Yleisesti paremmin tunnetun vuoden 1972 Unescon maailmanperintösopimuksen rinnalle hyväksyttiin vuonna 2003 yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta, ja näin aineeton kulttuuriperintö tunnustettiin aineellisen, fyysisen kulttuuriperinnön perinnön rinnalla. Sopimuksen ytimessä ovat perinnettä harjoittavat yhteisöt, ryhmät ja yksilöt. Sopimuksen mukaan jokainen sen ratifioinut maa on sitoutunut laatimaan ja ylläpitämään kansallista aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa. Kansalliset luetteloinnit muodostavat perustan kansainväliseen luettelointiin. (Unesco 2022.)

Suomen aineetonta kulttuuriperintöä kootaan yhteisöjen toimesta Museoviraston ylläpitämään wikiluetteloon, josta edelleen voi hakea Suomen kansalliseen luetteloon. Luetteloissa on juhlaperinteitä, käsityöperinteitä, leikkejä ja pelejä, taitoja sekä esittävää taidetta.

Museoviraston ohjeistuksessa elävän perinnön kansallisen luettelon arvioitsijalle kuvaillaan hyväksyttyjä elävän perinnön kohteita seuraavasti: ”Esitysten ytimessä tulee olla tekeminen, harjoittaminen ja välittäminen ihmisiltä toisille. Luetteloinnissa huomioidaan ne elävän perinnön muodot, joita harjoitetaan Suomessa tänä päivänä – riippumatta siitä onko niiden alkuperä kotimainen tai harjoitetaanko niitä Suomen lisäksi muissakin maissa.” (Museovirasto 2023a.) Keskipohjalaisia perinteitä luetteloissa ovat mm. pääsiäiskokkojen polttaminen, pidro-korttipeli sekä purpuritanssi (Museovirasto 2023b). Kaustislainen viulunsoitto on valittu Unescon globaaliin ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Myös Unescon luettelossa olevat suomalainen saunomiskulttuuri ja pohjoismainen limisaumaveneperinne ovat Keski-Pohjanmaalla harjoitettuja perinteitä (Unesco 2024). Aineetonta kulttuuriperintöä on luonnollisesti myös luetteloimaton perinne ja tekeminen.

Kun yhteisö näkee tarpeen perinteen säilyttämiselle ja siirtämiselle, haluaa pitää perinteen elävänä ja kokee sen omaksi perinnökseen, se on kulttuuriperintöä. Itse kulttuurin toteuttamisen ja siirtämisen prosessi on olennaista. (Björkholm 2011.)

Maaliskuussa 2024 järjestettyyn Keski-Pohjanmaan matkailufoorumiin oli kutsuttu matkailualan toimijoita ja aiheesta kiinnostuneita. Teemoina olivat aineeton kulttuuriperintö, kestävä matkailu sekä kuntien rooli alueyhteistyössä.

Tapahtuman yhteydessä pidettiin ICH North -hankkeen työpaja ”Aineettoman kulttuuriperinnön hyödyntäminen matkailussa”. Työpaja järjestettiin kaksi kertaa ja osallistujia oli yhteensä 68. Työpajan alussa esiteltiin ICH North -hanke ja aineettoman kulttuuriperinnön konsepti sekä kysyttiin pieniä kulttuuriin liittyviä lämmittelykysymyksiä. Sen jälkeen osallistujat vastasivat itsenäisesti ja anonyymisti padlet-kyselyyn, jossa vastausten määrää ei rajoitettu ja osallistujat näkivät reaaliajassa toistensa vastaukset.

Kysyimme aineettoman kulttuuriperinnön kokemiseen liittyvistä paikoista, yhteistyöstä ja mahdollisista uusista palveluista tai tuotteista. Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus jättää vapaa kommentti kohtaan “Muuta, sana on vapaa”. Työpajan lopussa kävimme keskustellen läpi osan vastauksista.

Kysymykseen missä matkailija voi ja voisi kokea aineetonta kulttuuriperintöä (perinteisesti jo olemassa olevat paikat ja uudet paikat) tuli paljon vastauksia. Pääryhmiksi nousivat rakennukset, luonto, osallistava toiminta, tapahtumat ja juhlat sekä muut maininnat.

Kysymykseen mahdollisista yhteistyötahoista ja yhteistyön eduista esitettiin muodossa “Yhteistyötahot: Ketä ne voisivat olla ja miksi yhteistyö olisi kaikille osapuolille antoisaa? (brändäys, arvopohja jne.)”. Jaoimme vastaukset neljään ryhmään. Yhtenä ryhmänä olivat yleisesti kaikki mahdolliset yhteistyötahot, toisena nimenomaan yrityksen ja luovan alan yhdistelmät, kolmantena vastaukset, joissa oli nostettu tietty vastuutaho koordinoimaan yhteistyötä ja viimeisenä yleinen yhteistyön kannatus.

“Rohkealla ja ennakkoluulottomalla asenteella voi yhdistää lähes kaikkien alojen palveluita elävän perinnön kokemuksiin. Tällä alueella on paljon perinteitä ja vahvuuksia, joita voidaan jatkuvasti kehittää. Perinteisesti yhdistetään ruokakulttuuria, musiikkia, luontokohteita, merellistä historiaa jne., mutta eri alojen erityisosaamista löytyy monelta muultakin alalta, ja mitä yllättävämpiä yhtälöitä löytyy, sen hienompaa.”

Kolmantena kysymyksenä osallistujille oli “Palvelu, tuote / Mitä aineettomaan kulttuuriperintöön liittyvää voisitte tehdä yhdessä?”. Jaoimme vastaukset sisältöperusteisiin ja palvelumuotoiluun liittyviin ryhmiin. Sisältöperusteiset jaettiin vielä alaryhmiin: ohjatut luontoretket, ruoka, kieli- ja paikkasidonnaiset palvelut/tuotteet, hyvinvointi, puurakentaminen sekä musiikki yhdistettynä uuteen paikkaan.

Viimeisessä kohdassa sai kommentoida vapaasti aiheeseen liittyen. Vastauksissa näkyi toive yhteistyöstä ja sen merkityksen korostaminen sekä koordinoidusti alueellisesti että toimijoiden välillä. Yhteistyön merkitys pakettien kokoamisessa sekä elämysten ja ideoiden tuotteistamisessa nostettiin esiin. Yhdessä vastauksessa korostettiin aineettoman kulttuuriperinnön hyödyntämistä kestävästi ja perinteen harjoittajia kunnioittaen. Yhteistyön ja verkostoitumisen tarvetta kuvaa vastaus: “Yhteisiä rentoja tapaamisia matkailutoimijoiden kesken olisi oltava säännöllisesti”.

Vastausten tarkempi erittely ja ryhmittely on osoitteessa https://net.centria.fi/wp-content/uploads/2024/09/Matkailu-ja-kulttuuriperinto-_tyopajan-vastauksien-ryhmittely-ja-koonti.pdf

Sekä Keski-Pohjanmaan maakuntastrategiassa että Kaustisen seudun matkailun edistämisen strategiassa visioidaan aluetta hyvinvointimatkailuun ja kulttuuriosaamiseen profiloituvana (Keski-Pohjanmaan liitto 2021; Kaustisen seutu 2024). Työpajaan osallistuneiden vastauksissa näkyy paikallisten vahvuuksien suuri matkailullinen potentiaali. Paikallisia elementtejä voisi käyttää vahvemmin viestinnässä ja kehittää matkailutuotteita niiden ympärille. Yhdessä suunnittelu ja tekeminen voisivat antaa lisäarvoa sekä kulttuuri- että matkailutoimijoille.

Parhaimmillaan kulttuuriperinnön sisällyttäminen elinkeinoon voi tuoda hyötyjä sekä matkailuyritykselle että yhteisölle tai kulttuuritoimijalle. Yhteistyön avulla kulttuuriperintö voi saada lisää näkyvyyttä ja harrastajia. Matkailulle kulttuurisisältö voi monipuolistaa palvelutarjontaa ja sen avulla tasoittaa matkailun sesonkivaihteluita. Sisältöä voidaan rakentaa kulttuuriperinne pääaineena tai tuoda sillä lisämaustetta ja erottautua muista.

Yhdistykset saattavat olla niitä, jotka pitkälti jo harrastavat ja toteuttavat kulttuuriperintöä, ja yritykset tuotaisiin mukaan yhteistyön kautta. Yhdistyksissä on paljon tietoa ja osaamista, mutta resurssit ovat usein pienet ja aikataulujen yhteensovittaminen yrityksen ja vapaaehtoistoimijoiden kesken voi olla haastavaa. Yhdistykset voisivat kuitenkin hyötyä yhteistyöstä näkyvyyden lisäksi myös varainhankinnan keinona.

Luonteva tarinallisuus palveluiden rakentamisessa ja viestinnässä saa aikaan erottuvia ja mielenkiintoisia tuotteita. Kun tuotteen sisältö pohjautuu toteutuspaikkaan, yhteisöön tai omaan perinteeseen, se ei ole päälle liimattua vaan antaa aitoja kokemuksia. Nimenomaan aitous houkuttelee matkailijoita, ja myös palvelun tuottajalle on helpompi järjestää tarjontaa, joka tuntuu itselle omalta ja luontevalta. Markkinointivideoissa kannattaa käyttää ilmaisen hissimusiikin sijaan paikallista kansanmusiikkia ja käyttää aitoja paikallisia kuvia kuvapankkikuvien sijaan.

Aineetonta kulttuuriperintöä ei ole käytetty paljoa Keski-Pohjanmaan matkailussa lukuun ottamatta kaustislaista viulunsoittoa. Työpajavastauksissa nousi esiin mm. kommentti veneenrakentamisperinteistä. Limisaumaveneperinne pääsi Unescon listalle vuonna 2021 (Unesco 2024), mutta sitä ei ole alueella nostettu esiin tai hyödynnetty juuri lainkaan. Matkailutuotteena voisi esimerkiksi olla puuveneen entisöinti ja veneily perinneveneillä.

Keski-Pohjanmaan matkailustrategiassa 2021–2025 mainitaan maakunnan vahvuuksina muun muassa monipuolinen luonto, vahva kulttuuriosaaminen sekä yhteisöllisyys (Keski-Pohjanmaan liitto 2021). Nämä vahvuudet tulivat esiin myös työpajassa. Vahvuudet on tunnistettu, mutta niiden määrätietoinen, järjestelmällinen ja pitkäjänteinen hyödyntäminen ja edistäminen vaativat suunnitelmallisuutta ja resursseja. Ilman organisointia toteutuminen voi olla satunnaista eikä luo maakunnallisesti yhtenäistä kokonaisuutta matkailun viestissä ulospäin.

Voimassa olevassa Keski-Pohjanmaan matkailustrategiassa yhdeksi maakunnan matkailun strategisista tavoitteista on nimetty yhteistyön organisointi (Keski-Pohjanmaan liitto 2021). Tämän kyselyn vastauksissa nousi esiin erilaisia ehdotuksia ja toiveita tämän organisoinnin muodoista ja vastuista.

Varsinaisia koordinointimalleja esitettiin vastauksissa melko vähän; enemmän esiin nousi yhteistyöverkostoon ja siihen kuuluviin toimijoihin liittyviä vastauksia. Vaikuttaa siltä, että selkeää mallia ei ole pohdittu, mutta toiveissa oli, että jokin taho koordinoisi yhteistyöverkostoa, ei välttämättä varsinaista yhteistoimintaa. 

ICH North -hanke edistää rajat ylittäviä musiikkiperintöön liittyviä toimia Pohjois-Norjassa, -Ruotsissa, -Suomessa ja Saamenmaassa. Hanketta rahoittaa EU:n Interreg Aurora -ohjelma ja Suomen kansallista osuutta Lapin liitto. Hankkeessa työstetään verkkokurssia, digitaalista karttaa ja oppimateriaalia. Lisäksi edistetään aineettoman kulttuuriperinnön ja yrittäjyyden yhdistämistä sekä yhteisön osallistumista musiikkiperinnön säilyttämiseen arkistoissa.