Sari Niemi
Johanna Hautamäki
Centria- ja LAB-ammattikorkeakoulu olivat mukana kansainvälisessä esiselvityshankkeessa etävuorovaikutustaitojen tilanteesta työelämässä. Sen tuloksena kirjoitettiin laaja raportti kuvaamaan aihetta hankkeessa mukana olleiden kumppaneiden toiminta-alueilla Suomessa, Ruotsissa, Virossa, Norjassa ja Puolassa. Tässä artikkelissa kuvataan lyhyesti havaittuja tarpeita.
Harvat organisaatiot ovat viime vuosina välttyneet toimimisesta digitaalisissa ympäristöissä. Koronan myötä etätyön ja kaiken sähköisen liiketoiminnan kasvaminen on tuonut mukanaan myös uudenlaisia osaamistarpeita. Esimerkiksi etätyön johtamisesta tai digivalmiuksista puhutaan paljon, mutta vähemmän on kiinnitetty huomiota etävuorovaikutustaitoihin. Centria ja LAB-ammattikorkeakoulu olivat mukana kansainvälisessä Distance Lab -hankkeessa, jossa laadittiin esiselvitys etävuorovaikutuksen tilasta ja tarpeista pk-yrityksissä (Hautamäki 2021). Keskeistä selvityksessä oli juuri etäyhteyksillä tapahtuva vuorovaikutus, jota organisaatioissa tarvitaan sekä päivittäisessä kanssakäymisessä että liiketoiminnassa. Yhtenä lähtökohtanamme on ollut, että siirryttäessä kasvokkain tapahtuvasta kohtaamisesta etäyhteyksiin pelkät toimivat laitteet eivät riitä toimivan yhteyden syntymiseen etänä, vaan tarvitsemme myös uusia taitoja vuorovaikutukseen. Termillä Distance Interaction Soft skills (DIS) tarkoitamme juuri vuorovaikutuksen pehmeämpää puolta saatavilla olevien teknisten laitteiden, ohjelmistojen tai verkkoyhteyksien sijaan.
Esiselvityksen aikana etävuorovaikutuksen tilasta ja tarpeista kerättiin aineistoa puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastatteluihin valikoitiin satunnaisesti 58 pk-yrityksen, 14 suuren yrityksen ja 15 julkisen tai kolmannen sektorin edustajaa Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Norjassa. Haastateltavat olivat laajasti eri toimialoilta ja jakautuivat melko tasaisesti paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti toimiviin yrityksiin. Haastatteluiden ja olemassa olevaan tutkimustietoon perehtymisen lisäksi keräsimme tietoa yritysten etätarpeita tukevista innovaatioympäristöistä ja muista kehittämisen fasiliteeteista. Seuraavassa vedämme yhteen keskeisimmät havainnot ja tarpeet.
Mitä on yrityksen digitaalinen pääoma?
Yritykset ja muut organisaatiot ovat hyvin eri vaiheissa digitaalisen osaamisen suhteen. Yrityksen digitaalisuuden tilaa laajassa mittakaavassa kuvaa hyvin digitaalisen pääoman jäsennys, jossa pääpaino on ”soft skillseillä” eli esimerkiksi vuorovaikutuksella, ongelmaratkaisutaidoilla ja yhteiskehittelyosaamisella digitaalisessa ympäristössä. Teknologia ja teknologian tekniset käyttötaidot tukevat mutta eivät ole pääroolissa (KUVA 1). (Ragnedda 2018.)
Kuitenkin haastatteluiden perusteella yritysten digitaalisen pääoman arviointi osoittautui vaikeaksi, sillä jäsennys ei vielä ole varsinainen pk-yrityksille soveltuva arviointiväline. Haastateltavat olivat hyviä kertomaa nykytilastaan ja arjen käytännöistään digitaalisessa vuorovaikutuksessa mutta eivät siitä, mikä yritysten kokonaistilanne on. Yleisesti olisi siis tarvetta laajemmalle, mahdollisesti visualisoidulle jäsennykselle siitä, mitä kaikkia tekijöitä yritysten kannattaisi huomioida etävuorovaikutuksessa. Tämä auttaisi havainnollistamaan aihetta ja organisaatioita tiedostamaan paremmin osaamistarpeita. Näin yrityksissä olisi edes mahdollista havainnoida, mitä ulottuvuuksia etäyhteyksillä toimivassa yrityksissä tulisi huomioida, ja arvioida omaa tilannettaan suhteessa kehykseen.
Kasvokkaisen ja etävuorovaikutuksen välillä on eroja
Haastateltujen yritysten edustajat kertoivat myös kokemuksiaan etävuorovaikutuksen sujuvuudesta – tai oikeastaan sujumattomuudesta. Käytännössä monet organisaatiot olivat pakon edessä pystyneet siirtämään sisäiset ja ulkoiset toimintonsa kokonaan tai osittain verkkoyhteyksien varaan. Vaikka siirtymä oli teknisesti sujunut melko hyvin, sosiaalisesti vuorovaikutuksen sujuvuutta ja luontevuutta ei ollut pystytty siirtämään. Etävuorovaikutus koettiin puutteelliseksi, väärinymmärrysten todennäköisyys korkeammaksi ja vuorovaikutustilanteet kuormittavammiksi. Mielenkiintoista myös oli, että organisaation koolla tai sektorilla ei tässä suhteessa vaikuttanut olevan merkitystä. Koska etävuorovaikutus on tullut ainakin jossain määrin jäädäkseen, organisaatioissa tarvittaisiin koko henkilöstölle lisää osaamista etävuorovaikutukseen, jopa organisaatiokulttuurin muutosta. Tarvittaisiin myös virtuaalifasilitoinnin osaamista, jotta etävuorovaikutustilanteita voitaisiin toteuttaa osallistavammin.
Haasteet luoda strategia koronan jälkeiseen aikaan
Organisaatioiden valmiudet vastata ja muuttaa toimintatapojaan koronan tuoman digitalisaatiohaasteen edessä ovat vaihtelevia. Osa on siirtynyt käyttämään etäyhteyksiä pakon edessä, ja toiminnan on tarkoitus palata aiempaan malliin. Toisissa organisaatioissa on kehittynyt arkeen uusia tapoja, joiden arveltiin jäävän käyttöön. Erilaiset lähtökohdat ja eritahtinen kehittyminen koronan aikana tarkoittavat sekä organisaatioiden että niiden työntekijöiden erilaisia valmiuksia toimia tulevaisuudessa. Tämä on näkynyt paitsi käytännön tasolla, myös strategiatasolla – tai oikeastaan strategian puutteina. Koronan tuoma digitalisaatio on tuonut paljon mahdollisuuksia paikkariippumattomaan arvonluontiin ja paikkariippumattomien ekosysteemien hyödyntämiseen. Kuitenkaan haastatteluiden mukaan monessakaan yrityksessä tai organisaatioissa tällaisia asioita ei ole edes mietitty. Vain pieni osa organisaatioista on lähtenyt muuttamaan tuotetarjontaansa ja strategiaansa uuteen suuntaan, tavoitteenaan jatkaa uusia toimintatapoja myös koronan jälkeen. Laajempi paikkariippumattomuuden hyödyntäminen edellyttäisi myös kehittyneitä etävuorovaikutustaitoja läpi organisaation.
Haasteet digitalisuutta tukevissa innovaatiotoiminnoissa
Hankkeen selvityksessä kartoitettiin myös olemassa olevia pk-yrityksille tarkoitettuja innovaatioympäristöjä ja -menetelmiä. Kartoitus tehtiin hankkeen toteuttajien toiminta-alueilla. Sen perusteella pk-yrityksille on kyllä tarjolla erilaisia TKI-toiminnan innovaatioympäristöjä, -palveluita ja menetelmiä, mutta suureksi osaksi ne on suunniteltu kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa toteutettaviksi tai kasvokkaisten toimintojen kehittämiseen. Suurin osa TKI-palveluista ei ole siirrettävissä suoraan digitaaliseen toimintaympäristöön, vaan palveluiden ja menetelmien toimintaperiaatteet tulisi miettiä uudelleen.
Haasteet vastata pk-yritysten nopeasti muuttuneisiin osaamistarpeisiin
Viimeinen raportin havainto koskee radikaalisti muuttuneiden ja lisääntyneiden osaamistarpeiden ja yritysten perinteisten koulutusten ja -sisältöjen välistä kuilua. Kuilu voi olla kaventunut koronatilanteen edetessä, mutta haastatteluiden perusteella koronan aikaiset osaamistarpeet olivat suuria. Haasteellista on, ettei etävuorovaikutustaitoja varsinaisesti ole tunnistettu taidoiksi, joita tulisi kehittää. Kovin laajalla rintamalla ei myöskään ole yritetty löytää keinoja osaamistarpeen täyttämiseen. Organisaatioissa on haastatteluiden perusteella ollut tukea erilaisten digitaalisten välineiden tekniseen käyttöön, muttei varsinaisesti siihen, miten arjen vuorovaikutus, esihenkilötyö, yhteisöllinen oppiminen tai yhteiskehittely toimisi verkossa. Pitkällä aikajänteellä etävuorovaikutustaitojen kehittymättömyys herättää huolen innovaatiotoiminnan hidastumisesta, mutta sillä on vaikutus myös työhyvinvointiin ja organisaation sosiaaliseen pääomaan.
Lopuksi
Selvityksen perusteella sekä yrityksissä että yrityksiä tukevissa TKI-ympäristöissä on kehittämistarpeita digitaalisissa toimintaympäristöissä toimimiseen. Haasteet koskevat monin tavoin etävuorovaikutusta. Toisaalta voidaan perustellusti kysyä, eroavatko haasteet yleisistä vuorovaikutuksen kehittämiseen liittyvistä haasteista – eivät ehkä kaikilta osin. Silti etävuorovaikutustaitojen ja taitoja kehittävien ympäristöjen kehittäminen tukisi esimerkiksi toimintaedellytyksiä harvaan asutuilla alueilla ja siten lisäisi alueiden ja alueiden asukkaiden yhdenvertaisuutta.
Lähteet
Hautamäki, J. (toim.) 2021. Distance LAB. Output 1: Report on the State of Play: Status of distance interaction soft skills within the Baltic Sea region, current state, and emerging needs. Julkaisematon raportti.
Ragnedda, M. 2018. Conceptualizing Digital Capital. Journal of Telematics and Informatics 35, 11-21.
Sari Niemi
Kehittämispäällikkö
LAB-ammattikorkeakoulu
p. 044 708 0193
Johanna Hautamäki
TKI-asiantuntija
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 631 6754
