Excelillä liikkeelle hiilijalanjälkilaskennassa

Hiilijalanjäljen laskentaan on olemassa useita erilaisia työkaluja ja malleja. Laskentamenetelmissä on eroavaisuuksia. Tässä artikkelissa tarkastelemme GHG- eli Greenhouse Gas -protokollaa, joka on yksi yleisimmistä maailmanlaajuisesti käytetyistä menetelmistä. Tätä vuonna 1998 julkaistua menetelmää pidetään yhtenä luotettavimmista, ja siinä päästölähteet jaotellaan kolmeen eri kategoriaan: Scope 1, Scope 2 ja Scope 3. (World Business Council for Sustainable Development 2004, 2). Tarkastelu lähtee siitä, että yrityksessä hahmotetaan kaikki oma toiminta ja siihen liittyvät tekijät, jotta saadaan selville välittömät ja välilliset päästöt koko elinkaaren aikana (OpenCO₂.net).

Scope 1 -kategoriaan jaotellaan ne päästöt, jotka syntyvät suoraan yrityksen toiminnan seurauksena paikan päällä toimipisteissä. Päästöjä syntyy polttoaineiden poltosta omissa laitteissa, kuten lämmittimissä ja jätteenpolttolaitoksissa, polttoaineiden käytöstä omissa liikkuvissa laitteissa ja kulkuneuvoissa, kuten trukeissa, tuotantoprosessissa, kuten betonin valmistuksen kalsinointivaiheessa, ja hajapäästöinä eli esimerkiksi viilennyksen kylmäainevuotoina. (World Business Council for Sustainable Development 2004, 27.)

Scope 2 -luokkaan jaotellaan yrityksen käyttämien ostohyödykkeiden päästöt. Tähän kuuluvat siitä energiasta tulleet päästöt, jota yritys ostaa oman toimintansa pyörittämiseen, lämmitykseen ja viilennykseen. (World Business Council for Sustainable Development 2004, 27.)

Scope 3:een kuuluvat päästöt, jotka syntyvät niiden tuotteiden valmistamisesta, joita yritys tarvitsee omassa tuotantoprosessissaan. Näitä ovat muun muassa myytyjen tuotteiden loppukäytöstä, tavaroiden ja palveluiden hankinnasta tai jäte- ja vesihuollosta syntyneet päästöt. Lisäksi tähän kuuluvat yrityksen valmistamien tuotteiden aiheuttamat päästöt, kun ne myydään eteenpäin ja kun ne poistetaan käytöstä, kuten kuljetus ja jakelu, myytyjen tuotteiden ja palveluiden käyttö ja käytöstä poisto. (World Business Council for Sustainable Development 2013, 7–10.)

Scope 3:n päästöt on luokiteltu 15 alaluokkaan. Työmatkaliikenne ja liikematkustus kuuluvat myös Scope 3:een. Ei siis ole toimintaa, palvelua eikä toimialaa, joista ei syntyisi GHG-protokollan jaottelun mukaan jotain päästölähteitä ja päästöjä. Mitä yksinkertaisempi oma toimintaprosessi on, sitä helpompi on toiminnalleen tehdä muutoksia ja päästä nollapäästötavoitteisiin.

Vastuullisuusraportointidirektiivi CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) astuu voimaan vuoden 2024 alussa. Tämä direktiivi tulee koskemaan suuryrityksiä (yli 500 työntekijää), joita koskee jo nyt raportointivelvollisuus Scope 1 – ja Scope 2 -luokkien päästöistä, mutta myös yrityksiä, joissa on yli 250 työntekijää, liikevaihto on yli 40 miljoonaa euroa, tai tase on yli 20 miljoonaa euroa. (Ontronen 2023.) Rakentamisen toimialalla ilmastoselvitys on tulossa pakolliseksi uudisrakennuksille ja niihin vertautuvalle korjausrakentamiselle vuonna 2025 (Riikonen 2021).

Pohjanmaan liiton ja Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamassa DeCiDe-Developing Circular Design -hankkeessa yritykset toivoivat apua protokollien ja laskentatapojen ymmärtämiseen (Fleen ym. 33). Centria-ammattikorkeakoulun asiantuntijat tiivistivät yli satasivuisen GHG-protokollan aukeaman mittaiseksi ja loivat Excel-laskentataulukon, johon yritys pystyy jaottelemaan oman toimintansa päästölähteet eri luokkiin. Laskentataulukkoon on myös kerätty päästökertoimet ja laskentakaavat hiilidioksidiekvivalenttimäärille. Laskentataulukko ja opas on ladattavissa osoitteesta https://net.centria.fi/hanke/decide/.

Scope 1 ja 2 ovat siis helposti todennettavissa ja laskettavissa. Niistä kannattaakin lähteä liikkeelle. Haastavin kategorioista on Scope 3, vaikka joissakin tapauksissa sen luokan päästöjen osuus on jopa 90 % liiketoiminnan päästöistä (Cumberlege 2013). Neuvona, GHG-protokollankin mukaan, on valita ensiksi ne selkeimmät ja oman toiminnan kannalta oleellisimmat päästöt (World Business Council for Sustainable Development 2004, 30), esimerkiksi työmatkaliikenne, liikematkustus, jätehuolto ja sellaiset kuljetuspalvelut, joiden tiedot ovat yhteistyökumppaneilta helposti saatavilla. Vastuullisuusraportointidirektiivin myötä myös Scope 3:een liittyvien tietojen kerääminen arkipäiväistyy ja tehnee laskentaan ryhtymisen helpommaksi.

Etätyön yleistyessä yrityksissä mietitään, miten huomioida muualla kuin työpaikan toimitiloissa työskentelevien hiilijalanjälki. Tähän on kehitetty malleja, kuten KEY ESG:n malli, joka perustuu tyypilliseen työntekijäkäyttäytymistä tarkastelevaan tutkimukseen ja tekee oletukset muun muassa laitteiden tehokulutuksesta, työajoista, lämmityksestä ja jäähdytyksestä (Key ESG 2022).

Scope 3:een kuuluvien päästölähteiden tarkastelu saattaa jopa ärsyttää yrityksiä (Ontronen 2023). Toisaalta elinkaariarvioinnit, hiilijalanjälkilaskelmat ja muut ympäristövastuullisuuden näkökulmat vaativat ehdotonta läpinäkyvyyttä (World Business Council for Sustainable Development 2004, 38). Erityisesti läpinäkyvyys korostuu Scope 3:ssa, jossa edelleenkin on mahdollista valikoida, mitä siitä huomioi laskelmissaan. Tässä on vaarana ja pelkonakin viherpesu, jos tuloksia jätetään julkaisematta tai niitä julkaistaan valikoidusti, jolloin toiminnan ilmastovaikutuksista ei saada todellista kuvaa. (GreenCarbon 2021.)

DeCiDe-hankkeessa asiantuntijat huomasivat, että oman yrityksen toiminnan tarkastelussa ja asioiden kirjaamisessa on hyvä, että siihen osallistuu henkilöitä yrityksen eri osastoilta. Keskustelemalla, selvittämällä ja esittämällä kysymyksiä saadaan kattava ja ennen kaikkea todenmukainen kuva yrityksen eri toiminnoista ja päästölähteistä. (Fleen ym. 2023.)

Hiilijalanjäljen laskeminen on siis jatkuvaa toiminnan tarkastelua ja laskentaa, ei mikään kerran ilmoitettava lukuarvo. Useimmiten kokonaispäästömäärä yritys- tai tuotekohtaisesti ilmoitetaan vuosittain. Hankkeeseen osallistunut yritys halusi kuitenkin tarkastella kuukausikohtaisesti päästölähteitään. Näin tehtyjen muutosten ja parannusten vaikutus näkyy nopeammin ja selkeämmin. Samoin huomataan esimerkiksi laitteiden huollon tarve tai eniten energiaa kuluttavat toiminnot nopeammin. (Fleen ym. 2023, 33.)