Minna Koivula
Mikä olisi vaihtoehtoinen tapa toteuttaa hankkeen päätösseminaari? Miten kertoisimme värikkäästä ja antoisasta kahden ja puolen vuoden matkastamme LUmOaVA-hankkeen parissa? Miten kehittäjäasiakkaiden tarinat pääsisivät parhaiten esille? Päätimme näiden kysymysten siivittämänä järjestää päätösseminaarin viikon mittaisena galleriana Kokkolassa, Kallentorin kauppakeskuksen liiketilassa. Galleria piti sisällään näyttelyn lisäksi eri taiteenalojen ammattilaisten työpajoja. Halusimme rakentaa elämyksellisen ja osallistavan ympäristön, jossa näkyisi hankkeen helmiä matkan varrelta, osallistujien oivalluksia ja osaamista.
Tässä artikkelissa haluan tarjoilla lukijoille LUmOaVA-gallerian antia niin sanojen kuin kuvien siivittämänä, taustalla vaikuttaen ajatus taiteen voimasta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa. LUmOaVA-hankkeen keskiössä ovat taidelähtöiset menetelmät osaamisen ja osallisuuden tukena. Kohderyhmänä Euroopan sosiaalirahaston ja Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten tukemassa hankkeessa ovat heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat aina nuorista ikääntyviin työikäisiin. Kehittäjäasiakasryhmien kanssa on kehitetty Elävä Portfolio –menetelmää, jossa luovien menetelmien avulla tarkastellaan ja dokumentoidaan omaa osaamista. Elävä Portfolio on näyttäytynyt muun muassa My Movie –elokuvina, Oman Elämän Näyttämö –prosessina sekä yhteisötaideteoksien muodossa, jolloin osallisuuden tukeminen on ollut ryhmälähtöisen työskentelyn ytimessä.
LUmOaVA-galleriassa vierailleet asiantuntijat tarjoilivat ajatuksellisia ja osallistavia maistiaisia niin sosiaalisesta sirkuksesta, sanataiteesta kuin voimauttavasta valokuvauksesta. Sanataideohjaaja Kati Inkalan luennosta jäi mieleen lause ”Yksi sana voi olla kokonainen tarina.” Yhdessä ihmisessä on monta tarinaa. Taide tekee nämä tarinat eläviksi ja nostaa näkyviin. Yksi pensselin veto voi merkitä tekijälle itselleen paljon ja nostaa esiin monia merkityksiä, kokemuksia ja muistoja. Näitä hankkeeseen osallistuneiden merkityksellisiä ja monenkirjavia tarinoita halusimme nostaa esille gallerian avulla. Eräs pitkään hankkeen toiminnoissa mukana ollut osallistuja on tutkinut eri taidelähtöisten prosessien avulla omaa suhdetta kehoonsa sekä sitä, miten asian kanssa kipuilu on vaikuttanut negatiivisesti hänen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa. Lopulta koskettava ja voimauttava prosessi kiteytyi maalaukseen ja tekstiin:
LUmOaVA-hankkeessa tehtyä työtä ja taiteen vaikuttavuutta tukee juuri ilmestynyt WHO:n Euroopan aluetoimiston raportti ”What is the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review”, joka sisältää yli 900 tutkimusjulkaisua taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista. Taidetoimintaan osallistuminen tarkoittaa sekä taiteen kokemista, että tekemistä. Raportin mukaan taiteella ja taiteellisella toiminnalla on positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja taidetoimintaan osallistuminen voi lisätä koettua hyvinvointia, resilienssiä ja yhteisöllisyyttä. Taiteisiin osallistuminen voi myös hoitaa ja auttaa selviytymään akuuttien ja kroonisten sairauksien kanssa. (Typpö 2019; Unric 2019; WHO 2019.)
LUmOaVA-galleriassa vierailleet sosiaalisen sirkuksen ohjaaja Jarmo Skön sekä sirkusopettaja, vannetaiteilija Sara Airola valottivat taiteen positiivisia vaikutuksia sirkustaiteen kautta. Sosiaalinen sirkus tarkoittaa sirkusopetusta, jonka tavoitteena on osallistujien hyvinvoinnin edistäminen. Perinteisiä sirkuslajeja sovelletaan osallistujan ja ryhmän tarpeisiin ja taitoihin, ajatuksella ”kaikki osaa ja pystyy”. Sosiaalisen sirkuksen tavoitteena on tukea osallistujan luovuutta, yhteisöllisyyttä sekä tarjota merkityksellisiä, voimauttavia kokemuksia. Skön kertoi tehneensä jopa 104–vuotiaan kanssa akrobatiaa, joten toden totta kaikki pystyvät. Skönin työn tekemisen taustalla on ajatus siitä, että taide kuuluu kaikille, jota tukee myös luennolla esiin noussut Kaija Öystilän kiteyttämä lause ”Taide ja kulttuuri ovat jokaisen ihmisen perusoikeus, joka on henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin keskeinen tekijä”.
Suomessa taiteen soveltavaa käyttöä on viety viimeisen parinkymmenen vuoden ajan aktiivisesti muun muassa hyvinvointialoille ja siitä on tehty mittavia tutkimuksia sekä rohkeita käytännön kokeiluja, jotka ovat yhdistäneet eri toimintasektoreita. Taiteen ja kulttuurin liittämistä osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimintoja on myös aktiivisesti tuettu hankkeiden ja projektien avulla. Tästä positiivisesta vireestä kertoo myös käsitteiden ja termien tunnistaminen ja vakiintuminen, kuten kulttuurihyvinvointi ja taiteen hyvinvointivaikutukset. (Känkänen 2019.) Kulttuurihyvinvoinnin ulottuvuudet ovat laajat ja sen ytimessä on ihmisen oma taide- ja kulttuurisuhde. Siihen liittyy arjen kulttuuri, esimerkiksi päivittäinen lehden lukeminen tai ystävien kanssa saunominen. Kulttuurihyvinvointiin liittyy myös luonnollisesti taide- ja kulttuuriharrastukset sekä taiteen kokeminen yksin tai yhdessä, kuten konsertissa tai vaikkapa museossa. Taide voi olla myös osana ympäristöä, kuten sairaaloissa tai muraaleina eli seinämaalauksina katukuvassa. Kulttuurihyvinvointipalvelut kytkeytyvät myös kulttuurihyvinvoinnin käsitteeseen tarkoittaen toimintoja ja tekoja taiteen ja kulttuurin linkittyessä hyvinvointiin, joissa keskeistä on toimijuuden tukeminen ja osallisuuden mahdollistaminen. (Viherlampi & Rosenlöf 2019.) LUmOaVA-hanke voidaan nähdä juuri tällaisena kulttuurihyvinvointipalveluna. Toiminta on ollut tarvelähtöistä, matalan kynnyksen räätälöityä palvelua osana laajaa sosiaalityön kenttää. Tavoitteena on ollut toimintakyvyn ja elämänhallinnan tunteen lisääminen sekä osallisuuden tukeminen. Hankkeessa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tarkasteluun kehitetyt Helmikortit ovat konkreettinen tulos monialaisesta ja dialogisesta kulttuurihyvinvointipalvelun sisällä syntyneestä yhteistyöstä.
LUmOaVA–galleriassa vieraili myös voimauttava valokuvaus –menetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen. Voimauttava valokuvaus on sosiaalipedagoginen menetelmä, jossa valokuvaa käytetään terapeuttiseen identiteettityöhön sekä vuorovaikutukseen. Voimauttavan valokuvan väline ei oikeastaan ole valokuvaus, vaan keskeistä on katsomisen tapa, nähdyksi tuleminen ja dialogisuus. Olennaista on, että kuvassa oleva ihminen itse määrittelee, miten haluaa tulla kuvatuksi. (Savolainen 2016.) LUmOaVA–gallerian asiantuntijoiden puheenvuoroissa oli paljon yhteisiä teemoja, vain tekemisen tapa vaihteli eri taiteenlajien välillä. Tekijöillä oli yhteisinä tekijöinä halu auttaa ja toimia mahdollistajina, tarjota vaihtoehtoisia tapoja tarkastella asioita sekä kyky innostaa ja innostua. LUmOaVA–hankkeen toiminnoissa taide on toiminut tienä omaan osaamiseen ja voimavaroihin. Jokaisen henkilökohtaiset tarpeet on huomioitu ja niiden avulla viitoitettu omaa polkua. Matkaa on taitettu taiteen tarjoamien matkustusvälineiden avulla ja välillä on pysähdytty yhdessä tutkimaan karttaa ja etsitty kollektiivisesti suuntia. Vaikka välillä on kohdattu vaikeita tai kipeitäkin asioita, on kuljettu taival loppujen lopuksi antanut voimaa ja tukenut kokonaisvaltaista hyvinvointia. LUmOaVA–galleria nosti kätketyt näkyviin ja toi tarinoita varjosta valoon.
Hankkeen kaartuessa loppusuoralle, voi hankkeen tuloksista, kuten Elävä Portfolio ja Helmikortit, lukea pian ilmestyvästä LUmOaVA – hankkeen loppuraportista. LUmOaVA – hanke päättyy 31.3.2020.
Lähteet:
Känkänen, P. 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: kulttuurihyvinvointi ja taidelähtöiset menetelmät. Saatavissa https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/menetelmat/kulttuurihyvinvointi-ja-taidelahtoiset-menetelmat Viitattu 15.11.2019.
Lilja-Viherlampi, L.-M. ja Rosenlöf, A-M. 2019. Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi. Teoksessa I. Tanskanen. (toim.) Taide töissä – Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 256. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 20 – 39. Saatavissa http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522167170.pdf Viitattu 15.11.2019.
Savolainen, M. 2016. Empowering Photography: Participating in Someone Else’s World. Teoksessa Alexander Kopytin & Madeline Rugh (ed.): ”Green Studio”: Nature and the Arts in Therapy. Hauppauge: Nova Science Publishers, 179–204.
Typpö, J. 2019. Taide todella auttaa monien sairauksien hoitamisessa, kertoo yli 900 tutkimusjulkaisua kattava Maailman terveysjärjestön raportti. Helsingin Sanomat. Saatavissa: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006304005.html Viitattu 14.11.2019.
Unric 2019. WHO:n raportti: Taide voi tarjota innovatiivisia ratkaisuja monimutkaisiin terveyshaasteisiin. Saatavissa https://www.unric.org/fi/uutisarkisto/28231-whon-raportti-taide-voi-tarjota-innovatiivisia-ratkaisuja-monimutkaisiin-terveyshaasteisiin Viitattu 14.11.2019.
WHO 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review (2019). Saatavissa http://www.euro.who.int/en/publications/abstracts/what-is-the-evidence-on-the-role-of-the-arts-in-improving-health-and-well-being-a-scoping-review-2019 Viitattu 14.11.2019.
Minna Koivula
TKI-asiantuntija
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 044 725 0771
