Simo Mäenpää
Hiilidioksidin määrän kasvaminen ilmakehässä johtuu fossiilisten polttoaineiden runsaasta käytöstä. Hiilen määrän lisääntyminen ilmakehässä aiheuttaa puolestaan ilmaston lämpenemistä. Päästövähennyksien aikaansaamiseksi halutaan tunnistaa ne kohteet, joista päästöjä voidaan vähentää. Suomen ympäristökeskuksen laatimaa HINKU-laskelmaa tarkasteltaessa ratkaisuksi saattaa tarjoutua maataloustuotannosta luopuminen ja maalta kaupunkiin muuton tukeminen. Nämä ratkaisut eivät kuitenkaan tarkemmalla tarkastelulla ole sellaisia keinoja, joilla päästöjä voidaan ratkaisevalla tavalla vähentää.
Kasvihuonekaasuista ja niiden merkityksestä ilmaston lämpenemiseen käydään vielä nykyisinkin säännöllistä keskustelua, vaikka kasvihuonekaasujen merkitys planeettaa lämmittävänä tekijänä on Westin (2019) mukaan tieteessä tunnistettu jo 1800-luvulla. West toteaa, että lämmittävän tekijän vaikutuksen on laskettu olevan maanpinnalla 33 ̊C. Kasvihuonekaasujen pitoisuus maata ympäröivässä ilmakehässä on pieni ja ilmakehä koostuukin lähes täysin typestä sekä hapesta. Typpi- ja happimolekyylit ovat molemmat kahden atomin sidoksia. Kasvihuonekaasut taas ovat sellaisia kaasuja, joiden molekyylisidokset ovat kolmen tai useamman atomin sidoksia. Molemman tyyppiset kaasut päästävät lävitseen auringosta saapuvan lyhytaaltoisen säteilyn, mutta vain kasvihuonekaasut estävät maanpinnalta takaisin heijastuvan pitkäaaltoisen säteilyn avaruuteen pääsemisen. Tämä perustuu siihen, että mitä enemmän kaasumolekyylissä on atomeja, sitä useammalla tavalla molekyylit voivat värähdellä ja tämä taas mahdollistaa molekyylille tehokkaamman tavan sitoa itseensä lämpöä. (West 2019.)
Monroe (2013) tuo esille, että ilmakehässä olevan hiilidioksidin määrä on nykyisin aikaisempaa korkeammalla tasolla. Keelingin käyrä, joka perustuu vuodesta 1958 alkaen tehtyihin hiilidioksidipitoisuuden mittauksiin Havannan Mauna Loan observatoriossa, osoittaa hiilidioksidipitoisuuden kasvun vakuuttavalla tavalla. Hiilidioksidin osuuden kasvaminen on puolestaan seuraus fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymisestä. (Monroe 2013.)
Lämpötilamittauksien avulla on voitu havaita, että ilmasto todellakin lämpenee ja lämpeneminen on yhteydessä hiilidioksidipitoisuuden kasvuun (Climate Central 2018). Korrelaatio on vakuuttava, koska se vahvistaa myös aiemmin luodun teorian paikkansapitävyyden, eikä siten perustu vain kahteen satunnaisesti samoin käyttäytyvään käyrään.
Maapallolla oleva elämä on pitkällä aikavälillä sopeutunut niihin olosuhteisiin, jotka planeetalla nykyisin vallitsevat. Planeettamme elämä ja sitä kautta myös ihminen on hyvin herkkä jo pienille ilmastonlämpötilassa nopeasti tapahtuville muutoksille. (Nevanlinna 2010.)
Ilmastonmuutoksesta aiheutuvan katastrofin estämiseksi halutaan, että kasvihuonekaasujen osuuden kasvu ilmakehässä saadaan pysäytettyä. Tilanteen tunnistamiseksi ja oikeiden toimenpiteiden löytämiseksi on kasvihuonekaasupäästöjen määrän todentamiseen kehitetty monenlaisia arviointimenetelmiä. Eräs arviointimenetelmä on Suomen ympäristökeskuksen CANEMURE-hankkeessa kehitetty HINKU-laskenta, joka on viime aikoina ollut laajalti esillä tiedotusvälineissä.
Tulosten tulkinta ja johtopäätösten tekeminen ei kuitenkaan ole koskaan helppoa ja yksinkertaista. Usein on niin, että helpon näköinen vastaus on myös vastaus, joka johtaa täysin väärään lopputulokseen. Jaakko Tahkokallio on kirjoittanut kirjan Pimeä aika – Kymmenen myyttiä keskiajasta, jossa hän hienosti esittää, kuinka keskiajasta on aikojen saatossa luotu monia teorioita, jotka pohjautuvat tulosten väärään tulkintaan ja näiden tulosten uudelleen tulkintaan ja lopuksi on saatu luotua aikakaudesta sellainen kuva, mikä useimmilla meillä siitä on. Tämä kuva ei Tahkokallion mukaan kuitenkaan vastaa alkuunkaan sitä kuvaa, mitä keskiaikaisia lähteitä tarkastelemalla ajasta voidaan saada. (Tahkokallio 2019.)
Suomen ympäristökeskus (2020a), jatkossa SYKE, on julkaissut HINKU-laskennan tulokset, jotka ovat saatavissa SYKE:n www-sivuilta. Tulkitsemalla tuloksia voidaan nopeasti saada kuva, jonka mukaan ratkaisuna hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen on kaupungistuminen. HINKU-laskennan tuloksista voidaan esimerkiksi havaita, että Helsingissä syntyi hiilidioksidipäästöjä vuonna 2017 4,5 t/asukas. Verrattaessa tätä lukua esimerkiksi Kiuruveden arvoon, joka on 18,7 t/asukas, syntyy mielikuva, että maaseudulla asuminen aiheuttaa huomattavasti päästöjä. Kiuruvedellä hiilidioksidipäästöistä aiheutuu 67,35 % maataloudesta, kun taas Helsingissä maatalouden osuus päästöistä on vain 0,09 %. (Suomen ympäristökeskus 2020 a.)
HINKU-laskennan toteuttamisesta on saatavissa hyvät ja kattavat laskentaperusteet. Näistä selviää, että maatalouden päästöt kohdistetaan sille paikkakunnalle, missä tuotanto tapahtuu. Sähköntuotannon osalta taas päästöt on laskettu paikkakunnan kulutuksen perusteella, eikä sen perusteella, missä tuotanto tapahtuu. Poikkeuksen tähän laskentaan aiheuttaa tuulivoimatuotanto, josta syntyvät päästövähennykset lasketaan täysin sille paikkakunnalle, jossa tuulivoimatuotanto sijaitsee. (Suomen ympäristökeskus 2020 b.) Maataloustuotannossa tuotetaan kuitenkin pääsääntöisesti ruokaa ja syöminen on hengissä pysymisen edellytys. Tämän faktan vuoksi olisi perustellumpaa tarkastella maatalouden päästöjä kulutukseen perustuvilla luvuilla. Tuulivoiman tuotannosta syntyvät vähennykset ovat myös erittäin suuria joidenkin paikkakuntien osalta, mutta näillä paikkakunnilla ei todellisuudessa käytetä koko tuulivoiman tuotannolla tuotettua sähköä. Tämä ylijäämäinen sähkö kulutetaan toisaalla ja hetkittäin taas paljon tuulivoimaa tuottaville paikkakunnille tuodaan verkon kautta muilla keinoin tuotettua sähköä. Päästövähennyksien jakamisen voisikin täten ajatella kuuluvan kaikille, jotka ovat siinä verkossa, missä tuulivoimaa tuotetaan.
Alla olevassa taulukossa sarakkeen Päästöt per asukas kt tiedot pohjautuvat SYKE:n (2020 a) HINKU-laskelmiin ja sarakkeen Päästöt per asukas muokattu kt ovat kirjoittajan koostamia tuloksia. Taulukossa on muokattu päästöjä siten, että lähteestä (Suomen ympäristökeskus 2020 a) saatavista tiedoista kaikkien kuntien aiheuttamat päästöt maatalouden osalta on jaettu Suomen asukasluvulla ja sitä kautta on saatu arvo 1,2 kt per asukas (6614,9 kt/ 5522,7 tuhatta asukasta). Tuulivoiman kaikkien kuntien päästövähennykset on myös jaettu koko väestöllä, jolloin on saatu päästövähennyksen arvo 0,11 kt per asukas (-634,70 kt / 5522,7 tuhatta asukasta). Kuntakohtaisista laskelmista on taas luvuista poistettu maatalouden päästöt sekä tuulivoimasta saadut päästövähennykset ja laskettu tästä arvosta kunnan asukasluvun perusteella uusi asukaskohtainen päästöarvo. Tähän laskettuun päästöarvoon on vielä summattu aikaisemmin lasketut maatalouden asukaskohtaiset päästöt sekä tuulivoiman asukaskohtaiset päästövähennykset. Muokkaus on tehty siis seuraavasti: (Kokonaispäästöt – maatalouden päästöt – tuulivoiman päästövähennykset) / kunnan asukasluku + asukaskohtainen maatalouden valtakunnallinen päästöarvo + asukaskohtainen tuulivoiman valtakunnallinen päästövähennys.
Taulukkoa 1 tarkastelemalla voidaan havaita, että alkuperäisellä laskentatavalla korkeimmat päästöt ovat taulukon paikkakunnista Sievillä ja matalimmat Iissä. Sievin korkeita lukemia selittävät paikkakunnalla oleva maatalous, tuulivoimatuotannon puuttuminen sekä teollisuustuotannon suuri määrä (Suomen ympäristökeskus 2020 a; Ojansivu 2018). Iin matalia päästöjä taas selittävät pääsääntöisesti erittäin runsas tuulivoiman tuotanto (Suomen ympäristökeskus 2020 a). Muokatuissa arvoissa korkein päästölukema säilyy Sievillä, mutta suhteellisesti heidän päästönsä laskevat eniten. Matalimmat päästöt muokatulla tavalla laskettaessa on Tampereella, mutta kaupungin päästöt ovat suhteellisesti tarkastellen kasvaneet Iin jälkeen eniten.
Maatalouden päästöjä voidaan vielä verrata maailmanlaajuisesti ruoantuotannosta syntyviin päästöihin. Suomessa näiden päästöjen osuus on 17,65 % kokonaispäästöistä (Suomen ympäristökeskus 2020 a). Maailman hiilidioksidipäästöistä taas noin 26 % aiheutuu ruoantuotannosta (Ritchie 2019). Vuonna 2017 hiilidioksidipäästöjä syntyi maailmanlaajuisesti 36150 x 107 kt (Ritchie & Roser 2019). Asukasluku maailmassa oli samaan aikaan 7,511 miljardia henkilöä (The World Bank). Näiden lukujen avulla voidaan laskea, että maailmassa asukaskohtaiset päästöt maataloudessa olivat noin 1,25 kt asukasta kohden. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston mukaan suomalaisten hiilijalanjälki, joka muodostuu ruoasta, on 1,8 kt/asukas. Elintarvikkeiden tuontiaste oli 28 % vuonna 2012 (Knuuttila & Vatanen 2015, 3). Kotimaisen tuotannon päästö olivat 1,2 kt/asukas ja jos tämä vähennetään 1,8 kt/asukas saadaan tuontiruuan päästöiksi 0,6 kt/asukas. Tuontiruuan päästöt jakamalla elintarvikkeiden hiilijalanjäljellä eli 0,6 / 1,8 saadaan tuontiruuan osuudeksi päästöistä 33 %. Tätä lukua vertaamalla tuontiasteeseen 28 %, voidaan ajatella, että kotimaassa tuotettu ruoka aiheuttaa pienemmät hiilidioksidipäästöt kulutettua ruoka–annosta kohti kuin tuontiruoka. Elintarvikkeiden kulutus kuitenkin aiheuttaa muuta maailmaa suuremmat hiilidioksidipäästöt, mutta näitä päästöjä ei voida selittää kotimaisesta tuotannosta aiheutuvilla päästöillä, vaan ennemmin kulutustottumuksilla.
Edellä esitettyjen lukujen ja korjattujen laskelmien perusteella voidaan väittää, että Suomessa ei ole mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä sillä, että kotimainen elintarviketuotanto korvattaisiin tuontiruualla tai ihmiset asuisivat pelkästään kaupungeissa. Suomessa valtakunnan alueella tuotetut päästöt saattaisivat kyllä vähentyä, mutta koska ilmastonmuutos ja päästöjen vähennys on koko planeettaa koskeva ilmiö, tarkastelun on oltava laajemmassa mittakaavassa, jossa otetaan huomioon myös mahdolliset seurausvaikutukset. Viime aikoina olemme saaneet lukea paljon uutisia COVID-19 viruksesta. Näiden uutisten myötä useimmat ovat varmasti olleet hyvin tyytyväisiä siihen, että maastamme löytyy omaa ruoantuotantoa. Sekä pandemioihin että ilmastonmuutokseen varautumisessa on molemmissa yhtäläisiä piirteitä, jotka vaativat järkeviä yksilöiden tekemiä valintoja, hyvien paikallisten ratkaisujen tekemistä sekä samaan aikaan tehtyä laajaa kansainvälistä yhteistyötä.
Lähteet:
Climate Central. 2018. Previewing the National Climate Assessment. Saatavissa https://medialibrary.climatecentral.org/resources/national-climate-assessment-resources-2018. Viitattu 30.3.2020.
Knuuttila, M & Vatanen, E. 2015. Elintarvikemarkkinoiden tuontiriippuvuus. Luonnonvarakeskus. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/530860/luke-luobio_70_2015.pdf?sequence=6&isAllowed=y. Viitattu 2.4.2020.
Monroe, R. 2013. The History of the Keeling Curve. Scripps Institurion of Oceanography. Saatavissa https://scripps.ucsd.edu/programs/keelingcurve/2013/04/03/the-history-of-the-keeling-curve/. Viitattu 30.3.2020.
Nevanlinna, H. 2010. Ilmastonmuutos – missä mennään? Mihin tullaan? Ilmatieteen Laitos. Saatavissa https://space.fmi.fi/MAGN/HY_avoin.pdf. Viitattu 31.3.2020.
Ojansivu, M. 2018. Kuntalehti selvitti: Mitkä kunnat ovat vain yhden työnantajan ja toimialan varassa. Kuntalehti. Saatavissa: https://kuntalehti.fi/uutiset/talous/kuntalehti-selvitti-mitka-kunnat-ovat-vain-yhden-tyonantajan-ja-toimialan-varassa/. Viitattu 31.3.2020.
Ritchie, H. 2019. Food production is responsible for one – quarter of world’s greenhouse gas emissions. Our World in Data. Saatavissa: https://ourworldindata.org/food-ghg-emissions. Viitattu 31.3.2020.
Ritchie, H & Roser M. 2019. CO2 and Greenhouse Gas Emissions. Our World in Data. Saatavissa: https://ourworldindata.org/co2-and-other-greenhouse-gas-emissions. Viitattu 31.3.2020.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. 2018. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/keskivertosuomalaisen-hiilijalanjalki/. Viitattu 2.4.2020.
Suomen ympäristökeskus. 2020 a. SYKE – Kuntien ja alueiden khk-päästöt. Saatavissa https://paastot.hiilineutraalisuomi.fi/. Viitattu 31.3.2020.
Suomen ympäristökeskus. 2020 b. Suomen kuntien kasvihuonekaasupäästöjen laskenta. Saatavissa https://paastot.hiilineutraalisuomi.fi/. Viitattu 31.3.2020.
Tahkokallio, J. 2019. Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta. Helsinki: Gaudeamus.
The World Bank. Population, Total. Saatavissa: https://data.worldbank.org/indicator/sp.pop.totl. Viitattu 31.3.2020.
West, J. 2019. Carbon dioxide makes up 0.0041% of the Earth’s atmosphere. Here’s why tiny percentage has big consequences. World Economic Forum. Saatavissa https://www.weforum.org/agenda/2019/09/why-carbon-dioxide-has-such-outsized-influence-on-earths-climate/. Viitattu. 30.3.2020.
Simo Mäenpää
TKI-asiantuntija
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 6482 160
