Ameriikan raitilla

Tero Kaarlela

Ameriikan raitti on Antti Tuurin Hakalan suvun vaiheista kertovan Pohjanmaa-kirjasarjan osa. Kirjassa Hakalan veljekset pakenevat Floridaan Suomessa aiheuttamiaan verovelkoja ja päätyvät erinäisten mutkien kautta takaisin Suomeen. Tuurin kirjoista on tehty myös elokuvat Talvisota, Pohjanmaa, Ameriikan raitti ja Lakeuden kutsu. Tämä julkaisu ei kerro Hakalan veljeksistä eikä verosotkuista, vaan tutkimusyhteistyöstä Centrian ja Florida International Universityn eli FIU:n välillä, perheemme vierailusta Floridassa, sekä ajatuksia ja havaintoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista uudella mantereella.

Ameriikan raitti oli meillä sama kuin Hakalan veljeksillä, eli Miamin keskustan läpi kulkeva tie US1, jonka risteykset tulivat meille niin tutuiksi, että kutsuimme sitä viimeisellä lomaviikolla kotitieksi.   

Yhteydenotot Centrian ja FIU:n välillä alkoivat toukokuussa 2022. Lähetin tuolloin useita sähköposteja eri yliopistoihin Yhdysvalloissa, aihe oli kaikissa sama; mahdollinen robotiikkaan liittyvä tutkimusyhteistyö. Useiden kieltävien vastauksien seassa oli yllättäen yksi positiivinen vastaus: ”Yes, Tero I am interested, could we have a brief Teams meeting, regards Prof. Leonardo Bobadilla”. Ensimmäinen tapaaminen kolumbialaissyntyisen Leon kanssa oli suomalaiselle tohtoriopiskelijalle erikoinen ja mieleenpainuva kokemus; Leonardo juttelee elävästi ja tehostaa puhettaan ja ajatuksiaan käsillään. Ajatuksia, uusia ideoita sekä robotiikan tuntemusta Leolla on todella paljon ja yhteistyö hänen kanssaan on mielestäni erittäin luontevaa.  

Yhteistyömme alkoi hiljalleen, ideoimme ja mietimme yhdessä mahdollisuuksia ja perustaa yhteistyölle, yhdistävänä tekijänä robotiikka. Ensimmäinen yhteinen projektimme oli julkaisun kirjoittaminen tieteelliseen journaaliin. Laajennetun todellisuuden hyödyntämistä robotiikan etäopetuksessa käsittelevä julkaisumme valmistui juuri ennen joulua 2022. Julkaisu oli minulle erityisen tärkeä yhteistyön lisäksi myös siksi, että se oli väitöskirjanippuni viimeinen julkaisu. Yhteistyömme jatkui konferenssijulkaisulla, jonka kirjoitimme alkuvuodesta 2023. CDC-konferenssiin lähetetyssä julkaisussa esittelimme uudenlaisen tavan vedenalaisten robottien etäohjaukseen. Erikoista yhteisessä ideassamme on tapa ohjata robottia käyttäjän vartalon liikkeillä. Kehitimme projektin alussa erikoiset virtuaalilasit, joihin kiinnitettävä älypuhelin seuraa käyttäjän pään liikkeitä, jotka muutetaan robotin ja robotissa olevan kameran liikkeiksi. Vastaavaa menetelmää on hyödynnetty aikaisemmin droneissa, tarkoituksenamme on laajentaa hyödyntämistä vedenalaisen robotiikan sovelluksiin. Centrian kehitysinsinööri Pasi Hakasaari suunnitteli ja valmisti virtuaalilasien ensimmäiset prototyypit hyödyntäen Centrian Robo3D Lab:in ohjelmistoja ja laitteita. Virtuaalilasien toimintaa ja robottien etäohjausta niiden avulla kokeiltiin ja kehitettiin sekä Ylivieskassa että Miamissa syksyllä 2022 ja keväällä 2023. Alustana toimi tuolloin FIU:n BlueROV2 vedenalainen robotti. Centrialle hankittiin hiljattain oma vastaava BlueROV2.

Kuva 1. Erikoislasien kokeiluja Nivalan Uikossa, Pasin tekemä CAD-malli sekä BlueROV2. (Kuvat: Marika Kaarlela, Pasi Hakasaari, Tero Kaarlela)

Julkaisujen lisäksi FIU oli järjestämässä työpajaa European Robotics Forum 2023 -tapahtumassa maaliskuussa yhteistyössä Centrian, Turun AMK:n ja Probot Oy:n kanssa. Työpajamme koostui neljästä robotiikkaan liittyvästä luennosta. Centria esitteli virtuaalisen Robo3D labran ja FIU kertoi vedenalaisten robottien etäohjauksesta ja siihen liittyvistä haasteista. Leo ja Paulo FIU:lta kertoivat etäohjauksen hyödyntämisestä vedenalaisessa robotiikassa. FIU:n tutkimustyö keskittyy koralliriuttojen tutkimiseen ja elvyttämiseen ja näissä tehtävissä etäohjausratkaisut ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Sovimme jo yhteistyömme alussa vierailusta toistemme luona puolin ja toisin. Alun perin ajatuksenani oli työskennellä kaksi kuukautta vaihtotutkijana FIU:lla alkukesällä 2023. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat saatuani jo kesäkuussa tekniikan tohtoriopinnot ja väitökseni valmiiksi Tampereen yliopistolle. Koska tarvetta opintopisteiden keräämiselle ei enää ollut, muutin suunnitelman vaihtotutkijasta kolmen viikon lomalaiseksi. Väitöstilaisuus oli kaksi päivää ennen matkamme alkua, joten voi sanoa, että matkaan lähdin vasta väitelleenä tohtorina. Saavuimme koko perheellä Miamiin heti heinäkuun alussa, tarkoituksena vierailla FIU:lla, sekä viettää vapaa-aikaa Floridassa. Yhdysvallat on meille ennestään tuttu, olemme viettäneet parina vuotena joulun ajan Floridassa Meksikonlahden puolella olevalla Clearwater Beachillä. Atlantin puolella oleva Miami oli meille uusi tuttavuus.

Matkaan lähteminen jännitti tavallista enemmän epävakaisen sään vuoksi; sekä Meksikonlahdella että Atlantilla oli kiehunut jo useita hirmumyrskyn aihioita alkukesän aikana ja ukkosmyrskyjä oli luvassa jokaiselle päivälle vähintään yksi. Positiivisena puolena oli kuitenkin, että voimakkaat myrskyt kestivät tavallisesti vain noin tunnin ja olivat hyvin paikallisia. Tavallisesti ukkosmyrskyt ja päivittäiset sadekuurot ajoittuvat elo- ja syyskuulle, mutta parina viime vuotena sade- ja ukkoskausi on poikkeuksellisesti ollut kesä- ja heinäkuussa.

Kuva 2. Tomi Pitkäaho ja Tero Kaarlela; väitöksen jälkeen on helppo hymyillä. Tervetulo ukkosmyrsky heti maahan saavuttuamme, näkyvyys ratin takaa on heikko. (Kuvat: Sakari Pieskä ja Marika Kaarlela)

Saapuminen Yhdysvaltoihin alkaa aina maahantulotarkastuksella lentokentällä. Maahantulovirkailija tarkastaa asiakirjat ja selvittää matkan tarkoituksen. Tällä kertaa olin hieman hämmentynyt, koska virkailija sanoi aluksi selvällä suomen kielellä ”Tervetuloa Yhdysvaltoihin, voisitko ottaa hetkeksi silmälasit pois.” Hän sanoi puhuvansa hieman suomea ja vastasin puhuvani hieman englantia; tunsimme olomme tervetulleeksi heti alkumatkasta. Seuraavana vuorossa oli matkalaukkujen ja vuokra-auton noutaminen. Valintamme ei tällä kertaa ollut sähkökäyttöinen ajoneuvo, koska majoituspaikassamme ei ollut mahdollisuutta yön aikana tapahtuvaan lataukseen. Autoksi olin varannut aiemmin netistä keskikokoisen kaupunkimaasturin, koska neljän matkustajan lisäksi matkatavaramme ja harrastusvälineemme vaativat paljon tilaa.

Majapaikaksi varasimme tällä kertaa Miamista Kendallin alueelta kahden makuuhuoneen asunnon. Dadeland Towersin asunnosta löytyi kaikki tarvittavat kodinkoneet ja viihdelaitteet kolmen viikon vierailuamme varten. Tien toisella puolella sijaitsevasta ostoskeskuksesta löytyivät periamerikkalaiset kaupat ja ravintolat kuten Target, BestBuy, Starbucks ja Subway. Perinteiset pikaruokalat tarjoavat hampurilaisten, ranskalaisten ja pizzan lisäksi salaatteja sekä hedelmäkoreja, eli jokainen voi päättää, mitä haluaa syödä. Perinteinen ylipainomyytti murenee Miamissa hyvin äkkiä; omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on trendi ja se näkyy katukuvassa. Hyvinvoinnista huolehtimisen lisäksi ”environmental awareness” on täällä trendi; sähköistyvä liikenne näkyy selkeästi Teslan kotimaassa. Teslan eri mallien lisäksi liikenteessä näkyy myös kilpailevien valmistajien autoja kuten Rivian R1T, Ford F-150 Lightning ja Chevrolet Bolt EV.

Kuva 3. Ruuhkaa moottoritiellä, Dadeland Towers ja näkymiä ratin takaa. (Kuvat: Marika Kaarlela)

Yhdysvaltain hallitus tukee sähköauton hankintaa tarjoamalla 7500 dollarin veronpalautuksen sähköauton ostajalle tietyin edellytyksin. Lisäksi jotkut osavaltiot, kuten Florida, tukevat yksityisten aurinkopaneeli-investointeja 30 prosentin tukiosuudella, tuen kokonaissummalle ei ole määritetty ylähintarajaa. Ilmastonmuutos on Floridassa kiistaton asia: paikalliset, jotka ovat asuneet täällä kymmeniä vuosia, kertovat viimeisten kesien olleen kuumempia kuin koskaan – liian kuumia jopa heille. Ilmastonmuutos on kiistaton: siitä tosin voidaan kiistellä ovatko ilmastonmuutoksen syynä ihmisen toimet, vai onko se normaalia luonnon kiertokulkua. Lämpömittari huiteli noin 33–38 Celsiusasteen tuntumassa joka päivä. Kun siihen lisätään lähes 80 prosentin ilmankosteus ja 9–12 UV- indeksi, voidaan puhua todella tukalasta kuumuudesta. Sadekuurot tuovat vain hetkellisen helpotuksen ja niiden jälkeen on entistä kuumempi. Päivittäisen elämän vaikeuttamisen lisäksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma kuumuus tuhoaa mereneläville elintärkeää koralliriuttaa Key Westin edustalla. Riippumatta siitä mikä aiheuttaa ilmastonmuutoksen, tehokkaita tapoja sen hillitsemiseen ovat kierrätys, uusiokäyttö sekä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen.            

Florida International University eli FIU tarjoaa opiskelupaikan lähes kuudellekymmenelletuhannelle opiskelijalle ja on Yhdysvaltojen kuudenneksi suurin yliopisto. FIU:lla on useita eri kampuksia, joista suurin on Madison Modesto A. Maidique Campus (MMC). MMC:llä on oma kirjasto, kuntosali, useita kahviloita, sekä ravintoloita. Opiskeluun kampuksella on lukuisia luokkahuoneita, laboratorioita sekä konferenssitiloja. Luonto ja eläimet elävät harmoniassa kampuksen kanssa; kampuksen lammista löytyy iguaaneja, kilpikonnia, sekä kaloja. Alueella vilistää myös useita pieniä gekkoja, ja on hämmästyttävää, kuinka hyvin luonto ja kampus rakennuksineen sulautuvat yhteen antaen tilaa toisilleen.

Kuva 4. FIU pääkampus Madison Modesto A. Maidique ja lammen asukkaat. (Kuvat: Tero Kaarlela)

Pääkampuksen lukuisista labroista minulle mielenkiintoisimpia olivat Leon vetämä Motion, Robotics and Automation (MORA) -labra sekä Robotics and Digital Fabrication Laboratory (RDF), jonka tutkimusalue vastaa Centrian Robo3D Labia. RDF-laitteisto koostuu teollisuus-, mobiili- ja yhteistyöroboteista sekä 3D-tulostimista ja -skannereista. RDF-labrassa työskentelevän Madeline Gannon keskittyy ohjelmoimaan teollisuusrobotit käyttäytymään elävien olentojen kaltaisesti. Hänen tutkimustyönsä ja sen tulokset ovat tunnettuja ja YouTubesta löytyy useita mielenkiintoisia videoita hänen työnsä tuloksista. Floridassa tutkitaan myös mobiilirobotiikkaa ja sen tuomia mahdollisuuksia esimerkiksi ruokalähetteinä, vastaavia on kokeiltu myös Suomessa Tampereella ja Helsingissä.

Kuva 5. Dr. Madeline Gannon ja Kukan tulostusrobotti MMC kampuksella sekä mobiilirobotti toimittamassa ruokatilausta hotellimme edustalla. (Kuvat: Tero Kaarlela)

Kolumbiasta kotoisin oleva Leonardo Bobadilla muutti Yhdysvaltoihin vaihto-opiskelijaksi vuonna 2007. Tohtoriopintojen jälkeen Leo sai apulaisprofessorin paikan FIU:lta vuonna 2013 ja jäi asumaan Miamiin pysyvästi. Miami onkin hänelle ihanteellinen paikka asua: Lento kotiin Kolumbiaan kestää vain muutaman tunnin ja nykyisessä tehtävässään Leo voi tehdä yhteistyötä Kolumbialaisen Bogotan yliopiston kanssa. Leon tutkimustiimi FIU:lla koostuu pääasiassa opiskelijoista, jotka ovat kotoisin Brasiliasta, Kolumbiasta ja Meksikosta. Miamin väestöstä 70 prosenttia on Etelä-Amerikasta kotoisin olevia maahanmuuttajia; espanjaa kuulee puhuttavan Miamin kaduilla enemmän kuin englantia. Paolo Padrao on Brasiliasta kotoisin oleva tohtoriopiskelija ja osa Leon tutkimusryhmää. Jose Fuentes on kotoisin Kolumbiasta ja on tohtoriopintojen alussa, molemmat opiskelevat sekä työskentelevät FIU:lla, jossa heidän työtehtäviinsä kuuluvat vedenalaisen robotiikan tutkimushankkeissa toimiminen sekä opetustehtävät. Murtadha Alsayegh on tiimin säännön vahvistava poikkeus, Etelä-Amerikan sijasta hän on kotoisin Saudi-Arabiasta ja viimeisen vuoden tohtoriopiskelijana hänelle on kertynyt vahva kokemus robotiikan tietoturvasta.

Kuva 6. Kuva vedenalaisen robotiikan tutkimuslabrasta, vasemmalta Marika, Netta, Neo ja Tero Kaarlela sekä Murtadha Alsayegh, Paulo Padrao ja Jose Fuentes. (Kuva: Cesar Rojas)

Pääkampuksen lisäksi Leon tiimi viettää paljon aikaansa Biscayne Bayn kampuksella (BBC). Biscayne Bay tarjoaa otollisen paikan vedenalaisen robotiikan tutkimustyölle. Lahti tarjoaa otollisen paikan vedenalaisten robottien kokeilemiseen realistisessa ympäristössä. Lisäksi Leon tiimille rakennetaan parasta aikaa robotiikan tutkimusympäristöä sisätiloihin, jossa tuleva allasalue mahdollistaa vedenalaisten ja lentävien robottien tutkimustyön sisätiloissa. Pääsimme vierailemaan molemmilla kampuksilla. Tiimin tutkimustyön yhtenä tarkoituksena on elvyttää ja tukea koralliriuttoja robotiikan avulla. Koralliriutat ovat tärkeitä merien hyvinvoinnin kannalta, meri taas tuottaa arviolta 80 prosenttia hengittämästämme ilmasta. Ilmastonmuutos tuhoaa siis sekä meille että mereneläville elintärkeitä koralliriuttoja; koska koralliriutat eivät sopeudu kuumuuteen, ne kuolevat. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana 50 prosenttia koralliriutoista on tuhoutunut ilmastonmuutoksen seurauksena.

Kuva 7. Biscayne Bay:n robotiikan kokeilualue, sisätiloihin rakenteilla oleva robotiikan tutkimusympäristö meren suojelemisen ja ennallistamisen yksikössä. (Kuvat: Tero Kaarlela)

Koska saavuimme paikalle heinäkuun toisena päivänä, ehdimme myös mukaan juhlimaan Yhdysvaltojen itsenäisyyttä, eli paikallisesti sanottuna ”The fourth of July”. Itsenäisyyspäivä on Yhdysvalloissa suuri kansallinen juhla, jonka suosio ohittaa mielestäni jopa joulun. Toinen suuri juhla on kiitospäivä, joka eroaa kuitenkin itsenäisyyspäivästä luonteensa puolesta; Kiitospäivä on sukujuhla, jota kokoonnutaan viettämään vanhempien tai isovanhempien luokse, itsenäisyyspäivää juhlitaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Itsenäisyyspäivän juhlinta onkin mittavaa ja useat ottavat töistä useamman päivän vapaata juhliakseen kotimaansa itsenäisyyttä.

Saimme kutsun osallistua Leonardon tutkimustiimin itsenäisyyspäivän grillijuhlaan; asu vapaa, juomia saa tuoda mukana. Tarjolla oli brasilialaisittain leikattua ja maustettua naudanlihaa, makkaraa, sekä itsenäisyyspäivän leivoksia ja kakkua. Grillatessa, jutellessa ja syödessä iltapäivä kului huomaamatta. Aiheet sivusivat yllättäen robotiikkaa, elämää Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Suomessa ja Kolumbiassa. NATO:n suhteen kaikki olivat yksimielisiä: NATO:n olemassaolo on hyvä asia, vaikka syy, minkä vuoksi NATO:a tarvitaan, ei ole niinkään hyvä asia.  Herkuttelun lomassa sovittiin myös Leon ja Paolon vastavierailusta Centriaan ensi keväänä. Lumi, Suomen kevät ja Centrian robotiikan tutkimus kiinnostavat heitä; pidetään huolta, että he viihtyvät luonamme. Grillijuhlan jälkeen myöhemmin illalla osallistuimme itsenäisyyspäivän juhlintaan Palmer parkissa, jossa oli tarjolla monenlaisia aktiviteetteja lapsille, live-musiikkia ja tanssiesityksiä, sekä illan päätteeksi mittava ilotulitus.         

Kuva 8. Itsenäisyyspäivän juhlintaa: vasemmalla Tero, Leonardo Bobadilla ja Waltenegus Dargie. Keskellä Jose Funtes, oikealla ilotulitus Parker Parkissa. (Kuvat: Cesar Rojas ja Tero Kaarlela)

Aloitimme tyttäreni kanssa tammikuussa laitesukelluksen meille uutena harrastuksena. Mukaan matkatavaroihin pakattiinkin kaikki tarvittavat sukellusvarusteet, ajatuksena käydä sukeltamassa Floridan kirkkaissa ja lämpimissä vesissä. Sukeltamista varten varasimme kahdeksi päiväksi huoneen motellista Ramrod Keyn saarelta Floridan eteläkärjestä. Ramrod Key kuuluu Floridan edustalla olevaan saariketjuun, jonka eteläisin saari on Key West. Valitsemamme motelli tarjosi hyvät mahdollisuudet sukeltamiseen, uimiseen ja snorklaamiseen. Ensimmäinen yrityksemme sukeltaa Floridan vesissä epäonnistui sukeltajien taitamattomuuden vuoksi. Olosuhteet ja haasteet Floridassa ovat erilaiset kuin Suomen vesissä. Suomessa vesi on kylmää ja sen vuoksi joudutaan käyttämään paksuja märkäpukuja sekä sukellushanskoja, jotka tekevät sukeltajasta kömpelön. Myös näkyvyys on Suomessa usein huono, kun taas Floridan lämpimissä vesissä voi sukeltaa rennosti pelkillä uimahousuilla ja näkyvyys on usein hyvä. Haasteena ovat kuitenkin voimakkaat merivirtaukset, vilkas meriliikenne, sekä myrkylliset merenelävät, kuten meduusat ja merisiilit, joiden pistos tuntuu polttavana kipuna useita viikkoja. Koralliin koskettamista täytyy varoa, koska korallin laaja bakteerikirjo voi aiheuttaa sukeltajalle kivuliaan tulehduksen, joka johtaa pahimmillaan tulehtuneen raajan amputoimiseen.

Korjasimme epäonnistuneen ensiyrityksemme muutaman päivän päästä varaamalla henkilökohtaisen sukellusoppaan, joka perehdytti meidät aamupäivällä Floridassa sukeltamiseen – ensin syvällä uima-altaalla ja myöhemmin iltapäivällä riutalla. Oppaamme oli entinen merijalkaväen sotilas, joka on palvellut maataan kaksi kertaa komennuksilla ulkomailla. Kokeneen oppaamme johdattamina sukelsimme kaksi kertaa Atlantilla, noin puolisen tuntia kerrallaan varoen koskettamasta koralliin ja varoen nousemasta pintaan veneiden potkurien sekaan. Meren pohjassa näkee monenlaisia eri kaloja, meritähtiä ja korallia. Veden alla koralliin liittyvän ongelman näkee selkeästi, sillä elävä koralli on värikäs elinalue kaloille, ja kuollut koralli on hauras tummanvärinen autiomaa.    

Kuva 9. Sukellusopas Joshua Forsythe, Elämää meren syvyyksissä koralliriutalla ja uupunut sukeltaja. (Kuvat: Netta Kaarlela ja Joshua Forsythe)     

Yhdysvallat on maa, joka tarjoaa mahdollisuuksia ihmisille, joiden lähtökohdat ovat erilaisia. Heille, jotka ovat kotoisin epävakaista Etelä-Amerikan maista, kuten Venezuela, Kolumbia tai Brasilia, Yhdysvallat on turvasatama, jossa vallitsee laki ja järjestys. Suomalaisen pikkukaupungin asukkaan silmin Yhdysvallat voi taas vaikuttaa villiltä länneltä, jossa liikkuminen voi tuntua jopa turvattomalta. Varkauksiin ja väkivaltaan voi täällä törmätä, mutta tuskin sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin muissakaan suurkaupungeissa.   

Minulle Yhdysvallat, ja varsinkin sen monipuolinen luonto maisemineen ja eläimineen, on aina ollut kiehtova. Näen Yhdysvallat mahdollisuuksien maana, joka tarjoaa jokaiselle jotakin, ja vapauden valita. Pohjoisen osavaltioissa luonto ja vuodenajat ovat aika lähellä Suomen vastaavia, lunta talvella ja vettä kesällä. Kalifornia, Teksas ja Florida tarjoavat lämpöä ympäri vuoden ja paahtavan kuumat kesät. Ilmaston lisäksi asuinpaikkaa voi myös valikoida sen mukaan haluaako asua suurkaupungissa vai pienessä kylässä maaseudulla. Myös eri osavaltioiden lait ja asetukset poikkeavat toisistaan – on konservatiivisempaa ja vapaampaa lainsäädäntöä. Eli jokaiselle löytyy jotain, joten suosittelen tutustumaan maahan ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Tehdäänkö asiat sitten huonommin vai paremmin Yhdysvalloissa kuin meillä Suomessa? Omasta mielestäni eri puolilla maailmaa asiat tehdään eri lailla; en usko, että missään asiat tehdään paremmin tai huonommin kuin toisaalla, asiat vain ovat eri lailla, koska olosuhteet, väestö ja historia ovat erilaisia. Esimerkiksi suomalainen yhteiskuntajärjestelmä toimisi huonosti Yhdysvalloissa, koska maa on huomattavasti suurempi ja monimuotoisempi niin väestön, olosuhteiden, kuin luonnonkin puolesta. Voisi kai sanoa: maassa maan tavalla, maan olosuhteet huomioiden.

Yhteistyömme FIU:n kanssa jatkuu ja etsimme koko ajan rahoituskanavia, jotka tukevat Yhdysvaltojen ja EU:n välistä tutkimusyhteistyötä. National Science Foundation (NSF) on toisinaan rahoittanut käynnissä olevien EU Horizon – ja NSF-hankkeiden välistä yhteistyötä, ja pidämme silmät ja korvat auki tällaisten mahdollisuuksien varalle. Venäjän nykyiset sotatoimet näyttävät johtavan entistä tiiviimpään yhteistyöhön Suomen ja Yhdysvaltojen välillä. Sotilaallisen yhteistyön lisäksi myös tiiviimpi tutkimusyhteistyö ja siihen kohdistettu rahoitus olisi omasta puolestani tervetullutta. Yhteistä tutkittavaa ja kehitettävää meillä selvästi on yhteisen vihollisemme, ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja työtä riittää niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Se, ettei tee mitään ilmastonmuutoksen torjumiseksi, on mielestäni sama kuin seistä junaraiteilla ja hokea itselleen: ”Se on ihan normaalia, että junat kulkevat. Ei sille voi mitään.”

Tero Kaarlela
Lehtori (sähkö- ja automaatiotekniikka)
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 487 7513

Facebooktwitterlinkedinmail