Nina Lång
2010-luvun loppupuolella alkoi tietoisuuteemme tihkua uusi termi: ”Jatkuva oppiminen”. Termi herätti sekä innostusta että hämmennystä. ”Eikö meillä ole jo elinikäinen oppiminen?” ”Onko tämä eri asia kuin elinikäinen oppiminen?” ”Pitääkö taas lanseerata uusi termi kuvaamaan vanhoja asioita?” Kaikki ovat relevantteja kysymyksiä. Miksi sitten tarvittiin uusi termi? Ja eroaako se elinikäisestä oppimisesta?
Jonkin verran ja ei juurikaan. Elinikäinen oppiminen keskittyy vahvasti jokaisen yksilön mahdollisuuksiin kehittää itseään läpi elämän. Nämä aspektit löytyvät myös jatkuvasta oppimisesta, mutta painotus on vahvemmin työuran aikaisessa itsensä kehittämisessä. Kun ajattelemme jatkuvan oppimisen kokonaisuutta erityisesti korkeakoulutuksen näkökulmasta, keskeinen kohderyhmä ovat sekä työelämässä että työelämän ulkopuolella olevat työikäiset henkilöt, jotka useissa tapauksissa ovat jo suorittaneet AMK-tutkinnon. Toisaalta emme voi unohtaa myöskään toisen asteen tutkinnon suorittaneita, jotka haluavat lähteä nostamaan omaa koulutustasoaan.
Jatkuva oppiminen – Mitä se on?
Jatkuvan oppimisen käsitteen tausta on työelämän muutoksissa. Juuri tällä hetkellä työelämä on isojen muutosten kourissa: ikääntyviä on työelämässä mukana yhä enemmän ja toisaalta työikäisten ikäluokat pienenevät, matalapalkka-alat muuttuvat tai katoavat kokonaan, uusia työtehtäviä syntyy koko ajan ja ne vaativat korkeampaa osaamistasoa. Myös teknologia muuttaa merkittävästi työtehtäviä. Kuinka kaikki pidetään mukana tässä muutosvauhdissa? Siihen jatkuvan oppimisen olisi tarkoitus antaa vastauksia. (Osaamisen tulevaisuuspaneeli. 2018, 5.)
Työvoiman muutoksiin liittyvät myös tietyt ongelmat, joita on havaittavissa koulutuksen kohdentumisessa. Ensinnäkin koulutus kasautuu. Ne, jotka ovat opiskelleet aiemminkin, opiskelevat edelleen ja suorittavat mahdollisesti jopa useampia tutkintoja samalla kun ne, joita opiskelu ei ole kiinnostanut, eivät opiskele edelleenkään. Jälkimmäiset ovat kuitenkin juuri niitä, jotka olisi ensisijaisen tärkeää saada saatettua opintojen pariin. He ovat nyt jo vaikeassa asemassa ja muutosvauhdin kiihtyessä heidän asemansa vaikeutuu entisestään. Toinen ongelma on osaamisen kohdentuminen toimialoilla. Tietyissä tehtävissä (esimerkiksi sosiaalityön erityisasiantuntijat ja lastentarhanopettajat) on huutava pula pätevistä työntekijöistä, kun taas esimerkiksi yleissihteereistä on reilusti ylitarjontaa (Ammattibarometri 2019).
Jatkuvan oppimisen uudistus tulee muuttamaan myös suomalaista korkeakoulukenttää. Jatkuva oppiminen ei tarkoita vain erilaisten koulutusten kehittämistä ja niiden markkinointia. Kohderyhmien kannalta toimivan kokonaisuuden luominen vaatii ymmärrystä siitä, miten jatkuva oppiminen läpileikkaa koko koulutusorganisaation toiminnan. Jatkuva oppiminen ei voi olla yhden koulutusinstrumentin (esim. avoin opetus tai täydennyskoulutukset) varassa. Se vaatii myös irrottautumista tutkintokeskeisestä ajattelusta ja sen sisäistämistä, että kaikki osaamisen kehittäminen on yhtä arvokasta.
Korkeakoulujen on siis kyettävä tarjoamaan joustavia mahdollisuuksia kouluttautumiseen. Tämä ei tietenkään tarkoita tutkintojen unohtamista. Korkeakoulujen toiminta perustuu pitkälti tutkintoihin eikä tämä varmasti ole muuttumassa ihan lähitulevaisuudessa. Siitä huolimatta meidän on osattava katsoa osaamisen kehittämistä laajemmin ja ymmärrettävä oma roolimme näiden palvelujen tarjoajana. Avainasemassa tulee tulevaisuudessa olemaan joustavuus ja oppijan mahdollisuus rakentaa omanlaisiaan, yksilöllisiä opintopolkuja. Saman tien voimme unohtaa myös tarjontalähtöisen toimintamallin. Korkeakoulun toiminta-alueen elinkeinoelämän tarpeet määrittävät sen mitä koulutusta järjestetään, eivät korkeakoulun omat lähtökohdat. Tämä vaatii korkeakouluilta tiivistä yhteistyötä ja vuoropuhelua elinkeinoelämän kanssa. (Osaamisen tulevaisuuspaneeli. 2018, 6-7.)
Valtiovallan linjauksia
Valtakunnan tasolla jatkuvan oppimisen uudistusta vie eteenpäin Opetus- ja kulttuuriministeriö. Työrukkasena toimii parlamentaarinen työryhmä, jonka linjauksia ja työn tuloksia odotellaan loppuvuodesta 2020. Työryhmä asetettiin 5.2.2019 ja sen tavoitteiksi määriteltiin laatia kuvaus jatkuvan oppimisen toimintamalleista ja periaatteista sekä laatia ehdotus toimintamalliksi, jolla vastataan työn murroksen mukanaan tuomiin jatko- ja täydennyskoulutustarpeisiin.
Työryhmän tehtäviin kuuluu myös laatia ehdotuksia jatkuvaan oppimiseen rohkaisevien eri politiikkalohkojen kannusteiden kehittämiseksi, osaamisen kehittämisen suunnitelmallisuuden lisäämiseksi sekä työn ja opiskelun yhteensovittamisen helpottamiseksi. Työryhmä pohtii myös, miten koulutusresursseja voitaisiin kohdentaa erityisesti niille, jotka jäävät työn murroksessa ilman työnantajan tukea, jotka omaavat heikon pohjakoulutuksen tai jotka kuuluvat muutoin koulutuksessa aliedustettuihin ryhmiin. (Jatkuvan oppimisen kehittäminen -työryhmä. 2019, 9.) Jatkuvan oppimisen uudistusta ei tokikaan viedä eteenpäin vain yhden ministeriön alaisuudessa, vaan siihen linkittyvät myös muut toimialat, erityisen läheisesti Työ- ja elinkeinoministeriö, jonka vastuualueelle kuuluu mm. työelämän uudistaminen sekä Sosiaali- ja terveysministeriö, joka vastaa sosiaaliturvaan liittyvistä uudistuksista.
Joltain osin uudistus on jo edennytkin. Vuoden 2019 ammattikorkeakoululain uudistuksessa painotettiin, että ammattikorkeakoulujen on tarjottava reittejä jatkuvaan oppimiseen. Ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia myydä tutkinto- ja täydennyskoulutusta työelämän tarpeisiin on laajennettu. Jatkuva oppiminen huomioidaan myös entistä paremmin rahoitusmallissa, joka astuu voimaan vuoden 2021 alusta. Entisen viiden prosentin sijaan jatkuvan oppimisen rahoitusosuus kasvaa yhdeksään prosenttiin. Tämä jatkuvan oppimisen kokonaisuus käsittää avoimen ammattikorkeakoulun, erillisoikeudet, erikoistumiskoulutukset sekä maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen. Jatkuvan oppimisen kokonaisuuteen kuuluvat myös yhteistyöopintopisteet yhden prosentin osuudella. Yhteistyöopintopisteillä tarkoitetaan opintopisteitä, joita ammattikorkeakoulujen opiskelijat suorittavat jossain muussa ammattikorkeakoulussa kuin omassa kotikoulussaan. (Arene ry. 2020, 3; Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2019.)
Jatkuvan oppimisen Centria
Centriassa jatkuvan oppimisen määrittelyyn pureuduttiin syksyllä 2019. Lyhyesti määriteltynä jatkuva oppiminen käsittää Centriassa kaiken muun koulutuksen paitsi tutkintokoulutuksen. Käytännössä tämä sisältää avoimen ammattikorkeakoulun opinnot, erikoistumiskoulutukset, erilliset opinto-oikeudet, maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen ja yhteistyöopintopisteet sekä täydennyskoulutuksen, yrityksille myytävän koulutuksen ja työvoimakoulutuksen. Jatkuvan oppimisen kokonaisuuteen voidaan lukea mukaan myös erilaiset seminaarit, webinaarit sekä esimerkiksi yritysten konsultoinnit. Myös hankkeissa kehitetään ja järjestetään paljon erilaista koulutusta. Kokonaisuudesta vastaa jatkuvan oppimisen tiimi. Tiimin jäsenien tehtävänä on toimia linkkinä oman kotitiiminsä ja jatkuvan oppimisen tiimin välillä. He välittävät jatkuvan oppimisen tiimissä käsitellyt asiat omaan tiimiinsä ja huolehtivat, että asiat etenevät.
Jatkuvan oppimisen kehittäminen nojaa vahvasti Centrian strategiaan. Strategiassa muun muassa painotetaan monialaisuutta sekä monipuolisia opetusratkaisuja, jotka mahdollistavat aidosti yksilölliset oppimispolut. TKI-toiminnalla on aina ollut koulussamme vahva rooli, joten myös sitä kautta tuodaan koulutuksiin uusinta tietoa ja osaamista. Centrialla on myös tunnustettu rooli aluekehitystyön tekijänä. Vahvojen kumppanuuksien kautta voimme tarjota alueen työelämälle entistä monipuolisempaa koulutusta. (Centria-ammattikorkeakoulu. 2020.)
Entä käytännön tasolla? Jatkuvan oppimisen tiimoilta esitetään usein paljon ideologisia näkökulmia ja ihanteita. Centriassa pyritään toimien konkreettisuuteen. Lukuvuoden 2020-2021 tavoitteita ovat mm. toiselle asteelle suunnattujen väyläopintojen kehittäminen edelleen, jatkuvan oppimisen toimintaohjelman luominen, tietojärjestelmiin liittyvät uudistukset ja tätä kautta avoimen ammattikorkeakoulun hallinnon tehostaminen ja selkiyttäminen, markkinoinnin kehittäminen sekä koko koulutustarjonnan selkiyttäminen. Centriassa jatkuva oppiminen nähdään koko organisaation läpäisevänä toimintana, ei vain yhden tiimin keskinäisenä puuhasteluna. Jatkuva oppiminen tulee olemaan merkittävä voimavara, jolla Centria korkeakouluna voi entisestäänkin vahvistaa rooliaan merkittävänä aluevaikuttajana ja työelämän kehittäjänä.
Lähteet:
Arene ry. 2020. Jatkuvan oppimisen uudistus ammattikorkeakouluissa. Arene ry. Saatavissa http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/Jatkuvan%20oppimisen%20uudistus%20ammattikorkeakouluissa_2020.pdf?_t=1591556101. Viitattu 6.10.2020.
Ammattibarometri. 2020. Te-palvelut. Saatavissa: http://www.ammattibarometri.fi. Viitattu 29.9.2020.
Centria-ammattikorkeakoulu. 2020. Centria-ammattikorkeakoulun strategia 2021-2024 (2030). Saatavissa: https://web.centria.fi/Data/content/STRATEGIA_centria_2021-2024.pdf. Viitattu 7.10.2020.
Jatkuvan oppimisen kehittäminen -työryhmä. 2019. Jatkuvan oppimisen kehittäminen, työryhmän väliraportti. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161576/OKM_2019_19_Jatkuvan_oppimisen_kehittaminen.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 29.9.2020.
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2019. Korkeakouluille uusi rahoitusmalli. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavissa: https://minedu.fi/-/korkeakouluille-uusi-rahoitusmalli. Viitattu 6.10.2020.
Osaamisen tulevaisuuspaneeli. 2018. Jatkuvan oppimisen Suomi, Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotto. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavissa: https://minedu.fi/documents/1410845/7127789/Jatkuvan+oppimisen+Suomi.+Osaamisen+tulevaisuuspaneelin+kannanotto/65054d4e-122e-46da-8fdf-f5795c57f188/Jatkuvan+oppimisen+Suomi.+Osaamisen+tulevaisuuspaneelin+kannanotto.pdf Viitattu 18.9.2020.
Nina Lång
palveluvastaava (jatkuva oppiminen)
Centria-ammattikorkeakoulu
puh. 044 7250 014
