Hanna-Mari Pesonen, Centria-ammattikorkeakoulu
Heidi Siira, Oulun yliopisto
Anja Rantanen, Tampereen yliopisto
Mira Palonen, Tampereen yliopisto
Potilailla on oikeus saada tasalaatuista, hyvää hoitoa hoitopaikasta tai hoitotyöntekijästä riippumatta ja terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus soveltaa työssään vaikuttavia, näyttöön perustuvia toimintatapoja. Näyttöön perustuva toiminta hoitotyössä tarkoittaa, että hoitaja käyttää harkitusti ajantasaista ja luotettavaa tietoa potilaan hoitoa koskevassa päätöksenteossa niin, että potilaan omat toiveet, hoitoympäristön mahdollisuudet ja hoitotyöntekijän kliininen kokemus tulevat huomioiduiksi.
Luotettavaksi arvioitua tietoa ovat esimerkiksi järjestelmälliset katsaukset ja tutkimusnäyttöön perustuvat hoitosuositukset tai näiden puuttuessa muunlainen tutkimustieto tai asiantuntijoiden yhteisymmärrys asiasta. Artikkelissa tarkastellaan näyttöön perustuvaa toimintaa ja sairaanhoitajan osaamista siinä sekä kuvataan hoitosuosituksen laatimisen prosessia. Kirjoittajat toimivat työryhmässä, joka laatii suositusta iäkkäiden henkilöiden turvallisesta kotiutumisesta sairaalasta. Hoitosuosituksen laatimista koordinoi Hoitotyön tutkimussäätiö (HOTUS).
Näyttöön perustuva toiminta hoitotyössä
Sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminta, että potilaiden oikeus saada hyvää hoitoa ovat lailla säädeltyjä. Potilailla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785, § 3), joka on vaikuttavaa. Näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin perustuvasta laadukkaasta, turvallisesta ja asianmukaisesti toteutetusta terveydenhuollon toiminnasta määrätään terveydenhuoltolaissa (Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326, § 8). Terveydenhuollon ammattilaisten ammattieettisenä velvollisuutena on soveltaa sellaisia yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja, jotka edistävät potilaiden terveyttä, ehkäisevät ja parantavat sairauksia sekä lievittävät kärsimystä. Ammattilaisten on jatkuvasti täydennettävä osaamistaan, jotta potilaat saavat parasta mahdollista terveyden- ja sairaanhoitoa. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994, § 15, § 18.)
Hoitotyön näyttöön perustuvaa toimintaa voidaan tarkastella eri näkökulmista. Yhtäältä sillä tarkoitetaan hoitotyöntekijän näyttöön perustuvaa päätöksentekoa potilaiden hoidossa. Hoitotyöntekijän tulee kunkin potilaan kohdalla käyttää ajantasaista ja luotettavaa tietoa tehdessään potilaan hoitoa koskevia päätöksiä. Hoitotyöntekijä soveltaa tietoa harkitusti oman kliinisen kokemuksensa ja ammattitaitonsa pohjalta kunkin potilaan kohdalla yksilöllisesti ja huomioiden toimintaympäristön mahdollisuudet. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2019.) Hoitotyöntekijän on tärkeää ottaa ratkaisuissaan huomioon potilaan tarpeet, toiveet, mieltymykset ja toimintatavat, sillä potilaalla on lakisääteinen oikeus osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785, § 6).
Toisaalta näyttöön perustuvaa toimintaa voidaan tarkastella organisaatioiden ja terveydenhuollon tasoilla. Jotta näyttöön perustuva toiminta vakiintuu terveydenhuollon työyhteisöiden ja organisaatioiden toiminnaksi, tarvitaan toimenpiteitä hoitokäytäntöjen yhtenäistämiseksi ja näyttöön perustuvan toimintakulttuurin vahvistamiseksi. Tämä edellyttää eri toimijoiden ja sidosryhmien välistä yhteistyötä. Hoitotyön johtajilla ja lähiesimiehillä on keskeinen rooli näyttöön perustuvan toiminnan vakiinnuttamisessa ja sille myönteisen toimintakulttuurin rakentumisessa. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2019; Jylhä, Oikarainen, Perälä & Holopainen 2019). Näyttöön perustuvalla terveydenhuollolla puolestaan tarkoitetaan kokonaisuutta, jossa väestön ja terveydenhuollon tarpeisiin vastaten tuotetaan tutkimusnäyttöä sekä näyttöön perustuvia suosituksia ja katsauksia, levitetään tätä näyttöön perustuvaa tietoa ja tuetaan sen käyttöönottoa organisaatioissa (Hoitotyön tutkimussäätiö 2019; Jordan, Lockwood, Munn & Aromataris 2018).
Näyttöön perustuvalle toiminnalle voivat olla esteenä monenlaiset organisaatioon, johtamiseen ja hallintoon, työntekijöihin ja itse tutkimusnäyttöön perustuvat tekijät (Jylhä ym. 2019). Hoitotyön johtajille ja asiantuntijoille tehdyn kyselyn mukaan suurimmat haasteet näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä liittyvät organisaatiokulttuuriin, käytettävissä oleviin resursseihin, kuten aikaan sekä organisaation sisäiseen hierarkiaan ja vakiintuneisiin käytäntöihin (Holopainen, Siltanen, Hahtela & Korhonen 2018). Näyttöön perustuva toiminta tarvitsee ideoivan, uutta tietoa etsivän ja kehittävän organisaation toimintakulttuurin sekä johdon ja esimiesten tuen. Organisaatiossa tulisi olla riittävät resurssit uudistaa toimintaa. Hoitotyöntekijöiden puutteelliset tiedot hoitosuosituksista, kielteinen asenne ja ennakkokäsitykset sekä ajan puute ovat tunnistettuja esteitä näyttöön perustuvan toiminnan vakiintumiselle. Itsestään selvää on myös, että näyttöön perustuva toiminta edellyttää saatavilla olevia laadukkaita tutkimuksia ja ajantasaisia hoitosuosituksia, jotta potilaiden hoito voi perustua parhaaseen ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon. (Jylhä ym. 2019.)
Näyttöön perustuva osaaminen on yksi sairaanhoitajan keskeisistä osaamisalueista
Näyttöön perustuva toiminta on sairaanhoitajien keskeinen osaamisalue. Sairaanhoitajan toiminnassa tämä ilmenee esimerkiksi siten, että hän pystyy potilaan hoitoa koskevassa päätöksenteossa hyödyntämään luotettavaa ja ajantasaista tutkimustietoa, kuten järjestelmällisiä katsauksia ja hoitosuosituksia, ja on sitoutunut toteuttamaan hoitotyötä näyttöön perustuen. Lisäksi sairaanhoitajan tulee osata hakea luotettavaa ja käyttökelpoista tietoa keskeisimmistä tietokannoista sekä kyetä kriittisesti lukemaan tieteellisiä julkaisuja. Myös näyttöön perustuvien toimintakäytänteiden kehittäminen omassa työssä on sairaanhoitajan osaamiseen kuuluva alue. (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015; Savonia 2019.)
Tutkimusten mukaan sairaanhoitajilla on myönteinen asenne näyttöön perustuvaa toimintaa kohtaan. He pitävät sitä tärkeänä ja ovat sitoutuneet sen toteuttamiseen. Sairaanhoitajien mielestä näyttöön perustuva toiminta auttaa parantamaan hoitokäytäntöjä, hoidon laatua ja tuloksia sekä mahdollistaa hoidon yksilöllisyyden. (Holopainen ym. 2018; Saunders 2016.) Merkittävää on kuitenkin, että vain alle puolet sairaanhoitajista on sitä mieltä, että nykyiset hoitokäytännöt perustuvat näyttöön. (Holopainen ym. 2018.) Saundersin (2016) tutkimus osoitti, että sairaanhoitajilla on puutteelliset tiedot näyttöön perustuvasta toiminnasta eikä heillä ole riittäviä valmiuksia toteuttaa hoitotyötä näyttöön perustuen. Tämä haastaa erityisesti hoitotyön koulutusta. Opiskelijoiden tulisi koulutuksensa aikana oppia, kuinka parasta mahdollista tutkimusnäyttöä sovelletaan potilaiden hoidossa. Näyttöön perustuvan toiminnan tulisi myös integroitua luontevasti koko opetussuunnitelmaan ja kaikkiin kliinisiin opintojaksoihin. Näyttöön perustuvan toiminnan oppimiselle on keskeistä myös se, että opettajien omat valmiudet hyödyntää näyttöön perustuvaa tietoa ovat ajan tasalla. (Saunders 2016.)
Tutkimusnäyttöön perustuvat hoitosuositukset varmistavat hoidon vaikuttavuutta
Ajantasaista ja luotettavaa tutkimustietoa voidaan tiivistää hoitotyöntekijöiden käyttöön tekemällä järjestelmällisiä katsauksia, laatimalla järjestelmällisten katsausten perusteella hoitosuosituksia tai tuottamalla tutkimusnäytöstä, esimerkiksi katsauksista tai hoitosuosituksista, tiivistettyjä yleiskatsauksia. Hoitosuositukset ovat asiantuntijatyöryhmien laatimia tutkimusnäyttöön perustuvia potilaiden hoitoa koskevia käytännön suosituksia, joiden tavoitteena on yhdenmukaistaa hoitotyön käytäntöjä ja parantaa potilaiden hoidon laatua. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2019; Jordan ym. 2018.)
Kansallisia hoitosuosituksia on julkaistu vuodesta 2008 lähtien ja tällä hetkellä niitä on saatavilla yhdeksän. Valmisteilla on parhaillaan 13 uutta hoitosuositusta, joista yksi liittyy iäkkään henkilön turvalliseen kotiutumiseen sairaalasta. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2019.) Tälle hoitosuositukselle on tarvetta, sillä vastaavaa kansallista tai kansainvälistä hoitotyön suositusta ei ole olemassa. Turvallinen kotiutuminen sairaalasta on sekä iäkkään potilaan että organisaation näkökulmasta onnistunut prosessi, joka ei vaaranna potilaan terveyttä ja turvaa hoidon jatkuvuuden. Sairaanhoitajat ovat keskeisessä roolissa potilaiden kotiutumisen suunnittelussa ja toimeenpanossa. Tavoitteena on, että laadittavan hoitosuosituksen avulla voidaan kehittää yhtenäisiä toimintatapoja iäkkäiden potilaiden kotiutumisen tukemiseksi sekä tuottaa tietoa muun muassa ennakoimattomien uusintakäyntien vähentämiseksi. Iäkkään henkilön turvallista kotiutumista koskeva hoitosuositus valmistuu vuonna 2020.
Hoitosuosituksen laatiminen on monivaiheinen prosessi, joka käynnistyy siitä, että tunnistetaan tarve työelämäläheiselle suositukselle, jonka avulla voidaan parantaa hoitotyön laatua ja yhtenäistää hoitokäytäntöjä. Kunkin hoitosuosituksen valmistelua varten nimetään työryhmä, joka työskentelyssään hakee aihetta koskevan tutkimustiedon, arvioi tutkimusten laadun ja näytön asteen sekä laatii suosituslauseet ohjaamaan käytännön päätöksentekoa ja toimintaa. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2019.) Iäkkään henkilön turvallisen kotiutumisen hoitosuositus perustuu laajaan systemaattiseen kirjallisuushakuun aiheesta. Koska valikoidut tutkimukset ovat pääsääntöisesti kansainvälisiä, arvioidaan suosituslauseiden laatimisessa tiedon sovellettavuutta suomalaiseen kontekstiin. Terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi tuotettavan tiedon käyttökelpoisuutta arvioivat myös iäkkäät henkilöt, joilla on omakohtaista kokemusta asiasta
Ennen hoitosuositusten lopullista julkaisemista ja levittämistä suositusluonnos käy lausuntokierroksella, jonka jälkeen se viimeistellään julkaisukuntoon. Hoitosuosituksen käyttöönotto edellyttää aktiivista tiedottamista, jotta suositus tulee tosiasialliseen käyttöön hoitotyössä ja hyödyttää potilaiden hoitoa. Hoitosuosituksia päivitetään vähintään kolmen vuoden välein tai tarvittaessa aiemmin, mikäli aihetta koskevaa merkittävää uutta tutkimustietoa julkaistaan. Hoitotyön tutkimussäätiö koordinoi hoitosuositusten laatimista ja tarjoaa työryhmille koulutusta sekä mentorointitukea suosituksen laadinnan eri vaiheissa. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2019.)
Hoitosuosituksia, samoin kuin Hoitotyön tutkimussäätiön tuottamaa muuta materiaalia, esimerkiksi näyttövinkkejä, hyödynnetään Centrian terveysalan koulutuksessa eri opintojaksoilla. Tavoitteena on, että opiskelijat oppivat hakemaan, lukemaan ja käyttämään ajantasaista ja luotettavaa tietoa sekä ymmärtävät näyttöön perustuvan toiminnan merkityksen potilaiden hoidossa ja oman vastuunsa näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamisessa ja kehittämisessä.
Lähteet:
Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio, E-L. 2015. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen – Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus –hanke. Ammattikorkeakoulujen terveysalan verkosto ja Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Saatavissa: https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2015/09/Sairaanhoitajan-ammatillinen-osaaminen.pdf. Viitattu 8.11.2019.
Hoitotyön tutkimussäätiö 2019. Saatavissa: https://www.hotus.fi/. Viitattu 7.11.2019.
Holopainen, A., Siltanen, H., Hahtela, N. & Korhonen, T. 2018. Toteutuuko näyttöön perustuva toiminta Suomessa? Raportti nykytilasta hoitotyön edustajien kuvaamana. Hoitotyön tutkimussäätiö & Sairaanhoitajaliitto. Raportti 1/2018. Saatavissa: https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/04/npt-raportti-digi-26-2-2018.pdf. Viitattu 8.11.2019.
Jordan, Z., Lockwood, C.S., Munn, Z. & Aromataris, E.C. 2018. The updated JBI model for evidence-based healthcare. International Journal of Evidence-Based Healthcare 17(1), 1-14.
Jylhä, V., Oikarainen, A., Perälä, M-L. & Holopainen, A. 2019. Näyttöön perustuvan toiminnan edistäminen hoito- ja kätilötyössä Maailman terveysjärjestön Euroopan alueella. Hoitotyön tutkimussäätiö. Raportti 2/2019. Saatavissa: https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/10/nayttoon-perustuvan-toiminnan-edistaminen.pdf. Viitattu 7.11.2019.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785. Viitattu 7.11.2019.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559#L3P18. Viitattu 7.11.2019.
Savonia 2019. Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimukset ja sisällöt julkaistu. yleSHarviointi –hanke – 2020 luvun osaamisen arviointia. Saatavissa: https://blogi.savonia.fi/ylesharviointi/2019/01/31/yleissairaanhoitajan-180-op-osaamisvaatimuslauseet-ja-sisallot-julkaistu/. Viitattu 8.11.2019.
Saunders, H. 2016. Nurses’ readiness for evidence-based practice: Implementing the paradigm shift of transforming evidence for clinical practice. Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences 359. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2167-3. Viitattu 8.11.2019.
Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326. Viitattu 7.11.2019.
Hanna-Mari Pesonen
Yliopettaja
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 681 0588
