Marko Forsell
Britannian kansallinen keskustelukulttuuri on uudelleenmuokattu heijastamaan uuden eliitin arvoja. Tämä uusi eliitti koostuu yhdistelmästä uuden oikeiston markkinaliberalismia ja uuden vasemmiston radikaalia kulttuuriliberalismia. Monet Britannian kansalaiset eivät enää tunnista näitä arvoja omikseen, ja heidän äänensä tuntuu jäävän kuulematta päivän politiikassa. Useat kokevat, etteivät kykene ilmaisemaan aitoja huolenaiheitaan ja näkemyksiään avoimesti, joten he päätyvät vaientamaan itsensä.
Matthew Goodwin on politiikan professori Kentin yliopistossa, ja hän pyrkii ymmärtämään Britannian populistiliikkeiden toimintaa ja suosiota. Hänen aiempi kirjansa ”National Populism: The Revolt Against Liberal Democracy” yhdessä Roger Eatwellin kanssa vuodelta 2018 pyrki selittämään populismiliikkeiden suosion syitä ja sai hyvän vastaanoton. Goodwinin uusin kirja ”Values, Voice and Virtue” ottaa voimakkaamman asenteen nykyistä Britannian poliittista ilmapiiriä vastaan. Kirja on herättänyt voimakkaita tunteita, ja esimerkiksi Oliver Eagletonin arvostelu The New Statesman -lehdessä väittää, että Goodwin on nyt osa oikeistopopulistista liikettä, jota hän yrittää ymmärtää ja selittää (Eagleton 2023).
Goodwinin mukaan Britanniaa todellisuudessa johtava uusi eliitti koostuu huippuyliopistoissa korkeasti koulutetuista ihmisistä. Heillä on taloudellisesti turvattu asema, hyvät työtehtävät, arvostetut asuinalueet, puolisot samasta eliitistä sekä vaikutusvaltaa maan tärkeimmissä instituutioissa. Heidän arvonsa ovat kosmopoliittisia tai radikaalisti progressiivisia. Tämä uusi eliitti on vallannut taloudellisen, poliittisen ja kulttuurillisen vallan.
Goodwin kirjoittaa tämän uuden eliitin vievän tilaa erityisesti kouluttamattomilta, työläisiltä ja eläkeläisiltä, joiden ääni oli aiemmin voimakkaampi Britannian politiikassa. Britannian pääpuolueet, Tory ja Labour, eivät enää samalla tavalla ajattele niitä asioita, jotka työläiset ja vanhempi sukupolvi kokevat tärkeiksi, kuten maahanmuuton rajoittaminen ja Britannian arvojen ylläpitäminen. Goodwin näkee, että uusi eliitti muodostaa yhden jakolinjan uuden eliitin ja muiden välille. Uusi eliitti kannattaa EU:ta, globalisaatiota, massamaahanmuuttoa ja liberaaleja arvoja. Tätä vastaan on perinteinen näkemys, joka painottaa Britannian itsemääräämisoikeutta ja maahanmuuton rajoittamista.
Goodwinin mukaan uusi eliitti saa äänensä ja mielipiteensä paremmin kuuluviin kuin mikään muu ryhmä. Heillä on valtaa instituutioissa, jotka hallitsevat poliittista ja kansallista keskustelua. He korostavat puheissaan diversiteettiä, avoimuutta ja demokratiaa, mutta todellisuudessa nämä keskeiset instituutiot eivät anna tilaa todelliselle diversiteetille, avoimuudelle ja demokratialle. Tämä saa suuren osan brittiläisistä tuntemaan, ettei heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan oteta huomioon. Uusi eliitti hallitsee puolueita, yliopistoja ja valtamediaa, ja keskusteluilmapiiri suosii markkinaliberalismia ja radikaalia kulttuuriliberalismia. Tässä uudessa ilmapiirissä ihmiset kokevat vaikeaksi tuoda esiin poikkeavia mielipiteitä ja valitsevat mieluummin vaikenemisen.
Goodwin sanoo uuden eliitin kokevan olevansa oikeiden progressiivisten hyveiden ja uskomusten edustaja, kun taas kouluttamattomat, työläiset ja eläkeläiset kokevat perinteisten uskomusten ja hyveiden olevan paitsiossa. Uusi eliitti on luonut hyveistä ja niiden osoittamisesta merkin omalle luokalleen. Progressiivinen arvomaailma on tuonut mukanaan omanlaisensa vapaan puheen rajoittamisen, jossa vaaditaan poliittista korrektiutta ja erilaisten puhekoodien hallitsemista. Tämä sisältää myös ”cancel-kulttuurin”, joka pyrkii vaientamaan ihmiset, jotka haastavat progressiivisia arvoja. Tässä keskustelussa näkyy identiteettipolitiikan jakolinja sen suhteen, miten hyvin etuoikeutetut tunnistavat etuoikeutensa ja kuinka hyvin otetaan huomioon vähemmistöjen tarpeet.
Goodwinin johtopäätös on, että hiljainen enemmistö, johon kuuluvat ei-koulutetut, työläiset ja eläkeläiset, on populismin menestyksen takana. He eivät enää löydä poliittista kotia valtapuolueista, joita johtaa uusi koulutettu eliitti liberaaleine arvoineen. Goodwin näkee haasteena sen, voisivatko valtapuolueet kääntyä näiden unohtuneiden ihmisryhmien puoleen ja ottaa heidän asiansa yhtä lailla esille kuin muidenkin. Goodwin kokee tämän kuitenkin hankalaksi. On epäselvää, onnistuuko Labour- tai Tory-puolue uudelleenmäärittelemään itsensä, vai nouseeko ”populistinen kolmas vaihtoehto”.
Goodwinilta löytyy hyvää tilastotietoa tukemaan hänen väitteitään, mutta luonnollisesti herää kysymys siitä, onko joitain muita näkökulmia ja tulkintoja, jotka tulisi ottaa huomioon. Oman taustani vuoksi tunnistan itseni Goodwinin ”uuden eliitin” joukkoon, sillä olen korkeasti koulutettu, hyvässä työpaikassa ja arvoni voidaan kuvailla liberaaleiksi. Kannatan myös maahanmuuttoa ja näen globalisaation hyödyt. Goodwinin argumentti saattaa kuulostaa yksinkertaistetulta, mutta on tärkeää pohtia, miten hänen selityksensä toimii nykyisessä maailmassa, jossa näemme henkilöiden, kuten Trumpin, voittavan vaaleja ja populistien päätyvän hallitusvastuuseen esimerkiksi Suomessa perussuomalaisten kohdalla.
Oma näkemykseni on, että Goodwinin ajatus siitä, että valtapuolueet eivät riittävästi huomioi suuren ryhmän arvoja ja toiveita, voi selittää populististen liikkeiden kannatuskasvua. On mahdollista, että näin laajaa ryhmää ei huomioida riittävästi. On huomattava, että sosiaalisen median ”Twitter-kuplassa” keskustelu vaikeista aiheista voi helposti muuttua aggressiiviseksi vastakkainasetteluksi eri puolueiden välillä.
Koen itse tärkeäksi, että keskustelisimme asiallisesti tärkeistä aiheista, kuten maahanmuuton rajoittamisesta, hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja globalisaation riskeistä, ilman liian yksinkertaistavia yleistyksiä. Siksi näen, että on tärkeää lukea Goodwinin puheenvuoro huolellisesti ja tunnistaa, missä hän tuo esille huomioon otettavia seikkoja. Demokratian kannalta on olennaista sallia eri näkökulmien tuominen esille ja käydä asiallista keskustelua ilman, että leimataan toisia vihervassareiksi tai rasisteiksi.
Goodwinin retoriikka alkaa mielestäni lähestyä populismia, kun hän syyttää ”valtaapitävää eliittiä” ja tuo esiin, kuinka ”kansan syvät rivit” eivät tue heidän toimiaan. Tällainen retoriikka saattaa olla tarkoituksella tunneperäinen, mutta se voi myös kääntyä nopeasti itseään vastaan ja aiheuttaa vastareaktion. Omaksi opikseni tästä kirjasta otan seuraavan kysymyksen: ”Kuinka voimme keskustella kiihkottomasti tärkeistä aiheista, kuten maahanmuuton rajoittamisesta, globalisaation vaikutuksista ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisesta?” Keskustelu tulee tapahtua keskeisten eurooppalaisten arvojen, ihmisarvon, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon ja oikeusvaltion, valossa.
Lähde
Eagleton, O. 2023. Going native – How Matthew Goodwin became part of the right-populist movement he once sought to explain. Saatavissa: https://www.newstatesman.com/the-weekend-essay/2023/03/going-native Viitattu: 21.8.2023.
Marko Forsell
TKI-johtaja
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 808 5128
