Tila, turva ja side: parisuhteen monitahoiset kielikuvat asiantuntijan podcast-puheessa

Parisuhteella tarkoitetaan kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta (Kielitoimisto 2020). Tämä vakiintunut määritelmä on erittäin lyhyt ja kuvaa suhteen perin staat-tiseksi, joten herää kysymys, mitä muuta oleellista parisuhteesta ja sen arjesta pitäisi sanoa kuin sen perustuminen kiintymykseen ja seksuaalisuuteen. Onhan todennäköistä ja kulttuurissamme odotettavaa, että kahden henkilön suhteeseen, oli se sitten lyhyt tai pitkä, liittyy erilaisia yhteisiä ja yksilöllisiä kokemuksia. Parisuhteeseen kuuluu yhtäältä erilaisia vaiheita ja toisaalta muitakin sosiaalisia yhteyksiä ja vuorovaikutusrakenteita kuin luonteeltaan kahden henkilön välisiä (esim. Malinen 2011).

Parisuhteessa syntyy ja tarkentuu vuosien mittaan myös käsityksiä maailmasta, itsestä ja muista ihmisistä. Tässä mielessä parisuhde lienee verrattavissa avo- ja avioliittoon, sillä parisuhteen katsotaan olevan käsitteellisesti osa perhesysteemiä (Malinen 2011). Toisaalta tutkimus on myös osoittanut, että parisuhde erottuu perheestä, avioliitosta ja rakkaudesta erilliseksi, meidän ajassamme suhteellisen uudeksi ilmiömaailmaksi (Maksimainen 2010). Miten sitten puhutaan, kun puhutaan parisuhteesta? Internetin keskustelupalstalla sanotaan ongelmallisesta parisuhdekokemuksesta näin:
”Totean kuitenkin, että parisuhde on kahden kauppa ja vikaa on minussakin. Parisuhde on aina matka ja seikkailu, jossa ei voi olla yksipuolisesti väärässä tai oikeassa.” (Nimimerkki hyljeksitty, 6.1.2008 suomi24.fi.)

Keskustelija kuvaa siis parisuhdettaan kahden kaupaksi. Kielikuvaa käyttävä kirjoittaja tarkoittaa tässä jotakin muuta kuin hänen tekstinsä kirjaimellisesti merkitsee. Viitatessaan löysästi ja epäsuorasti kahden kauppa -ilmauksella parisuhteen kokemukselliseen todellisuuteen, kielikuva jättää tulkinnanvaraa lukijalleen. Näin kielikuvan periaatetta hyödyntävä teksti kahden kaupasta toimii paitsi ajattelun ja yksilön oman merkitystenannon työkaluna myös sosiaalisena tekona viestintätilanteessa.

Kieli on olemassa ajattelua, viestintää ja toimintaa varten. Kielikuvien tutkijat väittävät, että ihmiset suorastaan elävät kielikuviensa varassa. Kielikuvat voivat käyttöyhteydessään olla lähtökohdiltaan ja toiminnaltaan hyvin erilaisia: joko kulttuurisesti ja/tai puheyhteisökohtaisesti vakiintuneita ja sen takia ainakin osin tiedostamattomia taikka luovia ja innovatiivisia (ks. Lakoff & Johnson 1980; Semino 2008).

Metafora, joka on tunnetuin kielikuvien tyypeistä, merkityksellistää ja käsitteellistää joko tavanomaisella tai luovalla tavalla kohdettaan jostakin näkökulmasta tietyssä kielenkäytön kontekstissa (Semino 2008, 1). Oleellisinta metaforan määrittelyssä on se, että kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa, kuten parisuhde ja kauppa, tai parisuhde ja matka kytkeytyvät käsitteellisesti toisiinsa ilman, että tämä yhdistyminen tapahtuisi pelkästään sanojen (semanttisella ja retorisella) tasolla värittämään ja elävöittämään puhetta tai kirjoitusta. Näissä esimerkeissä kauppa ja matka ovat metaforien lähdealueita ja vastaavasti parisuhde on molempien metaforien kohde.

Tässä artikkelissa tarkastelen, mitä metaforien avulla esitettyjä merkityksenantoja nousee asiantuntijan podcast-puheessa, kun puhutaan parisuhteesta. Tulokulmani on sosiolingvistinen ja sosiokognitiivinen, joten tutkin tässä esityksessä hyvin lyhyesti sanottuna, kuka puhuu kielikuvin kenelle, miten ja milloin. Valitsemassani podcastissa (Psykopodiaa 2020) sitä tuottava asiantuntija keskustelee psykologin kanssa, joka on ammatiltaan psykoterapeutti, pariterapeutti ja työterveyspsykologi. Podcast-keskustelun aiheena on hyvinvoiva parisuhde. Siinä pohditaan 35 minuutin ajan, millaisia vaiheita kuuluu hyvinvoivaan ja toimivaan parisuhteeseen ja miten parisuhteessa olevat henkilöt voivat ylläpitää suhdettaan.

Yleisvaikutelmaksi muodostuu, että julkiseksi tarkoitetussa puhetilanteessa asiantuntija haluaa pikemminkin esittää yleistäviä näkemyksiään kuin esimerkkitapauksia toimivasta parisuhteesta tai parisuhdehaasteista ja -ongelmista. Muutamia lyhyitä, anonymisoituja kerronnallisia osuuksia nousee esiin esimerkkeinä parisuhteen kehittymisestä ja ylläpitämisestä. Vastatessaan keskustelun kysymyksiin asiantuntija tukeutuu ammatilliseen käyttöteoriaansa, ja pitkissä puheenvuoroissaan hän puhuu luennoitsijan tavoin. Teoreettiset käsitteet selvitetään lähes poikkeuksetta yleistajuisin, arkisin kielikuvin.

Podcast-puheen metafora-analyysin tein niin, että kuunneltuani aineiston useaan kertaan litteroin sen sanatarkasti. Kiinnitin huomiota sekä metaforia aktivoivien sanojen painotukseen että metaforisten ilmauksien toistumiseen, muunteluun ja vaihtumiseen. Tunnistin ne sanat, joiden merkitys tässä kontekstissa poikkesi sanan perusmerkityksestä tai oli ristiriidassa kyseessä olevan sanan perusmerkityksen kanssa (esimerkiksi terve parisuhde).

Perusmerkityksellä tarkoitetaan sellaista vakiintunutta merkitystä, jota käytetään muissa kuin tarkasteltavassa kontekstissa. Sellainen on tyypillisesti muita mahdollisia merkityksiä täsmällisempi ja konkreettisempi, ja se saattaa liittyä fyysiseen toimintaan ja sillä voi olla historiallisesti vanhempi merkitys tässä kontekstissa. Jos sanalla näytti olevan sellainen kontekstin ulkopuolella vakiintunut perusmerkitys, joka erosi sanan merkityksestä juuri tässä käyttöyhteydessä, päätin, voisinko tästä jännitteestä tai ristiriidasta huolimatta ymmärtää kontekstoidun merkityksen, kun vertasin sitä perusmerkitykseen. Mikäli yllä olevat ehdot täyttyivät, luokittelin sanan (ts. puheessa esiintyvän ilmaisun) metaforiseksi.

Seuraavassa tarkastelen parisuhdemetaforien rakentumista podcast-puheen esimerkkinäytteessä. Sen jälkeen esittelen aineistosta nousevia keskeisiä parisuhdemetaforia. Artikkelin lopussa arvioin tuloksia lyhyesti ja pohdin niiden merkitystä laajemmasta näkökulmasta.

Miten parisuhdemetaforat rakentuvat podcast-puheessa?

Esimerkkinäytteessä haastateltava vastaa podcastin alussa esitettyyn johdantokysymykseen, millainen on toimiva ja terve parisuhde. Metaforiset ilmaisut olen merkinnyt tekstiin kursivoinnilla. Metaforakirjallisuudessa vakiintuneen tavan (pienet kapiteelit) mukaan (esim. Lakoff & Johnson 1980) käytän metaforista kapiteeleja myöhemmin esityksessäni.

1. se on vähän semmonen isompi asia terve ja toimiva parisuhde
2. koska parisuhteita on monenlaisia mutta eiköhän se että missä on niinku hyvä elää
3. hyvä olla toisen kanssa se on sitä että kaksi ihmistä kun löytää toisensa
4. niin siinähän tapahtuu paljon (…) se ihastuminen semmonen kiintymyksen kasvaminen
5. ja oikeastaan se suhteessa oleminen siitä lähtee muotoutumaan
6. se että miten me sitten ollaan suhteessa toiseen, sillä on juuret siellä meidän kasvussa
7. ja sieltä vauvasta alkaen syntyy se et miten me asetutaan toisemme kanssa suhteeseen
8. mitä me toisessa nähdään, miten me ollaan ja miten me ollaan opittu olemaan
9. ja elämään toisen kanssa ja siinä me sitten opetellaan ja kompastellaan ja
10. tavallaan niinkun ehkä voidaan jotakin ihan uutta oppia

Haastateltava käyttää monikon ensimmäistä persoonaa ”me ollaan” (6, 8), ”me asetutaan” (7), mikä tuo todentuntua parisuhteen sidoksesta kerrottaessa. Samoin myöhemmissä kohdissa esiintyvä yksikön ensimmäinen persoona, se toinen semmosena itsenään (…) ja minä itsenäni, luo näkymää parisuhteesta ja auttaa kuulijaa ymmärtämään, mistä siinä on kysymys.

Keskeisiä metaforia ja niiden metaforisia ilmauksia on koottu taulukkoon 1. Metaforat eivät esiinny irrallisina, vaan ne limittyvät toisiinsa puheessa ja esiintyvät puheenvuoroissa ryppäinä eli klustereina (Cameron & Stelma 2004). Osa keskeisistä metaforista on tyypiltään strukturaalisia, eli niiden lähdealueet ovat monipuolisesti rakenteisia (Lakoff & Johnson 1980, 61–76): SIDE (1), TILA (2), TURVA(PAIKKA) (3) ja LIIMA (7). Vastaavasti osa metaforista on tyypiltään ontologisia, toisin sanoen lähdealueet tarjoutuvat kokonaisvaltaisesta ilmiöstä sinänsä, ilman rakennepiirteitä (Lakoff & John-son 1980, 25–32): KASVU (4), RAKENTAMINEN ja KORJAAMINEN (5), YLLÄPITO (6) ja KA-TOAMINEN (8). Lähdealueiden moninaisuudesta ja erilaisuudesta huolimatta puhuja ilmeisesti odottaa kuulijansa ymmärtävän, mitä hän tarkoittaa hahmottaessaan parisuhteen eri puolia monien metaforien avulla, ja odottaa, että kuulija voi ilman suurempia vaikeuksia ymmärtää, mitä ne tarkoittavat. Metaforisia ilmauksia indikoivia vihjeitä voi tunnistaa vaikkapa näytteen riveiltä 2 (”niinku”) ja 4 (”semmonen”).

Analyysissa tunnistetut metaforiset ilmaukset ja niistä konstruoidut metaforat, kuten PARISUHDE ON RAJATTU TILA (2, 5, 6 ja 7) sekä PARISUHDE KASVAA (4 ja 6), esiintyvät siis puheessa klustereina. Lähempi tarkastelu osoittaa, että hyvinvoiva, toimiva parisuhde on myönteinen skenaario, jota tukevat erityisesti taulukossa esitetyt metaforat 3, 4, 5 ja 6. Tämä tarkoittaa, että toimiva parisuhde ei suinkaan ole varsinainen metafora, mutta se toimii sen sijaan podcast-keskustelun kehyksenä, ja asiantuntijan puheenvuoroissa parisuhdemetaforat tuntuvat kiinnittyvän kehykseen luontevasti ja saumattomasti.

Taulukko 1. Podcastissa käytettyjä keskeisiä metaforia ja niitä rakentavia metaforisia ilmauksia

Myönteisen skenaarion vastapari on haasteellinen, kriisiytyvä parisuhde. Tähän aiheeseen terapeuttina työskentelevä asiantuntija on erityisesti paneutunut. Aihepiirin merkitysantoihin liittyy erityisesti metafora 8, jonka mukaan parisuhde voi hävitä, kun eletään perheen arjessa ja pari kohtaa erilaisia vaikeita vaiheita: parisuhde häviää (…) mikään suhde ei säily jos ei olla yhdessä tai tehdä yhdessä asioita. Terapiaan osallistuva pari voi pysähtyä keskustelemaan parisuhteestaan ammattiauttajan kanssa, jolloin heille voi avautua ymmärrystä ja oivallusta helpottamaan arjen elämää.

Parisuhdemetaforien merkitys

Tämä artikkeli osoittaa, että parisuhteesta puhuttaessa sillä tarkoitetaan paljon muutakin kuin vain kiintymykseen ja seksuaalisuuteen perustuvaa kahdenvälistä suhdetta. Esitykseni alussa mainittu Kielitoimiston määritelmä lienee staattisuudessaan liian suppea. Parisuhdemetaforat, kuten TILA, TURVA(PAIKKA) ja SIDE ja niiden klusterit, synnyttävät parisuhteen merkityksenantoon syvyyttä ja monipuolisuutta. Podcastissa puhuva asiantuntija voi metaforillaan selvittää parisuhde-teemaan liittyvien käsitteiden keskinäisiä vaikutusyhteyksiä ja riippuvuuksia.

Toisaalta puheenvuoroissa paikoitellen esiintyvä tiheä ja vaihtuva metaforan käyttö ilman edeltäviä tai myöhempiä selityksiä tai kerrottuja esimerkkejä voi aiheuttaa ymmärtämisvaikeuksia. Näitä vaikeuksia voi syntyä varsinkin sellaiselle kuulijalle, jolle metaforisen ilmauksen viittaus todellisuuteen – joko laajemman kulttuurisen mallin mukaisesti tai aiemmin hankitun (parisuhde)psykologisen eritystiedon pohjalta – ei ole kovin tuttua ja saattaa jäädä käsittämättä tällä tavalla kuultuna.