Teollisen rakentamisen nykytila ja tulevaisuuden näkymät

Vanhentuneet ohjelmat, tekemisen mallit ja organisaatioiden tehottomuus kiinnittivät heti huomiota jo opiskelun aikana. Hyvin vähäistä oli yhteistyö eri alojen kesken. Organisaatioiden jäykkyys, vanhanaikaiset hierarkkiset valtarakenteet ja siiloutuneet työskentelytavat olivat jotain aivan muuta kuin se, missä olin viettänyt edellisen vuosikymmenen. Innovatiivisuus loisti poissaolollaan ja talotekniikan suunnittelua ohjaavia päätöksiä perusteltiin poikkeuksetta lauseella: ”Näin nämä on tehty ennenkin”.

Alun ammatillisen harhailun ja oman paikan etsimisen jälkeen löysin tieni nykyiseen työpaikkaani Centriaan. Melko nopeasti hakeuduin tai ajauduin asiakkaan pariin, joka tarvitsi osaamista myös teollisen toiminnan alueelta. Yhdistelmä talotekniikkaa ja teollista valmistamista rakentamisen tarpeisiin sai innostumaan uudelleen oikein kunnolla liekkeihin. Vihdoin löysin rakentamisen alalta paikan, jossa tunnistin kehittämispotentiaalin ja tiesin, mitä tämä osa alasta kaipasi. Tuottavuuden parantaminen yhdistettynä tuotekehityksen sektoriin oli kuitenkin jo hyvin tuttua.

Centrian luotsaamana on tehty useita teollisen rakentamisen tutkimushankkeita. Näiden tutkimushankkeiden kautta syntyy luontevia yhteyksiä yritysten ja Centrian välille. Tällaisen yhdessä tekemisen kautta löysin itsekin tieni Centrian palvelukseen. Tutkimus- ja kehitystyön tekemisen ohessa syntyi ajatus oman yritysmaailmassa syntyneen osaamisen tuomisesta tutkimuskäyttöön koko teollisen rakentamisen hyväksi. Nykyisellään teenkin hyvin paljon perinteisiä rajoja rikkovaa työtä toimiessani sekä yrityskentässä että Centriassa TKI-projekteissa.

Tuottavuuskeskustelussa on nostettu usein esille rakentamisen teollistaminen, teollinen rakentaminen tai teollistettu rakentaminen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kirjoittajan omat intressit usein määrittävät käytettävän termin. Rakennusalan muuttaminen teollisen valmistamisen suuntaan tulee varmasti nostamaan alan tuottavuutta. Muutoksen tekeminen on kuitenkin haastava paikka, koska sen vaikutukset koskevat koko toimialaa. Muutos ei rajoitu pelkästään yrityksiin, vaan myös viranomaisten, koulutussektorin ja valtionhallinnon täytyy olla muutoksessa mukana.

Yritykset eivät voi teollistaa toimintaansa, jos alan koulutustarjonnassa ei huomioida teollisen rakentamisen osaamistarpeita. Ilman alalle tulevia osaajia muutosta on mahdotonta toteuttaa. Muutoksen tekemiseen tarvitaan osaamista valmistavan teollisuuden puolelta, jossa on pitempiaikainen kokemus tuotekehityksestä, tuotannon hallitsemisesta ja tuoteportfolioista. Rakennusalalle tyypillinen hankekohtainen ajattelu ei ole mahdollista teolliseen toimintaan siirryttäessä.

Tähän ongelmaan törmäsin hyvin nopeasti omassa työssäkin. Aloin etsimään tekijöitä ja rakentamaan tiimiä, jolla saadaan tuotettua oikeankaltaista suunnittelutietoa ja aineistoa teollisen rakentamisen tarpeeseen. Tiimirakenne meni kokonaan uusiksi ja myös alalle epätyypillistä osaamista täytyi alkaa etsimään talotekniikka-alan ulkopuolelta. Yhdessä valmistavan tehtaan henkilöstön kanssa tunnistimme valmistuksen tarpeet ja muokkasimme siitä palvelevan tiimi- ja palvelurakenteen. Näin suuren muutoksen läpivieminen koko alalla vaatii laajaa yhteistyötä eri osapuolten kesken. Ongelmaa ratkaisemaan tarvitaan niin yritykset, oppilaitokset kuin viranomaisetkin.

Viranomaispuolella on usein vaikeus ymmärtää teollisen rakentamisen tarpeita. Viranomaispäätösten pitää tulla huomattavasti aiemmin kuin perinteisessä rakennusprojektissa. Päätöksiä ja niiden perusteita ei voi myöskään muuttaa kesken projektin. Esivalmistuksen tarpeet suunnittelussa, logistiikassa ja materiaalihallinnassa ovat usein niin aikaisessa vaiheessa, että niiden muuttaminen rakentamisen prosessin loppupuolella aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia ja viiveitä yritykselle. Viranomaisten täytyy pystyä tukemaan teollista rakentamista yhtenäistämällä päätöksentekoa. Ei ole kestävä tilanne alan kannalta, jos sääntökirja muuttuu kuntarajan ylittyessä.

Rakennusalan yritysten täytyy muuttaa monia käytäntöjä, jos ne haluavat onnistua teollisen rakentamisen alalla. Projektikohtaisesta kilpailutuksesta on luovuttava ja mentävä kohti strategisia kumppanuuksia. Samalla tarkastelun alle joutuvat myös työn hinnoittelun peruste ja yritysten ansaintalogiikka: myydäänkö pelkkää piirrettyä viivanpituutta, tehtyjä tunteja vai määritelläänkö tavoitteeksi jokin hieman isompi tavoite lisäarvon tuottamisessa. Teollisen rakentamisen osaamistarpeita ei voi hetkessä mitenkään tuoda yrityksiin. Muutoksen ja koulutuksen osalta tulee väistämättä kustannuksia. Teollisen rakentamisen kustannusten ja voitonjaosta tulee löytää malli, jossa koko arvoketju pystyy tekemään kannattavaa liiketoimintaa. Teollisessa rakentamisessa ei tilanne voi olla se, että ”eniten väärin laskenut sai urakan”.

Teollisen valmistuksen puolelta tulevien yritysten kannattaa katsella uusin silmin teollisen rakentamisen toimijoita. Monella teollisen rakentajan toimijalla on mielenkiinto käyttää pidemmälle jalostettuja esivalmisteita kuin pelkkää kaapelia, putkea tai taitettua peltiä. Esivalmisteiden suunnittelu ja tuottaminen sijoittuvat usein lähemmäksi komponenttien toimittajaa kuin loppukokoonpanoa. Esivalmisteiden avulla saadaan myös tuotantomäärät helpommin hallintaan ja tehokkuus paranee, kun teollisen rakentajan vastuulle eivät jää kaikki osa-alueet. Toimintamallit alkavatkin muodostua enemmän verkostojen varaan teollisessa rakentamisessa, jossa yhteisenä tavoitteena ovat häiriötön tuotanto ja tehokas työmaalle asti ulottuva valmistusprosessi.

Teollisen rakentamisen osalta keskusteluun nousevat lähes aina Ruotsi ja siellä tehdyt toimet. Ihmettelemme, miksi asiat toimivat siellä mutteivat meillä täällä Suomessa. Selityksiä ja näkökulmia on monia, mutta yksi tärkeä näkökulma on varmasti pitkäjänteisyys. Toinen näkökulma on kaupallinen ymmärrys. Oman kokemuksen perusteella ruotsalaiset yritykset miettivät ensin kaupallisen näkökulman ja vasta sen jälkeen mietitään ne teknologiat, joilla saadaan toteutettua kustannustehokkain ja paras tuote kyseiseen asiakastarpeiseen. Suomessa sorrumme kääntämään tämän ketjun usein väärinpäin. Ihastumme keksimäämme teknologiaan ja sitten yritämme etsiä sille sopivan asiakastarpeen.

Ongelmia ja haasteita riittää, mutta ratkaisuehdotuksiakin pitää olla tarjolla. Ratkaisuja kannattaa lähteä työstämään useilla suunnilla yhtä aikaa, jotta teollisen rakentamisen tilaa saadaan nopeammin kohennettua. Viranomaiset ja valtionhallinto voisivat alkaa valmistelemaan teollisen rakentamisen tarpeeseen tehtyä tuotekokonaisuuden tyyppihyväksyntää, jotta esivalmistettu rakennus tai sen osa voidaan sertifioida riippumattomalla toimijalla. Sen jälkeen kaupunki ja kuntatason viranomaispäätöksillä ei voisi tuhota teollisen rakentamisen hankkeiden kannattavuutta. Oppilaitokset tarvitset koulutusohjelmia kaikille koulutusasteille. Rakennusalan yritysten kannattaa rekrytoida rohkeammin osaajia valmistavan teollisuuden aloilta ja alkaa kehittämään osaamista. Kaikkien tahojen kannattaa alkaa tarkastelemaan rakennusalan rahavirtoja ja sopimuskäytänteiden vaikutusta alan kehittymiseen. Ala ei kehity, jos kaikki vetävät kotiinpäin ja epäluottamuksen ilmapiiri vallitsee. Nyt tarvitaan kansallisen tason yhteistyötä, jotta tuottavuuden kehitys lähtee nousuun.

On hyvin mahdollista, että rakennusalan seuraava nousukausi osuu samaan ajankohtaan kuin Ukrainan jälleenrakentamisen aika. Silloin tullaan näkemään kotimaisilla työmailla työvoimapulaa. Siinä kohtaa on myös mahdollista saada paljon kaivattua vientiteollisuutta aikaan teollisen rakentamisen piirissä. Valmistautuminen molempiin haasteisiin on syytä aloittaa nyt.