Vuosi 2025 ja muuttuva asiantuntijatyö

Sitra ennakoi vuoden 2025 megatrendien liittyvän turvallisuuteen. Sitran ennakointiraportin kirjoittajien mukaan turvallisuutta luo tunne siitä, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Tällä hetkellä se on vaikeaa, sillä kokonaisuudet ovat suuria ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Teknologian tärkeimmät kehitysaskeleet liittyvät kyberturvallisuuteen ja tekoälyyn. Talouden valta korostuu. Yhteistyön rakenteet rakoilevat ja ympäristöongelmat luovat turvattomuutta ja epävarmuutta tulevaisuudesta. (Heinonen, Mäkelä, Tähkäpää & Vahti 2024.)

Maailman geopoliittinen tilanne luo synkän kuvan tulevaisuudesta. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla kirjoittajat ottavat kantaa Donald Trumpin uuteen valtakauteen. Kun Amerikka kääntyy sisäänpäin, valtatyhjiön täyttää Kiina, joka käyttää hyväkseen kansainvälisen yhteistyön ja sopimusten heikkenemistä sekä lietsoo omaa propagandaansa demokratian rapautumisesta. (Puranen & Vartiainen 2025.) Nähtäväksi jää myös, mikä tulee olemaan itänaapurimme asema Ukrainassa. Suurvaltapolitiikka vaikuttaa myös Lähi-Idässä. Venäjän rooli on heikentynyt diktaattori Al-Assadin syrjäyttämisen myötä Syyriassa ja koko Lähi-Idässä. Israel on puolestaan voimistunut, samalla kun Hizbollah on heikentynyt Libanonissa. Voiko Syyrian sisällissodan raunioille nousta demokratia vai antaako kaaos lisää puhtia islamistisille järjestöille? (Kansanen 2024.)

Miten tulevaisuuden epävarmuus sitten liittyy työntekoon? Ammattikorkeakoulujen asiantuntijat ovat jatkuvasti tuntosarvet pystyssä haeskelemassa haasteita, joihin EU-rahoitteisilla hankkeilla vastataan. DistanceLAB-hanke on malliesimerkki siitä, miten ajankohtaisuus voi muuttaa hankehaun aikaisen sisällön painopistettä hankkeen aikana (DistanceLAB 2025).  

Koronan jälkimainingeissa haluttiin kehittää työelämää ja työkaluja, jotta uudessa etätyöaikakaudessa pärjättäisiin ja siitä saataisiin mahdollisimman paljon hyötyä. Työelämä on asettunut jonnekin etäilyn ja läheilyn välimaastoon, eikä ole yhtään tavatonta, että työpaikan kokousta vetää henkilö, joka istuu kotikonttorillaan, vaikka muut työntekijät olisivat fyysisesti työpaikan kahvipöydän ääressä.

DistanceLAB-hankkeen tapahtumissa on käyty keskustelua esimerkiksi siitä, pitääkö työnteolle olla erikseen määriteltynä nimi riippuen siitä, missä sitä fyysisesti tekee. Toisin sanoen, voimmeko puhua pelkästään työn tekemisestä, vai onko tarvetta määrittää, onko kyse lähityöstä, etätyöstä vai hybridityöstä. Kyse on samalla laajemmasta ilmiöstä, joka liittyy asiantuntijatyön digitalisoitumiseen; kuinka tärkeää fyysisyys työssä oikeastaan on? Tieto liikkuu ilman mitään fyysisiä apuvälineitä, emme tarvitse hevoskyytiä, autoa, lentokonetta, kynää, paperia, faksia tai edes tulostinta. Miksi siis tarvitsisimme toimistohuoneen tai kahvihuoneen? Miksi yrityksen pitäisi maksaa toimiston siivoamisesta tai vessapaperista? Viime aikojen etätyöaiheinen uutisointi on antanut aihetta myös miettiä sitä, missä työnteko on tehokkainta (Valkama 2024). Digitalisoituminen on kuitenkin myös demokratiakysymys. Ne, joilla on nopea internetyhteys ja taito käyttää uusia teknologioita, ovat voittajia, samalla osaamiskuilu syvenee. Onko tulevaisuuden valta niillä, jotka hallitsevat teknologisen kehityksen? Muun muassa Krizna Gomez (2022) kirjoittaa blogitekstissään tulevaisuuden vallan jakamisesta. Eurooppalaiseen digistrategiaan kuuluu mukaan alueiden osaamistason nostaminen (Euroopan komissio 2025). Hyvällä syyllä voidaan kysyä, ottavatko hankeasiantuntijat huomioon ne ihmiset ja alueet, jotka eivät kuulu digitalisaation piiriin? Entä miten otetaan huomioon uusien teknologioiden käyttöönoton turvallisuus? Digitalisoitumisen kanssa käsikädessä pitäisi kulkea myös tietoturvatietoisuus. Kansallinen ja kansainvälinen turvallisuustilanne luo työpaikoille uusia oppimisen paikkoja. Samalla kun työkalut digitalisoituvat, myös hybridiuhkien vaarat kasvavat, ja kyberturvallisuudesta pitäisi tulla kansalaistaito.

Tulevaisuuden teknologiat liittyvät mitä suurimmassa määrin myös DistanceLAB-hankkeessa käsiteltyihin teemoihin. Millä työkaluilla yritykset voivat parantaa organisaation sisäistä kommunikaatiota tai organisaatioiden välisiä yhteyksiä ja uusia innovaatioita? Kuinka paljon voidaan tehdä työtä etänä, ja milloin fyysinen kanssakäyminen on välttämätöntä? Miten fyysisyys tai sen puute liittyy kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Riittääkö keskustelu generatiivisen tekstiä tuottavan tekoälyn kanssa vai tarvitaanko oikeaa kahvinjuontikaveria? Ja ylipäätään miten käy kahvintuotannon, kun ilmastonmuutos etenee (Kaukonen & Annila 2021)? Tulevaisuudessa työpaikan kahvitauko ei välttämättä ole lainkaan kestävän kehityksen mukainen kohtaamispaikka, vaan kahville on keksittävä jokin kotimainen korvike.

Fyysisen olemisen ja henkisen yhteyden rajojen häilyväisyys saa uuden ulottuvuuden metaversumeissa. Jo muutama vuosi sitten Fortnite-pelin maailman ympärille rakennetussa metaversumissa saattoi päästä vaikkapa Ariana Granden live-keikalle (Liao 2021; Fortnite Presents Rift Tour Featuring Ariana Grande 2021). Myös esimerkiksi Meta ja Microsoft rakentavat metaversumeita (Meta 2025). Jos henkilö ei ole paikalla fyysisesti, mutta hänen avattarensa on, niin tekeekö hän silloin etä- vai lähityötä?  Onko ilmastoystävällisempää, jos avatar juo virtuaalikahvia virtuaalikahvilassa virtuaalisen työkaverinsa kanssa? Miten paljon sähköntuotantoa pitää lisätä, jotta metaversumit toimivat? Pitääkö metsää hakata serverikaappikylien tieltä? Esimerkiksi HS kertoo reportaasissaan Nvidian laskentapiirejä sisältävästä konesalista (Storås 2024). Kuinka monta konesalia tarvitaan, jotta kaikki saavat virtuaalikeikalla tanssivan avattaren – tai edes kokouksessa nyökyttelevän virtuaalihahmon?

Teknologian kehitys, vihreä siirtymä, luontokato, demokratioiden heikentyminen, taloudellisen vallan ja digiosaamisen keskittyminen – nämä kaikki vaikuttavat myös asiantuntijatyön luonteeseen ja sisältöön. Olemisen tyylit ja arvovalinnat vaikuttavat tulevaisuuteen, joten myös työnteon muodoilla on väliä.