Perhevapaiden uudet tuulet

Synnyttävä vanhempi, joka on vakuutettu Suomen sairausvakuutuslain mukaisesti, on oikeutettu raskausrahaan, jonka kesto on 40 arkipäivää. Arkipäiviä ovat päivät maanantaista lauantaihin, pois lukien arkipyhät. Raskausrahaa maksetaan 40 arkipäivältä riippumatta lapsen todellisesta syntymähetkestä. Jos lapsi syntyy ennen kuin työntekijä on ehtinyt jäädä raskausvapaalle, alkaa maksu heti syntymää seuraavasta arkipäivästä. Raskausvapaa aloitetaan yleensä 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa, mutta työnantajan kanssa on niin haluttaessa mahdollista sopia myöhäisemmästä alkamisajankohdasta. Raskausvapaalle täytyy kuitenkin jäädä viimeistään 14 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Raskausrahapäiviä ei voi siirtää myöhemmin pidettäviksi, eikä niitä voi pitää useammassa jaksossa. (Glad 2022; Miettinen 2022, 8; Sivista 2022.)

Erityisäitiysvapaa on muuttunut nimeltään eritysraskausvapaaksi, mutta sääntely on pysynyt muuttumattomana. Erityisraskausrahaa on mahdollista saada, jos raskaana oleva on työkykyinen, työssä on vaaratekijöitä, jotka eivät ole vältettävissä, eikä työnantaja pysty järjestämään raskauden ajaksi muita työtehtäviä. Erityisraskausrahaa on mahdollista saada, jos joutuu ennen varsinaisen raskausrahan saamista jäämään pois töistä kemiallisille aineille, säteilylle tai tarttuville taudeille altistumisen vuoksi. Erityisraskausrahaa maksetaan varsinaisen raskausrahakauden alkuun asti, eikä se vähennä varsinaista raskausrahaa. (Kela 2022b; Miettinen 2022, 9). Erityisraskausvapaa on palkatonta. 

Synnyttävä vanhempi voi jatkaa vanhempainvapaalle heti raskausvapaan päätyttyä, vaikka lapsi ei olisi vielä syntynyt, ja toinen vanhempi voi aloittaa vanhempainvapaan heti, kun lapsi on syntynyt. Vanhempainvapaaseen on oikeutettu, jos on lapsen vanhempi ja huoltaja (biologinen tai adoptiovanhempi), ja tämän lisäksi täytyy myös hoitaa lasta ja olla pois työstä. (Glad 2022; Kela 2022a)

Kela maksaa yhdestä lapsesta vanhempainrahaa 320 arkipäivää, noin 13 kuukautta. Jos lapsella on kaksi vanhempaa, päivät jakautuvat vanhempien kesken tasan, eli molemmilla on käytettävissään 160 arkipäivää (Kela 2022a). Monikkoperheissä vanhempainvapaan arkipäiviin lisätään yhteensä 84 päivää yhtä useampaa lasta kohti. Vanhempien kannattaa suunnitella yhdessä, kuinka he aikovat päivät jakaa ja hoidetaanko lasta samanaikaisesti vai erikseen (Miettinen 2022, 13).

Kummallekin vanhemmalle on ”korvamerkittynä” 97 arkipäivää vanhempainvapaan 320 päivästä, mutta omasta vanhempainrahapäivien 160 päivän kiintiöstä voi luovuttaa toiselle vanhemmalle tai lasta hoitavalle henkilölle enintään 63 arkipäivää (Kela 2022b). Lasta hoitavaksi henkilöksi luetaan puolisot, jotka eivät ole lapsen vanhempia sekä lapsen mahdollinen muu huoltaja. Päiviä voi luovuttaa usealle kriteerit täyttävälle henkilölle. Myös luovutetuilla henkilöillä on vanhempainpäivärahan maksun edellytyksenä, että he todellisuudessa hoitavat lasta ja ovat sen vuoksi pois työstä (Miettinen 2022, 12).  

Keskenmenon tai raskauden keskeytyksen tilanteissa, kun raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää, raskaana olevalla on oikeus raskausrahaan 40 arkipäivältä sekä vanhempainrahaan 65 peräkkäiseltä arkipäivältä heti raskausrahakauden perään (Miettinen 2022, 14).

Vanhempainrahaa ei voi jatkossa enää saada työssäoloajalta (pl. osa-aikainen vanhempainvapaa, josta jäljempänä lisätietoa), vuosiloman ajalta tai muun palkallisen vapaan ajalta (Miettinen 2022, 15).

Kotihoidon tukea voi saada, kun lapsen syntymästä on kulunut 160 arkipäivää, eli kun lapsi on 6,5 kuukauden ikäinen. Hoitovapaa on tarkoitettu alle 3-vuotiaan samassa taloudessa vakituisesti asuvan lapsen hoitamiseksi. Kumpi tahansa vanhempi voi jäädä hoitovapaalle, tai myös vanhemman puoliso – ei kuitenkaan samanaikaisesti (Glad 2022). Toinen vanhemmista voi kuitenkin pitää hoitovapaata samaan aikaan kuin toinen on raskaus- tai vanhempainvapaalla. Adoptiotilanteessa hoitovapaalla voi olla siihen asti, kun lapseksi ottamisesta on kulunut kaksi vuotta, enintään siihen asti, kun lapsi aloittaa koulun. Tukea ei makseta alle kuukauden pituiselta jaksolta, eikä vanhempainrahaa ja kotihoidon tukea voi saada samanaikaisesti saman lapsen perusteella – eri lapsen perusteella se voi kuitenkin tulla kysymykseen. Hoitovapaata ja vanhempainvapaata voidaan käyttää vuorotellen (Miettinen 2022, 22). Hoitovapaalle jäämisestä tulee keskustella työnantajan kanssa, sillä työnantaja myöntää vapaan.

Osittaista hoitovapaata on mahdollista käyttää, jos on ollut saman työnantajan työssä vähintään kuusi kuukautta edeltävän 12 kuukauden aikana.  Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen alkaa vanhempainrahakauden päättymisestä ja kestää sen vuoden heinäkuun loppuun, jolloin lapsen toinen lukuvuosi peruskoulussa päättyy. Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhemmilla oikeus säilyy 18 vuoden ikään saakka. Osittaisen hoitovapaan sääntelyyn ei ole tullut muutoksia. (Miettinen 2022, 22.)

Johtavatko lainmuutokset haluttuun suuntaan perhevapaiden tavoitteiden kanssa? Vaikka perhevapaauudistusta on valmisteltu ja odotettu kauan ja oli tarve saattaa perhevapaat tälle vuosituhannelle, vie uudistuksiin sopeutuminen aina aikansa. Tarvitaan sopeutumista ja asenteiden työstämistä perheissä, työpaikoilla ja myös yhteiskunnassa, ennen kuin vanhempainvapaan jakaminen tasaisesti, tai edes tasaisemmin, sujuu luontevasti. Tällä hetkellä on usein vielä naisilla vastassaan työmarkkinoilla pelko, että avoimeen työpaikkaan palkataan mieluummin mies, joka ”ei ole heti jäämässä perhevapaalle” ja aiheuttamassa kustannuksia työnantajalle.  

Olisiko sitten ollut syytä kiintiöittää päivät tarkemmin kummallekin vanhemmalle, ilman päivien luovuttamisen mahdollisuutta, kuten esimerkiksi Ruotsissa on ollut käytäntö jo 10 vuotta? Tällä tavoin olisi ainakin selkeämmin ohjattu perheitä vapaiden tasapuoliseen jakamiseen. Tosin Ruotsin mallikaan ei takaa tasaista jakoa – siellä isistä vain vajaa kolmannes käyttää kokonaisuudessaan vanhempainvapaapäivänsä (Vainio 2019).

Miksi kotihoidontukeen ei tehty muutoksia perhevapaauudistuksen myötä? Alun perin muutoksen oli tarkoitus sisältää myös muutoksia yli kaksivuotiaiden lasten kotihoidontukeen, mutta hallitus ei päässyt asiasta yksimielisyyteen, joten tuki jätettiin ennalleen. Tällä kotihoidontuen leikkauksella olisi ollut työllisyyttä lisäävä vaikutus naisten kannalta – vuonna 2020 vain 7,9 % ja vuonna 2021 vain 8,1 % kotihoidontuen saajista oli miehiä (Kela 2020; Kela 2021). Vahvistettu lakiuudistus jäikin vaille työllisyyttä tukevia muutoksia, mikä oli ainakin työmarkkinajärjestöille pettymys.

Lakiuudistuksen tarkoitus kuitenkin oli, että jokainen perhe saa itse päättää, mikä heille on sopivin ratkaisu, ja tämä uudistus on askel siihen suuntaan. Huonoin skenaario tietysti on, että uudistus ei muuta mitään, vaan isät luovuttavat äideille luovutettavissa olevan osuuden omista vanhempainvapaistaan ja käyttävät itse päiviä samaan malliin kuin entisen lain aikanakin on niitä käytetty. Työnantajien myönteisellä suhtautumisella perhevapaisiin tulee olemaan iso merkitys siihen, miten perheet alkavat vanhempainpäivänsä jakaa.