Akateemista ja sosiaalista osallisuutta tukeva ohjaus kansainvälisen opiskelijan kotiutumisen mahdollistajana

Suomessa, ja muiden alueiden ohella myös meillä Keski-Pohjanmaalla, kaivataan kipeästi muuttovoimaa, pitovoimaa, veronmaksajia, kansainvälistä osaamista sekä monimuotoisuutta. Centria kouluttaa oppilaitoksena isoja määriä suomalaisen yhteiskunnan tarvitsemia kansainvälisiä opiskelijoita. Miten saisimme pidettyä tänne saapuneet opiskelijat ja kouluttamamme osaajat alueellamme?

Riikka Jääskeläisen vuonna 2020 Laurea-ammattikorkeakoulussa tekemä palvelumuotoilun opinnäytetyö vastaa loistavasti kysymyksiin, mitä omalta osaltamme voisimme korkeakoulussa tehdä, jotta kansainväliset opiskelijat saapumisen jälkeen jäävät, viihtyvät, kotiutuvat ja työllistyvät Suomeen. Jääskeläisen tutkimus on siinä mielessä merkittävä, että se raotti kansainvälisten opiskelijoiden kokemuksia ja kokemia haasteita palvelumuotoilun tutkimuksen näkökulmasta. (Jääskeläinen 2020, 7, 36–38.)

Olen vasta kuukauden mittaisen työurani aikana Centriassa ehtinyt keskustella nykyisten ja entisten opiskelijoidemme kanssa siitä, millaista Suomeen on muuttaa opiskelemaan ja mitkä asiat vaikuttavat, kun pohditaan asuinpaikkaa opintojen jälkeen. Osa asioista on toki sellaisia, joihin emme voi vaikuttaa: maantieteellinen sijainti, ilmasto, ihmisluonteet, kutsumukset ja elämäntapahtumat. On kuitenkin tärkeää löytää juuri ne asiat, joihin voimme kohtaamisellemme ja työllämme vaikuttaa.

Jääskeläisen (2020) tutkimus antaa tieteellisen kehyksen niille kokemuksille ja ajatuksille, joita monet muutkin meistä Centrialla ovat varmastikin kuulleet. Jääskeläisen (2020) tutkimus tuo äänen kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille, jotta ymmärrämme, mistä näkökulmasta palvelua ja ohjausta tulisi heille tarjota. Tarkastelemalla rakenteita ja palveluita juuri käyttäjän näkökulmasta on mahdollista löytää paras tapa kohdata ja ohjata myös kansainvälistä opiskelijaa. Myös oman työni kannalta on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa kansainvälisen opiskelijan opintojen alkuvaiheen tarpeet ja haasteet ja vastata juuri niihin. Näin tarve ja palvelu kohtaavat ja muutosta voi syntyä. Toivottavasti yhä useammissa tapauksissa muutos on sitä, että kansainvälinen opiskelija ja valmistunut löytää paikkansa suomalaisilta työmarkkinoilta.

Lisääntynyt kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on synnyttänyt uudenlaisen asiakaspalvelun tarpeen korkeakouluissa. Ei enää riitä, että kaikki opiskelijat saavat samanlaista apua ja palvelua, vaan koulutuksia ja asiakaspalvelua tulee räätälöidä parhaan mahdollisen tuloksen saamiseksi. Jääskeläisen (2020) tutkimuksessa kansainvälisiltä opiskelijoilta pyydettiin kokemuksia siitä, millaiset tiedot, taidot ja osaamiset auttaisivat kansainvälistä opiskelijaa menestymään opinnoissaan ja elämässään Suomessa. Lisäksi opiskelijat kertoivat ideoitaan, millainen palvelu kohtaisi nämä tarpeet jo ennen heidän saapumistaan Suomeen sekä opintojen alkuvaiheessa. Opiskelijat tarvitsivat kohdennettua ohjausta liittyen esimerkiksi maahantulomuodollisuuksiin, asumis- ja terveyspalveluihin, uraneuvontaan, harjoittelupaikkojen ja työn löytymiseen sekä verkostojen luomiseen. Tavoittava ja onnistunut ohjaus parantaisi opiskelijoiden kokemuksia, opintomenestystä sekä osallisuutta kampuksella ja yhteiskunnassa laajemminkin ja johtaisi valmistumisen jälkeen todennäköisemmin työllistymiseen. (Jääskeläinen 2020, 7–11, 79.)

Onnistuneen kotiutumisen näkökulmasta opintojen alkuvaiheen kokemukset ovat merkittäviä. Miten voimme omalta osaltamme taata, että opiskelija saa jo ennen Suomeen saapumistaan hyvän kokemuksen, jonka päälle rakentaa elämäänsä Suomessa? Opintojen aloitus on jokaiselle opiskelijalle uusi kokemus, kun omia ajatuksiaan, ajankäyttöään, oppimistyyliään ja viestintäänsä tulee sopeuttaa uuteen. Kansainvälisellä opiskelijalla on tämän lisäksi edessään muutto uuteen maahan, kenties myös ensimmäistä kertaa omilleen. Suomeen saapuneen opiskelijan täytyy yrittää sopeutua nopeasti uuteen kulttuuriin sekä järjestää elämänsä tänne. Toisaalta tietoa on tarjolla liikaa, toisaalta liian vähän. Opiskelijoilla voi olla suoritus- ja taloudellisia paineita menestyä opinnoissaan. Ikävä kyllä suorituspaineet, sopeutuminen uuteen ja tarpeellisen tuen puuttuminen edesauttavat pahoinvointia ja jopa opiskelijan uupumista. (Jääskeläinen 2020, 18, 23, 38, 78.)

Työssämme ja kohtaamisissamme onkin tärkeää olla tietoinen kansainvälisen opiskelijan kokemista haasteista sekä suomalaisen korkeakoulun sanomattomista arvoista ja toimintatavoista, joiden mukaan opiskelijan odotetaan usein toimivan. Jääskeläinen (2020) antaa hyvän neuvon kunnioittaa, tarkastella ja ymmärtää opiskelijaa yksilönä. Lisäksi kampuksen ilmapiirin sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan kohtaamisten synnyttämä kuulumisentunne jo varhain opintojen alussa on merkittävä (Jääskeläinen 2020, 18–20).

Osallisuus nostetaan yhdeksi merkittävimmistä teemoista, kun tarkastellaan viihtymistä, kotiutumista ja jopa työllistymistä Suomessa. Sekä akateeminen että sosiaalinen osallisuus ovat avain kansainvälisen opiskelijan kokemiin parempiin kokemuksiin ja kotiutumiseen. Akateemisen osallisuuden avulla opiskelija ymmärtää suomalaisen korkeakoulun opiskelukulttuuria: opetusmetodeja ja opintojen rakennetta, arvioinnin perusteita, omien opiskelutaitojensa kehittämistä sekä opintojensa hallintaa. Akateemisesti osallinen opiskelija menestyy opinnoissaan paremmin, koska ymmärtää opiskelumaailmaa, jossa toimii. (Jääskeläinen 2020, 23.)

Sosiaalinen osallisuus sen sijaan on yhteyttä muihin opiskelijoihin kampuksella ja vapaa-ajalla. Sosiaalisesti osallinen opiskelija ymmärtää paremmin elinympäristöään: asumisen kulttuuria, asioiden hoitamista, harrastuksia, tapahtumia, palveluita ja yhteiskunnan rakenteita. Sosiaalinen osallisuus mahdollistaa tuen ja yhteyden muihin sekä merkittävien kuulumisen kokemusten karttumisen. Sosiaalisesti osalliset opiskelijat osallistuvat herkemmin yhteisön tapahtumiin, mikä edelleen lisää osallisuutta. Sosiaalinen osallisuus edesauttaa kiinnittymistä yhteiskuntaan sekä vaikuttaa positiivisesti jopa terveyteen ja hyvinvointiin. (Jääskeläinen 2020, 19, 23, 33–34, 81–82.)

Kansainvälinen opiskelija tarvitsee vertaistukea ja sosiaalisia kontakteja oman kulttuurinsa parista, mutta myös muista kansainvälisistä ja suomalaisista yhteisöistä. Osallisuus suomalaisiin yhteisöihin ja opiskelijoihin mahdollistaa hiljaisen tiedon oppimisen kulttuurista, opinnoista, palveluista sekä elämästä ylipäätään Suomessa. (Jääskeläinen 2020, 23.)

Kansainvälisten ja suomalaisten opiskelijoiden yhteinen työskentely kampuksella ja sen ulkopuolella saa aikaan sekä akateemista että sosiaalista osallisuutta. Tällainen vuorovaikutus lisää merkittävällä tavalla kansainvälisen opiskelijan osallisuudenkokemusta, uuteen maahan sopeutumista ja kiinnittymistä, opintojen sujumista sekä hyvinvointia. Oppilaitos voi parhaimmillaan olla tila, joka saa aikaan ja mahdollistaa monimuotoisia ja opiskelijoita hyödyttäviä kohtaamisia. Hedelmällinen kulttuurien kohtaaminen opiskeluympäristössä vaatii kuitenkin yhteisiä kiinnostuksenkohteita, rehellistä ajatustenvaihtoa sekä tärkeiden arvojen, kuten ihmisoikeuksien, sosiaalisen oikeuden ja globaalin etiikan. Yhteisestä vuorovaikutuksesta saatua kulttuuritietoutta, -osaamista ja -taitoa sekä -sensitiivisyyttä ei voi vain opetella, vaan se täytyy kokea ja oppia käytännön kohtaamisissa. Onnistuneet kulttuurienväliset tai pikemminkin yhteiset kohtaamiset opettavat toisen arvoista, uskomuksista, normeista ja asenteista, mutta myös omistamme. (Jääskeläinen 2020, 20–23, 31–32.)

Erilaisten opiskelijoiden ja kulttuurien kohtaaminen ja yhteistyö hyödyttävät myös suomalaista opiskelijaa. Opiskelija saa korvaamatonta ja nykyajan työelämässä vaadittavaa kulttuurienvälistä lukutaitoa, kulttuurista itsetuntemusta sekä tietoa kulttuureista ilmiöinä. Kulttuurienvälisistä kanssakäymisistä yksilöt oppivat parhaassa tapauksessa liikkumaan erilaisten maailmankatsomusten välillä, arvioimaan ilmiöitä kokonaisvaltaisesti sekä suhteuttamaan omaan toimintaansa kulttuuriseen ympäristöön ja muihin toimijoihin. (Jääskeläinen 2020, 20–21.)