Tuija Tolonen-Kytölä
Ihminen on aina pohtinut hyvään elämään (m.kreik. ethos) liittyviä kysymyksiä. Eettisyyteen liittyvät kysymykset selvittelevät sitä, kuinka tulisi tai olisi hyvä toimia – olipa sitten kyseessä yksilö tai organisaatio. Tässä artikkelissa tarkastelen arvoja ja vastuullisuutta Centria-ammattikorkeakoulun vaikutusalueella toimivien yritysten näkökulmasta.
Tarkastelu keskittyy paitsi yritysten omaan ulkoiseen viestintään ja yrityksissä tehtyihin haastatteluihin, myös median kautta representoituvaan julkisuuskuvaan. Päätelmät pohjautuvat Centria-ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijoiden Yritysviestintä-opintojaksolla Kokkolassa tekemiin analyyseihin, vuonna 2009 Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa Pietarsaaressa tehtyyn opinnäytetyöhön, (Nevanperä 2009) sekä Jyväskylän yliopistossa julkaistuun väitöstutkimukseen (Tolonen-Kytölä 2014).
Tarkoituksena on koota yhteen tutkimusten ja oppimistehtävien esille tuomia näkemyksiä sekä etsiä mahdollisia yhteyksiä niiden, tämänhetkiseen arvokeskustelun ja alueellisen ajattelun välillä. Voisivatko alueella toimivat yritykset – niin kansainväliset toimijat kuin pienet perheyrityksetkin – hyödyntää nykyistä tehokkaammin alueellista arvopohjaa toiminnassaan ja viestinnässään?
Yritysten vastuullisuus ja arvokeskustelu
Yritysten toiminnan arvopohjasta puhutaan tällä hetkellä paljon. Tämä näkyi myös lokakuussa 2017 järjestetyssä Nordic Business Forumissa. Tässä kansainvälisessä seminaarissa käytettiin runsaasti puheenvuoroja juuri kestävään kehitykseen ja yritysvastuuseen liittyen. Puheissa toistui pyrkimys kohti hyviä arvoja: menestyvät yritykset toimivat ihmiskunnan yhteisen hyvän edistämiseksi ja yrittäjien tulee käyttää kykyjään muiden auttamiseen. (Branson 2017; Teittinen 2017.) Se, miksi arvokeskustelu on ajankohtaista ja trendikästä juuri nyt, perustuu laajemmin niin kutsuttuihin globaaleihin megatrendeihin: yritysten toimintaympäristöissä mm. ympäristöarvot ja vastuullisuus korostuvat. (EY 2017; Aburdene 2005.)
Yritysvastuusta puhuttaessa katse onkin kääntymässä yhä laajempiin yhteiskunnallisiin teemoihin, ja liiketoiminnan sosioekonomisten vaikutusten nähdään ulottuvan mm. ihmisten terveyteen, elintasoon, hyvinvointiin ja omaisuuteen. Yhteiskunnalliset ja globaalit teemat ohjailevat yritysten strategisia valintoja, ja vastuullisen toiminnan ymmärretään kattavan niin taloudelliset, ympäristöön liittyvät kuin sosiaalisetkin tekijät. (Koipijärvi & Kuvaja 2017, 17 – 19.)
Eettiset ratkaisut ovatkin yrityksissä yhä olennaisempi tulokseen vaikuttava tekijä. Varsinkin nuoret kuluttajat ovat yhä tietoisempia siitä, kuinka ympäristöystävällisesti palvelu tai tavara on tuotettu, ja myös työntekijät ovat tietoisempia oman ja työnantajaorganisaationsa toiminnan perusteista. Arvojen onkin nähty olevan viime aikoina murroksessa: ihmiset haluavat tehdä työtä, jolla on kestävyyttä. (Teittinen 2017.) Kun asiakkaan varallisuus paranee, hänen kiinnostuksensa kohdistuu perustarpeiden tyydyttämisen sijaan yhä useammin vastuullisuuskysymyksiin.[1]
Kotimaisuusaste, ekologisuus, työntekijöiden työolosuhteet ovatkin muiden yritysvastuullisuuteen liittyvien kysymysten ohella yhä useammin myös suomalaisen kuluttajan mielenkiinnon kohteina. Ei siis ole yhdentekevää, millaiset arvot yrityksen toimintakulttuurissa vallitsevat, sillä niiden noudattamatta jättäminen tai ylenkatsominen voivat merkitä organisaatiolle lopun alkua. Pienikin virhe saattaa kostautua sekä sosiaalisen median että perinteisen median kautta suurena tappiona yritykselle. (Aaltonen & Junkkari 2003, 81 – 95; Hesso 2015, 28.) Myös tästä on viime aikoina nähty esimerkkejä: yritysyhteistyö hankaloituu helposti, ellei yrittäjän edustamasta ideologiasta ole selvyyttä tai yrityksen tekemät omat eettiset valinnat vaikuttavat kyseenalaisilta. Toiminnan arvopohjasta tiedottaminen ja niistä viestiminen onkin organisaatiossa olennainen taito (Koipijärvi & Kuvaja 2017, 129 – 130).
Alueen yrittäjien ja yritysten arvomaailma
Centria-ammattikorkeakoulun ydintoiminta-alue sijoittuu Keski-Pohjanmaalle, mutta myös Pohjois-Pohjanmaan eteläosiin sekä Pohjanmaan pohjoisiin kuntiin. Erityisesti keskipohjalaisten arvomaailmaa, ajattelua ja elämäntapaa tai kulttuuria laajemmin ei toistaiseksi ole tutkittu paljon. Keskusteluissa keskipohjanmaalaisuudesta todetaan kuitenkin usein alueessa olevan erityislaatuisuutta, joka poikkeaa muun muassa eteläpohjanmaalaisuudesta. Kujala (1986) luonnehtii keskipohjanmaalaisia ihmisiä kirjassaan Keski-Pohjanmaa – Kotimaakuntani ”vakaiksi, rauhallisiksi ja vaatimattomiksi”. Hänen mukaansa luonnon karuus alueella on tehnyt asukkaista sitkeitä ja yritteliäitä. (Kujala 1986, 56.)
Keskipohjanmaalaiset ja Kalajokilaaksosta kotoisin olevat yrittäjät, mukaan lukien maatalousyrittäjät, olivat tutkimuskohteina myös väitöstutkimuksessani (Tolonen-Kytölä 2014). Tutkimus käsitteli lehtitekstejä, ja tutkimusaineisto koostui suureksi osaksi Keskipohjanmaa-lehden reportaaseista. Tekstien valossa alueella toimiva yrittäjä on työtä arvostava ja työorientoitunut. Rauhallisuus, sitkeys, ahkeruus ja tasaisuus arvostetaan alueella vielä 2000-luvulla positiivisiksi inhimillisiksi ominaisuuksiksi. Yritteliäisyys ja työnteko ovat hyveitä, ja työhön asennoidutaan kunnianhimoisesti – vaikka se olisikin fyysisesti ja psyykkisesti rasittavaa. Työ voi tekstien mukaan olla myös ilo ja itsensä toteuttamisen väline. Suhtautuminen työhön representoituukin (heijastuu) Keskipohjanmaan yrittäjäteksteissä vahvasti protestanttisen etiikan mukaisena (Weber 1990; Juuti 1997, 60 – 61).
Protestanttinen ajattelu näkyy myös perinteiden korostamisena, traditionalismina. Sukuhistorian, perinteiden ja kotipiirin merkitys näkyy aineistossa erityisesti kuvissa: sukutilan tupamiljöö pirtinpöytineen tai modernimman kaupunkilaiskodin olohuone viherkasveine ja sohvaryhmineen ovat esimerkkejä ympäristöistä, joissa haastateltavia on kuvattu. Kotipiiri ja muun muassa maaseutumiljöö korostuvat, vaikka tekstien maailma ei sinänsä ole kovin materialistinen. Protestanttisen ajattelun mukaisesti ihminen ei välttämättä halua hankkia lisää rahaa, vaan elää yksinkertaisesti ja ansaitsee vain sen, mikä on tarpeen. Usko arkipäiväiseen ja totuttuun on normi. (Weber 1990; Juuti 1997, 60 – 61; Tolonen-Kytölä 2014, 137 – 139, 159.).
Perhe ja suku ovat myös Keskipohjanmaan yrittäjäteksteissä erittäin tärkeitä arvoja. Perhe tuo jatkuvuutta ja vastapainoa työlle. Alueellisia erityispiirteitä vertailtaessa muihin tekstiaineistoihin (Talouselämä, Vauva) olivat nimenomaan perinteiden, sukupolvien välisen yhteyden, luontoarvojen sekä maatalouskulttuurin korostunut esille tuominen. Maaseutu ja kotiseutu yleensä arvottuvat positiivisesti. Sukupuoliroolit kuvastuivat perinteisinä ja selkeinä, mutta toisaalta miehen ja naisen kumppanuus ja yhteistyö sekä eri sukupolvien toisilleen tarjoamat turvaverkostot tulevat esille vahvasti: mikäli perheen vanhemmat ovat työssä, isovanhemmat ottavat vastuun lastenhoidosta.
Kaiken kaikkiaan kristilliset perusarvot näkyvät jonkin verran Keskipohjanmaan tekstiaineistossa, mutta vain implisiittisesti: uskoa tai uskontoa ei sanallisesti tuoda juurikaan esille. Se, että yrittäjädiskurssin henkilöt eivät puhu hengellisistä arvoistaan, voidaan kuitenkin nähdä yleisenä suomalaiskansallisena ominaispiirteenä. Vaatimattomuus ja vähään tyytyminen, jotka kristillisen etiikan mukaisina ominaisuuksina on usein nähty, ovat teksteissä nähtävissä.
Vaatimattomuus alueellisena ominaispiirteenä tuli esille myös Nevanperän (2009) opinnäytetyössä. Nevanperä haastatteli tutkimustaan varten kuutta yritysjohtajaa ja totesi, että kyseisissä yrityksissä pidettiin eettisyyttä merkityksellisenä asiana. Niin sanottuihin hyviin arvoihin liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi henkilöstön asianmukaista kohtelua, saatetaan pitää eräänlaisina luonnollistuneina itsestäänselvyyksinä: niihin ei tarvitse kiinnittää toiminnassa erityistä huomiota eikä hyvästä, eettisestä toiminnasta ole tarpeen erikseen puhua. Näinhän alueella on aina ollut tapana toimia (Nevanperä 2009, 48 – 50.) Tämä kertonee jotakin alueella vallitsevasta ajattelusta ja toiminnan lähtökohdista.
Myös Centria-ammattikorkeakoulun liiketalouden toisen vuosikurssin opiskelijat ovat tarkastelleet alueen yritysten arvoperustaa (Centria-amk). Yritysviestintä-opintojakson tutkielmien mukaan keskipohjanmaalaiset yritykset korostavat verkkosivuillaan ja muussa tiedottamisessaan muun muassa seuraavia asioita:
- ympäristö- ja luontoarvoja (esim. HASA, Finnspring, Snellman)
- paikallisen raaka-aineen käyttöä ja lisäaineettomuutta (Friends’n’burgers, Leader)
- suomalaista estetiikkaa ja designia (Paapii Design)
- kotimaisuutta (Icepro, Snellman, Halpa-Halli)
- kuluttajalähtöisyyttä ja ihmis- ja asiakasystävällisyttä
- rehellisyyttä (Snellman, Halpa-Halli); jopa kristillisiä perusarvoja (Halpa-Halli)
- innovatiivisuutta, laatua, ammattitaitoa ja kokemusta (Icepro, Maitokolmio)
- kansainvälisyyttä (Baltic Yacht, Nautor)
- työyhteisöstä huolehtimista (Pouttu, Snellman)
- laatutietoisuutta ja terveysarvoja (Leader).
Liiketalouden opiskelijat pohtimassa yritysten arvoja yritysviestinnän opintojaksolla. Kuva: Tuija Tolonen-Kytölä.
Edellä mainitut tiedot ovat peräisin pääosin yritysten omilta verkkosivuilta ja näin ollen osa ulkoista viestintää. Siksi ne voidaankin nähdä ns. tavoitearvoina. Toivottavaa luonnollisesti on, että mainitut asiat ovat samalla myös osa yritysten todellista toimintakulttuuria. Arvojen tulee olla totta, jotta se yritys ei menetä uskottavuuttaan asiakkaan silmissä ja maine säilyy. Arvoista kiinni pitäminen on merkityksellistä paitsi yrityksen yhteishengen rakentamisen kannalta, myös kilpailijoiden sekä muiden ulkoisten sidosryhmien takia. (Aaltonen & Junkkari 2003, 239 – 241; Kortetjärvi-Nurmi & Murtola 2016, 44 – 45.)
Yhteenvetoa ja johtopäätöksiä
Yritykset Centria-ammattikorkeakoulun toiminta-alueella näyttävät opinnäytetöiden ja oppimistehtävien perusteella kantavan vastuunsa hyvin. Toiminnan eettisyyttä tai esimerkiksi kestävää kehitystä ei ehkä mainita viestinnässä suoraan, mutta yritysten verkkosivuilla esimerkiksi kotimaisuus, lähituotanto ja työntekijöistä huolehtiminen näkyvät ammattitaidon korostamisen, innovatiivisuuden ja kansainvälisyyden ohella. Myös median kautta välittyvä kuva keskipohjanmaalaisesta yrittäjästä tukee edellä mainittuja päätelmiä. Lehtiteksteissä yrittäjä on ahkera, työtä arvostava, vaatimaton, luontoa ja maaseutua rakastava, luovakin. Perinteet ja suku ovat myös alueella tärkeitä.
Ajankohtaiset, trendikkäät vastuulliset ja kestävät arvot näyttäisivätkin olevan luonnollinen osa Centria-ammattikorkeakoulun alueen väestön kulttuuriperimää. Se, miten tätä asiaa voitaisiin entistä tehokkaammin markkinoida ja hyödyntää, on kiinnostava kysymys pohdittavaksi.
Alueella sijaitsee Pohjoismaiden suurin epäorgaanisen kemianteollisuuden keskittymä sekä merkittävää metalli-, konepaja-, puutuote-, rakennus-, elintarvike- ja veneteollisuutta. Yrityksistä yli 60 % tekee vientiä, joten kokemusta kansainvälistymisestä on runsaasti (Centria-ammattikorkeakoulun profiloituminen; Järkkälä 2017.) Logistinen sijainti on erinomainen niin raide- kuin meriliikenteenkin suhteen, ja kaksikielisyys on ollut etu kansainvälistymisen ja yritysten menestyksen kannalta.
Vankkaa, eettistä arvopohjaa kannattaa näiden edellä mainittujen, hyvin tunnettujen faktojen ohella tuoda mielestäni esille, kun pohditaan Centrian vaikutusalueen menestystekijöitä. Keskipohjalainen vaatimattomuus ei ehkä sittenkään aina kannata.
[1] Kestävä kehitys, avoimuus, tasa-arvo ja eettisyys ovat muun muassa arvoja, joiden varaan useat globaalit suuryritykset rakentavat toimintaansa. OECD on suunnannut monikansallisille yrityksille YK:n ohjaavien periaatteiden mukaiset toimintaohjeet, jossa mm. ihmisoikeusriskien arvioinnissa yrityksen tulee ottaa huomioon syrjintä ja sukupuoli, lapsityö, pakkotyö, järjestäytymisvapaus, elämiseen riittävä palkkaus työpaikan turvallisuus- ja terveysnäkökohdat, raaka-aineet, päästöt ja eläinten hyvinvointi (Koipijärvi & Kuvaja 2017, 192.)
Lähteet
Aaltonen, T. & Junkkari, L. 1999. Yrityksen arvot ja etiikka. Helsinki: WSOY.
Aburdene, P. 2005. Megatrends 2010. The rise of conscious capitalism. Charlottesville, (VA): Hampton Roads Pub cop.
Branson, R. 2017. Esitys Nordic Business Forumissa 2.10.2017. Helsinki: Nordic Business Forum.
Centria-amk 2017. Yritysviestintä. Ryhmä NLIS16K, liiketalouden koulutus. Luennot ja harjoitukset. Loka-marraskuu 2017. Opettaja Tuija Tolonen-Kytölä. Kokkola.
Centria-ammattikorkeakoulun profiloituminen. Saatavissa: https://web.centria.fi/esittely/organisaatio. Viitattu 18.11.2017.
Hesso, J. 2015. Hyvä liiketoimintasuunnitelma. Helsinki: Kauppakamari.
Junnola, R. & Juuti, P. 1997. Arvot ja johtaminen. JTO-tutkimuksia sarja 7. Tampere: Tammer-paino.
Järkkälä, M. 2017. Matalan kynnyksen yli maailmalle. Seminaari 2.10.2017. Kokkola: Keski-Pohjanmaan kauppakamari.
Koipijärvi, T. & Kuvaja, S. 2017. Yritysvastuu. Johtamisen uusi normaali. Helsinki: Helsingin seudun Kauppakamari.
Kortetjärvi-Nurmi, S. & Murtola, K. 2016. Areena. Yritysviestinnän käsikirja. Helsinki: Edita.
Kujala, A.-M. 1986. Keskipohjanmaa – Kotimaakuntani. Keski-Pohjanmaan maakuntaliitto: Kokkola.
Nevanperä, P. 2009. Företagsetik som alternativ. Examensarbete. Utbildningsprogrammet för internationell handel. Mellerta Österbottens yrkeshögskola. Saatavissa: http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5424/Nevanpera_Petra.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 16.11.2017.
Teittinen, P. 2017. Bisnesmaailman herätysliike. Helsingin Sanomat 4.10.2017.
Tolonen-Kytolä, T. 2014. Työn eetos, vapaus, onnellisuus. Perheyrittäjien arvojen rakentuminen eräiden suomalaisten lehtien reportaaseissa. Väitöstutkimus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/43712. Viitattu 18.11.2017.
Weber, M. 1990. Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. 2. p. Helsinki: WSOY.
Tuija Tolonen-Kytölä
Viestinnän yliopettaja
Centria-ammattikorkeakoulu
tuija.tolonen-kytola@centria.fi
