Marko Forsell
Taleb, Nassim Nicholas. 2010. Musta Joutsen: erittäin epätodennäköisen vaikutus, toinen laajennettu laitos. Suomennos Pietiläinen, Kimmo. Helsinki: Terra Cognita.
Elämme Extremistanissa vaikka kuvittelemme asuvamme Mediokristanissa. Tämä on yksi Talebin keskeisistä ajatuksista, jonka hän haluaa tuoda esiin kirjassaan Musta Joutsen: erittäin epätodennäköisen vaikutus. Ihminen kuvittelee elävänsä ja hänelle luodaan kuvitelmaa elämästä keskiarvojen maailmassa. On keskipituus, keskipaino, 1,7 lasta ja puolikas labradorinnoutaja. Näin meille kuvataan keskivertoihmisen elämää ympärillä olevassa maailmassamme. Taleb jäljittää ajatuksen historiaa Adolphe Quételetin (1796–1874) pyrkimykseen kuvata l’homme moyen, keskinkertainen ihminen. Quételet keräsi ahkerasti mm. lasten syntymäpainoja, pituuksia sekä rinnanympäryksiä ja loi näistä standardeja. Yhä edelleen olemme tällaisten keskivertoon rinnastavien ajatusten vaikutuspiirissä mitä suurimmassa määrin.
Tästä muodostuu ongelma erittäin harvinaisten tapausten yhteydessä. Me yllättyisimme, jos vastaamme tulisi 1000 kg painava 15 metrinen ihminen. Tätä ei vain tapahdu Mediokristanissa eikä ihmisten koossa. Tälle löytyy selkeät fysiologiset syynsä. Meitä hämää ajatus maailman kellokäyrämäisyydestä tai Gaussin-käyrän noudattamisesta. Odotamme, että suurin osa tapahtuu vain pienin poikkeamin keskiarvosta. Kuitenkin, Taleb huomauttaa, suurin osa tapahtumista on mittakaavattomia. Ajatellaan esimerkiksi omaisuuden kertymistä, best-seller-kirjojen myyntiä tai vaikkapa tieteellisiä viittauksia. Näissä kaikissa tulee esiin, ettei maailma toimi kellokäyrän tavoin.
Taleb kiinnittää erityistä huomiota taloudelliseen toimintaan kirjassaan. Varsinkin markkinoiden heilahtelut ja ennakoimattomat tapahtumat vaikuttavat nykyisessä verkottuneessa, keskittyneessä ja globaalissa taloudessa voimakkaasti. Kuitenkin mallit, joilla tätä monimutkaisuutta pyritään hallitsemaan, nojaavat Mediokristan-ajatteluun eli kellokäyräajatteluun. Odotamme riskien vaikutusten olevan jonkin verran keskivertoa suurempia eikä kymmeniä, satoja tai kymmeniä tuhansia kertoja vakavampia. Koska varaudumme vain kohtuullisiin poikkeamiin, niin silloin erittäin epätodennäköinen pääsee yllättämään. Tämä erittäin epätodennäköinen tapahtuma saa Talebilta nimen musta joutsen.
Musta joutsen on tapahtuma, jolla on kolme piirrettä. Ensinnäkin se on täysin vieras havainto, sitä ei ole aiemmin esiintynyt. Sitä ei odoteta tapahtuvaksi tai edes mahdolliseksi tapahtua. Toiseksi sen vaikutukset ovat äärimmäisiä. Vaikutusten kokoluokkaa ja laajuutta ei osattu odottaa tai ennustaa. Kolmanneksi ihmisen oma toimintatapa vaatii keksimään sille loogisen selityksen jälkikäteen. Jälkikäteen pystymme löytämään selitykset sille, miten tällainen tapahtuma Mediokristanissa kuitenkin on mahdollista ja jopa ajoittain odotettavaa, vaikka sitten kerran kymmenessä tuhannessa vuodessa. Tämä viimeinen kohta tuo esiin sen seikan, että joillekin musta joutsen ei ole odottamaton tapahtuma, vaan he ovat kyenneet näkemään tämän etukäteen.
Talebin kirja Musta joutsen on helppolukuinen asian monimutkaisuudesta huolimatta. Vaikka asian taustalla on olemassa matemaattisia malleja, niin nämä eivät nouse kirjassa esiin. Itse asiassa kirjaa on moitittu liiallisesta yleistämisestä. Kirja on ajankohtainen kahdestakin syystä. Ensinnäkin uusi päivitetty laitos ottaa kantaa 2008 pankkikriisiin, ja nyt koronavirusepidemian vuoksi on syytä jälleen muistuttaa itseään siitä, että mustia joutsenia tapahtuu.
Koronavirusepidemia näyttäytyy päällisin puolin mustalta joutsenelta. Miksi päällisin puolin? SARS-Coronavirus tyyppinen virus ennustettiin jo 2007 julkaistussa paperissa1. Myös Kanadalaisen BlueDot yrityksen tekoälyjärjestelmä varoitti viruksesta jo 31.12.20192. Ja tiedämme, että CIA varoitti jo marraskuun lopulla 2019 koronaviruksesta3. Eli jotkut ovat olleet tietoisia asiasta ja pyrkineet siitä kertomaan eteenpäin. Kuitenkin tieto ei sopinut vastaanottajien ajatusmalleihin, joten se suodatettiin kohinana pois. Täytyy muistaa, että jokaista tällaista oikeaan osoittautunutta ennustetta kohtaan on lukematon määrä väärään osuneita ennusteita. Tämä siis osittain selittää, miksi mustat joutsenet ovat jälkikäteen selitettävissä.
Koronavirusepidemia on nostanut esiin, kuinka hauras nykyinen globalisoitunut maailma on. Samalla, kun maat alkavat eristää itseään, niin maailmanlaajuiset logistiikkaketjut ontuvat. Ihmisten eristäytyessä omiin oloihinsa palvelualan yritykset kärsivät suunnattomasti. Valtioiden täytyy reagoida nopeammin kuin totuttu demokraattinen malli antaa myöten ja poikkeustilanteita julistetaan eri maissa. Vaikka virus sinänsä saattoikin olla vain ajan kysymys, niin vaikutukset globalisaatioon, demokratiaan ja talouteen saattavat osoittautua yllätyksiksi. Kun tomu on laskeutunut ja pääsemme toivon mukaan syksyllä normalisoimaan olojamme, niin joudumme pohtimaan uusiksi useita ”totuuksia”. Miten paljon valtiolla tulee olla roolia markkinatalouden ohjaamisessa? Miten paljon töitä voidaan tehdä etänä? Mitkä työt ovat ensiarvoisia poikkeusoloissa? Miten turvataan demokratia poikkeusoloissa? Tarvitsemmeko maailmanlaajuisia valvonta- ja päätöselimiä? Jatkuuko kaupungistuminen vai ei? Itse näen, että tämän kaltaisiin kysymyksiin vastaaminen saattaa tuottaa uusia mustia joutsenia.
Kuinka sitten varautua Mustiin joutseniin? Lyhyesti ottaen Taleb vastaa, että jos kysyt tätä, niin et ole ymmärtänyt kirjan viestiä. Mustaan joutseneen ei voi varautua. Se on ennakoimaton tapaus, johon mikään aiempi tilanne ei valmista. Kuitenkin on jotain, jolla voimme yleisesti varustautua ennakoimattomiin tapauksiin. Varautumiseen Taleb hakee mallia luonnosta ja luontoäidin redundansseista, päällekkäisyyksistä. Redundanssi toimii kuten vakuutus ennakoimattomissa tilanteissa. Ensinnäkin löydämme luonnosta puolustuksellista redundanssia. Meillä on parillinen määrä silmiä, korvia, keuhkoja, munuaisia, käsiä jne. Nämä toimivat kuin varaosat, jos käy niin onneton tilanne, että toinen menetetään. Toinen redundanssi liittyy kokoon. Mitään liian suurta ei luonnossa esiinny, vaan suuruus korvataan monistamisella. Luonnossa ennustamattomuus ja ympäristön shokit iskevät voimakkaammin suuriin eliöihin. Kolmanneksi luonto välttää liikaa kytkeytyvyyttä. Esimerkiksi lajitiheys kärsii, mitä suuremmaksi pinta-ala kasvaa. Pienillä saarilla lajitiheys on suurempi kuin suurilla alueilla. Ja varsinkin tässä kytkeytyvyyden yhteydessä Taleb nostaa esiin riskin oudon viruksen äkillisestä leviämisestä koko planeetalle (s. 374).
Marko Forsell
Johtaja, TKI
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 808 5128
