Juuso Jussila
Säännöllistä liikunta-aktiivisuutta pidetään yhtenä keskeisimmistä verenpaineeseen vaikuttavista tekijöistä, ja liikunta onkin oleellinen osa kohonneen verenpaineen ehkäisyä, hoitoa ja hallintaa (Eckel ym. 2014; Pescatello, MacDonald & Johnson 2015; Pescatello ym. 2004). Liikuntaa voidaan käyttää esimerkiksi osana elintapahoitoa matalan riskin tapauksissa tai yhdessä lääkehoidon kanssa, jos kohonneen verenpaineen voidaan olettaa aiheuttavan lähitulevaisuudessa myös muita merkittäviä terveysriskejä (ESC/ESH 2018). Tässä artikkelissa luodaan tarkempi katsaus liikunnan merkitykseen kohonneen verenpaineen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.
Globaali terveys- ja taloushaaste
Hypertensiolla eli kohonneella verenpaineella tarkoitetaan tilaa, jossa systolinen verenpaine (yläpaine; valtimon sisällä oleva paine sydämen supistuksen aikana) on yli 140 mmHg ja diastolinen verenpaine (alapaine; paine sydämen lepovaiheen aikana) vähintään 90 mmHg (JNC 7 -suositus; joissain maissa ACC/AHA-suosituksen mukaisesti 130/80 mmHg) (Whelton ym. 2017; James ym. 2014; Chobanian ym. 2003). Kohonnut verenpaine luokitellaan usein kahteen eri tyyppiin: primaariseen (syytä ei tunneta; noin 90 % kaikista tapauksista) ja sekundaariseen (syy tunnetaan; esim. munuaistauti) hypertensioon (Lenfant ym. 2003; Zaleski ym. 2019).
Verenpaineen säätely on monimutkainen systeemi, johon vaikuttavat esimerkiksi ihmisen munuais-, hormoni-, verenkierto- ja adrenerginen järjestelmä (Zaleski ym. 2019). Yhdessä tai erikseen nämä järjestelmät voivat nostaa sekä verisuoniston perifeeristä kokonaisresistenssia (TPR) että sydämen minuuttitilavuutta (CO) (Izzo, Sica & Blank 2008). Kohonnut verenpaine on kuitenkin useimmin yhteydessä ennemmin TPR:n kuin CO:n kasvuun (Izzo ym. 2008).
Kohonnut verenpaine lisää sydämen jälkikuormitusta ja tuhoaa verisuonten endoteelia (suonten sisäpintoja verhoava yhdenkertainen solukerros), mikä altistaa muun muassa valtimonkovettumataudille ja sydämen vasemman kammion liikakasvulle (Zaleski ym. 2019). Kohonnut verenpaine on myös yhteydessä moniin muihin negatiivisiin terveysvaikutuksiin, kuten korkeampaan sydäninfarktin, aivohalvauksen, sydämen vajaatoiminnan, perifeerisen valtimotaudin ja kroonisten munuaissairauksien ilmaantuvuuteen sekä kuolleisuuteen (Chobanian ym. 2003; Rosendorff ym. 2007; Rosendorff ym. 2015; Laurent ym. 2003; Levey ym. 2004; Lackland 2016; AHA 2019). Maailmanlaajuisesti onkin arvioitu, että korkea systolinen verenpaine on ollut pääsyynä yli kymmeneen miljoonaan kuolemaan kahden viime vuosikymmenen aikana (GBD 2015). Huolestuttavasta trendistä kertovat myös hypertensiosta aiheutuvat globaalit taloudelliset kustannukset, joiden on arvioitu kolminkertaistuvan vuosien 2010 ja 2030 välillä (130 miljardista 390 miljardiin Yhdysvaltain dollariin) (AHA 2017). Kohonneen verenpaineen kansanterveydellisen ja -taloudellisen taakan vähentäminen onkin perustellusti yksi merkittävimmistä terveydenhuoltojärjestelmien prioriteeteista tulevien vuosikymmenten aikana (Zaleski ym. 2019).
Miten liikunta vaikuttaa verenpaineeseen?
Liikunnan verenpainetta alentavien vaikutusten tarkkoja mekanismeja ei vielä täysin tunneta. On kuitenkin esitetty, että aiemmin mainituista valtimoverenpaineen määrittelevistä tekijöistä erityisesti liikunnan jälkeinen TPR:n madaltuminen olisi näistä merkittävin, sillä terveen ihmisen CO ei lähtökohtaisesti muutu levon aikana (Zaleski ym. 2019). Liikunta-aktiivisuuden aiheuttama TPR:n madaltuminen on niin ikään monimutkainen prosessi, johon vaikuttavat useat eri tekijät, kuten liikunnan aiheuttamat muutokset sympaattisen hermoston ja reniini-angiotensiinijärjestelmän toiminnoissa (Halliwill, Taylor & Eckberg 1996; Kenney & Seals 1993). Jos hypertensiivinen ihminen kärsii myös muista terveyttä uhkaavista tekijöistä (esim. metabolisesta oireyhtymästä), verenpaineen laskua voidaan lisäksi selittää insuliiniherkkyyden lisääntymisellä ja veren insuliinipitoisuuden vähentymisellä (Park ym. 2013).
Ennen liikunnan vaikutusten tarkempaa tarkastelua on myös tärkeä korostaa, että noin 20–25 % hypertensiivisistä ihmisistä ei välttämättä koe merkittävää verenpaineen alentumista aerobisen liikunnan jälkeen (Pescatello et al., 2004). Tämä tutkimushavainto korostaa entisestään ilmiötä selittävien mekanismien monimutkaisuutta ja osoittaa, että myös geeneillä voi olla vaikutusta liikunnan aiheuttamiin verenpainevasteisiin (esim. Bruneau ym. 2016).
Aerobinen liikunta
Laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että jo yksi aerobinen liikuntakerta voi laskea verenpainetta 3–10 mmHg jopa 24 tunnin ajaksi sekä normo- että hypertensiivisillä ihmisillä (Park, Rink & Wallace 2006; Eicher ym. 2010; Ciolac ym. 2008; Ciolac ym. 2009; Guidry ym. 2006; Miyashita, Burns & Stensel 2008). Aerobisen liikunnan verenpainetta alentavat vaikutukset ovat kuitenkin vahvasti sidoksissa liikunnan intensiteettiin, kestoon ja muihin kliinisiin tekijöihin. Tutkimukset ovat esimerkiksi melko yhdenmukaisesti osoittaneet, että rasittava, yhtäjaksoinen ja pitkäkestoinen aerobinen liikunta johtaa parempiin tuloksiin kuin reipas ja kevyt liikunta (Eicher ym. 2010; Pescatello ym. 2015). Täysin aukotonta kyseinen tutkimusnäyttö ei kuitenkaan ole, sillä jotkin tutkimukset ovat havainneet myös lyhyempien, hajautetusti pitkin päivää tapahtuvien liikuntatuokioiden voivan johtaa yhtä vaikuttaviin tuloksiin kuin pitkäkestoisenkin liikunnan (Bhammar, Angadi & Gaesser, 2012; Ciolac ym. 2008). Vaikka aerobinen liikunta laskee verenpainetta myös normotensiivisillä ihmisillä, selkeimmät hyödyt ovat kuitenkin havaittavissa hypertensiivisillä ja ylipainoisilla ihmisillä (Ciolac ym. 2009; Pescatello ym. 2015).
Voimaharjoittelu
Aikoinaan voimaharjoittelua ei suositeltu hypertensiivisille ihmisille lähinnä Valsalva-efektin aiheuttaman voimakkaan verenpaineen nousun takia (jopa 480/350 mmHg) (MacDougall ym. 1985). Tuore tutkimusnäyttö kuitenkin osoittaa, että myös yksittäisellä voimaharjoituksella voi olla merkittäviä välittömiä verenpainetta alentavia vaikutuksia (2–3 mmHg jopa 24 tunnin ajaksi) (Casonatto ym. 2016; Cavalcante ym. 2015; Moraes ym. 2012; Mota ym. 2013; Scher ym. 2011; Thompson ym. 2001). Lupaavista tutkimustuloksista huolimatta toistaiseksi on vielä epäselvää, mitkä intensiteetit ja volyymit laskevat verenpainetta tehokkaimmin. Osa tutkimuksista on havainnut, että raskaampi voimaharjoittelu (80 % yhden toiston maksimista) johtaisi kovatehoisen aerobisen liikunnan tavoin parempiin tuloksiin, kun taas toisissa tutkimuksissa vastaavia havaintoja on raportoitu myös kevyemmillä intensiteeteillä (40 % yhden toiston maksimista) (Brito ym. 2014; Cavalcante ym. 2015). Kuten aerobisessa liikunnassa, hypertensiiviset ja ylipainoiset ihmiset voivat odottaa myös voimaharjoittelussa merkittävimpiä tuloksia kuin normotensiiviset ja normaalipainoiset ihmiset (Cornelissen & Smart 2013).
Aerobisen liikunnan ja voimaharjoittelun yhteisvaikutukset
Useat aerobisen liikunnan ja voimaharjoittelun verenpainetta alentavia vaikutuksia tutkineet meta-analyysit ovat tulleet johtopäätökseen, että molemmat liikuntatyypit erikseen harrastettuina voivat johtaa käytännössä yhtä merkittäviin pitkäkestoisiin verenpainetta alentaviin vaikutuksiin (Cornelissen & Smart, 2013; Fagard 2006; Kelley, Kelley & Tran 2001; MacDonald ym. 2016). Vaikka tutkimusnäyttö on edelleen rajallista, parhaimmat terveyshyödyt saadaan todennäköisesti kuitenkin harrastamalla säännöllisesti sekä aerobista liikuntaa että voimaharjoittelua (Corso ym. 2016). Tuoreimmat American College of Sport Medicinen liikuntasuositukset esittävätkin, että hypertensiivisten ihmisten tulisi harrastaa aerobista liikuntaa (esim. kävely, pyöräily ja uinti) viidestä seitsemään kertaa viikossa ja tehdä voimaharjoittelua (erityisesti isot lihasryhmät) ainakin kahdesti viikon aikana (ACSM 2018). Harjoittelua tulisi myös tukea liikkuvuusharjoittelulla noin kahtena päivänä viikosta, jotta liikunta-aktiivisuuteen sitoutuminen olisi tehokkaampaa pienentyneen loukkaantumisriskin myötä (Zaleski ym. 2019). On kuitenkin tärkeä huomioida, että jokaisella yksittäiselläkin liikuntatuokiolla on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia, vaikka ei suositeltuja viikoittaisia liikuntamääriä täysin saavuttaisikaan.
Elintapamuutokset vai lääkehoito?
Useimmissa hypertensiotapauksissa verenpainetta pyritään alentamaan ja hallitsemaan ensisijaisesti elintapamuutosten avulla (Zaleski ym. 2019). Alentuneen verenpaineen lisäksi onnistuneet elintapamuutokset voivat johtaa myös muiden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden (esim. ylipaino) vähentymiseen (James ym. 2014). Liikunnan tuottamien hyötyjen lisäksi onkin arvioitu, että verenpaine laskee noin 1,2/1 mmHg jokaista pudotettua ylipainokiloa kohden (Chobanian ym. 2003; Semlitsch ym. 2016; Staessen, Fagard & Amery, 1988). Painonpudotus voi myös lisätä verenpainelääkityksestä saatavia hyötyjä vaikeammissa hypertensiotapauksissa (Mulrow ym. 2008).
Kohonneen verenpaineen elintapahoidoissa painotetaan usein sekä liikunta- että ruokailutottumusten muutoksia (Eckel ym. 2014). Käyttäytymisen muutoksen näkökulmasta molempien samanaikainen aloittaminen voi kuitenkin olla haastavaa (Spring, Moller & Coons 2012). Siksi on ollut tärkeää tutkia, kumpi, liikunnan lisääminen vai ruokavalion muuttaminen, toimii parhaiten yksinään. Pitkäkestoisia elintapainterventioita sisältäneet meta-analyysit ovat todenneet, että ruokavalion muutokset ovat pääsääntöisesti laskeneet systolista verenpainetta pelkkää liikuntaa tehokkaammin (noin 2 mmHg enemmän) (esim. Schwingshackl, Dias & Hoffman 2014). Tätä havaintoa ovat myös tukeneet DASH-intervention (Dietary Approaches to Stop Hypertension) tulokset, jotka osoittivat ruokavaliomuutosten voivan johtaa jopa 14 mmHg alhaisempaan systoliseen verenpaineeseen (Chobanian ym. 2013). Tulokset ovat toisaalta myös odotettuja, sillä runsaan suolan saannin on arvioitu olevan päätekijänä jopa 30 %:ssa hypertensiotapauksista (Campbell ym. 2016). Parhaisiin tuloksiin päästään kuitenkin monipuolisilla elintapahoidoilla, erityisesti ruokavalion muutosten ja liikunta-aktiivisuuden lisäämisen yhdistelmällä (Schwingschackl ym. 2014).
Useissa tutkimuksissa on havaittu aerobisen liikunnan olevan käytännössä yhtä tehokas hoitomuoto kuin verenpainetta alentavat lääkkeet (ALLHAT 2002; Chobanian ym. 2003; Whelton ym. 2002). Esimerkiksi Brown ym. (2013) huomasivat, että jo yksi viikoittainen liikuntakerta laski hypertensiivisten ihmisten yleistä kuolleisuusriskiä yhtä paljon kuin lääkehoito. Kohonneen verenpaineen lisäksi lukuisat tutkimukset eivät ole löytäneet tilastollisesti merkittävää eroavaisuutta liikunta- ja lääkeinterventioiden välillä myöskään esidiabeteksen ja sepelvaltimotaudin riskin kohdalla (Naci & Ionnadis 2013). Itse asiassa liikunta saattaa monissa tilanteissa toimia erilaisten infarktien ennalta ehkäisemisessä jopa lääkkeitä tehokkaammin (Naci & Ionnadis 2013). On kuitenkin tärkeä korostaa, että erilaiset ihmiset reagoivat elintapamuutoksiin eri tavoin (esim. geeniperimän vaikutus). Tämän vuoksi lääkehoidon merkitystä kohonneen verenpaineen hoidossa ei tulisi vähätellä. Yleisesti ottaen voidaankin todeta, että elintapamuutosten ja lääkehoidon yhdistelmä johtanee kaikista parhaimpaan hoitotulokseen (James ym. 2014; Ammar 2015).
Turvallisuus
Oireettomien hypertensiivisten ihmisten, joiden verenpaine on hallinnassa, ei lähtökohtaisesti tarvitse konsultoida lääkäriä ennen kevyen tai reippaan liikunnan aloittamista (Fletcher ym. 2013). Jos verenpaine ei kuitenkaan ole hallinnassa tai se on selkeästi kohonnut, lääkäriä suositellaan konsultoitavaksi ennen liikuntaharrastuksen aloittamista (ACSM 2018). Jos kyseessä on toisen asteen hypertensio (yläpaine levossa yli 160 mmHg ja/tai alapaine yli 100 mmHg) tai kohonneeseen verenpaineeseen liittyy liitännäissairauksia (esim. sydämen vasemman kammion laajentuminen), kevyttä liikuntaa raskaampia aktiviteetteja ei pitäisi aloittaa ennen hoitotasapainon löytymistä ja lääkärin suorittamaa terveystarkastusta (ACSM 2018).
Hypertensiivisillä tai prehypertensiivisillä ihmisillä voi olla myös taipumus tavallista korkeampiin tai muuten epänormaaleihin liikunnan aikaisiin tai jälkeisiin verenpainevasteisiin (Kokkinos 2014; Kokkinos ym. 2007). Nämä tavallisesta poikkeavat vasteet johtuvat erityisesti endoteelitoiminnan häiriöistä tai tietyistä lääkeaineista (Chobanian ym. 2003). Esimerkiksi beetasalpaajat hidastavat sydämen sykettä myös rasituksen aikana heikentäen aerobista kapasiteettia ja maksimaalista hapenottokykyä (ACSM 2018: Zaleski ym. 2019). Lisäksi erilaiset nesteenpoistolääkkeet voivat altistaa sydämen rytmihäiriöille elektrolyyttien epätasapainon vuoksi ja vaikuttaa kehon lämmönsäätelyn toimintaan (ACSM 2018; Zaleski ym. 2019).
Inaktiivisilla, hypertensiivisillä ja keski-ikäisillä tai sitä vanhemmilla miehillä ja naisilla, joilla on jokin todettu tai piilevä sydän- ja verisuonisairaus, on myös kohonnut riski sydänperäiseen äkkikuolemaan tai sydäninfarktiin raskaan liikunnan aikana (esim. ateroskleroottisen plakin hajoamisen aiheuttama tromboosi) (Albert ym. 2000; Black, Gensini & Black, 1975; Ciampricotti ym. 1994; Hammoudeh & Haft 1996; Thompson ym. 2007; Siscovick ym. 1984). Riski kuitenkin laskee merkittävästi heidän tottuessaan säännölliseen liikuntaan (Thompson ym. 2007). Onkin siis tärkeää, että liikuntaharrastus aloitetaan kevyistä ja reippaista liikuntamuodoista, joista voi halutessaan myöhemmin edetä kovatehoisempiin harjoituksiin.
Suhteellisesta kohonneesta riskistä huolimatta raskaassa rasituksessa tapahtuvan sydänperäisen äkkikuoleman tai sydäninfarktin absoluuttinen riski on kuitenkin melko pieni. Prospektiivinen tutkimusnäyttö osoittaa, että yllä mainitut kriteerit täyttävillä miehillä sydänperäinen äkkikuolema tapahtuu vain noin kerran 1,5 miljoonaa rasittavaa liikuntasuoritusta kohden (Albert ym. 2000) ja naisilla noin kerran 36,5 miljoonaa reippaasti tai rasittavasti liikuttua tuntia kohden (Whang ym. 2006). Voidaankin siis todeta, että liikunnasta saatavat terveyshyödyt ovat myös hypertensiivisille sekä sydän- ja verisuonitauteja sairastaville ihmisille merkittävästi suuremmat kuin siitä koituvat riskit (Hardman & Stensel 2009).
Tutkimusnäytön rajoitukset
Vaikka tutkimusnäyttö tukeekin vahvasti liikunnan positiivisia verenpainetta alentavia terveysvaikutuksia, tutkimuskirjallisuudessa on myös selkeitä rajoitteita. Ensinnäkin suurin osa aihetta tutkivista meta-analyyseista on sisältänyt tutkimuksia, jotka ovat painottuneet valkoista etnistä taustaa oleviin keski-ikäisiin miehiin (Johnson ym. 2014). Tämän vuoksi tulosten yleistettävyys rajoittuu vain kyseiseen väestöryhmään, ja tulevien tutkimusten tulisikin tutkia liikunnan verenpainetta alentavia vaikutuksia enemmän myös muiden etnisten ryhmien kohdalla. On esimerkiksi olemassa jo jonkin verran tutkimusnäyttöä siitä, että afrikkalaistaustainen väestö voi saada liikunnasta jopa muita enemmän verenpaineen alentumiseen liittyviä hyötyjä (Whelton ym. 2002). Toiseksi myös sukupuoli voi vaikuttaa liikunnan verenpainevasteisiin. Esimerkiksi miehillä on todettu merkittävämpää liikunnan jälkeistä verenpaineen laskua kuin naisilla (Cornelissen & Smart 2013). Lisäksi lasten ja nuorten lihavuus kasvaa merkittävästi länsimaissa, mikä nostaa myös nuorilla aikuisilla todettujen hypertensiotapausten määrää (De Venecia, Lu & Figueredo 2016). Tulevien tutkimusten onkin pystyttävä siirtymään ainakin osittain pois keski-ikäisistä tai sitä vanhemmista miehiin painottuvista otosjoukoista ja selvittämään, millaiset interventiot toimivat parhaiten erityisesti nuoremmille aikuisille ja naisille.
Yhteenveto
Kohonnut verenpaine on yleisin ja kallein muutettavissa oleva sydän- ja verisuonitautien riskitekijä (Whelton ym. 2017). Säännöllinen liikunnan harrastaminen, parhaassa tapauksessa sekä aerobisen liikunnan että voimaharjoittelun yhdistelmänä, on yksi perustavanlaatuisimmista elintapamuutoksista kohonneen verenpaineen alentamiseksi kohti normaaleja arvoja (esim. Cornelissen & Smart 2013; Corso ym. 2016). Säännöllisen liikunnan lisäksi myös ruokailutottumusten uudistaminen (erityisesti suolan vähentäminen) on merkittävää ja mahdollisesti myös tärkeämpää parhaiden hoitotulosten saavuttamiseksi (Campbell ym. 2016). Kohonneen verenpaineen hoito ja hoidon tavoitteet räätälöidään kuitenkin aina yksilöllisesti. Mittaa siis oma verenpaineesi säännöllisin väliajoin ja ota tarvittaessa yhteys lääkäriisi.
Lähteet
AHA (American Heart Association) 2017. Heart Disease and Stroke Statistics—2017 Update: A Report from the American Heart Association. Circulation, 136(10), 146-603. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/cir.0000000000000530. Viitattu 13.12.2021.
AHA (American Heart Association) 2019. Heart Disease and Stroke Statistics—2019 Update: A Report from the American Heart Association. Circulation, 141(2), 56-528. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/cir.0000000000000746. Viitattu 13.12.2021.
Albert, C., Mittleman, M., Chae, C., Lee, I., Hennekens, C. & Manson, J. 2000. Triggering of Sudden Death from Cardiac Causes by Vigorous Exertion. New England Journal of Medicine, 343(19), 1355-1361. Saatavissa: https://doi.org/10.1056/nejm200011093431902. Viitattu 22.12.2021.
ALLHAT 2002. Major Outcomes in High-Risk Hypertensive Patients Randomized to Angiotensin-Converting Enzyme Inhibitor or Calcium Channel Blocker vs Diuretic: The Antihypertensive and Lipid-Lowering Treatment to Prevent Heart Attack Trial (ALLHAT). JAMA: The Journal of the American Medical Association, 288(23), 2981-2997. Saatavissa: https://doi.org/10.1001/jama.288.23.2981. Viitattu 20.12.2021.
Ammar, T. 2015. Effects of aerobic exercise on blood pressure and lipids in overweight hypertensive postmenopausal women. Journal of Exercise Rehabilitation, 11(3), 145-150. Saatavissa: https://doi.org/10.12965/jer.150204. Viitattu 20.12.2021.
Bhammar, D., Angadi, S. & Gaesser, G. 2012. Effects of Fractionized and Continuous Exercise on 24-h Ambulatory Blood Pressure. Medicine & Science in Sports & Exercise, 44(12), 2270-2276. Saatavissa: https://doi.org/10.1249/mss.0b013e3182663117. Viitattu 15.12.2021.
Black, M., Gensini, G. & Black, A., 1975. Exertion and Acute Coronary Artery Injury. Angiology, 26(11), 759-783. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/000331977502601101. Viitattu 22.12.2021.
Brito, A., de Oliveira, C., Santos, M. & Santos, A. 2014. High-intensity exercise promotes postexercise hypotension greater than moderate intensity in elderly hypertensive individuals. Clinical Physiology and Functional Imaging, 34(2), 126-132. Saatavissa: https://doi.org/10.1111/cpf.12074. Viitattu 17.12.2021.
Brown, R., Riddell, M., Macpherson, A., Canning, K. & Kuk, J. 2013. The Joint Association of Physical Activity, Blood-Pressure Control, and Pharmacologic Treatment of Hypertension for All-Cause Mortality Risk. American Journal of Hypertension, 26(8), 1005-1010. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ajh/hpt063. Viitattu 20.12.2021.
Bruneau, M., Johnson, B., Huedo-Medina, T., Larson, K., Ash, G. & Pescatello, L. 2016. The blood pressure response to acute and chronic aerobic exercise: A meta-analysis of candidate gene association studies. Journal of Science and Medicine in Sport, 19(5), 424-431. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.jsams.2015.05.009. Viitattu 15.12.2021.
Campbell, N., Lackland, D., Niebylski, M., Orias, M., Redburn, K., Nilsson, P., Zhang, X., Burrell, L., Horiuchi, M., Poulter, N., Prabhakaran, D., Ramirez, A., Schiffrin, E., Schutte, A., Touyz, R., Wang, J. & Weber, M. 2016. 2016 Dietary Salt Fact Sheet and Call to Action: The World Hypertension League, International Society of Hypertension, and the International Council of Cardiovascular Prevention and Rehabilitation. The Journal of Clinical Hypertension, 18(11), 1082-1085. Saatavissa: https://doi.org/10.1111/jch.12894. Viitattu 20.12.2021.
Casonatto, J., Goessler, K., Cornelissen, V., Cardoso, J. & Polito, M. 2016. The blood pressure-lowering effect of a single bout of resistance exercise: A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. European Journal of Preventive Cardiology, 23(16), 1700-1714. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/2047487316664147. Viitattu 17.12.2021.
Cavalcante, P., Rica, R., Evangelista, A., Serra, A., Pontes Junior, F., Kilgore, L., Baker, J., Bocalini, D. & Figueira Junior, A. 2015. Effects of exercise intensity on postexercise hypotension after resistance training session in overweight hypertensive patients. Clinical Interventions in Aging, 1487. Saatavissa: https://doi.org/10.2147/cia.s79625. Viitattu 17.12.2021.
Chobanian, A., Bakris, G., Black, H., Cushman, W., Green, L., Izzo, J., Jones, D., Materson, B., Oparil, S., Wright, J. & Roccella, E., 2003. Seventh Report of the Joint National Committee on Prevention, Detection, Evaluation, and Treatment of High Blood Pressure. Hypertension, 42(6), 1206-1252. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/01.hyp.0000107251.49515.c2. Viitattu 13.12.2021.
Ciampricotti, R., Deckers, J., Taverne, R., Gamal, M., Wely, L. & Pool, J. 1994. Characteristics of conditioned and sedentary men with acute coronary syndromes. The American Journal of Cardiology, 73(4), 219-222. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/0002-9149(94)90222-4. Viitattu 22.12.2021.
Ciolac, E., Guimarães, G., D´Ávila, V., Bortolotto, L., Doria, E. & Bocchi, E. 2008. Acute aerobic exercise reduces 24-h ambulatory blood pressure levels in long-term-treated hypertensive patients. Clinics, 63(6), 753-758. Saatavissa: https://doi.org/10.1590/s1807-59322008000600008. Viitattu 15.12.2021.
Ciolac, E., Guimarães, G., D´Àvila, V., Bortolotto, L., Doria, E. & Bocchi, E. 2009. Acute effects of continuous and interval aerobic exercise on 24-h ambulatory blood pressure in long-term treated hypertensive patients. International Journal of Cardiology, 133(3), 81-387. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ijcard.2008.02.005. Viitattu 15.12.2021.
Cornelissen, V. & Smart, N. 2013. Exercise Training for Blood Pressure: A Systematic Review and Meta‐analysis. Journal of the American Heart Association, 2(1). Saatavissa: https://doi.org/10.1161/jaha.112.004473. Viitattu 17.12.2021.
Corso, L., MacDonald, H., Johnson, B., Farinatti, P., Livingston, J., Zaleski, A., Blanchard, A. & Pescatello, L. 2016. Is Concurrent Training Efficacious Antihypertensive Therapy? A Meta-analysis. Medicine & Science in Sports & Exercise, 48(12), 2398-2406. Saatavissa: https://doi.org/10.1249/mss.0000000000001056. Viitattu 20.12.2021.
De Venecia, T., Lu, M. & Figueredo, V, 2016. Hypertension in young adults. Postgraduate Medicine, 128(2), 201-207. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/00325481.2016.1147927. Viitattu 23.12.2021.
Eckel, R., Jakicic, J., Ard, J., de Jesus, J., Houston Miller, N., Hubbard, V., Lee, I., Lichtenstein, A., Loria, C., Millen, B., Nonas, C., Sacks, F., Smith, S., Svetkey, L., Wadden, T. & Yanovski, S. 2014. 2013 AHA/ACC Guideline on Lifestyle Management to Reduce Cardiovascular Risk. Journal of the American College of Cardiology, 63(25), 2960-2984. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.jacc.2013.11.003. Viitattu 13.12.2021.
Eicher, J., Maresh, C., Tsongalis, G., Thompson, P. & Pescatello, L. 2010. The additive blood pressure lowering effects of exercise intensity on post-exercise hypotension. American Heart Journal, 160(3), 513-520. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ahj.2010.06.005. Viitattu 15.12.2021.
ESC/ESH (European Society of Cardiology/European Society of Hypertension) 2018. 2018 ESC/ESH Guidelines for the management of arterial hypertension. European Heart Journal, 33, 3021-3104. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/eurheartj/ehy339. Viitattu 13.12.2021.
Fagard, R. 2006. Exercise is good for your blood pressure: Effects of endurance training and resistance training. Clinical and Experimental Pharmacology and Physiology, 33(9), 853-856. Saatavissa: https://doi.org/10.1111/j.1440-1681.2006.04453.x. Viitattu 20.12.2021.
Fletcher, G., Ades, P., Kligfield, P., Arena, R., Balady, G., Bittner, V., Coke, L., Fleg, J., Forman, D., Gerber, T., Gulati, M., Madan, K., Rhodes, J., Thompson, P. & Williams, M. 2013. Exercise Standards for Testing and Training. Circulation, 128(8), 873-934. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/cir.0b013e31829b5b44. Viitattu 22.12.2021.
GBD (The Global Burden of Disease) 2015. Global, regional, and national comparative risk assessment of 79 behavioural, environmental and occupational, and metabolic risks or clusters of risks in 188 countries, 1990–2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Lancet, 386, 2287-2323. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/S0140-6736(15)00128-2. Viitattu 13.12.2021.
Guidry, M., Blanchard, B., Thompson, P., Maresh, C., Seip, R., Taylor, A. & Pescatello, L. 2006. The influence of short and long duration on the blood pressure response to an acute bout of dynamic exercise. American Heart Journal, 151(6), 1322.e5-1322.e12. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ahj.2006.03.010. Viitattu 15.12.2021.
Halliwill, J., Taylor, J. & Eckberg, D. 1996. Impaired sympathetic vascular regulation in humans after acute dynamic exercise. The Journal of Physiology, 495(1), 279-288. Saatavissa: https://doi.org/10.1113/jphysiol.1996.sp021592. Viitattu 15.12.2021.
Hammoudeh, A. & Haft, J. 1996. Coronary-Plaque Rupture in Acute Coronary Syndromes Triggered by Snow Shoveling. New England Journal of Medicine, 335(26), 2001-2002. Saatavissa: https://doi.org/10.1056/nejm199612263352617. Viitattu 22.12.2021.
Hardman, A. & Stensel, D. 2009. Physical Activity and Health: The Evidence Explained. Abingdon, Oxon: Routledge. Viitattu 22.12.2021.
Izzo, J., Sica, D. & Blank H. 2008. Hypertension Primer. Dallas: American Heart Association. Viitattu 13.12.2021.
James, P., Oparil, S., Carter, B., Cushman, W., Dennison-Himmelfarb, C., Handler, J., Lackland, D., LeFevre, M., MacKenzie, T., Ogedegbe, O., Smith, S., Svetkey, L., Taler, S., Townsend, R., Wright, J., Narva, A. & Ortiz, E. 2014. 2014 Evidence-Based Guideline for the Management of High Blood Pressure in Adults. JAMA, 311(5), 507-520. Saatavissa: https://doi.org/10.1001/jama.2013.284427. Viitattu 13.12.2021.
Johnson, B., MacDonald, H., Bruneau, M., Goldsby, T., Brown, J., Huedo–Medina, T. & Pescatello, L. 2014. Methodological quality of meta-analyses on the blood pressure response to exercise. Journal of Hypertension, 32(4), 706-723. Saatavissa: https://doi.org/10.1097/hjh.0000000000000097. Viitattu 23.12.2021.
Kelley, G., Kelley, K. & Tran, Z. 2001. Walking and resting blood pressure in adults: A Meta-analysis. Preventive Medicine, 33(2), 120-127. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/s0091-7435(01)80008-6. Viitattu 20.12.2021.
Kenney, M. & Seals, D. 1993. Postexercise hypotension. Key features, mechanisms, and clinical significance. Hypertension, 22(5), 653-664. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/01.hyp.22.5.653. Viitattu 15.12.2021.
Kokkinos, P. 2014. Cardiorespiratory Fitness, Exercise, and Blood Pressure. Hypertension, 64(6), 1160-1164. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/hypertensionaha.114.03616. Viitattu 22.12.2021.
Kokkinos, P., Pittaras, A., Narayan, P., Faselis, C., Singh, S. & Manolis, A. 2007. Exercise Capacity and Blood Pressure Associations with Left Ventricular Mass in Prehypertensive Individuals. Hypertension, 49(1), 55-61. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/01.hyp.0000250759.71323.8b. Viitattu 22.12.2021.
Lackland, D. 2016. Controlling Hypertension to Prevent Target Organ Damage: Perspectives from the World Hypertension League President. Ethnicity & Disease, 26(3), 267-270. Saatavissa: https://doi.org/10.18865/ed.26.3.267. Viitattu 13.12.2021.
Laurent, S., Katsahian, S., Fassot, C., Tropeano, A., Gautier, I., Laloux, B. & Boutouyrie, P. 2003. Aortic Stiffness Is an Independent Predictor of Fatal Stroke in Essential Hypertension. Stroke, 34(5), 1203-1206. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/01.str.0000065428.03209.64. Viitattu 13.12.2021.
Lenfant, C., Chobanian, A., Jones, D. & Roccella, E. 2003. Seventh Report of the Joint National Committee on the Prevention, Detection, Evaluation, and Treatment of High Blood Pressure (JNC 7). Hypertension, 41(6), 1178-1179. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/01.hyp.0000075790.33892.ae. Viitattu 13.12.2021.
Levey, A., Rocco, M., Anderson, S., Andreoli, S., Bailie, G.., Bakris, G., … & McCullough, P. 2004. K/DOQI clinical practice guidelines on hypertension and antihypertensive agents in chronic kidney disease. American Journal of Kidney Diseases 43, 11-13. Saatavissa: https://doi.org/10.1053/j.ajkd.2004.03.003. Viitattu 13.12.2021.
MacDonald, H., Johnson, B., Huedo‐Medina, T., Livingston, J., Forsyth, K., Kraemer, W., Farinatti, P. & Pescatello, L. 2016. Dynamic Resistance Training as Stand‐Alone Antihypertensive Lifestyle Therapy: A Meta‐Analysis. Journal of the American Heart Association, 5(10). Saatavissa: https://doi.org/10.1161/jaha.116.003231. Viitattu 20.12.2021.
MacDougall, J., Tuxen, D., Sale, D., Moroz, J. & Sutton, J. 1985. Arterial blood pressure response to heavy resistance exercise. Journal of Applied Physiology, 58(3), 785-790. Saatavissa: https://doi.org/10.1152/jappl.1985.58.3.785. Viitattu 17.12.2021.
Miyashita, M., Burns, S. & Stensel, D. 2008. Accumulating Short Bouts of Running Exercise Throughout the Day Reduces Postprandial Plasma Triacylglycerol Concentrations and Resting Blood Pressure in Healthy Young Men. Journal of Physical Activity and Health, 3(1), 112-123. Saatavissa: https://doi.org/10.1123/jpah.3.1.112. Viitattu 15.12.2021.
Moraes, M., Bacurau, R., Simões, H., Campbell, C., Pudo, M., Wasinski, F., Pesquero, J., Würtele, M. & Araujo, R. 2012. Effect of 12 weeks of resistance exercise on post-exercise hypotension in stage 1 hypertensive individuals. Journal of Human Hypertension, 26(9), 533-539. Saatavissa: https://doi.org/10.1038/jhh.2011.67. Viitattu 17.12.2021.
Mota, M., de Oliveira, R., Dutra, M., Pardono, E., Terra, D., Lima, R., Simões, H. & da Silva, F. 2013. Acute and Chronic Effects of Resistive Exercise on Blood Pressure in Hypertensive Elderly Women. Journal of Strength and Conditioning Research, 27(12), 3475-3480. Saatavissa: https://doi.org/10.1519/jsc.0b013e31828f2766. Viitattu 17.12.2021.
Mulrow, C., Chiquette, E., Angel, L., Grimm, R., Cornell, J., Summerbell, C., Anagnostelis, B. & Brand, M. 2008. Dieting to reduce body weight for controlling hypertension in adults. Cochrane Database of Systematic Reviews. Saatavissa: https://doi.org/10.1002/14651858.cd000484.pub2. Viitattu 20.12.2021.
Naci, H. & Ioannidis, J. 2013. Comparative effectiveness of exercise and drug interventions on mortality outcomes: Metaepidemiological study. BMJ, 347(1), 5577-5577. Saatavissa: https://doi.org/10.1136/bmj.f5577. Viitattu 20.12.2021.
Park, S., Rhee, E., Park, C., Oh, K., Park, S., Kim, S. & Lee, W. 2013. Impact of hyperinsulinemia on the development of hypertension in normotensive, nondiabetic adults: a 4-year follow-up study. Metabolism, 62(4), 532-538. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.metabol.2012.09.013. Viitattu 15.12.2021.
Park, S., Rink, L. & Wallace, J. 2006. Accumulation of physical activity leads to a greater blood pressure reduction than a single continuous session, in prehypertension. Journal of Hypertension, 24(9), 1761-1770. Saatavissa: https://doi.org/10.1097/01.hjh.0000242400.37967.54. Viitattu 15.12.2021.
Pescatello, L., Franklin, B., Fagard, R., Farquhar, W., Kelley, G. & Ray, C. 2004. Exercise and Hypertension. Medicine & Science in Sports & Exercise, 36(3), 533-553. Saatavissa: https://doi.org/10.1249/01.mss.0000115224.88514.3a. Viitattu 13.12.2021.
Pescatello, L., MacDonald, H. & Johnson, B. 2015. The effects of aerobic exercise on hypertension. Teoksessa L. Pescatello (toim.), Effects of Exercise on Hypertension: From Cells to Physiological Systems. Switzerland: Springer International Publishing, 47-86. Viitattu 13.12.2021.
Pescatello, L., MacDonald, H., Lamberti, L. & Johnson, B. 2015. Exercise for Hypertension: A Prescription Update Integrating Existing Recommendations with Emerging Research. Current Hypertension Reports, 17(11). Saatavissa: https://doi.org/10.1007/s11906-015-0600-y. Viitattu 15.12.2021.
Rosendorff, C., Black, H., Cannon, C., Gersh, B., Gore, J., Izzo, J., Kaplan, N., O’Connor, C., O’Gara, P. & Oparil, S. 2007. Treatment of Hypertension in the Prevention and Management of Ischemic Heart Disease. Hypertension, 50(2). Saatavissa: https://doi.org/10.1161/hypertensionaha.107.183885. Viitattu 13.12.2021.
Rosendorff, C., Lackland, D., Allison, M., Aronow, W., Black, H., Blumenthal, R., Cannon, C., de Lemos, J., Elliott, W., Findeiss, L., Gersh, B., Gore, J., Levy, D., Long, J., O’Connor, C., O’Gara, P., Ogedegbe, G., Oparil, S. & White, W. 2015. Treatment of Hypertension in Patients With Coronary Artery Disease. Hypertension, 65(6), 1372-1407. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/hyp.0000000000000018. Viitattu 13.12.2021.
Scher, L., Ferriolli, E., Moriguti, J., Scher, R. & Lima, N. 2011. The Effect of Different Volumes of Acute Resistance Exercise on Elderly Individuals with Treated Hypertension. Journal of Strength and Conditioning Research, 25(4), 1016-1023. Saatavissa: https://doi.org/10.1519/jsc.0b013e3181c70b4f. Viitattu 17.12.2021.
Schwingshackl, L., Dias, S. & Hoffmann, G. 2014. Impact of long-term lifestyle programmes on weight loss and cardiovascular risk factors in overweight/obese participants: a systematic review and network meta-analysis. Systematic Reviews, 3(1). Saatavissa: https://doi.org/10.1186/2046-4053-3-130. Viitattu 20.12.2021.
Semlitsch, T., Jeitler, K., Berghold, A., Horvath, K., Posch, N., Poggenburg, S. & Siebenhofer, A. 2016. Long-term effects of weight-reducing diets in people with hypertension. Cochrane Database of Systematic Reviews. Saatavissa: https://doi.org/10.1002/14651858.cd008274.pub3. Viitattu 20.12.2021.
Siscovick, D., Weiss, N., Fletcher, R. & Lasky, T. 1984. The incidence of primary cardiac arrest during vigorous exercise. New England Journal of Medicine, 311(14), 874-877. Saatavissa: https://doi.org/10.1056/nejm198410043111402. Viitattu 22.12.2021.
Spring, B., Moller, A. & Coons, M. 2012. Multiple health behaviours: overview and implications. Journal of Public Health, 34(1), 3-10. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/pubmed/fdr111. Viitattu 20.12.2021.
Staessen, J., Fagard, R. & Amery, A., 1988. The relationship between body weight and blood pressure. Journal of Human Hypertension, 2(4), 207-217. Saatavissa: https://europepmc.org/article/med/3070038. Viitattu 20.12.2021.
Thompson, P. D., Franklin, B. A., Balady, G. J., Blair, S. N., Corrado, D. … & Costa, F. 2007. Exercise and acute cardiovascular events: placing the risks into perspective: a scientific statement from the American Heart Association Council on Nutrition, Physical Activity, and Metabolism and the Council on Clinical Cardiology. Circulation, 115(17), 2358-2368. Saatavissa: https://doi.org/10.1161/circulationaha.107.181485. Viitattu 22.12.2021.
Thompson, P., Crouse, S., Goodpaster, B., Kelley, D., Moyna, N. & Pescatello, L. 2001. The acute versus the chronic response to exercise. Medicine and Science in Sports and Exercise, 33(Supplement), S438-S445. Saatavissa: https://doi.org/10.1097/00005768-200106001-00012. Viitattu 17.12.2021.
Whang, W., Manson, J., Hu, F., Chae, C., Rexrode, K., Willett, W., Stampfer, M. & Albert, C. 2006. Physical Exertion, Exercise, and Sudden Cardiac Death in Women. JAMA, 295(12), 1399-1403. Saatavissa: https://doi.org/10.1001/jama.295.12.1399. Viitattu 22.12.2021.
Whelton, P., Carey, R., Aronow, W., Casey, D., Collins, K., Dennison Himmelfarb, C., DePalma, S., Gidding, S., Jamerson, K., Jones, D., MacLaughlin, E., Muntner, P., Ovbiagele, B., Smith, S., Spencer, C., Stafford, R., Taler, S., Thomas, R., Williams, K., Williamson, J. & Wright, J. 2017. 2017 ACC/AHA/AAPA/ABC/ACPM/AGS/APhA/ASH/ASPC/NMA/PCNA Guideline for the Prevention, Detection, Evaluation, and Management of High Blood Pressure in Adults: Executive Summary. Journal of the American College of Cardiology, 71(19), 2199-2269. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.jacc.2017.11.005. Viitattu 13.12.2021.
Whelton, S., Chin, A., Xin, X. & He, J. 2002. Effect of Aerobic Exercise on Blood Pressure. Annals of Internal Medicine, 136(7), 493-503. Saatavissa: https://doi.org/10.7326/0003-4819-136-7-200204020-00006. Viitattu 20.12.2021.
Willich, S., Lewis, M., Lowel, H., Arntz, H., Schubert, F. & Schroder, R. 1993. Physical exertion as a trigger of acute myocardial infarction. New England Journal of Medicine, 329(23), 1684-1690. Saatavissa: https://doi.org/10.1056/nejm199312023292302. Viitattu 22.12.2021.
Zaleski A., Fernandez, A., Taylor, B. & Pescatello, L. 2019. Hypertension. Teoksessa J. Ehrman, P. Gordon, P. Visich and S. Keteyian, (toim), Clinical Exercise Physiology. Champaign, IL: Human Kinetics. 137-160. Viitattu 13.12.2021.
Juuso Jussila
Projektipäällikkö, liikuntakoordinaattori
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 617 3904
