Mikä olisi siisteintä ikinä, kokeillaanko?

Johanna Hautamäki
Tarja Mäkitalo

Osallistava ja poikkitieteellinen tiedonkeruu on jatkossa yhä tärkeämpää ennakoivassa päätöksenteossa ja kehittämistyössä. Kuvaamme tässä yhden kokeilevan kehittämisen työskentelyprosessin. Prosessin aikana tuotettuja ideoita palveluista sekä kokemuksia pedagogisista toteutuksista hyödynnetään jatkossa mukana olleiden organisaatioiden palveluiden kehittämisessä.

Kokeilu toteutettiin osana AppSim-soveltava simulaatiopedagogiikka, digitaalisuus ja palvelumuotoilu osaamisen kehittäjinä -hankkeen toimintaa. ESR -rahoitteisen hankkeen keskeisenä tavoitteena on koulutuksen laadun ja tarjonnan kehittäminen sekä alueellisen osaamistason nostaminen.

AppSim hankkeessa haetaan uusia digitaalisiin toimintaympäristöihin pohjautuvia toimintamalleja opetuksen, TKI-toiminnan sekä työelämän väliseen kolmikantayhteistyöhön. Hankkeen Living Lab -toiminta on kokeilualustana osaamisen ja pedagogiikan kehittämiseen tähtääville erilaisille kokeiluille. Tavoitteena on palvelumuotoilun avulla löytää uusia toimintatapoja, kehittää uusia oppimismenetelmiä sekä oppimisympäristöjä, simulaatiopedagogiikkaa, digitaalisuutta ja pelillisyyttä hyödyntäen. Hankkeesta voit lukea lisää osoitteessa www.centria.fi/appsim

Kokeileva kehittäminen tuo uusia toimintatapoja oppimiseen ja työelämäyhteistyöhön. Se on nopeasti reagoiva ja käyttäjälähtöinen tapa uudenlaisen toimintakulttuurin kehittämiseen, jossa kokeilu on kehittämisprosessi eikä vain lopullisen tuotteen tai palvelun testaamista (Poskela, Kutinlahti, Hanhike, Martikainen & Urjankangas, 12, 2015).

Toteutettu kokeilu: Mobiilin lähipoliisin ennaltaehkäisevä toiminta kaupunkialueella

Tässä kuvattu kokeilu on osa työelämäkumppanimme Keski-Pohjanmaan Kirjapainon kanssa tehtävää laajempaa yhteistyötä. Heillä on meneillään Pohjanmaan poliisilaitoksen kanssa laajempi kehittämistyö, johon tämä kokeilu toteutettiin osaprosessina. Kehitimme tässä kokeilussa yhtä tapaa integroida nopealla aikataululla työelämän toimeksianto osaksi opetusta.

Työpajojen tehtävänanto laadittiin visuaaliseen muotoon. Ylikomisario Erkki Kerola kävi alustamassa aihetta mukana olleelle sosionomiryhmälle. Kuva Johanna Hautamäki.

Kokeilulle asetettiin seuraavia tavoitteita:

Kokeilla käytännössä, miten kanavoidaan nopealla aikataululla kehittämistehtävä työelämästä useamman eri opintojakson sisältöihin.
Yhteisen tehtävänannon toimivuus eri koulutusalojen opintojaksoille, kokeillen erilaisia pedagogisia toteutuksia.
Kiinnitetään huomio siihen, että opiskelijat ovat TKI-toiminnassa resurssi ja mahdollisuus.
Monialaisen näkökulman hyödyntäminen käytännössä osana opetuksen ja TKI-toiminnan yhteistyötä.

Käytännön kokeilu toteutettiin yhden kuukauden aikana keväällä 2016. Kokeiluun osallistui lähes 80 opiskelijaa kahdeksasta eri maasta, kahdeksan työelämän edustajaa, kolme pedagogia sekä kaksi TKI-henkilöstön edustajaa. Kokeilussa järjestetyillä työpajoilla haettiin uusia luovia ulkopuoleisia näkökulmia Pohjanmaan poliisin palvelukonseptiin sekä digitalisaation hyödyntämiseen. Osallistujia pyydettiin ideoimaan minkälaista olisi tulevaisuuden kyläpoliisin toiminta kaupunkialueella, mikä olisi heidän näkökulmastaan ”siisteintä ikinä”. Kokeilun prosessissa hyödynnettiin palvelumuotoilulle tunnusomaista iterointia ja yhteissuunnittelua, visualisointi auttoi eri näkemysten kohtaamisessa (Miettinen, 23, 2011).

Työskentelyprosessi:

1. Tiedon keruu ja analysointi: Kehittämishaasteen määrittely ja tehtävänannon laatiminen

KPK:n ja Pohjanmaan poliisin edustajat osallistuivat kehityshaasteen määrittelyyn ja tehtävänannon laatimiseen.
Pedagogit osallistuivat työpajojen käytäntöjen suunnitteluun sekä toteutukseen.

2. Ideoiden tuottaminen työpajoissa: Tulevaisuusajattelua sisältävät korkealentoiset ideoinnit ryhmissä.

Työpajoissa osallistujina neljä opiskelijaryhmää, liiketalouden, sosiaali- ja nursing -koulutusaloilta sekä yksi poliisien ryhmä.
Yksi opiskelijaryhmistä osallistui työskentelyyn verkon välityksellä.
Opiskelijat edustivat tässä suunnitteilla olevien palveluiden tulevia käyttäjiä.
Toteutettujen työpajojen kohdalla käytettiin kokeilevan kehittämisen iteroivaa prosessia (kuvio 1). Kehittämistehtävä pysyi työpajoissa samana, käytännön toteutusta vietiin eteenpäin työpajasta toiseen iteroivana prosessina.

Kuvio 1. Kokeilevan kehittämisen iteroiva prosessi.

3. Ideoiden arviointi ja valinta: Tulosten jatkokäsittely KPK:n ja Pohjanmaan poliisin edustajien kanssa.

4. Konseptointi: Uuden palvelun aihe muodostettiin yhdessä KPK:n ja Pohjanmaan poliisin edustajien kanssa. Konseptin kehittäminen jatkuu edelleen.

Mitä jäi käteen?

Kokeilu osoitti, että tällainen nopean reagoimisen malli on mahdollista toteuttaa yhteisellä tehtävänannolla eri koulutusaloilla. Kokeilun aikana opiskelijoiden mukanaolo ei perustunut pelkkään oppijan rooliin, vaan hyöty oli vahvasti kaksisuuntaista, he myös tuottivat tietoa. Opiskelijoilla oli yhteissuunnittelussa työpajoissa kaksi roolia, sekä opiskelijan että ideoitavia palveluita kehittävän käyttäjän rooli. Opiskelijat hyödynsivät ideoinnissa nykyistä kokemuspohjaansa opiskelijoina ja myös ennakoivat tulevia tarpeitaan ammattilaisena työelämässä.

Opiskelijapalautteen mukaan luova yhdessä ideoiminen todelliseen työelämän tilanteeseen liittyen oli motivoivaa. Opiskelijoilta saatu palaute vahvisti omaa kokeilun aikaista havaintoamme siitä, että toteutettu työskentelytapa sopi paremmin lähiopetuksena tehtäväksi. Verkkototeutukseen pitää vielä kehittää vuorovaikutuksellisempia tapoja pienryhmien kesken tapahtuvaan ideointiin. Negatiivista palautetta saimme liian lyhyestä työskentelyajasta, opiskelijat olisivat olleet valmiita käyttämään ideointiin ja ideoiden visualisointiin työpajoissa siihen annetun 1-2 tunnin sijasta huomattavasti enemmän aikaa. Todellinen työelämän toimeksianto motivoi opiskelijoita ja TKI-toimintaan osallistuminen koettiin mielenkiintoiseksi.

Pedagogien antaman palautteen perusteella oman opetuksen kytkeminen työelämän kehittämistyöhön koettiin motivoivaksi ja kiinnostavaksi mahdollisuudeksi. Työelämän edustajien palautteen mukaan ulkopuoleisen näkemyksen saaminen oman toiminnan kehittämiseen oli hyödyllistä. He saivat lyhyessä ajassa laajasti näkemyksiä mukaan uuden palvelun suunnitteluun. Työelämän näkökulmasta etuna tässä työskentelytavassa oli nopeus ja eri alojen edustajien näkökulmien yhteen tuominen.

Kokeilussa opiskelijat toimivat onnistuneesti kehittäjäresurssina. Yhteistyön täytyy tuoda kaikille osapuolille jotain lisäarvoa, jotta se koetaan mielekkääksi ja siitä saadaan aikaan toimiva työskentelymalli. Tätä tullaan kehittämään edelleen käyttöön otettavaksi pedagogiseksi työkaluksi koulutuksen, TKI-toiminnan ja työelämän väliseen yhteistyöhön.

Lähteet

Miettinen, S. 2011. Palvelumuotoilu –yhteissuunnitelua, empatiaa ja osallistumista. Teoksessa S. Miettinen (toim.) Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki: Teknologiainfo Teknova. 20-41.

Poskela, J., Kutinlahti, P., Hanhike, T., Martikainen, M. & Urjankangas, H-M. 2015. Kokeileva kehittäminen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Raportti 67/2015, 12. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74944/TEMrap_67_2015_web.pdf?sequence=1. Viitattu 24.2.2017.

Johanna Hautamäki
Projektipäällikkö
johanna.hautamaki@centria.fi
040 631 6754

@Johanna Hautamäki