Opintojakson tavoitteet ja arvioinnin kriteerit ohjaavat opiskelijan oppimista

Opiskelijan näkökulmasta tarjolla olevat tiedot tavoitteista, vaatimustasosta, arvioinnin kriteereistä ja suoritustavoista ovat hyödyllisiä. Ne antavat hänelle mahdollisuuden suunnitella opintojaan, huomioiden esimerkiksi eri opintojaksojen vaatimukset ja kokonaiskuormitus. Erityisesti tiedot auttavat opiskelijaa ymmärtämään, mitä tulee oppia ja miten (millä tasolla) tulee oppia. Näin ollen ne auttavat opiskelijaa suuntaamaan oppimistaan tavoitteiden mukaisesti.

Mitä tarkemmin opiskelija oppii kohdentamaan oppimistaan ja käyttämiään opiskelustrategioita suhteessa oppimisen tavoitteisiin, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on onnistua opinnoissaan ja saavuttaa oppimiselle asetettuja tavoitteita. Mitä vähemmän näitä ennakkotietoja opiskelijalle annetaan, sitä riippuvaisempi hän on opettajasta oppimisensa ohjaajana. Tarjoamalla nämä olennaiset oppimisjaksoja koskevat tiedot tuetaan opiskelijan omaa tavoitteellisuutta, itseohjautuvuutta ja kykyä onnistua opinnoissaan.

Oppimisen taitojen kehittyminen vahvistaa opiskelijan minäpystyvyyttä ja motivaatiota. Korkean minäpystyvyyden on havaittu olevan yhteydessä parempaan tunteiden säätelyyn (Galla & Wood 2012), joka on yhteydessä opinnoissa menestymiseen. Sen on havaittu vaikuttavan myös tavoitteenasetteluun ja opintoihin sitoutumiseen. Opiskelijat, joilla on korkea minäpystyvyys, asettavat itselleen korkeampia tavoitteita eivätkä pelkää epäonnistumista ja ovat sitoutuneempia tehtävien saavuttamiseen kuin opiskelijat, joilla minäpystyvyys on alhaisempaa (Zimmerman 2000). Oppimisen taidot, minäpystyvyys ja motivaatio ovat korkeakouluopinnoissa ja jatkuvan oppimisen polulla keskeisiä teemoja.

Opintojaksojen osaamistavoitteiden ja arvioinnin kriteerien selkeys ja läpinäkyvyys helpottavat oppimisen tuen suunnittelua ja järjestelyjä. Ne mahdollistavat, että esim. erityisopettajat, opinto-ohjaajat ja muut oppimisen tuen sidosryhmät voivat hahmottaa opintojakson kokonaisuutta paremmin. Ne edistävät myös arvioinnin oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta sekä palvelevat opiskelijaa epäselvissä kysymyksissä.  

Opintojaksojen tavoitteiden ja vaatimustason osaamisen kuvaaminen on opettajille tuttua puuhaa. Kyse on oppimisjakson ydinainesanalyysin tekemisestä. Ammattikorkeakoulun toimintaympäristössä on syytä puhua myös ydinosaamisen analyysista. Tässä pitäydyn käsitteessä ydinaines Karjalaisen ja Jaakkolan (1999) mukaisesti. Ymmärrän käsitteen kuitenkin laajasti myös osaamista sisältävänä. Ydinainesanalyysi edellyttää opettajalta kokonaisvaltaista ja syvällistä oppiaineksen ja osaamisen sekä alaan liittyvän geneerisen osaamisen hallintaa.

Ydinainesanalyysi sopii työvälineeksi opintojaksojen suunnitteluun ja kehittämiseen. Se auttaa opettajaa hahmottamaan opettamansa aiheen tietojen ja taitojen väliset hierarkiat, yhteydet ja merkitykset suhteessa tuleviin opintojaksoihin, tutkinnon tavoitteisiin ja työelämätaitoihin. Ydinainesanalyysissa erotellaan ja luokitellaan opittavan aiheen ydinaines, täydentävä ja erityistietämys (Karjalainen & Jaakkola 1999).

Ydinaines pitää sisällään sellaiset tiedot ja taidot, joiden hallitseminen on välttämätöntä uusien tietojen omaksumisen kannalta. Käytännössä tämä tarkoittaa tietoja ja taitoja, jotka luovat pohjaa seuraaville opintojaksoille. Ydinaineksessa on mukana useimmiten teorioita, malleja ja periaatteita – harvemmin yksittäisiä faktoja. Suurin osa opintojaksosta tulisi käyttää ydinaineksen opiskeluun. Tavoitteena on, että kaikki opiskelijat hallitsevat opintojakson ydinaineksen ja ydinosaamisen. (Karjalainen & Jaakkola 1999.)

Täydentävä tietämys tai osaaminen kattaa esimerkiksi tietojen, taitojen, teorioiden, mallien ja periaatteiden yksityiskohtia ja laajennuksia. Rajallisten aikaresurssien takia näitä ei painoteta, eikä näitä painoteta varsinkaan ydinaineksen kustannuksella. Erityistietämys on ydinaineksen ja täydentävän tietämyksen yksityiskohtia, joiden sivuuttaminen on mahdollista ydinainesosaamisen siitä kärsimättä. (Karjalainen & Jaakkola 1999.)

Pähkinänkuoressa kuvattuna ydinainesanalyysissa erotetaan Karjalainen & Jaakkolan (1999) mukaan

• ydinaines, jonka hallitseminen on välttämätöntä jatkon kannalta ja jonka ymmärtäminen mahdollistaa syventävän / laajentavan tiedon hankkimisen,
• täydentävä tietous, joka lisää teoreettisia yksityiskohtia ja selventää harvinaisempia sovelluksia ja
• erityistietämys, joka syventää jonkin alueen hallintaa.

Osaamistasojen sanallistaminen on tehtävä riittävän informatiivisella ja osaamisen tasoa aidosti kuvailevalla tavalla. Tämä vaatii opettajilta vahvaa osaamista ja asiantuntijuutta. Kuvailu ei saa jäädä liian geneeriseksi (esim. opiskelija hallitsee opintojakson tavoitteet kiitettävällä tasolla), vaan sen tulee sellainen, joka aidosti palvelee oppimista ja opettamista. Suuressa kuvassa tavoitteiden ja arvioinnin perusteiden kirkastaminen sekä linjakkuus valittujen oppimis- ja opetusmenetelmien kanssa lisää opettamisen ja oppimisen laatua.