Salainen sotatanner – kybervaikuttamisen kenttä

Kybervaikutustoiminta voidaan kohdistaa suurille massoille yleisluontoisilla viesteillä tai tietylle kohdeyleisölle suunnatulla viestinnällä. Tavoitteena voi tällöin esimerkiksi olla epäuskoisuuden luominen hallintoa kohtaan. Tavoitteena voi toki myös olla tarkoituksellisen harhaanjohtavan tai väärän informaation eli disinformaation levittäminen. Kybervaikutustoimintaa käytetään myös osana hybridisotia, jolloin sota ilmenee monissa eri muodoissa. Tavanomaisten sotilaallisten toimien lisäksi on valeuutisia, informaatiohyökkäyksiä ja haittaohjelmia, joita käytetään myös osana salaisia operatiivisia sotilastoimia. (U.S. Army 2017.)

Monet maat käyttävätkin nykyään kyberavaruutta ja erityisesti sosiaalista mediaa osana kokonaisvaltaista informaatiosotaa. Suurin osa näistä operaatioista tehdään piilossa, ja tapauksissa, joissa kyberoperaatio paljastuu, on vaikea todistaa, kuka on operaation takana (Tayouri 2020).

Kybervaikutustoiminnan tunnistaminen ei ole helppo tehtävä. On usein erittäin vaikeaa erottaa lailliset ja haitalliset vaikutustoimet toisistaan. Esimerkiksi hyvän tuotteen tai kunnollisen idean mainonta on vaikutustoimena oikeutettua. Yllytys, edistäminen radikaaleihin tai väkivaltaisiin tekoihin ja puuttuminen demokraattisiin vaaleihin ovat esimerkkejä haitallisesta toiminnasta. Rauhan aikana kybervaikutustoiminnan tarkoitus voi liittyä haluttujen ideoiden edistämiseen tai tietyn ryhmän ohjaamiseen haluttuun suuntaan (Magnusson ym. 2022). Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi poliittinen puolue, joka järjestää kampanjan vakuuttaakseen äänestäjät äänestämään sitä. Jos taas tämän saman tekee vieras valtio, katsotaan tämän olevan puuttumista itsenäisen valtion sisäisiin asioihin. Nykypäivänä ei ole olemassa systemaattista tapaa kybervaikutustoimintojen tunnistamiseksi ja laillisten sekä haitallisten vaikutustoimien erottamiseksi.

Kybervaikutustoiminta voidaan määritellä avainyleisön ymmärtämiseksi ja sitouttamiseksi. Tavoitteena on suotuisten olosuhteiden, tavoitteiden tai politiikan edistäminen, luominen, vahvistaminen tai säilyttäminen koordinoitujen suunnitelmien, teemojen, ohjelmien, viestinnän sekä tuotteiden avulla (Larson ym. 2009). Sanalla sanoen kybervaikutustoiminta luo viestintää ja vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on vaikuttaa kohdeyleisön jäsenten mielipiteeseen ja/tai käyttäytymiseen. Tavoitteena voi myös olla kohderyhmän eri jäsenten viestien kontrolloiminen, jolloin sitä kutsutaan havaintohallinnaksi (eng. perception management).

Osana kybervaikutustoimintaa hyödynnetään nykyään myös refleksiivisen kontrollin (eng. reflexive control) teoriaa. Tämän avulla vastustajalle välitetään hänelle erityisesti valmisteltua aineistoa, jonka avulla hän kallistuu vapaaehtoisesti ennalta toivottuun lopputulokseen. Tätä käytetään informaatiosodankäynnissä erityisesti valtioiden päätöksentekoprosesseja kohtaan. Kyseinen tavoite saavutetaan valmistamalla informaatiota tai disinformaatiota, joka on pyritty tuottamaan siten, että sillä on mahdollisimman suora vaikutus kohteeseen. Onnistuessaan refleksiivinen kontrolli vaikuttaa vastustajan suunnitelmiin, toimiin ja näkemyksiin vallalla olevasta tilanteesta. Toisin sanoen toinen osapuoli yrittää pakottaa tahtonsa toiselle ja näin ollen saada hänet tekemään päätöksen, jota hän ei muutoin tekisi. (Thomas 2004.)

Vaikutustoimintaa harjoitetaan myös puhtaasti sotilaallisessa kontekstissa, ja tavoitteena on tällöin vastapuolen pakottaminen joko suoriin tai epäsuoriin toimiin. Tavoitteena on tällöin usein myös kyberavaruuden valta-aseman, ylivoiman ja toiminnanvapauden saaminen sekä säilyttäminen viholliseen nähden. Hyvänä esimerkkinä tästä toimesta on esimerkiksi vihollisen tietojen hienovarainen manipuloiminen, jonka tavoitteena on heikentää luottamusta viholliskomentajaan. Nämä toimet saattavat sisältää manipuloitujen tietojen syöttämisen valtamedialle, jonka tavoitteena on pakottaa vihollinen toimimaan toivotulla tavalla (Applegate 2012). Konflikti- tai sotatilanteessa saatetaan myös tuottaa vihollishallituksen vastaisia ​​keskusteluja, tavoitteena yleisen mielipiteen kääntäminen hallitusta vastaan, luomalla mielikuvia siitä, että vihollishallituksen toimet luovat yleistä epävarmuutta. Tavoitteena on uskotella, että vihollishallitus ei kykene tuottamaan tavallisia elämän edellytyksiä, ja näin ollen heikentää vihollisen toimia taistelukentällä. (Tayouri 2020.)

Ensimmäinen tehtävä tehokkaan kybervaikutusoperaation toteuttamisessa on määritellä, onko tavoitteena edistää ja vahvistaa valittua kohdeasiaa vahvistamalla yleistä mielipidettä sitä kohtaan, vai onko tavoitteena vahingoittaminen ja heikentäminen, luomalla kielteistä yleistä mielipidettä kohdeasiaa kohtaan. Seuraavana tehtävänä on kohdeyleisön ja sen ominaispiirteiden määrittäminen. Onko kohteena laaja yleisö, kohdennetut ryhmät, pieni joukko vaikuttajia tai jokin muu ryhmittymä, ja mistä sukupuolesta, iästä, uskonnosta, ja muista mahdollisista attribuuteista kohderyhmä koostuu. Kolmantena tehtävänä on valita ne sosiaaliset verkostot ja foorumit, joissa vaikuttamisoperaatio toteutetaan. Samalla määritetään myös valittujen medioiden ja muiden viestinvälittäjätahojen vuorovaikutussuhteet. Neljäntenä tehtävänä on bottien, trollien ja väärennettyjen profiilien määrittäminen. Botit ovat hyödyllisiä automaattisia viestijöitä, ja ne voidaan varsin helposti ohjelmoida reagoimaan automaattisesti tiettyyn viestisisältöön. Haittapuolena on tosin, että ne voidaan myös varsin helposti tunnistaa juuri boteiksi. Trolleja käytetään vaikuttamiseen vuorostaan silloin, kun tarvitaan aggressiivista negatiivista sisältöä – yleensä juuri silloin, kun tavoitteena on hyökätä valitun kohdeasian vastustajia kohtaan. Väärennetyt profiilit vaativat vuorostaan manuaalista puuttumista, mutta ne toimivat ehkä kaikkein parhaiten mainituista työkaluista. Kun nämä on määritetty, on viimeisenä tehtävänä sopivan viestisisällön määrittely ja sen intensiivinen julkaiseminen tavoitteen mukaisesti. (Tayouri 2020.)

Kybervaikutusoperaatiot käyttävät samoja menestyksekkäitä tekniikoita ihmisiin vaikuttamiseen kuin entisaikojen propagandatoimet. Voimakkaiden tunteiden, kuten pelon, toivon, vihan, turhautumisen ja sympatian, stimuloinnin tavoitteena on ohjata kohdeyleisöä kohti haluttua päämäärää. Kyse on eräänlaisesta mielipelistä, jossa taitava manipuloija käyttää hyväkseen ihmisten tunteita. Menestyneet vaikuttajat ymmärtävät, miten psykologisesti räätälöidään viestejä, jotta ihmiset kokevat jännityksen ja kiihottumisen tunteita, sen sijaan että kohdeyleisö tukahduttaisi tunteitaan ja harjoittaisi kriittistä ajattelua. Tehokkaalla vaikuttamistoiminnalla voidaan lietsoa vihaa, sulkea pois tiettyjä ihmisiä tai ihmisryhmiä, viljellä välinpitämättömyyttä ja jopa saattaa henkilöitä huonoon valoon. (Mind Over Media 2015 ja Tayouri 2020.)

Kybervaikutusoperaatioissa tietoa yksinkertaistetaan käyttämällä tarkkaa ja totuudenmukaista tietoa, mutta myös puolitotuuksia, mielipiteitä ja puhtaita valheita. Yksinkertaistaminen ei lisää tietoa tai ymmärrystä, mutta se hyödyntää ihmisen luonnollista pyrkimystä vähentää monimutkaisuutta. Yksinkertaistaminen on tarttuvaa ja mieleenpainuvaa, ja sen avulla voidaan toistuvasti kertoa lyhyitä tarinoita metaforien ja kuvien avulla, jolloin lauseista tulee kriittisen ajattelun korvike ja erittäin onnistunutta vaikutustoimintaa. (Mind Over Media 2015.)

Vastaamalla kohdeyleisön tarpeisiin ja arvoihin välittämällä viestejä kielellä, joka vetoaa suoraan kohderyhmään, tuottaa tehokkaan vaikutuksen. Esimerkiksi etniseen identiteettiin, harrastuksiin, uskomuksiin, arvoihin, pyrkimyksiin ja tulevaisuuden toiveisiin vetoaminen on menestyksekästä vaikutustoiminnan kannalta. Menestyksekäs vaikuttaminen aktivoi yleismaailmallisia syviä arvoja – kuten esimerkiksi tarvetta rakastaa ja olla rakastettu sekä tuntea yhteenkuuluvuutta. Luomalla viestejä, jotka vetoavat suoraan tarpeisiin, toiveisiin ja pelkoihin, tekee vaikutustoiminnasta henkilökohtaista, ja näin ollen relevanttia kohteelle. Kun viestit ovat henkilökohtaisesti merkityksellisiä, kiinnittävät ihmiset niihin huomiota ja ottavat viestien sanoman vastaan. (Mind Over Media 2015 ja Tayouri 2020.)

Sosiaalinen vaikutus määritellään ”toiminnaksi, jossa tietoisesti tai alitajuisesti taivutellaan toisten ajatuksia, uskomuksia tai tekoja.” (Kahan 1997). Jotta kybervaikutusoperaatioiden toteuttajat saisivat mahdollisimman suuren kohdeyleisön, lähestyvät he usein vaikuttajia (eng. influencer), joiden valta-asema on kiistatonta heidän omassa verkostossaan. Hyvän vaikuttajan tunnistamiseen ja vaikuttavuuden mittaamiseen käytetään useita ​​indikaattoreita, kuten esimerkiksi suunnannäyttökykyä, sosiaalista aktiivisuutta, karismaa, asiantuntemusta, auktoriteettia, ja seuraajien tai ystävien lukumäärää sekä yksittäisten julkaisujen näkyvyyttä. Vollenbroek ym. (2014) ovat havainneet, että vuorovaikutuksen teho riippuu suurelta osin siitä, kuinka monta kertaa viesti on jaettu, minkälaisia reaktioita viesti on herättänyt, kuinka monta kertaa viestiin on viitattu ja kuinka monta lukijaa tai kuuntelijaa viesti on saavuttanut.

Haasteena on tosin edelleen laillisen ja haitallisen vaikutustoiminnan erottaminen toisistaan. Vaikutustoiminnan legitimiteetti voi monesti olla täysin katsojan silmissä. Ihmiset hyväksyvät useimmiten sen, että radikaaleihin tai väkivaltaisiin tekoihin yllyttäminen on haitallista vaikutustoimintaa ja että kunnollisen idean edistäminen on yleensä laillista sananvapautta. Mutta entäpä poliittiset mielipiteet, tai lausunnot, jotka ilmaistaan maan johtajuutta vastaan? No, tämä voi riippua maan arvoista ja hallinnosta. Otetaanpa esimerkiksi demokraattinen järjestelmä, jossa kansalainen voi arvostella mitä tahansa ja ketä tahansa – mukaan lukien maan johtoa. Jos arvostelua tekisi automaattiseen toimintaan ohjelmoitu bottiarmeija, ei laillisuus välttämättä ole kovin selkeää. Mutta jos tätä bottiarmeijaa johtaisi vieras valtio, pidettäisiin sitä todennäköisesti toisen valtion puuttumisena suvereenin maan sisäisiin asioihin.

Tehokkaaseen vaikuttamiseen käytetään varsin usein myös valeuutisia. Voimme varmasti kaikki olla yhtä mieltä siitä, että valeuutisten tuottaminen ei ole laillista toimintaa, ja tämä voi myös olla suora todiste haitallisesta vaikutustoiminnasta. Haasteena on kuitenkin toiminnan tunnistaminen. Useimmiten valeuutiset julkaistaan ​​yhdessä muiden autenttisten uutisten kanssa, mikä vaikeuttaa valeuutisen huomaamista. Tilanne muuttuu entistä monimutkaisemmaksi, jos uutinen sisältää väärien faktojen lisäksi joitain tosiasioita ja jopa kommentteja. Haasteena on myös reaaliaikainen tunnistaminen. Sosiaalisessa mediassa uutiset leviävät erittäin nopeasti. Täten on mahdollista, että vahinko on jo tapahtunut ja vaikuttamisen tavoitteita on edistetty paljon ennen kuin uutinen on paljastettu vääräksi.

Kun vaikuttamispyrkimys on tunnistettu, halutaan yleensä myös tietää, kuka on toiminnan takana. Haasteena vaikuttamistoiminnan takana olevien tahojen löytämisessä on se, että nämä tahot pyrkivät piilottamaan omat jälkensä ja todellisen henkilöllisyytensä.

Kybervaikuttamisen anonymisoimiseen voi hyödyntää monia eri keinoja, joista ehkä kaksi eniten käytettyä ovat avatarit ja botit. Avatarit ovat sosiaalisen median virtuaalisia identiteettejä, jotka piilottavat omistajansa todellisen henkilöllisyyden. Näiden havaitseminen ei tosin ole useinkaan kovin vaikeaa. Botit ovat vuorostaan pieniä robotteja, jotka on ohjelmoitu vastaamaan automaattisesti tiettyihin viesteihin tai julkaisemaan automaattisesti viestejä, joiden tavoitteena edistää tiettyä tavoitetta. Botin voi havaita esimerkiksi jatkuvasti käytössä olevasta käyttäjäprofiilista, runsaasta viestien lukumäärästä ja väärien profiilikuvien tai epätodennäköisten profiilinimien käytöstä. (Fitzgerald & Shaffer 2017.)

Valeuutisten julkaiseminen on ehkä yksi käytetyimmistä keinoista, jonka avulla pyritään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Allcott ja Gentzkow (2017) havaitsivat, että 62 prosenttia amerikkalaisista aikuisista saa uutisensa sosiaalisesta mediasta. Tämä tarkoittaa, että sosiaalisessa mediassa levitetyt viestit voivat olla erittäin hyvä taktiikka vaikuttaa amerikkalaisiin. Valeuutiset on tosin mahdollista löytää vertailemalla sosiaalisten medioiden uutisvirtaa arvostettuihin kansainvälisiin medioihin ja kyseenalaistamalla ainakin lähteet, joissa ei ole kirjoittajaa.

Jos mielipiteet muuttuvat nopeasti, voi myös tämä olla indikaattori vaikutustoiminnasta. Ihmisten mielipiteet muuttuvat yleensä asteittaisesti, ja jos tietyn ryhmän yleinen mielipide – joko sosiaalisessa mediassa tai internetin foorumilla – muuttuu lyhyessä ajassa varsin äkillisesti, saattaa kyseessä olla väliintulo. Jos esimerkiksi johtava vaaliehdokas menettää lyhyessä ajassa johtoasemansa, voi se olla merkki ulkoisesta puuttumisesta tilanteeseen.

Yksittäinen asia ei välttämättä riitä osoittamaan vaikutustoimintaa, mutta useiden yhdistelmä voi kertoa siitä, että meneillään saattaa olla vaikutusoperaatio. Kybervaikutusoperaatiot voidaan siis tunnistaa seuraamalla avainindikaattoreita, mutta se vaatii aktiivista tarkkailua.

On valitettavaa, että monet tahot turvautuvat nykyään kybervaikuttamiseen. Kun tällä toiminnalla puututaan toisen maan sisäisiin asioihin, voi se pahimmillaan aiheuttaa jopa väkivaltaisuuksia. Täten on äärimmäisen tärkeää tunnistaa potentiaalinen kybervaikutustoiminta ja estää se – tai ainakin yrittää vähentää kyseisen toiminnan kielteisiä vaikutuksia. On varsin helppo ymmärtää, mitä taktiikoita kybervaikutusoperaatioissa käytetään – ja miten ne toteutetaan – mutta niiden käytännön tunnistaminen on huomattavasti haasteellisempaa.

Jotta haitallinen vaikutustoiminta voidaan menestyksellisesti tunnistaa ja estää, tarvitsee se resursseja. Kybervaikutustoimintaa tehdään yhä enemmän ympäri maailman ja sitä käytetään myös osana peiteltyä kokonaisvaltaista informaatiosodankäyntiä. Haitallinen vaikutustoiminta tulee siis näin ollen ymmärtää sodankäyntinä – tosin peiteltynä semmoisena – ja siihen tulee reagoida sen vaatimalla vakavuudella. On myös muistettava, että ihmiset ympäri maailman käyttävät sosiaalista mediaa pitääkseen yhteyttä ystäviinsä, kuten myös tehdäkseen paljon hyvää, esimerkkinä luonnonsuojelukampanjat. Näin ollen ei esiin nostettuja tekniikoita ja menetelmiä tule tuomita irtonaisina kontekstistaan. Tulee muistaa, että kyse on aina käyttäjistä, jotka määrittelevät mitä tekniikoilla ja menetelmillä tehdään.