Tarja Mäkitalo
Aikuisilla on valta siihen, miten lasten osallisuus ja toimijuus toteutuvat yhteisöissä. Lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvän kiinnostuksen rinnalle on vahvasti tullut myös kiinnostus lapsen toiminnan vaikutuksista heidän arkeensa ja yhteisöön, jossa heillä on oikeus ilmaista itseään ja tulla ymmärretyksi omista lähtökohdistaan. (Turja & Vuorisalo 2017, 42.) Tämä edellyttää lasten ideoiden kuulemista ja totuttujen toimintatapojen kyseenalaistamista. Yhteisten merkitysten löytyminen mahdollistaa uuden ja ainutlaatuisen syntymisen (Roos, Nurhonen & Viitanen 2018, 82).
Tämä kirjoitus perustuu kahden eri hankkeen yhteistyönä toteutuneeseen osaprojektiin, jossa hyödynnettiin simulaatiota päiväkodin oppimisympäristöjen suunnittelussa. Yhteistyö toteutettiin Centrian hallinnoiman ESR-rahoitteisen AppSim – soveltava simulaatiopedagogiikka, digitaalisuus ja palvelumuotoilu osaamisen kehittäjänä –hankkeen ja Kokkolan kaupungin hallinnoiman Varhaiskasvatus – yhteinen asiamme –hankkeen yhteistyönä. Tavoitteena oli hyödyntää simulaatiotyöskentelyä lasten osallisuuden vahvistamisessa oppimisympäristön suunnitteluvaiheessa.
Varhaiskasvatuskentällä toimivat pedagogit pohtivat päivittäin varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) toteuttamiseen liittyviä velvoitteita. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittäminen on jatkuvaa ja tulisi olla koko yhteisöä osallistavaa (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 29). Tässä artikkelissa kuvataan yhdessä päiväkodissa toteutettu oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyvä prosessi, jossa hyödynnettiin simulaatiota sekä digitaalista prosessin dokumentointia tuomaan lisäarvoa osallisuuden vahvistamiseen.
Simulaatio tarkoittaa yksinkertaisesti määriteltynä todellisuuden jäljittelyä. Jalavan sanoin:
Simulaatio on tiedon luomisen miniatyyrimaailma. (Jalava 2001,7.)
Osallisuuden toteutuminen varhaiskasvatuksen käytännön toiminnassa vaatii yhteistä ymmärrystä siitä, mistä osallisuuden kokemus syntyy sekä uskallusta lähteä kokeilemaan yhdessä lasten kanssa. Koko yhteisöä osallistava kehittämistoiminta on sekä mahdollisuus että haaste. Osallisuuteen liittyvät myös tunteet. Myönteiset osallisuuden kokemukset ja tietoisuus omasta vaikuttamisesta kasvattavat uskoa itseen ja lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta. (Turja ym. 2017, 45-55.) Simulaatiotyöskentelyssä vetäjät ja osallistujat ovat yhdenvertaisia tiedon tuottajia. Keskustelu ja pohdinnat ovat olennainen osa varhaiskasvatuksen arkea, joten työskentelytapa tukee jo olemassa olevaa kulttuuria.
Valmisteleva vaihe ennen simulaatiokokeilua
Varhaiskasvatushankkeessa työskennelleet kehittäjä-lastentarhanopettajat sekä kokeilualustana toimivan Ulkometsän päiväkodin edustajat kävivät tutustumassa Centrian Silmu-Labraan, joka on yksi AppSim–hankkeessa hyödynnettävä kehittämisympäristö ja mahdollistaa mm. palvelusimuloinnin.
Silmu-Labrassa voidaan tuottaa mm. visuaalisia elementtejä esittämään palvelua, tilannetta tai tilaa nopeaa kokeilemista ja kehittämistä varten. Palvelumuotoilun ideologiaa hyödyntäen osallistetaan palvelun tuottajat ja käyttäjät mukaan kehittämiseen. (Centria-ammattikorkeakoulu.) Lisätietoja AppSim –hankkeesta löytyy sivustolta www.centria.fi/AppSim. Vierailussa mukana olleet pedagogit vakuuttuivat siitä, että kokeilemalla simulaatiotyöskentelyä voidaan tuottaa lisäarvoa oppimisympäristöjen yhteiskehittämiseen lasten kanssa. Alustava suunnitelma yhteisestä kokeilusta muotoutui jo tässä vaiheessa. Oppimisympäristön suunnittelua tukevassa visualisoinnissa päätettiin hyödyntää liikutettavaa simulaatiolaitteistoa, joka mahdollistaa kokeiluympäristön perustamisen Centrian ulkopuolelle.
Kokeiluun osallistuneen päiväkodin oppimisympäristöjen kehittämisen kohteeksi valikoituivat eteisaulatilat, jotka tässä uudessa päiväkodissa ovat suosittuja toimintaympäristöjä ja olivat vielä vailla varsinaista käyttösuunnitelmaa. Kehitettävien oppimisympäristöjen teemojen ja sisältöjen valinta lähtivät liikkeelle lapsihavainnoinnista. (Korkeaniemi & Storbacka 2017.) Havainnoinnin ja arkipäivän keskustelujen käyttö tiedonkeruun menetelmänä varmistaa sen, että lasten ja ympäristön kohtaamisen kieli on lasten omaa kieltä (Raittila, 233). Kolmen eri lapsiryhmän kasvattajat tekivät havaintoja lasten leikeistä, ja keskustelivat lasten kanssa aulatilojen käyttöön liittyvistä toiveista. Esityöskentelyn pohjalta muotoutui jokaiselle aulalle oma teema. Teemoiksi tulivat satujen maailma ja roolileikit, liikenne sekä liikunta. (Korkeaniemi & Storbacka 2017.)
Seuraavassa vaiheessa lasten kanssa käsiteltiin teemoja satujen, videoiden, keskustelujen ja perheelle annettujen kotitehtävien avulla. Keskusteluiden tukena hyödynnettiin mm. dokumenttikameraa, jonka avulla heijastettiin kuvat seinälle, jotta pienimmät osallistujat saivat visuaalista materiaalia hahmottamisen tueksi. Esimerkiksi liikuntateemaa suunniteltaessa kasvattaja oli antanut lapsille kotitehtäväksi miettiä, mitä liikuntavälineitä he toivoisivat aulatilaan. Näin lapset, jotka eivät ryhmätilanteessa välttämättä uskaltaneet kertoa ajatuksiaan, olivat omien vanhempiensa kanssa keskustelleet omista toiveistaan. Vanhemmat kirjasivat toiveet ja toimittivat ne lastentarhanopettajalle. Jokaisen ajatuksia kuultiin ennen yhteiskehittämistä ja näin varmistettiin, että simulaatiotilanteessa jokainen lapsi saa kokemuksen siitä, miten oma kerronta visualisoidaan suunnitelmaan. Lasten tärkeiksi kokemat asiat tulivat sanoitettua. (Korkeaniemi & Storbacka 2017.)
Henkilöstön kanssa keskusteluissa tuli esiin se, että on hyvä pysähtyä miettimään kuulemaansa. Se, mikä meille on liikenneväylän varrella oleva ruokaravintola, on lapselle syömäpysähdyspaikka. Viehättävä käsite, joka sisältää selkeästi kokemusasiantuntijan näkökulman. Raittilan (2009, 246) mukaan lasten ympäristöt eivät muodostu vain tässä ja nyt havaituista ja koetuista vaan ympäristöjä tuotetaan jatkuvasti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tämä on hyvä huomioida institutionaalisia ympäristöjä suunniteltaessa.
Simulaation hyödyntäminen yhteiskehittämisessä ja osallisuuden vahvistamisessa
Ennen varsinaista simulaatiokokeilua tapahtui useita aikuisten ja lasten kohtaamisia oppimisympäristön yhteisen visioinnin tiimoilta (Korkeaniemi & Storbacka 2017). Vaka–hankkeen kehittäjälastentarhanopettajien sekä AppSim–hankkeen toimesta tehtiin lasten sanoittamien toiveiden mukaisia kuvahakuja toteutettavien simulaatioiden materiaaleiksi, ja aulatila kuvattiin simulaatiotyöskentelyn pohjakuvaksi. Taustaprojisoinnin avulla tämä kehittämiskohteena oleva autenttinen ympäristö heijastettiin liikutettavan laitteiston kulmanäytölle.
Simulaatiotyöskentelyssä hyödynnetään sekä tietokoneen näyttöä, että kulmanäyttöä. Tietokoneen näyttö toimii työskentelynäyttönä, jonka näkymässä on lasten toiveiden mukaisia asioita valmiiksi etsittyinä kuvituskuvina sekä autenttinen taustakuva. Keskustelun aikana lapset esittivät ideoitaan, joita he olivat työstäneet etukäteen yhdessä oman ryhmän henkilöstön ja kehittäjälastentarhanopettajien kanssa. Nämä keskustelut ja pohdinnat alkoivat hiljalleen rakentua kulmanäytön isolle kuvapinnalle visuaaliseksi leikkiympäristö-kokonaisuudeksi, sisältäen lasten tuottamaa tarinaa mm. liikenneteemaan liittyen. Yhteiskehittämisen aikana lapset istuivat sillä etäisyydellä kulmanäytön edessä, että heillä oli mahdollisuus tuntea ja kokea simuloitu tilanäkymä mahdollisimman realistisena ja totena.
Kolme päiväkotiryhmää oli jaettu kahteen pienryhmään, joten suunnittelun tuloksena syntyi kuusi erilaista digitaalisesti tallennettua ympäristöä jatkotyöskentelyn pohjaksi. Jokainen ryhmä työskenteli kehittämisympäristössä n. 45 minuuttia. Korkeaniemen ja Storbackan (2017) keräämiä lasten kommentteja työskentelyn aikana olivat mm.
Pitäskö tuon punasen auton olla lääkäriauto, kun se on saman värinen kuin lääkäriauto! Kilpalääkäriauto! Tosi hienoa! Millon me päästään leikkimään? Tässä on kaikki mitä me halutaa! No miksei aleta jo rakentaa!
Simuloitu ympäristö alkoi selkeästi elää jo tulevana leikkiympäristönä.
Lapsiryhmät poikkeavat toisistaan, esimerkiksi siinä miten laajaa verbaalista kieltä toimintaympäristössä ymmärretään sekä miten merkityksenantoja tulkitaan ja kommunikaatiota tuetaan. Ympäristön erilaisista mahdollisuuksista ja niihin vaikuttamisesta voidaan kertoa lapsille monella tavalla. (Turja ym. 2017, 48-49.) Lapsi tarvitsee ikätasolleen sopivasti tarjolle tuotua tietoa, jotta hän kykenee esittämään omia näkemyksiään ja toiveitaan (Marjanen, Marttila & Varsa 2013, 13). Simulaatiotyöskentely on yksi mahdollisuus tiedon jäsentämiseen ja tunnekokemuksen luomiseen.
Simulaatiopäivän jälkeen seuraava vaihe oli tilata välineitä suunniteltuihin ympäristöihin ja odottaa päivää, jolloin paketit saapuvat avattaviksi. Viimeinen ja odotetuin vaihe oli leikkiympäristön ja leikkien rakentaminen. (Korkeaniemi & Storbacka 2017.) Leikkiympäristöt ovat alati muuttuvia, jos ne organisoidaan lasten tarpeet huomioiden. Tämä tulisi ottaa päiväkotien toimintakulttuurissa huomioon yhä vahvemmin. Varhaiskasvatusympäristön tuottaminen on kasvatustyöhön liittyvien arvojen ja kulttuuristen perusperiaatteiden todentamista arjessa (Raittila & Siippainen 2017, 284). Helpompi tie on tehdä oppimisympäristöjä lapsille kuin tehdä niitä lasten kanssa. Riippuu aikuisten ja lasten suhteesta, miten lasten aloitteiden kuuleminen ja hyväksyminen arjessa todentuu (emt. 288). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016, 31-32) mukaisesti kasvattajien tulee suunnitella ympäristöjä yhdessä lasten kanssa siten, että ne antavat vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen ja niiden tulee tukea lasten luontaista tapaa toimia leikin, fyysisen aktiivisuuden, tutkimisen sekä taiteellisen ilmaisun ja kokemisen osalta.
Tarvitaan useita ja eri tyyppisiä kokeiluja reflektoitavaksi, jotta kasvattajien rohkeus ja osaaminen mm. digitaalisten laitteiden hyödyntämisessä yhteisten suunnittelujen tukena kasvaisi.
Tulokset
Mitä tämä kokeilu tuotti? Tässä kokeilussa saatiin kokemuksia toisia arvostavasta ja yhteisöä osallistavasta työskentelystä. Lapset olivat sitoutuneita toimintaan, eikä heillä ollut vaikeuksia keskittyä. Työskentelyssä tapahtui osallisuutta edistävien toimintatapojen ja rakenteiden tietoista kehittämistä. Pedagogit halusivat kokeilla simulaatiota oppimisympäristön suunnitteluvaiheessa tuomaan lisäarvoa yhteiskehittämiseen. Kokeilussa tuli esille simulaation soveltuminen oppimisympäristöjen suunnitteluun tässä päiväkodissa. Lapset kokivat suunnitteluprosessin merkityksellisenä ja saivat osallisuuden kokemuksia ollessaan suunnittelijan roolissa. Lapsille konkretisoitui visualisoinnin avulla se, miten heitä on kuultu.
Yhteisöä rakennetaan ajassa, tilassa ja vuorovaikutuksessa (Marjanen ym. 2013, 9). Varhaiskasvatus yhteinen asiamme –hankkeen tavoitteissa on varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan kehittäminen. Tähän kokonaisuuteen liittyvät mm. lasten ja huoltajien osallisuus, oppimisympäristön kehittämisessä lasten osallisuuden vahvistaminen ja leikkiympäristön rikastaminen. Simulaatiotyöskentelyssä tapahtui lasten ja aikuisten vuorovaikutuksellinen kasvatusyhteisön toimintaympäristön kehittäminen. Pedagogit saivat kokemuksen simulaatiossa toteutetun digitaalisen materiaalin hyödyntämisestä osallisuuden edistämisessä. Päiväkodin johtaja Ollikaisen (2018) koostama palaute projektiin osallistuneilta varhaiskasvattajilta sisälsi mm. seuraavia näkökulmia:
Lapset saivat oikeasti päättää siitä, mitä eteisauloihin hankittiin ja simulaation kautta nähdä jo valmis työ. Myös uusin tietotekniikka tuli tutuksi simulaation tekemisessä sekä lapsille ja työntekijöille. Projekti dokumentoitiin ja saatiin näkyväksi myös vanhemmille. Menetelmä oli juuri sopivan haastava lapsille ja mielenkiinto projektiin pysyi hyvin yllä. Henkilökunta koki simulaatioprojektin positiivisena, mukavana ja erilaisena. Työskentely vahvisti todella lapsen osallisuutta suunnitteluun. Aulat toteutuivat lähes 90 % lasten suunnittelemalla tavalla. Olemme valmiina uuteen yhteistyöhön mikäli sellainen mahdollisuus joskus aukeaa.
Kokeilu vastasi hankkeen tavoitteisiin antamalla yhden sovellettavan menetelmän, jota voi skaalata myös muuhun kuin oppimisympäristön kehittämisen kontekstiin. AppSim–hankkeen yksi tavoite on kehittää simulaatiotilanteiden rakentamista eri alojen osaajien tarpeisiin. Tämä kokeilu antoi ihan uudenlaisen kontekstin simulaatiotyöskentelyn soveltamiseen.
Lähteet
Centria-ammattikorkeakoulu. AppSim -Soveltava simulaatiopedagogiikka, digitaalisuus ja palvelumuotoilu osaamisen kehittäjinä. Saatavissa https://tki.centria.fi/hanke/appsim-soveltava-simulaatiopedagogiikka-digitaalisuus-ja-pal/1162. Viitattu 3.4.2018.
Jalava, U. 2001. Oppimisympäristönä simulaatio. Teoksessa U. Jalava; E, Keskinen; S. Keskinen & J. Tiuraniemi (toim.) Simulaatio-oppiminen henkilöstön kehittämisen välineenä. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus, 7-17.
Korkeaniemi, E. & Storbacka, S. 2017. Varhaiskasvatus yhteinen asiamme –hankkeen dokumentointi ohjausryhmälle OneNote –ympäristössä. Kokkola.
Marjanen, P., Marttila, M., & Varsa, M. 2013. Johdanto. Teoksessa P. Marjanen, M. Marttila, & M. Varsa (toim.) Pienten piirissä. Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille. Jyväskylä: PS- kustannus, 9-16.
Ollikainen, U. 2018. Varhaiskasvatus yhteinen asiamme -hankkeen pilottikokeilun palaute sähköpostiliitteenä AppSim-hankekumppaneille. Kokkola.
Raittila, R. 2009. Ympäristön lapset – lasten ympäristö. Teoksessa L. Alanen & K. Karila (toim.) Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta. Tampere: Osuuskunta Vastapaino, 227-248.
Turja, L. & Vuorisalo, M. 2017. Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Teoksessa M. Koivula.; A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino Oy, 36-55.
Raittila, R. & Siippainen, A. 2017. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toimintaympäristö. Teoksessa M. Koivula.; A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino Oy, 283-292.
Roos, P., Nurhonen, L. & Viitanen, E. 2018. Lasten ja aikuisten yhteisellä osallisuuden polulla. Teoksessa J. Kangas; J. Vlasov; E. Fonsén & J. Heikka (toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa 2 – Suunnittelu, toteuttaminen ja kehittäminen. Helsinki: Suomen Varhaiskasvatus ry, 82-93.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2016:17. Opetushallitus. Saatavissa http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf. Viitattu 5.4.2018.
Tarja Mäkitalo
kehittämispäällikkö
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 808 5109
