Draaman avulla työhyvinvointia vammaispalveluihin

Vähän jännittää ja kuuluu hermostunutta supatusta. Kuusitoista vammaispalveluiden esihenkilöä on kokoontunut Joogastudio Syvyyden tiloihin eikä kukaan oikein tiedä mitä on tulossa. Tarviiko täällä laulaa? Ei kai vaan tarvi esiintyä muille? Taustalla kuuluu rauhallista musiikkia ja ohjaaja järjestelee tuoleja suureen piiriin…

Näin alkoi Vallaton vammaistyö -hankkeen (ESR) järjestämä draamatyöpaja Soiten vammaispalveluiden esihenkilöille. Draamapajaa ohjaamassa oli Anni-Veera Aitolehti Kuulumosta. Anni-Veera on teatteri-ilmaisun ohjaaja ja psykodraamaohjaaja, jolla on paljon kokemusta erilaisten ryhmien ohjauksesta.Hän on toiminut kulttuurihyvinvoinnin, sosiaalisen taiteen ja taidelähtöisten menetelmien kentällä jo pitkään.

Me halusimme tarjota esihenkilöille mahdollisuutta kokeilla jotain uutta ja erilaista. Kun työpajaa suunniteltiin, kävimme keskustelua niistä asioista, joita esihenkilöiden työstä on noussut esille kohtaamisissa ja toisaalta myös hankkeen alussa tehdystä kyselystä. Toiveena olikin, että työpajassa päästäisiin syventymään esihenkilöiden vuorovaikutukseen, luottamukseen, oman roolin, vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamiseen sekä rohkaistaisiin ryhmää heittäytymään ja hyödyntämään luovuuttaan.

Ryhmä pääsi yhdessä miettimään esihenkilön piirteitä ja ohjaaja kirjasi niitä ylös. Listauksen perusteella esihenkilöt ovat kyllä melkoista superporukkaa. Hyvä esihenkilö on sekä huumorintajuinen että jämäkkä, oikeudenmukainen mahdollistaja, nöyrä ja avoin, kannustava ja pitkäpinnainen sekä paljon kaikkea muuta. Seuraavaksi jokainen pääsi pohtimaan näistä ominaisuuksista omia vahvuuksiaan ja toisaalta myös niitä kehittämiskohteita.

Monilla tavoitteet draamatyöpajalle liittyivät juuri luovuuteen ja heittäytymiseen. Pääsimmekin tekemään paljon erilaisia toiminnallisia harjoitteita, joissa pääsi heittäytymään, jokainen itselleen sopivissa määrin. Johtajan roolia harjoiteltiin muun muassa peiliharjoitteen avulla, jossa parin kanssa vuorotellen toimittiin johtajana ja seuraajana. Oman parin kanssa harjoitteen tanssiliikkeet saivat hien pintaan ja iloista naurua kuului salista. Oli myös hauska huomata, kuinka rajoittunutta oma ajattelu voikin olla.  Ohje oli, että liikutte huivin kanssa ja toinen seuraa, mutta pyörähtäessäni ympäri, huudahti parini: “Sää pyörit!” Pohdimmekin yhdessä harjoituksen jälkeen, että välillä olisi siis oikein hyvä muokata totuttuja työtapoja ja kokeilla rohkeasti myös uutta. Uusien liikkeiden kautta voi oppia uutta ja saada uusia näkökulmia työhön.

Työpajan loppupuolella valmistelimme forum-teatteri kohtauksen, jossa saimme pienessä ryhmässä tehtäväksi pohtia työyhteisössä jonkun kuvitteellisen, mutta kuitenkin mahdollisen haastavan tilanteen, jonka sitten esitimme muille. Harjoituksen ajatuksena oli, että kohtauksessa olisi mukana esihenkilö, työntekijöitä ja joku tilanteessa jollain tavoin sorrettu. Yksi työntekijöistä on sorrettua vastaan ja muut kohtauksessa sallivat tilanteen.

Valitsimme kohtauksen, jossa yhtä työntekijöistä kiusattiin jättämällä työporukan ulkopuolelle ja jonka huolta esihenkilö ei ottanut tosissaan. Kävimme kohtausta läpi pariin kertaan niin, että katsojat saivat keskeyttää esityksen ja ohjeistaa kenen tulisi muuttaa toimintaansa ja miten. Harjoitus herätti paljon keskustelua ja olikin hienoa huomata, miten tämän harjoitteen kautta päästiin yhdessä pohtimaan myös sellaisia esihenkilötyön haasteita, joita ei suoraan tässä esityksessä edes huomioitu.

Työpajan lopussa kävimme läpi palautetta ja millaisia ajatuksia harjoitukset herättivät osallistujissa. Monet toivat esiin, että etukäteen tällainen työpaja oli vähän jännittänyt. Esiintyminen voi olla vahvasti epämukavuusalueella, mutta silti yhdessä tehdyt harjoitukset turvallisessa ympäristössä ja hyväksyvässä ilmapiirissä koettiin mukaviksi. Useampi toi esiin, että korona-ajan jälkeen jo ihmisten näkeminen ja yhdessä tekeminen tuntuu hyvältä. Erilainen työskentelytapa, johon ei ole aikaisemmin tottunut, tuntui virkistävältä ja monet harjoituksista olivat sellaisia, joita voi hyödyntää myös asiakastyössä vammaispalveluissa tai vaikkapa työntekijäpalavereissa.

Työpajasta jäi kaiken kaikkiaan hyvä ja lämmin fiilis, ja olikin mukava huomata, kuinka alun hermostuneen supattelun sijaan lopussa kuului puheensorinaa ja naurua. Esihenkilön työn ollessa vaativaa ja kokonaisvaltaista, onkin tärkeää, että jokainen löytää itselleen sopivan keinon päästä välillä purkamaan omia ajatuksiaan. Toisille sopiva keino voi olla liikunta tai keskustelu kollegan kanssa, mutta oikein mainio keino on myös draama!

Kansikuvan mafioso-leikissä nähtiin, miten osallistujat reagoivat yllättäviin tilanteisiin, hauskalla ja mukaansatempaavalla tavalla.