Päivi Ruohoniemi
Korkeakouluissa on viime vuosina herätty paremmin vastaamaan tukea tarvitsevien opiskelijoiden yksilöllisiin tarpeisiin. Erityistä ja yksilöllistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä korkeakouluissa kasvaa koko ajan, ja myös opiskelijat itse tuovat rohkeammin tuen tarpeitaan esiin. Opiskelijat saavat eri tahoilta hyviä suosituksia yksilölliseen tukeen, mutta harvoin näiden tukimuotojen sisältöjä on avattu ja kerrottu, miten toimia käytännössä voisi toteuttaa.
Tässä artikkelissa tuon esiin joitakin huomioitavia asioita, käytännön esimerkkejä ja ehdotuksiani yksilöllisistä suoritustavoista korkeakouluopinnoissa. Erityisopetuksesta tai yksilöllisen tuen tarjoamisesta korkeakouluissa ei ole olemassa ohjeita tai säädöksiä; esimerkiksi lait eivät tunne asiaa eivätkä siis määrittele mitään ”reunaehtoja” työskentelyyn. Aihe on kovin tuore, joten myöskään lähdemateriaalia, jossa erityisesti korkeakouluihin sopivia työtapoja esiteltäisiin, ei oikeastaan ole saatavilla.
Yksilölliset järjestelyt osana saavutettavuutta
Opiskelun on oltava saavutettavaa. Saavutettavuutta edistetään myös sillä, että opiskelijat ovat oikeutettuja erilaisiin tukitoimiin ja yksilöllisiin järjestelyihin esimerkiksi vamman, sairauden tai oppimisen haasteen vuoksi. OKM:n julkaisussa Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua mainitaan esimerkiksi mahdollisuus kohtuullisiin mukautuksiin, luetellaan muutamia yksilöllisiä järjestelyjä ja todetaan, että järjestelyjen pitäisi toteutua myös koti- ja ulkomaisissa harjoitteluissa, mutta ei anneta mitään ohjeistusta niiden konkreettisista sisällöistä tai toteuttamisesta. Samassa julkaisussa myös mm. asetetaan tavoitteeksi henkilökunnan osaamisen kehittäminen yksilöllisten järjestelyjen toteuttamisessa. (Kosunen 2021, 33, 145, 201, 226.)
Nämä ovat aikamoisia tavoitteita ja vaatimuksia siihen nähden, että toteuttamisen tueksi ei vielä ole juurikaan saatavilla materiaalia tai koulutusta.
Miten yksilölliset järjestelyt viedään käytäntöön?
Opiskelija voi pyytää yksilöllisiä järjestelyitä asiantuntijalta (lääkäri, psykologi, terapeutti, erityisopettaja) saamansa diagnoosin, lausunnon tai suosituksen perusteella. Mikään ei kuitenkaan estä opettajia tarjoamasta samoja järjestelyitä vaikka kaikille opiskelijoille – tietysti yhdenvertaisuus ja opiskelijoiden tasapuolinen kohtelu huomioiden. Erilaisia opiskelun tuen suosituksia on kymmeniä, ja variaatiot ja yhdistelmät voivat vaihdella paljon, vaikka eri opiskelijoiden diagnoosit olisivat samat. Esittelen seuraavaksi kolme yleisesti käytettyä yksilöllisen järjestelyn suositusta, joihin annan myös ehdotuksia käytännön toteutukseen:
- Lisäaika tentteihin
- Tehtävien tekemisen ja palauttamisen aikataulun suunnittelu yhdessä opettajan kanssa
- Kirjoitustehtävän korvaaminen vaihtoehtoisella suoritustavalla.
Lisäaika tenteissä
Yleisin suositeltu lisäaika on 20 min/tenttitunti. Tämä on sama kuin esim. yo-kirjoituksissa tai korkeakoulujen pääsykokeissa (YTL 2021, 6; Esok). Joskus opiskelijalla saattaa olla lääkärintodistus, jossa aikaa myönnetään enemmänkin.
Opettaja voi aivan hyvin antaa saman lisäajan kaikille opiskelijoille. Näin voi olla käytännöllistä toimia vaikkapa silloin, jos ryhmässä isolle osalle on joka tapauksessa suositeltu lisäaikaa. Tässä tilanteessa asian voi muotoilla opiskelijoille esimerkiksi näin: ”Tämän tentin tavoitteellinen, normaali suoritusaika on 2 tuntia, mutta mikäli sinulla on suositus lisäajasta tai tunnet lisäaikaa kaipaavasi, voit käyttää työskentelyyn 2 t 40 min”.
Mitä opiskelija sitten lisäajasta hyötyy? Oma kokemukseni on, että hyvin harva osaa käyttää lisäaikaa oikeasti hyödykseen, ellei sitä harjoitella. Lisäajasta voi olla ns. psykologista hyötyä, kun aikapaineen tuoma stressi hieman vähenee, mutta varsinaisia opiskelun haasteita pelkkä aikalisä ei ratkaise. Olisikin paljon hedelmällisempää, jos opiskelijan kanssa käytäisiin läpi opiskelutaitoja ja koetilanteessa toimimista: miten tentissä edetään vaiheittain ja miten käytettävissä oleva aika kannattaa jakaa. Kun opiskelija saa ohjausta työskentelyynsä, yllättäen tavallinen tenttiaika saattaakin alkaa riittämään tai lisäaika tulee ns. hyötykäyttöön eikä ole vain opiskelijalle 40 minuuttia lisää panikointia tai haaveilua.
Kun kirjoitan opiskelijan tukisuositukseen lisäajan, olen lyhyesti hänen kanssaan asiaa käynyt läpi, ja ohjausta ja kertausta ”tenttitaitoihin” on aina saatavilla lisää. Halutessasi voitkin opettajana kysyä opiskelijan esittäessä lisäaikasuosituksen: ”miten aiot lisäajan hyödyksesi käyttää?”
Tehtävien aikatauluttaminen
Lisäaikapyyntöjä esseiden ja tehtävien palauttamiseen tulee sekä opiskelijoilta suoraan opettajille että tukisuositukseen kirjattuna. Monilla palautusten aikarajat paukkuvat pyytämättäkin. Opiskelun tukimuotona lisäajan myöntäminen tehtäviin ei tarkoita sitä, että palautusaikaa on viikko enemmän kuin muilla. Mitä oppimis- tai keskittymishaasteinen opiskelija sillä viikolla tekee? Hän saattaa aloittaa tekemisen sitten vain viikkoa myöhemmin.
Lisäajan antaminen vaatii aina opiskelijan ja opettajan (tai erityisopettajan) yhteistä suunnittelua. Tehtävä laitetaan osiin, ja jokaiselle osalle mietitään tarvittava aika ja ajankohta kalenteriin. Myös materiaalien hankinta ja niihin tutustuminen aikataulutetaan, samoin suunnittelu ja varsinainen kirjoittaminen. Viikonlopuille jätetään välipäiviä, ja huomioidaan aikataulussa myös muut koulutyöt ja arkielämä. Tavoitteena on, että opiskelija vähitellen oppii itse tekemään aikataulutuksen ja pilkkomaan tehtävät sopiviin osiin. Jossain kohtaa työskentely alkaa ehkä sujuvoitumaan niin, että lisäaikaa ei enää tarvita.
Vaihtoehto kirjoitetulle esseelle
Jos opiskelijalla on todettu vaikea lukihäiriö tai jokin muu seikka estää kirjoittamisen, voi esseen korvata vaihtoehtoisella suoritustavalla. Samoja vaihtoehtoisia suoritustapoja voi käyttää myös tenttien ja muiden tehtävien tekemiseen. Silloinkin aina ensin on koetettu esseen kirjoittamista tuettuna joko työpajoissa tai opettajan tai erityisopettajan henkilökohtaisessa ohjauksessa.
Vaihtoehtoinen suoritustapa voi olla (tehtävän ja kurssin aiheesta riippuen) esim. ääninauhoitteen, videon, podcastin tai muun esityksen tuottaminen, piirtäminen, miellekartta, jokin konkreettinen rakennelma, työnäyte tai useampien tapojen yhdistelmä. Kaikkien näiden laatimisessa täytyy kuitenkin muistaa, että noudatetaan alkuperäistä tehtävänantoa ja arviointikriteereitä sisällön osalta; joskus arviointikriteereitä toki voi joutua tarkentamaan lopputuotokseen sopivammiksi. Tarkennukset on syytä tehdä ennen kuin opiskelija aloittaa työn, jotta kriteerit ovat tiedossa työskentelyprosessin alusta asti.
Varsinainen työ rakentuu suunnilleen samoin kuin essee: ensin opiskelija tekee suunnitelman, jonka perusteella työ toteutetaan. Video tai äänite eivät siis ole ”tajunnanvirtaa” tai sitä, että ”mennään vaan jonnekin kuvaamaan jotakin”. Videossa ja äänitiedostossakin on alussa johdanto, jossa esitellään työn tavoite, eteneminen, pohjustusta aiheeseen jne., sitten käsittelyosa tai teoria, omia havaintoja tai muuta asian esittelyä eri näkökulmista ja lopussa pohdintaa. Läpi työn ja erityisesti teoriaosassa tulee myös viitata lähteisiin – lähdeluettelon ja viitteiden on oltava paikoillaan kaikissa vaihtoehtoisissa suoritustavoissakin.
Visuaalisiin (miellekartat, kuvat, rakennelmat) sekä työnäytteinä annettuihin suorituksiin teorian, lähdeviitteet ja -luettelon voi liittää äänitiedostona, mikäli niitä ei tehdä kirjallisina. Vastaavasti lähdeluettelon voi esim. videoon tuottaa tekstityksenä, muihin tapoihin tekstiliitteenä. Yhtä hyvin lähteet voi esitellä konkreettisesti näyttämällä teoksia tai vain puhumalla: ”Tätä samaa prosessia esittelivät tutkijat Virtanen ja Nieminen vuonna 2020 julkaisemassaan artikkelissa…”.
Tärkeää on muistuttaa opiskelijalle alusta saakka, että vaihtoehtoinen suoritustapa ei ole vapautus asian ja teorian opiskelusta. Lopulta kyseessä on sama esseetehtävä erinäköisesti, opiskelijan yksilöllisen suoritustavan mukaisesti paketoituna.
Lopuksi
Yksilöllisiä suoritustapoja ja niiden käytännön toteutusmahdollisuuksia on yhtä paljon kuin opiskelijoita. Esittelin tässä siis vain ”maistiaisiksi” kolme suppeaa esimerkkiä, mutta tavoitteena on jatkossa avata käytännönläheisesti muitakin suoritustapoja. Aina on lupa soveltaa, ja tulen mielelläni mukaan etsimään ratkaisuja opiskelijoitten tueksi!
Lähteet
Esok. Esteetön valintakoe. Esok-hankkeen nettisivu. Saatavissa: https://esok.fi/hankkeet/esok-hanke/esittely/tyoryhmat/ryhma1/aineistot/valfi Viitattu 1.11.2023.
Kosunen, T. 2021. Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:35. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163235/OKM_2021_35.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 1.11.2023.
YTL. 2021. Koesuoritusta heikentävän syyn huomioon ottaminen ylioppilastutkinnossa. Saatavissa: https://www.ylioppilastutkinto.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/koesuoritusta_heikentava_syy.pdf Viitattu 1.11.2023.
Päivi Ruohoniemi
Erityisopettaja Fm, YtM
Centria-ammattikorkeakoulu
P. 050 535 9690
