Marko Forsell
Martha Nussbaum palaa viimeisimmässä kirjassaan omiin keskeisiin tutkimusalueisiinsa tutkimaan tunteiden, oikeudenmukaisuuden ja toimintakyvykkyyksien liittymiä toisiinsa. Hänen filosofiassaan ihmisen mahdollisuudet elää täyttä ja kukoistavaa elämää ovat keskeisessä roolissa, samoin kuin se, kuinka esteitä tällaisen elämän tieltä voidaan poistaa.
Tunteet ovat pääosin opittuja reaktioita eteen tuleville asioille. Ne sisältävät samanaikaisti arvostuksen ja arvostelman. Arvostus kertoo asian merkityksestä ihmiselle ja arvostelma, kuinka tämän arvostettavan asian laita nähdään. Pelko on jo syntymästä lähtien oleva tunne ja liittyy vahvasti eloonjäämiskamppailuun. Muut tunteet sitä vaston riippuvat merkittävästi opituista arvostuksista ja arvostelmista. Pelko on niin alkukantainen ja voimakas tunne, että Nussbaum näki aiheelliseksi nimetä kirjansa Pelon Monarkiaksi.
Nussbaumin kirja jakaantuu seitsemään lukuun. Johdannon jälkeen toisessa luvussa käsitellään pelkoa ja sen syntymistä. Tämän jälkeen käsitellään, kuinka siihen liittyvät viha (luku kolme), inho (luku neljä) ja kateus (luku viisi). Luvussa kuusi kerrataan, mitä ovat seksismi ja naisviha (misogynia) ja kuinka nämä liittyvät pelkoon. Lopuksi luvussa seitsemän esitetään vastalääke pelon monarkialle toivon, rakkauden ja vision avulla.
Ihmislapsi syntyy maailmaan ilman kykyä kohdata sitä ja joutuu luottamaan vanhempiinsa vuosia. Pelon juuret ovat tässä voimattomuuden tunteessa, jota koetaan maailmaa kohtaan. Yleensä tunteet vaativat prosessointia, mutta pelko ei vaadi. Pelkoa vastaava tunne löytyy ihmisen lisäksi laajasta joukosta muitakin eläimiä.
Myötätunto vaatii varsin hienovaraisia ajatuksia. Täytyy pystyä huomaamaan toisen kärsivän ja se, ettei tämä ole hänelle hyväksi. Myötätunteva ihminen toivoo toisen huomatun kärsimyksen lakkaavan.
Pelkoa varten tarvitaan vain tunne uhkaavasta tekijästä. Aristoteleen mukaan pelko on jonkin pahan asian uhkaa, johon liittyy voimattomuuden tunne sen estämistä kohtaan. Nussbaum viittaa Aristoteleen, joka opastaa poliittisia puhujia pelon tunteen synnyttämisessä. Pelon tunteen saa yleisössä aikaiseksi, jos he:
- kuvaavat uhkaavan tapahtuman olevan merkityksellinen hyvinvoinnille
- saavat ihmiset ajattelemaan tilanteen olevan lähellä, ja
- pystyvät vakuuttamaan ihmiset tilanteen hallitsemattomuudesta ja etteivät he yksinään kykene poistamaan uhkaa.
Pelko uhkaa demokratiaa, koska demokratia vaatii meitä rajoittamaan oman edun tavoittelua hinnalla millä hyvänsä. Nykyään voidaan helposti pelotella taloudellisella tilanteella, työttömyydellä tai ulkoisilla uhkilla. Kansalaisten on vaikea välillä erottaa valhe totuudesta ja tämän vuoksi luotetaan oman verrokkiryhmän tulkintoihin. Pienet ja jalkoihin jäävät ryhmät saattavat tulla aggressiivisiksi toisia ryhmiä kohtaan kokiessaan pelkoa (toisin sanoen uhkaa ja voimattomuutta) omasta kohtalostaan.
Viha syntyy voimattomuuden tunteesta ja kyvyttömyydestä vaikuttaa pelottavaan asiaan, mutta vihassa tunnistetaan pelon lähde. Pelko on siis lähteenä koston kohdetta hakevalle vihalle. Haluamme tunnistaa väärintekijät ja syyttää ja rangaista heitä. Viha voi kuitenkin pohjautua vääriin tietoihin siitä mitä on tapahtunut. Voi myöskin olla, ettei rankaiseminen korjaa tilannetta.
Inhon taustalla on ajatus siitä, että inhoamamme asiat voivat tarttua meihin, jos olemme kosketuksissa itsellemme vastenmielisen asian kanssa. Psykologisin termein sanottuna projektoimme itsellemme vastenmielisiä asioita toisiin ihmisiin ja näin pystymme inhoamaan heitä heidän vastenmielisten piirteidensä takia.
Kateus on kivulias tunne, jota koemme verratessamme omaa tilannettamme toisen ihmisen tilanteeseen. Koemme, että toisella on enemmän ansaitsemattomia etuja. Kateuteen vaaditaan yhteisö, jotta erot yksilöiden välillä voidaan nostaa esiin. Toisaalta vaaditaan myös uskoa siihen, ettei itselle ole mahdollista saavuttaa samoja asioita kuin mitä toisilla on. Maailma koetaan pysyvästi epäreiluksi.
Vastalääkkeenä pelkoon ja siihen liittyviin tunteisiin Nussbaum tarjoaa toivoa, rakkautta ja visiota. Toivo on pelon kääntöpuoli, siinä halutaan jotain arvokasta, jonka saavuttaminen ei ole täysin varmaa, eikä asia ole täysin omissa käsissä. Pelossa keskitytään negatiiviseen lopputulemaan, toivossa keskitytään positiiviseen. Koska pelko ja toivo suhtautuvat epävarmuuteen eri tavoin, niin ovat niiden aiheuttamat toimetkin erilaisia. Toivo laajenee, menee eteenpäin ja altistaa itsensä haavoittumiselle. Pelko kutistuu itseensä ja pyrkii suojautumaan. Toivo uskoo edistymiseen ja rakkaus haluaa nähdä toisissa ihmisissä hyvää. Toiset ihmiset nähdään kyvykkäinä hyvään ja muutokseen. Nussbaum ehdottaa toivon aikaansaamiseksi:
- taiteiden arvostaminen ja harrastaminen
- kriittinen ajattelu
- uskonnollishenkiset ryhmät
- yhteistyöryhmät ja
- oikeudenmukaisuuden teoriat.
Tähän viimeiseen kohtaan niveltyy Nussbaumin laaja työ toimintakykyteorian puitteissa. Oikeudenmukaisuus saavutetaan, kun ihmisille tarjotaan aitoja mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa. Nussbaum listaa 10 keskeistä toimintakykyä, joita ovat mm. mahdollisuus elää normaalin ihmisiän mittainen elämä, terveys, ruumiin koskemattomuus sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä.
Nussbaum esittää kirjassaan perusteluja nykyiselle maailmantilalle, varsinkin USAssa. Hän osoittaa, miten näiden taustalla vaikuttaa pelko ja siihen liittyvät negatiiviset tunteet. Pelko pelaa merkittävää roolia ihmisten käytöksessä. Pelkoa hyödyntämällä voidaan ihmiset saada inhoamaan ja vihaamaan toisia ihmisryhmiä. Tarvitsemme Nussbaumin ehdottamia ratkaisuja, jotta voimme edetä nykyisestä erittäin kahtia jakautuneesta tilanteesta eteenpäin.
Nussbaum, Martha, C. 2018. The Monarchy of Fear: A philosopher looks at our political crisis. New York: Simon & Schuster.
Marko Forsell
Yliopettaja
Centria-ammattikorkeakoulu
marko.forsell@centria.fi
