Aki Suokko
Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa kulutetaan päivässä kansalaista kohti keskimäärin 14, 26 ja 13 öljykilogrammaa vastaavat määrät energiaa. Tässä artikkelissa arvioidaan kuinka paljon Ylivieskan kaupungin energian kulutuksesta voitaisiin laskennallisesti korvata bioenergialla. Bioenergian tuontipolttoaineiden korvaamispotentiaalin lisäksi tämä tarkastelu antaa mahdollisuuden pohtia yhteiskuntamme rakenteissa piilossa olevaa energiankulutusta ja erilaisia energiaan liittyviä kestävyyskysymyksiä. Biomassapotentiaalin kartoitus Ylivieskan alueelle tehtiin yhteispohjoismaisessa Arctic Energy – Energiaomavarainen pohjoinen -hankkeessa vuonna 2017.
Aluksi hahmotamme, kuinka paljon esimerkiksi Suomen 13 kg öljyä vastaava energiamäärä tarkoittaa ulkoisena, muuten kuin ruuasta saatavana energiana. Ihminen kuluttaa aineenvaihdunnassaan energiaa vuorokaudessa noin 100 W, mikä vastaa pyöreästi noin 2 desilitraa öljyä. Tämä antaa ensimmäisen viitteen siitä, että öljyn sisältämä energia on varsin tiivistä. Koska suomalaisen aineenvaihdunta kuluttaa noin 2 desilitraa öljyä vastaavan määrän, tarkoittaa 13 kg:n öljykilogramman suuruinen tilastoitu energiankulutus asukasta kohti sitä, että kulutamme noin 75-kertaisesti oman aineenvaihduntamme verran ulkoista energiaa lämmityksen, liikennepolttoaineiden ja sähkön muodossa. Meillä on ikään kuin 75 energiaorjaa keskimäärin palveluksessamme koko ajan. Tämä on korkean elintasomme ilmentymä ja erottaa meidät vaikkapa 200 vuoden takaisesta Suomesta.
Hevonen vs. ihminen
Kirjassa Suomenhevonen – Arjen sankari kerrotaan, että Ruotsinsalmen linnoitusta rakennettaessa vuonna 1810 mies sai palkaksi 20 kopeekkaa päivässä, mutta jos toi hevosen mukanaan, oli palkka kuusinkertainen. Hevonen pystyy tekemään työtä kahdeksan tuntia päivässä 600 watin teholla, kun hyvässä fyysisessä kunnossa oleva ihminen pystyy noin 75-100 watin työtehoon (Smil, 2007). Tämä hevosen ja työmiehen hintasuhde tuotannontekijänä ei ole kaukana hevosen ja miehen työtehojen suhteesta. Tämä ei ole sattuma vaan heijasteli ainakin likimain hevosen ja työmiehen tuottavuuksien suhdetta raskaassa fyysisessä työssä. Noin kymmenen sukupolvea sitten lihastyötä ei vielä ollut Suomessa juurikaan siirretty sähköä ja dieseliä käyttäville koneille. Jos keskipalkkainen suomalainen työntekijä tuottaisi sähköä kuntopyörällä 8 tunnin ajan, olisi tuotetun sähkön arvo noin 5 eurosenttiä.
Työn tuottavuuden räjähdysmäisen kasvun taustalla onkin teknologian kehityksen osana lihastyön mekanisaatio dieseliä ja sähköä käyttäville koneille. Vaikka teknologisen kehityksen takana on paljon kertynyttä tietoa, on korkealla elintasollamme vankka aineellinen perusta koneiden käyttövoimana käytettävässä sähkössä ja fossiilisissa polttoaineissa. Keskiaikainen kuningas ei olisi kuningas ilman orjia tai palvelusväkeä eikä meillä olisi korkeaa elintasoamme ilman ”energiaorjiamme”.
Meidän ei tarvitse mennä kuin kolme sukupolvea ajassa taaksepäin 1950-luvulle, kun suomenhevosia oli vielä Suomessa satoja tuhansia. Sixten Korkman kertoo kirjassaan Talous ja utopia, että Suomessa vielä 1950-luvulla työskenteli hevosten lisäksi noin puoli miljoonaa miestä metsätöissä. Nykyisin Suomen metsätalouden volyymi on tuplaantunut noista ajoista mutta metsäkoneita käyttää silti vain noin 6000 työntekijää. Suomenhevosia ei talvisissa metsissämme enää näy kuin korkeintaan perinne- tai huvikäytössä.
Metsätyön tuottavuus työajassa mitaten on siis yli satakertaistunut 1950-luvulta tähän päivään, kun puolen miljoonan miehen työpanos saadaan muutamalla tuhannella koneenkuljettajalla. Dieseliä käyttävät koneet tekevät sen työn, jonka ennen hevoset tekivät. Mikäli tarkastellaan energiatasetta, kului ennen kaurana ja muuna hevosten ja miesten ravintona suunnilleen sama energiasisältö kuin nykyään metsätalous kuluttaa tilastoitua ulkoista energiaa (tässä on huomioitu se, että metsätalouden volyymi on tuplaantunut 1950-luvulta). Tämä kenties yllättävältä tuntuva havainto selittyy helposti kun tarkastellaan hevosta ja metsäkonetta energiatehokkuuden kannalta. Hevosen hyötysuhde on ylläpitoenergiakin (perusaineenvaihdunta) huomioiden noin 15 prosenttia eli samaa luokkaa kuin monen liikenteessä olevan bensiinimoottorilla varustetun auton.
Metsätyön tuottavuus rahassa mitaten on yli satakertaistunut 1950-luvulta 2010-luvulle, mutta energiatehokkuus sinänsä ei ole juurikaan parantunut. Puolen miljoonan työntekijän ja satojen tuhansien hevosten syömä kaura on vaihtunut dieseliin ja kauran kulutus on vähentynyt ehkä 6000 aamupuuro-annokseen. Meillä on siis 75 energiaorjaa palveluksessamme henkeä kohti ja nämä orjat kuluttavat kaurapuuron sijaan fossiilisia polttoaineita, sähköä ja lämmitysenergiaa.
Bioenergian potentiaalinen määrä Ylivieskassa
Kuinka paljon Ylivieskan alueella on hyödynnettävissä bioenergiaa? Voimmeko korvata tuontipolttoaineita kotimaisilla energialähteillä nykyistä enemmän? Ylivieskassa on noin 15 000 asukasta ja sen pinta-ala on noin 573 km2. Wikipedian mukaan Ylivieska on Suomen 76. asukastihein kunta noin 300 kunnan joukossa, jotakuinkin samoissa lukemissa kuin Salo, Siuntio, Raahe tai Heinola. Luonnon monimuotoisuudesta ja metsän hiilivarannoista on käyty viime vuosina vilkasta keskustelua. Luken biomassa-atlaksesta voidaan hakea tieto, että Ylivieskan alueella kerätään 6400 kuivatonnia metsätähteitä vuodessa ja kestävästi (Luken määritelmä, joka on linjassa Metsätalouskeskus Tapion vuoden 2010 julkaisun kanssa) voitaisiin kerätä lähes tuplamäärä eli 12 000 tonnia. Olkea on kerättävissä kuiva-aineena mitaten noin 5700 kuivatonnia vuodessa.
Ylivieskassa on Pohjois-Pohjanmaalle tyypillisesti paljon nautakarjatiloja. Karjanlantaa syntyy vuodessa noin 60 000 kuivatonnia. Nämä bioenergiamuodot on muunnettava energiasisällöksi, sillä sitä ei tehdä Luken biomassa-atlaksessa. Lanta voidaan laskea mädätettäväksi biokaasuksi, koska näin siitä saadaan helpoiten ja eniten energiaa. Muissa, kuivemmissa biomassoissa energiasisältö voidaan laskea lämpöarvojen perusteella.
Näin laskettuna saadaan tulokseksi, että teoriassa voidaan Ylivieskassa saada metsätähteillä 6,6 % (nykyisin saadaan 3,4 %) kaupungin alueella kuluvasta energiasta (joka oletetaan samaksi kuin 15 000 suomalaista keskimäärin käyttää). Lantaa mädättämällä saataisiin teoriassa 4,0 prosenttia energiantarpeesta tyydytettyä. Olki ja biojäte voisivat teoriassa tuottaa 3,3 % ja 1,0 % Ylivieskan alueen energiankulutuksesta. Näin yhteenlaskettuna voitaisiin paikallisella bionergialla kattaa teoriassa 14,9 % Ylivieskan energiankulutuksesta. Teoreettinen potentiaali on ehdoton yläraja. Mihin tullaan kun otetaan erilaisia kestävyyskysymyksiä huomioon?
Kaikki bioenergia on uusiutuvaa, mutta uusiutuvuus ei ole kestävyyden tae. Bioenergiakin tuottaa ilmastonmuutosta voimistavia CO2-päästöjä. Nopeasti metsään lahoavien, metsätalouden sivutuotteena syntyvien latvusten ja oksien käyttöä energiaksi pidetään kestävänä, mutta kantojen ja runkopuun kohdalla voidaan jo päätyä vaikeisiin kysymyksiin ja näkemyseroihin. Esimerkiksi ympäristöjärjestöt jättivät vuonna 2016 EU:lle aloitteen, jonka mukaan kantojen ja ympärysmitaltaan yli 10 cm puun energiakäyttöä ei pidetä kestävänä (Fern, 2016). Ympäristöjärjestöt kiinnittivät huomiota myös siihen, että luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailta alueilta ei kerättäisi biomassaa.
Energiantuotanto ei ole järkevää, jos sen tuottamiseen kuluu enemmän energiaa kuin siitä saadaan. Tätä voidaan verrata esimerkiksi perunanviljelyyn, jossa ei ole mieltä jos 100 siemenperunan istuttaminen tuottaa vain 90 perunaa sadoksi. Kaikissa energiamuodoissa joudutaan ennen energian saantia investoimaan energiapanoksia – siemenperunat on istutettava ennen sadon nostamista. Tälle energiapanokselle on saatava tuottoa, jotta energiainvestointi olisi mielekäs.
EROEI
Tieteellisissä julkaisuissa tätä analyysiä kutsutaan nettoenergia-analyysiksi ja sen tulosta energiapanoksen tuottokertoimeksi, EROEI-luvuksi. Jos siemenperuna kohti saadaan satoa kymmenen perunaa, on EROEI-luku 10 (jos oletamme, että työkalujen, työkoneiden ja perunanviljelijän aineenvaihdunta eivät kuluta paljon energiaa). Näin jokaista bruttona tuotettua kymmentä perunaa kohti yksi investoidaan takaisin tuotantoon ja yhdeksän voidaan kuluttaa.
Ajatuksen, jonka mukaan tuulivoimala ei koskaan tuota energiaansa takaisin, perustana on nettoenergia-analyysi. Väitetään että tuulivoimalan perustuksen betoni ja voimalan osien valmistus ovat vaatineet enemmän energiaa kuin tuulivoimala tuottaa sähkönä takaisin elinkaarensa aikana. Onneksi tämä näkemys on kuitenkin urbaanilegenda ja pötyä. Tuulivoimala tuottaa energiansa 10-20-kertaisesti takaisin, erinomaisissa tuulioloissa kenties vieläkin suurempana. Tämä edellyttää, että tuulisähkö käytetään ilman varastointia. Erilaiset varastointitekniikat saattavat laskea nettoenergiaa rajustikin.
Biopolttoaineissa on tapauksia, joissa energiapanoksen tuottokerroin (EROEI-luku) voi olla alle 1. Tällöin nettoenergiatuotto yhteiskunnalle on negatiivinen. Vähän kuin edellä olleessa kuvitteellisessa perunaesimerkissä nettona saadaan yhteiskunnan käyttöön -10 perunaa, jos satoa saadaan 90 perunaa per 100 siemenperunaa. Aivan samoin kuin taloudellisesti kannattamatonta toimintaa voidaan ylläpitää, jos talouden ylijäämäisiltä sektoreilta siirretään resursseja alijäämäiseen toimintaan, nettoenergialtaan negatiivisia energialähteitä on tuettava nettoenergiapositiivisilla energialähteillä.
Tunnetuin tapaus nettoenergia-analyysin perusteella kyseenalaisesta polttoaineesta on maissietanoli. Se on varmuudella nettoenergialtaan alhainen, sillä tutkimukset antavat energiapanoksen tuottokertoimeksi joko alle tai hiukan yli 1. Eli maissietanolin palaminen bensiiniauton moottorissa ei ole juurikaan vähentänyt Yhdysvaltojen riippuvuutta tuontipolttoaineista, vaikka maissietanolin saamia tukia aikanaan tuontiriippuvuuden vähentymisellä perusteltiin, vaan se tuottaa suunnilleen saman energian kuin sen jalostus on kuluttanut. Samalla peltoalaa on syrjäytetty ruuan tuotannolta ja ruuan hinta on noussut.
Maissietanoli ei valitettavasti ole kuitenkaan ainoa esimerkki. Leväöljy on todettu monissa tutkimuksissa nettoenergialtaan alhaiseksi polttoaineen raaka-aineeksi. Lisäksi olkietanoli ja -butanoli on Suomen oloissa lähes varmuudella huono investointi energeettiseltä kannalta ja silloin todennäköisesti muutenkin (Tutkimuksiin pohjautuva laskelma: Suokko, 2015). UPM:n uusiutuva diesel, jonka kauppanimi on Bioverno, vähentää UPM:n (Nousiainen, 2017) ilmoittamien lukujen mukaan 80 % kasvihuonekaasupäästöjä. Tästä on helppo laskea, että kasvihuonekaasupäästöillä painotettu EROEI-luku on 5. Tämä tarkoittaa, että jos Biovernon tuottamiseen panostetaan 1 energiayksikkö fossiilisia polttoaineita, niin 5 energiayksikköä fossiilisia polttoaineita voidaan syrjäyttää jossain muualla. Nesteen NexBTL-kauppanimellä markkinoitu uusiutuva diesel päästään raaka-aineesta riippuen jopa kasvihuonekaasupäästöillä painotettuun EROEI-lukuun 10 (Neste, 2015).
Nämä ovat siis EROEI-luvun perusteella järkeviä biopolttoaineita ja kertovat siitä, että biopolttoaineita ei pidä niputtaa nettoenergia-mielessä yhteen vaan ne on analysoitava kukin erikseen. BioVernon ja NexBTL:n edistyksellisten tuotantoprosessien heikkoutena on se, että raaka-ainepohja ei millään skaalaudu merkittäväksi öljypohjaisten liikennepolttoaineiden korvaajaksi globaalilla tasolla. Tätä heijastelee myös Öljy- ja biopolttoaineala ry:n toiminnan loppuminen jäsentensä eturistiriitoihin (Öljy- ja biopolttoaineala, 2018). Osa jäsenistä selvästi laskee, että ne eivät pysty tuottamaan riittävästi biopolttoainetta kattaakseen sekoitevelvollisuuden myymilleen liikennepolttoaineille. Biopolttoaineille on kaavailtu TEM:n työryhmässä 30 prosentin sekoitusvelvoitetta vuonna 2030. Osa Öljy- ja biopolttoaineala ry:n jäsenistä arvelee, että Nesteelle tulee sekoitusvelvoitteen toteutuessa määräävä markkina-asema biopolttoaineen hinnoittelussa (Kyytsönen, 2018). Tämä intressiristiriita biopolttoaineiden tuottajien kesken osaltaan kertoo siitä, että monissa edistyneissä biopolttoaineissa on varsin rajallinen raaka-ainepohja.
Ylivieskan alueella karjanlannan sisältämän energian teoreettinen potentiaali on 4,0 % alueella käytetystä energiasta (sama mitä keskimäärin 15 000 suomalaista tilastojen mukaan käyttää). On selvää, että myös lannan mädättämisessä biokaasuksi on huomioitava energiainvestoinnit, joita ovat muun muassa lannan keräys ja kuljetus. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan naudanlannasta tuotetun biokaasun EROEI-luku on 3,7-7,1 (Arodudu ym., 2013). Lannan hyödyntämisessä on siis nettoenergiamielessä järkeä, jos oletetaan että tulokset jotakuinkin pätevät myös Suomessa. Jos EROEI-luku on alarajalla, niin yli neljäsosa tuotetusta energiasta on palautettava takaisin biokaasun tuotantoon, kun ylärajalla vain 15 % tuotetusta energiasta kuluu itse tuotantoon. Eräs Pohjois-Pohjanmaalla biokaasua tilallaan tuottava maanviljelijä totesi vuonna 2017, että hänellä kuluu kolmannes tuotetusta biokaasusta biokaasureaktorin lämmitykseen. Tässä yksittäistapauksessa EROEI-luku on siis väistämättä selvästi alle 3. Kiinnostava tutkimuskohde olisikin kartoittaa karjatilojen biokaasun tuotannon energiankulutusta ja tunnistaa mahdollisia kohteita, joissa olisi tehostamisen varaa.
Energiapanoksen tuottokerroin (EROEI-luku) ei välttämättä ole yksinään riittävä mittari johtopäätösten tekemiseksi. Energialla on laatu- ja hintaeroja, joiden olemassaoloa EROEI-luku ei huomioi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maakaasun Henry Hub viitehinta oli vuonna 2017 noin kolmasosa OECD-maiden maksamasta öljynhinnasta energiayksikköä kohti laskettuna (BP, 2018). Näin maakaasusta voisi olla taloudellisesti järkevää valmistaa liikennepolttonesteitä, vaikka osa maakaasun sisältämästä energiasta menetetään tuotantoprosessissa.
Energiapanoksen tuottokertoimen laskennassa on paljon epävarmuuksia ja osin ideologisia valintojakin, joten kriittisyys on tarpeen eikä yksittäiseen tutkimukseen pidä kiinnittää liikaa huomioita. Osa EROEI-luvun käyttäjistä soveltaa sitä myös väärin. Esimerkiksi bioenergian kohdalla energiapanokseksi ei pidä laskea biomassan lämpöarvoa itsessään (auringosta peräisin oleva energia, joka yhteyttämisessä sidotaan biomassan muodossa, ei ole tuotantopanos energiapanosanalyysissä). Ainoastaan biomassan hoitoon, korjuuseen ja jalostamiseen käytetty energia ovat energiapanoksia. Tuulivoimassakaan tuulen sisältämä energia ei ole energiapanos, samoin kuin aurinkoenergiassa auringon säteilyenergiaa ei pidä tulkita energiapanokseksi. Tässä tulee pahimmillaan kertaluokkatasojen virheitä.
Totesimme edellä, että nettoenergialtaan kyseenalainen energiantuotanto joudutaan kompensoimaan nettoenergialtaan ylijäämäisellä energialla, joka on tuotettu jossain muualla. Useat tutkijat ovat päätyneet tulokseen, että EROEI-luvun olisi oltava 10-15, jotta moderni teollinen yhteiskunta voi toimia jouhevasti. Esimerkiksi taloustieteilijät Fizaine ja Court (2016) arvioivat, että Yhdysvaltain talous voi kasvaa vain, mikäli EROEI on vähintään 11.
Jos CO2-päästöt ovat siedettäviä ja nettoenergia-analyysin tulokset näyttävät vihreää valoa, onko energiamuoto silloin järkevä? Vielä ainakin yksi asia on otettava huomioon: Erilaisiin energiantuotantomuotoihin joudutaan tuotettua energiayksikköäkin kohti laskettuna varaamaan hyvin erisuuruisia pinta-aloja. Alla oleva taulukko kertoo suuruusluokan eri energiamuotojen tehotiheydestä, eli siitä kuinka suurella teholla energiaa voidaan tuottaa per pinta-alayksikkö.
Taulukko 1. Energian tuotantomuotojen tehotiheyksiä. (Smil, 2015)
Taulukossa silmiinpistävää on se, että tehotiheydeltään ylivoimaisia ovat fossiilisten polttoaineiden tuotanto ja ydinvoima. Muilla energiamuodoilla joudutaan varaamaan kertaluokkia suurempia pinta-aloja niiden tuotantoon. Suurella pinta-alalla per tuotettu energiayksikkö on aina jokin vaihtoehtoiskustannus. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuudelle on jätettävä tilaa kukoistaa. Eri energiantuotantomuodot eroavat sen mukaan, että kuinka voimakkaasti ne rajoittavat muuta käyttöä. Esimerkiksi aurinkopaneelipuisto estää aurinkoa lankeamasta maahan asti eikä siinä kenties voida kasvattaa mitään, mutta periaatteessa mikään ei estä rakentamasta tuulivoimaa peltoaukeille, jolloin ruokaa ja tuulisähköä voitaisiin tuottaa samalla pinta-alalla.
Kaupungistumisen vaikutukset
Pinta-ala ei välttämättä Suomessa tai Fennoskandiassa ole rajoittava tekijä sinänsä, mutta Suomessakin väestö keskittyy kaupunkeihin. Yksi merkittävä aikamme megatrendi onkin kaupungistuminen, joka on meneillään kaikissa väkirikkaissa maanosissa. YK:n arvioiden mukaan miljardeja ihmisiä muuttaa ja syntyy kaupunkeihin vuoteen 2050 mennessä. Kaupungeissa on rajallisesti pintaa tarjolla energiantuotantoon suhteessa asukastiheyteen. Tarkoittaako tämä sitä, että kaupunkien ulkopuolella tuotetaan tulevaisuudessa suuri osa myös energiasta ruuan lisäksi, kun fossiilisista polttoaineista luovutaan? Tästä ei ole juurikaan keskustelua käyty.
Kun otetaan huomioon, että energiantuotanto vaatii aina energiapanoksen ja muut kestävyyskysymykset, ei Ylivieskan bioenergiapotentiaalista saada koko 14 prosentin osuutta energiankulutuksessa hyödynnettyä millään. Taloudellisia kysymyksiä tässä ei kartoitettu. Mitä energiamuotoja sitten tulevaisuudessa edistämmekin, sen on syytä perustua tutkittuun tietoon ja kaikki merkittävät sidosryhmät huomioivaan keskusteluun.
Lähteet
Arodudu, O., Voinov, A. & van Duren I. 2013. Assessing bioenergy potential in rural areas – A NEG-EROEI approach. Biomass and Bioenergy 58, 350-364.
BP p.l.c. 2017. CBP Statistical Review of World Energy June 2017. Saatavilla: https://www.bp.com/content/dam/bp/en/corporate/pdf/energy-economics/statistical-review-2017/bp-statistical-review-of-world-energy-2017-full-report.pdf
Fern, 2016. A new EU sustainable bioenergy policy – Proposal to regulate bioenergy production and use in the EU’s renewable energy policy framework 2020 – 2030. Saatavilla: https://fern.org/sites/default/files/news-pdf/New_EU_sustainable_bionenergy_policy_FINAL.pdf
Fizaine, F. & Court, V. 2016. Energy expenditure, economic growth, and the minimum EROI of society. Energy Policy 95, 172–186.
Korkman, S. 2012. Talous ja utopia. Docendo.
Kyytsönen, J. (Maaseudun Tulevaisuus) 2018. Eriävä mielipide: Hallituksen biosekoite tuo autoilijoille jopa miljardilaskun. Saatavilla: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.284804
LUKE, 2018. Biomassa-atlas tuo biomassat Suomen kartalle ja kaikkien saataville. Saatavilla: https://www.luke.fi/biomassa-atlas/
Neste Oyj. 30.7.2015. Nesteen uusiutuva NEXBTL-diesel logistiikkayritys UPS:n polttoaineeksi Yhdysvalloissa. Saatavilla: https://www.neste.com/fi/nesteen-uusiutuva-nexbtl-diesel-logistiikkayritys-upsn-polttoaineeksi-yhdysvalloissa
Nousiainen,J. (UPM) 30.1.2017. Matkalle puhtaampaan maailmaan. Saatavilla: http://www.greenreality.fi/sites/default/files/30_01_2017_nousiainen_upm.pdf
Savikko, S., Peltonen, T., Laine, P., Johansson, R. & Saranpää, K. 2017. Suomenhevonen – Arjen sankari. Amanita.
Smil, V. 2007. Energy in nature and society – General Energetics of Complex Systems. The MIT Press.
Smil, V. 2015. Power Density: A Key to Understanding Energy Sources and Uses. The MIT Press.
Suokko, A. 2015. Biobutanolia suomalaisesta ohrasta? Saatavilla: http://suokko.blogspot.com/2015/10/biobutanolia-suomalaisesta-ohrasta.html
Wikipedia. 2018. Luettelo Suomen kunnista väestötiheyden mukaan. Saatavilla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_v%C3%A4est%C3%B6tiheyden_mukaan
Äijälä, O., Kuusinen, M.& Koistinen, A. (toim.) 2010. Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja.
Öljy- ja biopolttoaineala ry. 2018. Öljy- ja biopolttoaineala ry:n toiminta päättyy ensi vuoden alussa. Saatavilla: http://www.oil.fi/fi/ajankohtaista/tiedotteet/oljy-ja-biopolttoaineala-ryn-toiminta-paattyy-ensi-vuoden-alussa
Aki Suokko 
lehtori
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 7299 958
