Kiitokset Raudaskylälle, suuntana Kokkola

Vesa Nuorva

Raudaskylän kristillisen opiston päärakennus. Kuva: Sari Virkkala.

Tässä kirjoituksessa käydään läpi Centrian yhteisöpedagogikoulutusta edeltävä Raudaskylän kristillisen opiston toteuttama kirkon nuorisotyönohjaajakoulutus. Seuraavaksi tarkastellaan koulutuksen kehitystä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun ja Centria-ammattikorkeakoulun humanistis-kasvatuksellisena ja samalla kirkollisena yhteisöpedagogikoulutuksena. Lopuksi luodaan tulevaisuuden kuvaa yhteisöpedagogikoulutuksesta osana Kokkolan Centria-kampusta.

Keskiviikkona 2.5.2018 veisattiin Raudaskylän kristillisellä opistolla kevään ensimmäinen Suvivirsi ja vietettiin kahvihetki Centria-ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogikoulutuksen muuton merkeissä. Yhteisöpedagogikoulutus siirtyy Kokkolaan 1.8.2018 alkaen. Kolmannen vuoden opiskeluryhmä jatkaa Ylivieskan keskustan kampuksella, missä myös yhteisöpedagogien monimuotokoulutusta järjestetään syksystä 2019 alkaen. Samalla hyvästeltiin tänä vuonna päättyvän OSAVA-hankkeen nuorisotyöntekijänä toiminut Minna Koirikivi.

Koulutus jatkuu Kokkolassa

Kirjailija Mark Twain sanoi joskus: ”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja.” Näin mekin olemme joutuneet viime aikoina sanomaan yhteisöpedagogikoulutuksemme puolesta, kun olemme kohdanneet viime aikoina liikkuneita huhuja. Koulutuksen päättyminen opiston tiloissa ei merkitse lopettamista. Liioiteltu ja vääristelty on myös Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla liikkunut ”vaihtoehtoinen fakta”, että Centria ei Kokkolassa enää antaisi kirkon nuorisotyön koulutusta. Opetussuunnitelmaamme kuuluvat edelleen kirkkohallituksen määräämät kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan kelpoistavat 90 opintopisteen teologiset ja kirkolliset opinnot: teologiaa 20 op, kirkon kasvatustyön ammattiopintoja 40 op, seurakuntaharjoittelu 15 op ja kirkon kasvatustyön aihepiiriin liittyvä opinnäytetyö 15 op. (Kirkon säädöskokoelma 124).

Raudaskylän kristillisen opiston koulutuksesta opiston vuosikertomusten 1966-2000 mukaan valmistui 384 kirkon nuorisotyönohjaajaa. Centrian koulutuksesta 2000-2018 valmistui 313 kirkon nuorisotyönohjaajan kelpoisuuden saanutta yhteisöpedagogia.

Koulutusalapäällikkö Vesa Nuorva (vas.) ja yhteisöpedagogikoulutuksen koulutusojelmajohtajana aiemmin toiminut Raudaskylän kristillisen opiston rehtori Jukka Hautala. Kuva: Maria Känsäkoski.

Kuinka tähän on tultu?

Raudaskylän kristillinen opisto aloitti toimintansa Kalajokilaakson kristillisen opiston nimellä vuonna 1920. Opiston alkuvaiheen koulutus oli yleissivistävää kansanopistokoulutusta. Vuodesta 1947 Raudaskylän opistolla oli toiminut kansankorkeakoulu, jonka yhtenä suuntautumisvaihtoehtona oli ollut seurakunnan toimistovirkailijan koulutus. (Malmivaara 1970, 92-94.)

Herännäiskansanopistoja perustettaessa oli omaksuttu ajatus, että näiden opistojen ei ole tarkoitus olla raamattukouluja eikä saarnaajakouluja muutamien sekä luterilaisen kirkon että vapaiden kristillisten suuntien hengessä toimivien opistojen tapaan. Herännäisyyteen on kuulunut alusta alkaen näkemys arkisesta työstä Jumalan ja lähimmäisen palvelemisena, ja siksi opistojen tehtävänä pidettiin hyvälle työntekijälle tarpeellisen yleissivistyksen antamista. Ammatteihin kouluttaminen sai olla siihen tarkoitukseen erikoistuneiden oppilaitosten tehtävä. Samalla herännäisyyden piirissä oli luotettu yliopistojen antamaan teologikoulutukseen eikä ollut haluttu luoda sille vaihtoehtoista tunnustuksellista hengellisen työn koulutusta. (Hautala 2008.)

Kuitenkin sodan jälkeisenä aikana ilmeni kirkossamme valtava lapsi- ja nuorisotyön työvoimatarve. Välittömästi sodan jälkeisinä vuosina Suomessa oli suuri määrä isättömiä lapsia ja sodassa traumatisoituneiden isien lapsia. Sodan jälkeen, noin vuosina 1945-1950 syntyneet suuret ikäluokat tarvitsivat lapsuudessaan ja nuoruudessaan seurakuntien tukea. Siksi Järvenpäähän perustetussa seurakuntaopistossa aloitettiin vuonna 1949 kirkon nuorisonohjaajien koulutus. (Nuorva 2017, 93-94.)

Koulutus Raudaskylän opistolla alkaa

Vähitellen nuorisonohjaajien koulutusta lisättiin eri puolilla Suomea, ja koska Raudaskylässä oli kokemusta kirkon työntekijöiden koulutuksesta kanslistikoulutuksen myötä, myös tänne haettiin lupaa käynnistää kirkon nuorisonohjaajien koulutus. Ajat olivat toiset kuin nyt. Siitä kertoo koulutusluvan käsittelyn aikataulu. Alkuvuodesta 1966 opiston johtokunta ja Herättäjä-yhdistyksen päätoimikunta hakivat koulutuslupaa silloiselta laajennetulta piispainkokoukselta, ja kirkon nuorisonohjaajien opistoasteen koulutus käynnistyi saman vuoden syyskuussa. Opetusministeriötä tähän prosessiin ei tarvittu. Koulutus alkoi yksivuotisena, mutta laajeni pian kaksivuotiseksi (Malmivaara 1970, 104-107.)

Työkentän laajennuttua kerhonohjaajien, leiri-isosten ja muiden vapaaehtoistyöntekijöiden ohjaukseen nuorisonohjaajan tehtävänimike muuttui nuorisotyönohjaajaksi. Erinomainen johdatus kirkon nuorisotyönohjaajan koulutuksen ja ammattikuvan historiaan on Diakonia-ammattikorkeakoulusta äskettäin eläköityneen yliopettaja Pekka Launosen väitöskirja Nuorisonohjaajasta nuorisotyönohjaajaksi. (Launonen 2004).

Ammattikorkeakoulua kohti

1990-luvulla opistoasteen koulutuksen todettiin olevan tulossa tiensä päähän. Suomeen muodostettiin niin sanotun duaalimallin mukaan kahdenlaisia korkeakouluja. Yliopistot vastaavat edelleen tieteellisestä tutkimustyöperustaisesta koulutuksesta, ja entisestä opistoasteesta muodostettiin ammattikorkeakouluja vastaamaan ammatillisesta korkeakoulutuksesta. Pappiskoulutus pysyy yliopistoissa, mutta kirkon diakonian ja nuorisotyön opistokoulutuksesta tuli ammattikorkeakoulutusta. Kun suurin osa ammattikorkeakouluista muodostettiin maakuntaperustaisiksi, ajateltiin kirkon ammattikorkeakoulutukseen sopivan parhaiten koko maan laajuinen verkostomalli, ja Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) aloitti toimintansa 1996. Sen yksiköt sijaitsivat vanhoilla kirkollisilla kansanopistoilla ja diakonissalaitoksilla. (Malkavaara 2002, 302-303.)

Raudaskylän opiston nuorisotyönohjaajakoulutusta ei liitetty Diakiin, jota perustettaessa oli omaksuttu näkemys, että myös kirkon nuorisotyö on nuorisodiakoniaa ja siis sosiaalityötä. Raudaskylän opiston nuorisotyönohjaajakoulutuksessa sen sijaan oli omaksuttu humanistis-kasvatuksellinen lähestymistapa. Kirkon nuorisotyötä ei siksi pidä rinnastaa yhteiskunnan korjaavaan sosiaalityöhön, itse asiassa ei edes ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön. Nuorisotyöllä pitää olla positiivinen lähtökohta. Sosiaalityönä tehtävän nuorisotyön ongelma on hiukan tautologisesti sanottuna, että nuorisoa lähestytään vain ongelmien kautta. Tämä lähestymistapa on omiaan herättämään ajatuksen, että jo nuoriso itsessään on ongelma.

OSAVA-hankkeen projektipäällikkönä toiminut lehtori Sari Virkkala antaa kiitoslahjan hankkeen nuorisotyöntekijänä toimineelle Minna Koirikivelle. Kuva: Iida Portti.

Humanistis-kasvatuksellinen ja kirkollinen koulutus

Humanistis-kasvatuksellisen nuorisotyökoulutuksemme tausta-ajatus on, että nuorisotoiminta kuuluu kaikille, ei vain syrjäytyneille tai syrjäytymisvaarassa oleville, vaan aivan kaikille. Haluamme nähdä jokaisessa nuoressa Jumalan hyvän luomistyön ja yhteisössä toimimisen edellytykset. Samalla kirkollisen työmme taustana on ajatus luterilaisesta kansankirkosta kaikenlaisten ihmisten yhdistäjänä. Dogmatiikan professorin Seppo A. Teinosen sanoin: ”Kristinusko voidaan asettaa yhteyteen inhimillisten edellytysten kanssa. Kirkko ja kansa, usko ja tieto, teologia ja filosofia, armo ja ihmisluonto ovat sen mukaan myönteisessä keskinäisessä suhteessa, ja ne edellyttävät ja täydentävät toisiaan.” (Teinonen 1964, 35.)

Tälle perustalle rakentuva nuorisotyökoulutus integroitiin 1990-luvun lopussa perustettuun Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluun. Nimi oli harhaan johtava, koska ammattikorkeakoulu toimi kolmessa maakunnassa: Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa, Pohjanmaalla Pietarsaaressa, Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskassa ja Haapajärvellä. Vuonna 2012 nimi muuttui Centria-ammattikorkeakouluksi.

Raudaskylän opiston nuorisotyönohjaajakoulutus liitettiin Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikköön, jota hallitsi tekniikan koulutus ja sen aputoiminimenä siihen aikaan toiminut tutkimus- ja kehityskeskus Centria. Sosiaalialan koulutus Ylivieskan sosiaalialan oppilaitoksen yhteydessä Kuusitiellä ja Raudaskylän nuorisotyönohjaajakoulutus olivat pienet kylkiäiset. Itse asiassa Ylivieskan sosionomikoulutuksenkin alku on ollut Raudaskylän opiston kodinhoitajakoulutuksessa (Malmivaara 1970, 99-103) jonka laajentaminen olisi edellyttänyt lisärakentamista eikä opistolla ollut siihen mahdollisuuksia. Kodinhoitajakoulu irrotettiin kansanopistosta ja siirrettiin Ylivieskaan. (Nuorva 2009, 177.)

Vuonna 2000 alkoi Raudaskylällä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun toteuttaman kirkon nuorisotyönohjaajan koulutusohjelma. Pian selvisi, että koulutuksen pitäisi liittyä jo olemassaolevaan ammattikorkeakoulututkintoon. Tällaisella yhden paikan yksinäisellä koulutusohjelmalla ei ollut menestymisen mahdollisuuksia. Vuodesta 2001 liityttiin kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmaan, ja tutkintonimikkeeksi tuli yhteisöpedagogi (AMK), jonka koulutusta Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Mikkelin ammattikorkeakoulu olivat aloittaneet. Samalla koulutuksen ala laajeni kirkon nuorisotyöstä kuntien ja järjestöjen nuorisotyöhön, ja viime aikoina laajennusta on tehty erityisesti lastensuojelutyöhön.

Koulutusta keskitetään

Raudaskylän sijainti on syrjäinen, vaikka kylä on valtatien varressa. Tästä johtuen koko koulutuksemme historian ajan on keskusteltu koulutuksemme siirtämisestä suurempaan taajamaan ja osaksi suurempaa ammattikorkeakoulukokonaisuutta. Keskustelua on käyty niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Koulutuspoliitikoissa on ollut keskittäjiä mutta on ollut myös maakuntien Suomen ajatuksesta innostuneita, jotka ovat puhuneet pienten syrjässäkin sijaitsevien koulutusyksiköiden puolesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet taas ovat olleet suurimmaksi osaksi keskittämispolitiikan kannattajia. Keskittäminen tuo heidän mielestään synergiaetuja ja kustannussäästöjä.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussakin keskittämistä tapahtui. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen päättyessä Haapajärven pieni liiketalouden koulutusohjelma oli siirretty Ylivieskaan. Samoin sosiaalialan koulutus siirtyi Kuusitien ammattiopistolta Vierimaantielle tekniikan ja liiketalouden kanssa samaan taloon. Ihmeteltiin, miksi yhteisöpedagogikoulutus saa olla omassa rauhassaan Raudaskylällä.

Suuntana Kokkolan ammattikorkeakoulukampus

Vuonna 2008 alkanut maailmantalouden myllerrys ulottui myös Suomeen, ja Suomen talous sukelsi lamaan, joka ei voinut olla vaikuttamatta koulutuksen rahoitukseen kaikilla asteilla. Keskittämisvaatimukset lisääntyivät, ja alustava päätös yhteisöpedagogikoulutuksen siirtämisestä Ylivieskan keskustaan myös tehtiin. Siirtoa lykättiin useamman kerran, mutta talvella 2015 tunsimme pommin putoavan, kun Ylivieskan yksikön henkilökunnalle järjestetyssä tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että yhteisöpedagogikoulutus siirretään Kokkolaan syksyllä 2016. Samalla Centria-ammattikorkeakoulu luopui yksikkörakenteesta, jota oli vuosien ajan tiivistetty. Vuonna 2004 yksiköitä oli kahdeksan, vuonna 2016 enää kaksi, Kokkola-Pietarsaaren yksikkö ja Ylivieskan yksikkö. Ylivieskan toiminnot eivät siis enää muodosta itsenäistä yksikköä, vaan ne johdetaan Kokkolasta.

Raudaskylän koulutuksen siirtoa kuitenkin taas lykättiin. Syksyllä 2016 opetus- ja kulttuuriministeriö antoi Centria-ammattikorkeakoululle lupauksen lähes miljoonan euron kehittämisrahasta, jonka saaminen edellyttää muutamia kehittämistoimia. Yksi niistä on kaiken nuorten päiväopetuksen keskittäminen Kokkolaan. Ylivieskaan Vierimaantielle jää monimuotokoulutusta sekä tekniikan ja erityisesti sähkö- ja automaatiotekniikan TKI-toimintoja. Centria-ammattikorkeakoulun hallitus teki tämän päätöksen 10.10.2016. Päätökseen liittyi vielä keskustelu yhteisöpedagogikoulutuksen muuttamisesta kokonaan monimuotokoulutukseksi, jolloin koulutus olisi voinut pysyä Ylivieskassa, mutta ei Raudaskylällä, vaan Vierimaantiellä. (Centria-ammattikorkeakoulu Oy 2016)

Koulutuksemme humanistis-kasvatuksellisesta ja ihmisten välisiin kohtaamisiin perustuvasta lähtökohdasta käsin emme osaa ajatella monimuotokoulutusta muuna kuin kokoaikaista päiväopetusta täydentävänä koulutusmuotona. Vaihtoehdot olisivat siis muutto Kokkolaan tai muutto Ylivieskaan ja samalla siirtyminen monimuotoon, mikä olisi tiennyt myös opettajien määrän vähentämistä asteittain. Kokkolassa meille tarjoutuu myös mahdollisuus tehdä korkeakouluyhteistyötä meille läheisten sosiaali- ja terveysalojen sekä musiikkipedagogin koulutuksen kanssa. Tämä muutto on myös jatkumoa sille prosessille, joka tämän alan koulutuksessa on ollut käynnissä jo vuosikymmenen ajan. Diakonia-ammattikorkeakoulun nuorisotyönohjaajakoulutus on muuttanut Järvenpään ja Kauniaisten kansanopistoilta omalle ammattikorkeakoulukampukselle Helsinkiin. Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogikoulutus on siirtynyt Suomen nuoriso-opistolta Paukkulasta Mikkelin keskustan kampukselle. Myös Humanistinen ammattikorkeakoulu on tiivistänyt rakennettaan niin, että yhden koulutusohjelman kampuksia ei enää ole.

Centrian yhteisöpedagogikoulutus on kehittynyt Raudaskylän opiston suojissa opiston edustamien humanistis-kasvatuksellisten ja kristillisten arvojen perustalla. Yksivuotisesta opistotutkinnosta on tullut kolme ja puolivuotinen ammattikorkeakoulututkinto. Opisto on tarjonnut koulutuksellemme erinomaisen pedagogisen ympäristön. Tästä kaikesta lausumme tänään nöyrät kiitokset Raudaskylän kristilliselle opistolle, ja toivomme yhteistyömme jatkuvan uudenlaisissa merkeissä.

Lähteet

Centria-ammattikorkeakoulu Oy. 2017. Pöytäkirja 10/2016. Centria-ammattikorkeakoulu Oy:n hallitus. Painamaton.

Hautala, J. 2008. Herännäisyyden kasvatusnäkemyksestä. Painamaton esitelmä.

Kirkon säädöskokoelma Nro 124. Kirkkohallituksen päätös tietyiltä hengellisen työn viranhaltijoilta vaadittavista tutkinnoista. Annettu Helsingissä 24. päivänä tammikuuta 2017. Saatavissa: http://kappeli.evl.fi/Kirkkolainsaadanto.nsf/fa46a819de58e4cdc2257784004024c3/f4fd477e66c686f1c22580bc00413ec6?OpenDocument. Viitattu 14.5.2018.

Launonen, P. 2004. Nuorisonohjaajasta nuorisotyönohjaajaksi. Suomen evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyönohjaajien koulutus ja ammattitaidon muuttuvat tulkinnat 1949-1996. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja A Tutkimuksia 8. Diakonia-ammattikorkeakoulu: Helsinki.

Malkavaara, M. 2002. Diakoniajärjestöt. Teoksessa Helosvuori, R., Koskenvesa, E., Niemelä, P & Veikkola, J. Diakonian käsikirja. Helsinki: Kirjapaja Oy, 294-316.

Malmivaara, V.J. 1970. Me uskomme vielä. Raudaskylän kristillinen opisto 1920-1970. Ylivieska: Raudaskylän kristillinen opisto.

Nuorva, V. 2009. Kansalaistoiminta – kansanopisto – ammattikorkeakoulu. Teoksessa Holopainen, A., Lind., K. & Niemelä, J. (toim.) Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa. Oikeusministeriön julkaisuja 2008:7. Helsinki: Oikeusministeriö, 171-178. Saatavissa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/76149 Viitattu 14.5.2018.

Nuorva, V. 2017. Nuorisotyö palkitsee ja haastaa. Kirkon nuorisotyönohjaajien tähtihetkiä ja kipupisteitä. Teoksessa Hoikkala, T. & Kuivakangas, J. Kenen nuorisotyö? yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu & Nuorisotutkimusseura, 93-102. Saatavissa: https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2017/12/hoikkala-kuivakangas-kenen-nuorisotyo.pdf Viitattu 14.5.2018.

Teinonen, Seppo A. 1964. Kriisin kirkko. Helsinki: Kirjayhtymä.

Vesa Nuorva
yliopettaja, koulutusalapäällikkö
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 044 449 2640

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail