Marko Forsell
Eatwell, R. & Goodwin, M. 2018. National Populism: The Revolt Against Liberal Democracy. Great Britain: Pelican Books.
Eatwellin ja Goodwinin kirja Kansallispopulismi (KP) (National Populism) saattaa olla paras populismisin ja kansallismielisyyden noususta kertova kirja. Heidän sanojensa mukaan: ”Useat itseään puolueettomiksi väittävät kirjoittajat kokevat vaikeuksia välttää omaa sympatiaansa liberaalille ja vasemmistolaiselle politiikalle.” (xiv.) Kirja esittää asiansa varsin faktapohjaisesti eikä jää päivittelemään tilannetta, vaan se pyrkii analysoimaan nousun syitä. Se ei välttämättä edes tarjoa reseptiä nousun kumoamiseen, sillä nousulle esitetään varsin pitävät perusteet eikä näiden perusteiden poistumista ennusteta. Kirjassa esitetään, että mikäli populismin ja kansallismielisyyden nousuun halutaan reagoida, niin silloin olemassa olevien puolueiden ja eturyhmien täytyy ottaa tosissaan niiden nousun takana olevat kansalaisten huolet; kuten he päättävät kirjansa: ”Kansallismielinen populismi, missä muodossa tahansa, vaikuttaa voimakkaasti tulevina vuosina useissa länsimaissa.” (s. 292)
KP ei ole viimeaikainen ilmiö. Se on kehittynyt pitkään ja on saanut laajempaa kannatusta viime aikoina. Sen nousulle ei ole yksittäistä syytä. KP:n ideologiset juuret ovat syvällä ja ne ovat olleet länsimaisen demokratian pinnan alla pitkään. Ideologia ei vastusta demokratiaa kokonaisuutenaan, vain joitain osia siitä. Kansallismieliset populistit haluavat enemmän kansanvaltaa esimerkiksi kansanäänestysten muodossa, he haluavat äänensä kuuluviin ja he haluavat vähentää poliittisen ja taloudellisen eliitin valtaa. He haluavat kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:
- Miksi eliitti on yhä enemmän eristyksissä tavallisen kansa elämästä?
- Miksi kansallisvaltio (tai hyvinvointivaltio Suomessa) hajoaa?
- Pystyvätkö länsimaat ottamaan vastaan niin nopeasti maahanmuuttoa kuin se nyt tapahtuu?
- Miksi lännen taloudellinen järjestelmä luo yhä suurempaa eriarvoisuutta?
- Vievätkö globalisaation tavoitteet meitä kohti parempaa yhteiskuntaa?
- Kannattavatko kaikki uskonnot modernin lännen avainpiirteitä?
Kaikki edellä olevat kysymykset ovat aiheellisia ja ne vaativat perustellun vastauksen. Niitä ei voida lakaista maton alle syyttämällä kysyjää rasistiksi tai foobikoksi.
Kirja rakentuu neljään keskeiseen sisältölukuun, joissa käsitellään jokaisessa erikseen yhtä keskeistä syvälle piintynyttä sosiaalista muutosta. Ensimmäiseksi nostetaan esiin epäluulo (distrust) politiikoita ja instituutioita kohtaan. Suuri joukko kansalaisista kokee, etteivät poliitikot tai instituutiot (kuten EU) aja heidän asiaansa. Demokratia on pyrkinyt viime aikoina ottamaan enemmän huomioon marginaalien huolia. Samalla kuitenkin vähemmän esillä olevat suuret ryhmät kokevat olevansa vailla ääntä.
Toiseksi tuodaan esiin vallalla olleen elämäntavan hajoaminen (destruction). Nopeasti tapahtuvan maahanmuuton nähdään hajottavan kansallista identiteettiä, jonka koetaan rakentuvan yhteisen historian ja kulttuurin varaan. Poliittinen korrektius pyrkii hiljentämään soraäänet allensa.
Kolmanneksi esitetään tulojen ja varallisuuden aikaansaama köyhtyminen (deprivation). Neoliberaali globalisaatio saa aikaiseksi yhä kasvavat erot rikkaiden ja köyhien välille. Vaikka tilastot osoittavat KAIKKIEN pärjäävän, niin tässä on kaksi keskeistä seikkaa huomioitava. Ensinnäkin ihmiset vertaavat pärjäämistään omassa viiteryhmässään. Toiseksi, kun köyhin kymmenys nostaa tulojaan 25% niin se on jotain aivan muuta kuin se, että rikkain kymmenys nostaa tulojaan 25%. Tällä hetkellä ihmiset lännen demokratioissa pelkäävät aiheellisesti millainen tulevaisuus heidän lapsillaan tulee olemaan.
Neljänneksi osoitetaan nykyisten perinteisten puolueiden ja ihmisten välinen vieraantuminen (de-alignment). Aiemmin vakaana pidetty äänestyskäyttäytyminen ja suurten puolueiden pärjääminen on tullut tiensä päähän. Äänestäjät liikkuvat yhä helpommin ja äänestysuskollisuutta ei enää ole samassa määrin kuin ennen. Tämä aiheuttaa poliittiseen järjestelmään epävakautta, kun äänestystuloksista tulee yhä ennustamattomampia.
Nämä neljä tekijää epäluulo, hajoaminen, köyhtyminen ja vieraantuminen (tai neljä D:tä Distrust, Destruction, Deprivation ja De-alignment) tarjoavat kansalliselle populismille laajan pelikentän tarttua kansalaisia huolestuttaviin asioihin. Jos ihmiset kokevat, etteivät nykypuolueet heitä kuuntele tai että nykypuolueet ovat vieraantuneet tavallisesta kansasta, niin kansallispopulistiset puolueet voivat täyttää tätä tarvetta. Nämä pohjalla olevat tekijät tarjoavat myös kansallispopulistisille liikkeille pitkän tulevaisuuden, sillä lähiaikoina ei ole näkyvissä, että näitä pohjavirtoja vanhat puolueet alkaisivat poistaa.
Kirjan ehkäpä parasta antia on esitys siitä, ettei kansallispopulismia kannattavia pysty lokeroimaan mihinkään yksittäiseen laatikkoon. Heitä on kaikissa tuloluokissa ja kaikissa poliittisissa näkemyksissä. Esimerkkinä Trumpin äänestäjistä nostetaan esiin, että äänestäjiä löytyy niin rikkaista ja koulutetuista kuin myös kouluja käymättömistä ja pienipalkkaisista. Lisäksi maailmankatsomus saattoi olla avoin uusille asioille tai erittäin tiukasti perinteissä pitäytyvät. Yhteistä näille kaikille äänestäjäryhmille on kuitenkin, että he kokevat nykyisen valtaeliitin palvelevan muiden kuin heidän etuja.
Marko Forsell
Johtaja (TKI)
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 808 5128
