Opinto- ja uraohjauksella kohti vahvempaa itsetuntemusta sekä omia työelämän haaveita

Opinto- ja uraohjauksessa lähestytään jokaisen yksilöllistä elämäntilannetta, tulevaisuuden toiveita ja haaveita sekä kiinnostuksen kohteita, pohtien millaista osaamista juuri hänellä on ja missä voisi mahdollisesti tarvita tukea. Tulevaisuuden työelämä vaatii meiltä paljon muutakin kuin pelkkää substanssiosaamista, mutta lohdullista on se, että meillä jokaisella myös on muutakin osaamista, kunhan vain osaamme tunnistaa sen. Jokaisen meistä olisi ajoittain hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä kaikkea osaamista meille onkaan kertynyt ja miten tuomme sitä tarvittaessa esiin.

Opinto- ja uraohjaus voidaankin nähdä oman osaamisen kehittämisenä ja jatkuvan oppimisen välineenä. Sitran (2019, 4-6; 16-18) Kohti osaamisen aikaa -selvityksessä kuvataan työn luonteen muuttuvan yhä enemmän luovaksi ongelmanratkaisuksi ja uuden oppimiseksi. Elinikäiseen oppimiseen rohkaisevana tekijänä Sitra pitää mm. positiivisen ihmiskuvan sekä ihmisen henkisen kasvun tukemista, tulevaisuudessa on mahdollisuuksia jokaisen osaamisen hyödyntämiselle.

Tulevaisuuden työelämätaitoja ja osaamistarpeita tarkasteltaessa (World Economic Forum 2020) voimme huomata ”pehmeiden arvojen” nousun substanssiosaamisen rinnalle. Vuoden 2025 kymmenen tärkeimmän työelämätaidon listassa esimerkiksi analyyttinen ajattelu ja innovointi pitävät kärkipaikkaa, jatkuva oppiminen toista paikkaa ja kolmantena on ongelmanratkaisukyky. Luovuus on sijalla viisi, kun se vielä kymmenen vuotta sitten hädin tuskin pääsi kärkikymmenikköön. Tulevaisuuden työelämätarpeissa näkyy siis vahvasti pehmeiden arvojen tarve ja arvostus, joka avartaa meidän jokaisen työelämätaitojen tarkastelua entistä laajemmalle.

Työelämän ollessa nopeassa ja alati muuttuvassa murroksessa työelämässä menestyminen edellyttää osaamista koskevan ajattelutavan muutosta. World Economic Forum (2020) nostaa tulevaisuuden osaamistarpeiksi itsensäjohtamisen taidon, johon liittyy hyvin vahvasti resilienssi. Yksilön resilienssi voidaan nähdä henkisenä palautumiskykynä sekä kykynä suhtautua muutoksiin. Miten toimin työntekijänä arjen kriisitilanteissa ja kuinka paljon ne minua kuormittavat?  Voitaisiinkin kysyä, mikä on sinun henkinen kapasiteettisi suhtautua muutoksiin ja toimia niissä sekä niiden jälkeen?

Maailmanlaajuiset kriisit ovat kysyneet meiltä jokaiselta resilienssiä niin yksilö- kuin organisaatiotasollakin. Kriisit ovat haastaneet meidän totutut toimintamallit ja pakottaneet meidät siirtymään nopeastikin uusien toimintamallien ja ratkaisujen äärelle. Myös työnantajat ovat entistä pakotetumpia pohtimaan henkilöstön ja koko organisaation resilienssiä pyrkiessään resilienttiin työyhteisöön.

Uraohjauksen yksi tärkeimmistä ja jokaiseen palvelupakettiin sulautuvasta pääteemasta on resilienssin vahvistaminen. Resilienssi ei nimittäin ole mikään muuttumaton pysyvä ominaisuus, vaan se syntyy ihmisen kyvyistä ja taidoista tunnistaa ja hyödyntää omia voimavarojaan. Uraohjauksen kokonaisuuksissa voimme vahvistaa yksilön omaa kokemusta itsestään suhteessa muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Löytämällä omat sisäiset voimavaramme pystymme paremmin kohtaamaan yllättäviä tilanteita elämässämme ja näkemään muutokset vaikeuksien sijaan mahdollisuuksina. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyminen ja positiivinen suhtautuminen omaan itseen auttaa meitä kohtaamaan mahdollisia vastoinkäymisiä ja myös selviämään niistä.

Tässä artikkelissa tarkoitamme monitaidelähtöisillä menetelmillä eri taidelähtöisiä menetelmiä, kuten kuva-, sana- ja teatteritaiteen yhdistämistä musiikkiin ja valokuvaukseen. Prosesseja, joissa eri taiteenlajit vuorottelevat keskenään. Valitut menetelmät valitaan sen mukaan, mikä milloinkin tavoitteiden asettelun kannalta on järkevintä ja hedelmällisintä. Centria-ammattikorkeakoulun dynaaminen taiteilijakaksikkona olemme molemmat pitkän linjan taidepedagogeja ja kulttuurihyvinvoinnin erityisasiantuntijoita, joille erilaisten taidelähtöisten prosessien suunnittelu ja toteutus on tapa tarkastella maailmaa aina hiukan eri näkökulmasta. Ohjaajiksi emme halua itseämme kutsuttavan, parempi termi olisi oivalluttaja tai rinnalla hämmästelijä.

Monitaideprosesseissa ensimmäinen ja oikeastaan ainoa tärkeä asia on tavoite. Yhtään pensselin vetoa tai kameran ruutua ei oteta ilman, että siihen on jokin syy tai ajatus, johon se seuraavassa työskentelyn vaiheessa johtaa. Siis mitä ajatusprosesseja sillä halutaan herättää. Osallistujalle eri työskentelyn vaiheet eivät välttämättä näyttäydy yksittäin merkityksellisinä, vaan kysymys on matkasta, joka kuljetaan erilaisiin pysäkkeihin eli tehtäviin piipahtamalla ja tarkastelemalla, mitä sieltä voisi ottaa retkireppuun vietäväksi seuraavalle pysäkille. Matkan päässä on aina pidempi parkki, jossa tarkastellaan kuljettua matkaa, oivalletaan yhdessä ja mietitään, miten opittua ja oivallettua voisi hyödyntää omassa arjessa.

Taidelähtöiset menetelmät tarjoavat oivallisen välineen lähteä matkalle omaan itseen. Matkalla täytyy vain uskaltaa tuntea, kokea ja tutkia ajatuksia, joita työskentely herättää. Monitaideprosessien käytössä arvokasta on myös jakaminen. Prosessin eri vaiheiden nostamia ajatuksia toisille avatessa saa arvokkaan peilin, jota vasten peilata omia ajatuksia ja kokemuksia myös toisten kokemusmaailmaan ja usein se auttaa ymmärtämään myös itseä ja omia kokemuksia paremmin.

­­Itsetuntemuksen ajatellaan olevan kykyä tunnistaa omia ajatuksia, tarpeita, tunteita ja toiveita, vahvuuksia sekä päämääriä. Kuulostaa helpolta, eikö totta? Joskus kuitenkin elämä tuo eteen tilanteita, joissa voi olla vaikea hahmottaa itseä koskevaa tietoa, ja kyky havaita ja tunnistaa itseen liittyviä asioita voi olla hämärtynyt tai piirteetön. Sitä ei kannata säikähtää, niin käy meistä jokaiselle aina välillä.

Työelämä vie arjestamme ison osan, jolloin sillä todellakin on merkitystä, viihdymmekö työssämme ja saammeko työstä positiivisia kokemuksia, jotka kannattelevat meitä arjessa. Jatkuva epämukavuusalueella oleminen tai liika kuormittavuus esimerkiksi työssä, joka ei vastaa omaa osaamisaluetta kuormittaa meitä henkisesti, ja ennen pitkää uuvuttaa. Työssä viihtymisen ja jaksamisen kannalta on merkityksellistä tunnistaa omat vahvuudet ja toiveet. Aina se ensimmäinen työpaikka ei ole unelmaduuni, mutta siinä voi olla jotain todella tärkeää mitä opit matkalla kohti unelmiasi. Itsetuntemusta lisäämällä voimme myös tulla tietoisemmiksi siitä suunnasta, jota kohti haluamme olla matkalla omalla urapolullamme, millaisia välietappeja se minulta vaatii? Millainen työkokemus tai koulutus veisi sinua lähemmäksi omia unelmiasi? Mitä se sinulta vaatisi ja oletko valmis tekemään töitä unelmiesi eteen?

Centria-ammattikorkeakoulun tarjoama opinto- ja uraohjaus toivottaa juuri sinut matkalle kohti omia unelmiasi, etsitään yhdessä juuri sinun polkusi kohti vielä tuntematonta ja ehkä hiukan pelottavaakin, mutta taatusti antoisaa matkaa!