Katsaus tohtoriopintojen kulissien taakse – millainen prosessi on ollut, mitä se on vaatinut ja opettanut

Tutkimuksen sisältöä tai tuloksia avaan tässä yhteydessä vain sen verran, että tutkimushankkeeni liittyi opinto-ohjaukseen ja oppimisen arvioinnin elementtiin, joka opinto-ohjaukseen on liitetty. Asian ymmärtämistä helpottaa, jos näkee opinto-ohjauksen oppimisen foorumina. Opinto-ohjauksessa opitaan esimerkiksi itsetuntemusta, elämänhallintaa, tavoitteenasettelua ja vahvuuksien tunnistamista. Aihe on elinikäisen oppimisen näkökulmasta merkityksellinen ja ajankohtainen.

Tutkimuksesta kehkeytyi myös kriittinen koulutuspolitiikan tutkimus, jonka tuloksiin vastaväittäjä toivoi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI), Opetushallituksen ja opettajankoulutuslaitosten tutustuvan huolella ja pohtivan näitä näkökulmia koulutuksen kehittämisessä. Artikkelin lopussa on linkki väitöskirjaani.

Tutkimuksen tekemiseen minua motivoi se, että opinto-ohjaus ilmiönä on todella merkittävä ja jatkuvasti ajankohtainen, mutta siitä tehtyä tutkimusta on verrattain vähän. Näin selkeän tilauksen opinto-ohjauksen aihepiiriin sijoittuvalle tutkimukselle. Myös se ohjasi tutkimuksen tekemiseen, että vasta maisteriopintojen aikana innostuin opiskelusta – en ollut aikaisemmin erityisemmin pitänyt koulunkäynnistä tai keskittynyt siihen kunnolla.

Maisteriopinnoissa kiinnostuin omaehtoisesti ja syvällisesti ihmistieteistä, esimerkiksi yhteiskunnan ja ihmisten toiminnasta. Halusin tietää, mitä on jo tutkittu ja mitä ei ole vielä ehditty tai onnistuttu selvittämään. Opiskelin pari pääainetta ja tein pari keskinkertaista gradua. Samalla kuitenkin opin ja kiinnostuin tutkimuksenteosta. Nämä ajatukset muhivat mielessä varsin pitkään. Sopiva ja otollinen aika väitöskirjan tekemiselle koitti vasta noin kymmenen vuotta maisteriopintojen jälkeen.

Kasvatustieteen tohtorin tutkinto on 240 opintopistettä. Kun yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin työpanosta, on tutkinnon laajuus laskennallisesti noin 6 500 tuntia. Tämä puolestaan vastaan mitoitukseltaan noin 4 vuoden päätoimista opiskelua. Väitöskirjan osuus tutkinnosta on 200 opintopistettä ja muiden opintojen osuus 40 opintopistettä. Nämä muut opinnot ovat tutkimusta tukevia opintoja, esimerkiksi tieteenteoriaa, metodiopintoja, ​kirjoitusviestintää, seminaarityöskentelyä ja tieteellisiä esitelmiä alan tapahtumissa.

Logistisesti kokkolalaisen tai centrialaisen on helppo opiskella kasvatustieteitä, sillä yliopistokeskus Chydeniuksessa kokoontuu kasvatustieteen jatko-opintoryhmä livenä tai etänä. Omien opintojeni ajan ryhmä kokoontui kerran kuukaudessa torstai-iltaisin neljän oppitunnin ajaksi.

Seminaarissa tarkasteltiin vuorollaan seminaarilaisten tekstejä ja annettiin niistä palautetta. Yhden illan aikana käsiteltiin tyypillisesti kahden opiskelijan tutkimushankkeita ja niihin liittyviä tekstejä. Ennen seminaaria jokainen osallistuja valmistautui iltaan lukemalla esitysvuorossa olevien lähettämät tekstit. Nämä seminaarit olivat runko, jonka pohjalle muut opinnot rakentuivat.

Seminaarissa oli mukana kuunteluopiskelijoita ja eri vaiheessa olevia jatko-opiskelijoita. Kuunteluopiskelijat olivat ”hang around” -opiskelijoita, jotka suunnittelivat tutkimuksen tekemistä, mutta joilla ei vielä ollut virallista opiskelijastatusta. Mahdollisuus olla mukana madaltaa kynnystä päästä alkuun jatko-opinnoissa ja antaa toisaalta mahdollisuuden kypsytellä, onko jatko-opiskelijaksi hakeutuminen oma juttu vai ei. Myös itse aloitin kuunteluopiskelijana.

Jatko-opiskelijaksi haluavan pitää ensin laatia tutkimussuunnitelma, joka on kattava ja tiivis kuvaus hankkeesta. Se pitää sisällään tutkimuksen aiheen, teoreettisen taustan, tutkimuskysymykset, metodin, aineiston, opintojen aikataulutuksen, rahoitussuunnitelman ja perustelut tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Jyväskylän yliopiston tiedekuntaneuvosto hyväksyy tai hylkää heille esitellyt tutkimussuunnitelmat.

Hyväksytty suunnitelma merkitsee jatko-opinto-oikeutta ja tutkimuslupaa väitöskirjan tekemiseen. Tämän jälkeen yliopisto määrää ohjaajat, jotka voivat olla eri yliopistoista. Opiskelijan ja ohjaajien välille laaditaan ohjaussuunnitelma, jossa määritellään molempien vastuut ja velvollisuudet sekä sovitaan yhteydenpidosta.

Pelkistetysti tutkimuksen vaiheet tutkimussuunnitelman laatimisen jälkeen menivät siten, että täsmensin tutkimuksen tavoitetta ja tutkimuskysymyksiä läpi tutkimusprosessin. Tämä on ihmistieteille tyypillinen ominaisuus. Samoin teoreettisen viitekehyksen hahmottumiseen meni aikaa: kirjoitin kolme erilaista parinkymmenen sivun viitekehystä ennen kuin lopullinen näkökulma hahmottui yrityksen ja erehdyksen eli oppimisen kautta. Haastatteluaineiston keruu vei yhden syksyn, aineiston analyysia tein parin vuoden ajan. Tutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä hahmottelin parin vuoden ajan. Tutkimusraportin kirjoitin vajaassa vuodessa.

Käytännössä tutkimusraportin kirjoittaminen on selkeää sen jälkeen, kun tutkimuksen asetelma on horjumaton ja tulokset ovat valmiina. Käytännössä jatko-opintoprosessi ihmistieteissä onkin tutkimusongelman rajaamista, tutkimustehtävien selkeyttämistä ja asetelman tiivistämistä. Oppiminen ja asiantuntijuuden kehittyminen on puolestaan sitä, että pystyy yhä täsmällisemmin viestimään suullisesti ja kirjallisesti tutkimuksen asetelmasta, tuloksista ja niiden merkityksestä, sekä ottamaan osaa tieteenalaan liittyvään tieteelliseen keskusteluun.   

Kun tutkimusraportti alkaa näyttää valmiilta, ohjaajat toimivat portinvartijoina ja päättävät, sallivatko he käsikirjoituksen etenevän esitarkastukseen. Tämä tapahtui noin puoli vuotta ennen varsinaista väitöstä. Ohjaajat esittävät kaksi nimeä esitarkastajiksi, jotka tiedekuntaneuvosto hyväksyy. Esitarkastajien tulee olla alan asiantuntijoita ja esteettömiä eli heidän tulee edustaa jotakin muuta yliopistoa kuin väittelijä.

Tarkastajat perehtyivät tutkimukseen huolella ja antoivat noin viiden sivun lausunnot työstä. Akateemisen perinteen mukaan lausunto on luonteeltaan kritiikki. Siinä tuodaan esiin ansioita, mutta pyritään tarkoituksellisesti horjuttamaan tutkimusasetelmaa ja esittämään siihen liittyvää kritiikkiä. Lausunnoissaan esitarkastajat tarkastelivat työtä osa-alueittain (tieteenalan hallinta, oman erityisalan hallinta, tutkimusongelmat ja -kysymykset, aineiston metodi ja analyysi, tulokset ja päätelmät sekä raportointi) ja antoivat siitä kriittistä palautetta. Esitarkastajat voivat puoltaa, että tutkimukselle annetaan väitöslupa tai he voivat esittää väitösluvan epäämistä.

Loppusuoran hiomiset tein tuon kritiikin perusteella. Käytännössä viimeistelyyn olisi voinut käyttää loputtomasti aikaa, helposti jopa puolesta vuodesta vuoteen. Oli tehtävä päätöksiä siitä, kuinka pitkään on valmis tekemään muutoksia työhön, joka on jo hyväksytty, mutta jossa havaitsee edelleen hiomistyötä. Johonkin kohtaan oli kohtuuden nimissä vedettävä raja ja tehtävä päätös, että työstä on päästettävä irti. Tämän jälkeen tutkimuksen käsikirjoituksen syynäsivät vielä kielenhuoltaja ja yliopiston julkaisujen tieteellinen toimittaja.

Tutkimuksen tekeminen vaatii omaa innostusta, oman henkilökohtaisen syyn, miksi haluaa aloittaa ja miksi päättää jatkaa. Tarvitaan myös idea tutkimushankkeesta. Idean tulee olla sellainen, jota haluaa lähteä kehittämään ja jonka pohjalta lähtee tekemään tutkimussuunnitelmaa. Ihmistieteiden tutkimus vaatii luovuutta. Tutkiminen on osittain mekaaninen, mutta suurelta osin luova prosessi. Luovuudella tarkoitetaan ihmisen kykyä tuottaa uutta. Tutkija tarvitsee myös sopivan mielentilan luovuudelle.

Parhaita hetkiä olivat ne hetket, joissa kykenin uppoutumaan työhön niin syvästi, että ajan ja paikan taju katosivat. Näitä flow-kokemuksia tuli säännöllisesti pitkin prosessia. On esitetty, että ihminen on onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään. Juuri tieteellinen tutkimus ja siihen liittyvä ongelmanratkaisu loivat itselleni mahdollisuuksia flow-kokemuksille. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jatko-opiskelijan täytyy kiinnittää erityistä huomiota omaan jaksamiseensa ja hyvinvointiin, jotta syvälliselle rennolle uppoutumiselle ja luovuudelle on edellytyksiä. Erityisesti hän tarvitsee kuitenkin hyviä istumalihaksia, paljon aikaa ja energiaa.

Tutkimuksen tekeminen vaatii tieteellisen tutkimuksen taitoja – ymmärrystä tieteellisestä prosessista, kykyä tehdä tutkimus ja kirjoittaa siitä raportti tieteen pelisääntöjen mukaisesti. Tarvitaan myös kykyä nähdä kokonaisuuksia ja hioa yksityiskohtia. Tarvitaan kykyä ymmärtää tutkimuksen osien syys-seuraussuhteita ja nähdä, miten eri luvut linkittyvät toisiinsa. Tyypillisimmät ongelmat ihmistieteiden väitöskirjatutkimuksissa liittyvät siihen, että kuvatut tutkimusongelmat ja -kysymykset, aineiston metodi ja analyysi, tulokset ja päätelmät eivät ole linjassa keskenään tai tutkimusraportissa. Tekstiluvut saattavat seurata tosiaan, mutta punainen lanka jää helposti epäselväksi tai raportointi on muulla tavoin poukkoilevaa.

Tutkimusprosessi opetti kykyä sietää epävarmuutta ja turhautumista. Mitä isompi haaste suhteessa omiin kykyihin ja resursseihin on, sitä enemmän myös turhautumisen ja epävarmuuden tunteet ovat prosessissa mukana. Väitöskirjaprosessi etenee harvoin lineaarisesti eteenpäin. Oma oppimisprosessini eteni sykäyksittäin: Oli hitaita ja tehottomia kausia, jolloin kaikki oli yhtä sotkua ja solmua. Oli tuottavia kausia, jolloin tekstiä syntyi ja palaset loksahtivat yksi toisensa jälkeen vaivattomasti kohdalleen.

Tutkimuksen tekeminen vaatii hyvää oman toiminnan ohjausta. Opiskelija päättää itse aikataulun ja ohjaa omaa toimintaansa. Hän selvittää, milloin opintoja on tarjolla ja ilmoittautuu kursseille, hän ottaa itse yhteyttä ohjaajiin ja täsmentää heille, mihin ja milloin tarvitsee ohjausta. Kyky hankkia ohjausta ja apua osoittautuikin hyvin tarpeelliseksi. Apua pitää osata hankkia ohjaajilta, laitokselta, tiedekunnasta, kirjastolta, opettajilta, alan asiantuntijoilta ja vertaisilta. Avun ja ohjauksen tarve oli välillä sisällöllistä, toisinaan metodista tai opiskeluteknistä. Opinto-ohjaukseen hieman enemmän panostamalla yliopistolla olisi mahdollisuus edelleen sujuvoittaa opiskelijan opintojen etenemistä. Esimerkiksi oma jatko-opiskelijan polkuni olisi sujuvamman opinto-ohjauksen avulla voinut olla tiiviimpi ja henkilökohtaisesti vähemmän kuormittava.   

Tutkimuksen tekeminen on vaatinut sinnikkyyttä kirjoittaa tekstejä ja lukuja uusiksi moneen kertaan. On täytynyt olla valmis hiomaan ja viilaamaan pilkkua. On vaadittu kykyä vastaanottaa kritiikkiä. Esimerkiksi työelämässä opetusalalla työni ei ole joutunut tai saanut olla koskaan niin konkreettisesti kritiikin alaisena kuin jatko-opinoissa. Tutkimusmaailmassa kritiikkiin oli tottuminen.

Nämä kaikki teemat voidaan kääntää oppimiskokemuksiksi. Tutkimuksen tekeminen opettaa varsinaisen sisällöllisen oppimisen lisäksi muun muassa tällaisia mentaalisia taitoja, kuten myös   projektinhallintataitoja ja viestintätaitoja. Jatko-opiskelijana oleminen antoi myös tarpeellisia omakohtaisia kokemuksia aikuisopiskelijan arjesta ja erilaisten elämän osa-alueiden yhteensovittamiseen liittyvistä haasteita. Näistä kokemuksista on hyötyä opinto-ohjaajan työssä.   

Jatko-opiskelu on myös mahdollistanut sen, että olen saanut kuulua jatko-opiskelijoiden vertaisyhteisöön. Vertaistuki on ollut korvaamatonta. Kanssapakertajien kautta olen saanut tutustua oman tutkimushankkeeni ohella moniin muihin hankkeisiin, esimerkiksi lukiokoulutuksen johtamiseen ja kehittämiseen, luokanopettajien musiikinopetukseen, yliopistojen opiskelija-arviointiin, tulevaisuuden opettajuuden avaintaitoihin, peruskoulun keskeyttäneiden profiileihin, taidekasvatukseen ja kasvatusfilosofiaan vai muutamia mainitakseni.

Ohjausala kehittyy ja laajentuu jatkuvasti. Jatko-opinnot antavat laajan teoreettisen perspektiivin, jota kautta tarkastella ohjausalan kehitystä ja siinä tapahtuvia muutoksia.  Teoria auttaa ymmärtämään käytäntöä ja käytäntö auttaa ymmärtämään teoriaa. Tällaisesta kaikupohjasta on hyötyä ammattikorkeakoulun opinto-ohjaajan työssä, johon kuuluu opiskelijoiden henkilökohtaisten ohjausten lisäksi myös toimimista erilaisissa ohjauksen verkostoissa sekä oppilaitoksen ohjauskulttuurin vahvistamista ja sen käytännön toteutuksen suunnittelua.

Jatko-opintojen yksi suurimmista hyödyistä itselleni lienee siinä, että koen opinto-ohjauksen entistä kiinnostavampana alana. Tämä johtuu siitä, että itselleni on muodostunut selkeämpi kokonaiskuva ohjauksen tavoitteista, erilaisista mahdollisista strategioista toteuttaa ohjausta ja siitä, millaiset strategiat ovat toivottavia suhteessa odotettuihin tuloksiin. Ohjauksen kehittämisen kannalta enenevässä määrin kiinnostavia teemoja ovat ohjauksen koordinointiin ja johtamiseen liittyvät mekanismit ja kysymykset. Tämän ohella toinen keskeinen hyöty on se, että koen jatko-opinnoista ammennetun osaamisen tarjoavan iloa, jaksamista ja hyvinvointia tuleviin työvuosiin.