Tule mukaan vain! Kom med bara!

Suomalainen yhdistystoiminta voi maahanmuuttajan mielestä tuntua vieraalta. Yhteisöllisissä kulttuureissa vapaa-aika vietetään mieluusti oman perheen ja sukulaisten kanssa. Juuri Suomeen saapuneet saattavat törmätä tyhjyyden tunteeseen, kun ympärillä ei olekaan entisiä tuttavia ja sitä tärkeämpää olisi saada heidät mukaan harrastuksiin. Miten heille perustellaan se, että vapaa-aikana virkistäydytään kodin ulkopuolella tapaamalla ennestään tuntemattomia tyyppejä?

Centria-ammattikorkeakoulu tekee yhteistyötä Pietarsaaren seudun kotouttamisyksikön kanssa ja Yrkesakademin i Österbottenin kanssa ratkaistakseen yhdistystoimintaan osallistumiseen liittyviä haasteita. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto ja Svenska kulturfonden.

Hankkeen ideana on lisätä osallistumista, ja sen kautta hyvinvointia ja kielitaitoa. Yhdistyksissä tapaa ihmisiä kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta. Hyvässä tapauksessa yhdistyksestä löytyy joku, joka voi suositella uutta ystävää työpaikallaan.

Sana maahanmuuttaja on jossain määrin kokenut inflaation, koska samaan pussiin laitetaan kaikki eri reittejä Suomeen tulleet ihmiset. Hankkeessa tiedostetaan se seikka, että maahanmuuttajia on yhtä monta erilaista kuin on ihmisiäkin. Pakolaisten tausta on erilainen kuin opiskelijan tai työperäisen maahanmuuttajan.

Koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että erinäköisiä ja eritaustaisia ihmisiä alkaa näkyä myös vastuullisissa tehtävissä. Ennakkoluulot vähenevät, kun maahanmuuttajia kohtaa myös asiantuntija-ammateissa sekä vapaa-ajan harrastuksissa. Syrjintää on jonkin verran tutkittu Suomessa. Ahmad Akhlaqin vuonna 2019 julkaistu tutkimus osoittaa, että ihmisten, joilla on ulkomaalainen nimi, on erittäin vaikea päästä edes työhaastatteluun. Yhdenvertaisuusvaltuutetun (2020) tekemän selvityksen mukaan valtaosa afrikkalaistaustaisista on kokenut syrjintää Suomessa.

Yhdistystoiminta voi osaltaan vaikuttaa siihen, että yhteiskunnasta tulee monivärinen ja moniääninen. Kun monipuolinen ryhmä pääsee vaikuttamaan, myös tapahtumat ja aktiviteetit sopivat silloin kaikille. Tutkija Tuuli Kurki (2018) varoittaa väitöskirjassaan siitä, että kotouttamistoimenpiteet ”maahanmuuttajaistavat” eri taustaiset ihmiset yhdeksi ryhmäksi. Tässä hankkeessa kannustetaan yhdistyksiä sisällyttämään maahanmuuttajat yhdistystoiminnan ytimeen, ei varsinaisesti järjestämään erillistä aktiviteettia maahanmuuttajille.

Hankkeessa toteutettiin kysely yhdistyksille. Sen tarkoituksena oli selvittää, missä määrin Pietarsaaren alueella maahanmuuttajia jo toimii yhdistyksissä ja millaisia esteitä yhdistykset kokevat maahanmuuttajien rekrytoinnissa. Kyselyyn vastasi 48 yhdistystä.

Lyhyesti voidaan todeta, että maahanmuuttajataustaisia henkilöitä on enemmän urheiluyhdistyksissä kuin kulttuuriyhdistyksissä. Esimerkiksi jalkapallo on hyvin universaali harrastus, ja se innostaa kaikkia taustasta huolimatta. Jalkapalloseuroissa on myös ulkomaalaistaustaisia valmentajia.

Näin kommentoi eräs urheiluseuran edustaja kyselylomakkeella: ”Olemme yhdistyksenä huomanneet, että voimme auttaa maahanmuuttajien kotouttamisessa ja toimia pitkällä tähtäimellä siten, että saamme uusia jäseniä ja pelaajia. Maahanmuuttajat saavat joukkueurheilun kautta kaveripiirin ja tehokkaan kielikylvyn, joka tukee heitä kieliopinnoissa ja yhteiskuntaan sopeutumisessa. Olemme iloisia, että voimme auttaa”.

Yhdistykset myös hyötyvät siitä, että ne saavat uusia jäseniä ja vapaaehtoisia. Millaisiin toimenpiteisiin yhdistysten tulisi siis keskittyä, jotta voitaisiin toteuttaa oikeanlaista kahdensuuntaista kotoutumista? Tutkija Linda Hyökki (2019) on tutkinut islamofobiaa ja musliminaisten huivin käyttöä. Hän selittää yksilön identiteetin rakentuvan suh­teessa toisiin. Kotoutumisen onnistuminen edellyttää, että vastaanottava yhteiskunta tunnustaa maa­hanmuuttajan identiteetin ja tavat. Toisin sanoen, samalla kun uusi tulija oppii tunnistamaan uuden asuinmaan koodit ja tavat, tulisi kantasuomalaisten opetella hyväksymään uusi yhdistysjäsen sellaisena kuin hän on.

Veteraaniyhdistyksen edustajan mielestä maahanmuuttaja voisi osallistua toimintaan samoin kuin muutkin eli vierailemalla sotaveteraanien ja -leskien luona.

”Olisi hyvä saada mukaan maahanmuuttajia, jotta he oppisivat tuntemaan ne taustat, joissa me elämme ja toimimme. Se ei ole mikään itsestäänselvyys”, veteraaniyhdistyksen edustaja kommentoi.

Suurin osa yhdistyksistä luetteli kaksi asiaa, jotka saattavat olla yhdistystoimintaan osallistumisen esteenä: kielitaidon puute ja informaation riittämättömyys. Ratkaisuksi ehdotettiin tiedotuksen lisäämistä, ja yleensäkin yhdistykset tuntuivat syyttävän tiedon puutteesta itseään. Parannusehdotuksena esitettiin yhteyshenkilön nimeämistä. Henkilökohtaisten kontaktien todettiin monta kertaa olevan se ratkaiseva tekijä potentiaalisten uusien jäsenien hankinnassa. Matalankynnyksen toiminnan ja kokeilukertojen lisääminen oli myös suosittu ehdotus.

”Maahanmuuttaja on riippuvainen siitä, että joku auttaa selvittämään, mitä yhdistyksiä alueella on”.

”Ilman henkilökohtaisia kontakteja (kantasuomalaisiin) on vaikea tietää, millä tavalla itse voi olla aktiivinen”.

”Yhdistysten pitäisi nimetä joku suoraksi kontaktiksi maahanmuuttajille. Tarvitaan enemmän informaatiota siitä, mitä yhdistyksissä tehdään”.

”Tuskinpa mikään estää yhdistyksiä ottamasta maahanmuuttajia jäsenikseen. Asia on pikemminkin päinvastoin, maahanmuuttajia on vaikea tavoittaa”.

Tässä artikkelissa haluamme nostaa esille yhdistystoiminnan ytimen eli yhdessä tekemisen. Miten maahanmuuttaja voisi osallistua yhdistyksen toimintaan? -kysymys toi esille ilahduttavan seikan. Nimittäin tässä kohdassa kukaan ei esittänyt kielitaitovaatimuksia. Vastaus oli yksiselitteinen: Tule mukaan vain.

Tässä muutama lainaus vastauksista: 

”Me laulamme, that’s it 🙂 .”

”Valokuvaus on kerhon yhteinen nimittäjä, ja se joka valokuvaa, tuntee itsensä varmasti tervetulleeksi taustasta huolimatta. Mikään ei estä osallistumasta toimintaamme, kuvia ymmärtävät kaikki”.

”Osallistu, kuten muutkin. Kirjoita mielipidekirjoituksia, osallistu kokouksiin ja matkoihin, talkoilla”.

”Ainoa keino alkaa tykätä jazzista, on kuunnella jazzia”.

”Yksinkertaisinta on, jos he (maahanmuuttajat) haluavat toimia musiikin parissa, tanssimalla, soittamalla, laulamalla, soittamalla jotain instrumenttia tai näyttelemällä niin paljon kuin kielitaito sallii”.

”Kieli saattaa olla esteenä, jos seisoo lavalla kuten näyttelijät. Mutta on monia muita tapoja auttaa. Tekniikka, lavasteiden rakentaminen, puvustus, valot ja ääni, markkinointi jne.”

”Meille tietenkin tärkeintä on jokaisen oma lauluääni, jolla kuoroa ja sitä kautta yhdistystä viedään eteenpäin”.

”Kaikilla tavoilla voi osallistua, tarvitsemme kirjanpitäjiä, aktiivisia jäseniä, sosiaalisen median osaajia, hallinnollisten asioiden osaamista, valmentajia ja tavallisia jäseniä, you name it..”

”Tarvitaan tietysti varusteet, polkupyörä ja turvallisuusvarusteet.”

”Osallistumalla harjoituksiin”.

”Laulamalla sydämen kyllyydestä”.

Hankkeessa on tuotettu yhdistystoimintaa esittelevää koulutusmateriaalia maahanmuuttajille. Tällä hetkellä työn alla on opas, joka johdattaa yhdistykset toimimaan inklusiivisesti eli sisällyttämään toimintaansa monen taustaisia ihmisiä. Suomessa keskustellaan nyt yleisesti siitä, ottaako yhteiskunta huomioon muitakin kuin valkoiseen ja heteronormatiiviseen muottiin mahtuvia ihmisiä. Oppaan luomiseen ei varmasti ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tai yleistä keinoa; ihmisen kohtaaminen on jokaisella kerralla erilainen. On kuitenkin ollut innostavaa huomata, että uusiin monitaustaisiin jäseniin suhtaudutaan myönteisesti ja mielenkiinnolla.