Maria Åhman-Nylund
Anna Klemi
Tämän artikkelin kirjoittajat osallistuivat helmikuussa Vaasassa järjestetyille Opopäiville. Kyseessä on vuosittain toistuva valtakunnallinen tapahtuma, joka tuo yhteen opinto-ohjaajia eri asteilta ja organisaatioista kautta Suomen. Tämän vuoden koulutuspäivien iskulause oli Uutta energiaa ohjaukseen, ja juuri tällaisen energian inspiroimina kirjoittajat ovat tämän tekstin tuottaneet. Yhteisöllisyyden tärkeys sekä monimuotoisuus nousivat monessa ohjelman osassa esille. Kirjoittajat pohtivat tässä artikkelissa myös ohjaustoimintaa korkeakouluissa eri näkökulmista sekä tekoälyn hyödyntämistä osana ohjausta.
Opinto-ohjaajan arjessa tapaamiset opiskelijoiden kanssa ja kollegiaalinen yhteistyö ovat antoisia ja antavat inspiraatiota, motivaatiota ja uusia näkökulmia myös ohjaajalle. Helposti käy kuitenkin niin, että uppoudumme työtehtäviin, minkä seurauksena ajoittain hektisessä arjessa näkökulmat ja niin kutsutut toimintahorisontit saattavat kaventua. Siksi jokaiselle ohjaustyötä tekevälle olisi ammatillisen kehittymisen kannalta perusteltua osallistua säännöllisesi koulutuksiin ja tapahtumiin, jotka auttavat pysymään ajan tasalla alan ajankohtaisissa asioissa sekä tarjoavat mahdollisuuden verkostoitua muilla asteilla ja muissa toimintaympäristöissä toimivien kollegoiden kanssa. Tämä tukee myös työhyvinvointia ja omassa työssä jaksamista. Kun saa olla vuorovaikutuksessa toimintakentän muiden toimijoiden kanssa, oman työn merkityksellisyyskin voi kirkastua. Kokemus oman työn merkityksellisyydestä on ensiarvoisen tärkeää työhyvinvoinnin kannalta. Tutkimukset vahvistavat sen, mikä arkikokemuksena on helppo tunnistaa: merkityksellisyyden kokemuksen puutteen on todettu olevan selkeässä yhteydessä koettuun työuupumukseen (Simelius, Turunen, Herttalampi & Feldt 2022).
Opinto-ohjaajina Centria-ammattikorkeakoulussa edistämme opiskelijoiden määräajassa valmistumista, mutta ohjauksen tehtävän voi nähdä myös paljon laajemmin. Opetushallituksen (2023, s. 7) mukaan hyvä ohjaus tukee oppijan kokonaistilannetta, johon kuuluvat mm. oppimistaidot, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, osallisuuden tunne, omien vahvuuksien tunnistaminen sekä tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen. Ohjaustilanteet voivat parhaimmillaan antaa opiskelijalle tulevaisuudenuskoa ja lisätä toiveikkuutta, vahvistaa hänen toimijuuttaan tai mitä tahansa muuta, mikä auttaa häntä eteenpäin opinnoissa tai uralla, mutta myös elämässä yleensä. Ohjauksen merkitys opiskelijalle ulottuu usein paljon opintoja ja koulumaailmaa laajemmalle. Näiden merkityksellisten kohtaamisten vaikuttavuuden mittaaminen on tietenkin haastavaa ja tulokset todettavissa joskus vasta vuosien päässä ohjaussuhteen päättymisestä. Ohjaustyön antoisuudessa suuri merkitys ja kiehtovuus piilee siinäkin, että ohjaus vuorovaikutteisena suhteena vaikuttaa väistämättä myös ohjaajaan, hänen ajatuksiinsa, näkökulmiinsa ja tulkintoihinsa ympäröivästä maailmasta.
Yhteisöllisyyden merkitys nousi esille useammassakin Opopäivien ohjelman osassa, muun muassa Wasa Teaterin johtajan Ann-Luise Bertellin (2025) luennossa Kulturens roll i våra liv. Luennoitsija kuvaili korkeakouluopintojen luonteen muuttumista koronapandemian jälkeen. Toki lähiopetus kampuksilla on taas arkipäivää, ja esimerkiksi opiskelijatapahtumia voidaan järjestää ilman rajoituksia. Bertellin mukaan elämme nyt yksinäisyyden ja kilpailun aikakautta, mikä sotii ihmisen perusluonnetta vastaan. Inhimillisyyden ja hyvinvoinnin peruspilareita ovat sosiaaliset suhteet, yhteisöllisyys ja ryhmään kuulumisen tarve. Bertellin mukaan korkeakouluopiskelija elää nykyään monesti ”yksinäisenä siilinä”, totuttautuneena yksin tekemiseen omasta opiskelijayksiönsä nurkasta. Bertellin väitettä tukee mahdollisesti se, että viime vuosina Centria-ammattikorkeakoulun monimuotokoulutusten suosio on kasvanut selkeästi.
Monelle työssäkäyvälle paikkaan ja ehkä myös aikaan sitomaton verkko-opiskelu sopii mainiosti, mutta meidän ohjaajien kannattaa muistaa, että ryhmät ovat heterogeenisia, ja monimuoto-opiskelijallekin voi olla ratkaisevan tärkeää saada opinnoistaan sosiaalista kanssakäymistä, mahdollisuutta verkostoitua ja olla vuorovaikutuksessa ryhmänsä kanssa. Osalle opiskelijoista taas sosiaaliset tarpeet täyttyvät perheessä, työpaikalla, harrastusten parissa tai muussa toiminnassa tapahtuvan kanssakäymisen ansiosta, ja opiskelija arvostaa mahdollisuutta suorittaa opintonsa yksilöllisesti ja joustavasti. Robert Waldingerin videosta (2015) käy ilmi, että juuri ihmissuhteet ovat ratkaisevin tekijä onnellisuuden ja hyvinvoinnin rakentumisessa. Ohjaustoiminnassa on hyvä muistaa ihmissuhteiden tärkeys jokaiselle ihmiselle, vaikka sosiaaliset tarpeet ja niiden ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti ihmisestä toiseen. Opinto-ohjaajan rooliin kuuluu usein opiskelijoiden rohkaisemista sosiaalisten suhteiden solmimiseen ja muiden yhteyteen hakeutumiseen, jos opiskelija ei tätä tarvetta itsessään tunnista tai osaa nimetä.
Moninaisuus on läsnä jokaisena päivänä jokaisella työpaikalla, myös korkeakouluissa. Venla Suutari (2025) SETA ry:stä puhui Opopäivien luennossaan sateenkaarinuorista koulumaailmassa ja kehotti kaikkia ohjaajia kuuntelemaan ohjattavia, kysymään rohkeasti epäselvistä asioista sekä olemaan olettamatta mitään. Jokainen meistä tietoisesti tai tiedostamatta olettaa montaa asiaa kanssaihmisistämme, eivätkä ohjausalan ammattilaiset muodosta tästä poikkeusta. Olettamisen tunnistaminen ja omien olettamusten kyseenalaistaminen ovat osa ohjaajan kohtaamisosaamista. Suutarin kehotus ”Oleta moninaisuus” on ohjaajalle hyvä muistutus monessa tilanteessa. Meidän tulisi tavoitella normien tunnistamista ja ehkä haastaakin niitä sekä pyrkiä samalla sukupuolitietoiseen työotteeseen. Moninaisuuden olettaminen sen sijaan, että opiskelijoista oletetaan asioita, koskeekin ihan kaikkea ohjaajan työssä. Jokainen opiskelija on nähtävä yksilönä, ja hänet tulee kohdata yhdenvertaisesti riippumatta esimerkiksi hänen iästään, sukupuolestaan, sosiaalisesta asemastaan, kansallisuudestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan. Oikeastaan sellaista asiaa kuin “tyypillinen opiskelija” ei ole olemassakaan. Jokainen meistä ansaitsee tulla kohdatuksi ensisijaisesti yksilönä, omana itsenään, ei ainoastaan minkään oletetun, mutta ei todellisenkaan viiteryhmänsä edustajana.
Korkeakouluopiskelijoiden taustat, oppimisvalmiudet ja motivaatio vaihtelevat yhä enemmän, ja kyseessä on heterogeeninen ja monimuotoinen joukko ihmisiä (Huusko, Muhonen & Friman 2023). Ryhmien heterogeenisuus pitää luonnollisesti huomioida niin opetuksessa kuin ohjauksessakin. Saavutettavuuden ja opiskelijalähtöisyyden merkitys korostuu, ja ohjaaja voi omalla toiminnallaan edistää opiskelijoiden kokemusta korkeakoulusta turvallisena ympäristönä, jossa jokainen saa olla omanlaisensa. Tehtävämme on kohdata jokainen opiskelija kunnioittavasti, kuunnella ja yrittää ymmärtää, myös silloin kun opiskelijan mielipiteet ja arvot eroavat paljon omistamme. Lisäksi velvollisuutemme on tarjota mahdollisuuksia myös ryhmäytymiseen, jotta kaikilla olisi mahdollisuus kokea yhteisöllisyyden tunnetta opinnoissaan.
Opopäivien osallistujalle yhteisöllisyyden virkistävyys tuntui konkreettisimmin niissä hetkissä, kun missä tahansa tilanteessa, kahvijonossa tai luennolla, saattoi kääntyä lähimmän vieressä seisovan tai istuvan henkilön puoleen ja uppoutua hetkeksi antoisaan ajatustenvaihtoon. Yksi tällaisista tilanteista oli professori Juha. T. Hakalan luento, joka tuntui herättävän monenlaisia ajatuksia, mutta myös halun jakaa niitä kollegojen kesken. Vastoin useimpien meidän tuntemaa painetta jatkuvasta itsensä haastamisesta parempiin suorituksiin, Hakala neuvoikin meitä välttämään epämukavuusalueelle menemistä. Sillä “siellähän on tosi epämukavaa olla.” Jatkuvan itsensä kehittämisen sijaan voisimme keskittää rajalliset voimavaramme vahvuuksiimme ja unohtaa puutteisiimme keskittymisen ja niiden usein ponnettomat korjausyritykset. (Hakala 2025.) Omat mielenkiinnon kohteemme ovat useammin omissa vahvuuksissamme kuin heikkouksiemme alueella, ja heikkouksien parantaminen vie keskittymisemme syvemmälle omiin puutteisiimme ja keskeneräisyyteemme, mikä ymmärrettävästi ei edistä hyvinvointiamme. On helppo jakaa Hakalan (2025) näkemys siitä, että tällä on iso merkitys työhyvinvointiin ja työn imun löytämiseen. Tiimien työnjaosta ja vastuualueista sopiessa tulisikin huomioida yksilöiden henkilökohtaiset vahvuudet niin, että jokainen saisi työskennellä omilla vahvuusalueillaan, mikä vahvistaisi tiimien työhyvinvointia, mutta myös tehokkuutta ja laatua.
Tekoäly on jo kaikkialla, myös Opopäivien ohjelmassa. Tekoäly on tullut opiskelijoiden ohjaukseen ja sen hyödyntäminen haastaa kokeneen opinto-ohjaajan ajatusmaailmaa, jossa ohjauksen ydintä ovat inhimillinen vuorovaikutus, aito kohtaaminen sekä ohjaustilanteen ainutkertaisuus. Tekoäly ei voi korvata ihmistä, toisen ihmisen läsnäoloa, aitoa kiinnostusta tai tunteisiin samaistumista siitä huolimatta, että tekoälyn tuottamat vastaukset voivat kuulostaa empaattisilta ja rohkaisevilta, hyvin samantyylisiltä, joita opinto-ohjaaja tai opettaja voisi opiskelijalle tarjota.
Digikouluttaja Jukka Lehtoranta (2025) rohkaisi meitä opinto-ohjaajia käyttämään tekoälyä ohjauksen tueksi laajojen aineistojen käsittelyssä, mutta myös silloin, kun kaivataan uusia näkökulmia esimerkiksi uraohjauksen tai ammatinvalinnan mahdollisuuksiin. Yhden ohjaajan näkökulma tai hänen keskusteluunsa tuomansa vaihtoehdot ovat väistämättä vain yhden henkilön näkemyksiä ja siten rajallisia, vaikka miten pyrkisimmekin laaja-alaiseen, ennakkoluulottomaan ajatteluun.
Vuorovaikutus on ohjaajan tärkein menetelmä myös tässä ajassa, mutta tekoäly voi tuoda uuden ulottuvuuden ohjaajan ja opiskelijan väliseen dialogiin. Ohjaaja rohkaisee, myös omalla esimerkillään, opiskelijoita käyttämään ja hyödyntämään työkaluja ja apuja esimerkiksi uravalintoihin tai mihin tahansa omaan tulevaisuuteen liittyvien päätösten tekemiseen. Tekoäly on näistä välineistä yksi, joka voi tuoda uutta informaatiota ja näkökulmia, ei niinkään vastauksia, mutta tukea ja materiaalia omien pohdintojen pohjaksi.
Muutaman Vaasassa vietetyn päivän vaikutus näkyi artikkelin kirjoittajien arjessa pitkään entistä inspiroituneempana työotteena. Lisäksi luottamusomaan osaamiseen ja omaan ammatillisuuteen vahvistui. Opiskelijoiden kohtaamisissa päätimme keskittyä entistä tietoisemmin moninaisuuden olettamiseen. Myös ajatus tekoälyn monipuolisemmasta hyödyntämisestä ohjaustyössä jäi itämään mieleen.
Opopäivät antoivat meille positiivisen ja konkreettisen muistutuksen yhdessä tekemisen voimasta. Päivien ohjelmasta, mutta myös monista sen ohessa käydyistä keskusteluista, riitti kerrottavaa tiimiläisille eri yhteyksissä. Nämä Opopäivillä virinneet ajatukset kollegoille jaettuina herättivät taas aivan uusia, mielenkiintoisia keskusteluja omasta ja yhteisestä työstä opiskelijoiden hyväksi.
Lähteet
Bertell, A-L. 2025. Kulturens roll i våra liv. Luento Vaasan Opopäivillä 7.2.2025.
Hakala, J. T. 2025. Kohtuus kaikessa. Luento Vaasan Opopäivillä 7.2.2025.
Huusko, M., Muhonen, R., Friman, M. 2023. Korkeakouluopiskelijoiden monimuotoisuus ja uuden ajattelun mahdollisuudet. Pääkirjoitus. Tiedepolitiikka 3/2023. Saatavissa:https://journal.fi/tiedepolitiikka/article/view/137612 Viitattu 21.3.2025
Lehtoranta, J. 2025. Tekoäly ohjauksen työvälineeksi. Luento Vaasan opopäivillä 8.2.2025.
Opetushallitus. 2023. Hyvän ohjauksen kriteerit. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Hyv%C3%A4n%20ohjauksen%20kriteerit_0.pdf. Viitattu 18.3.2025
Opopäivät. 2025. Ohjelma. Saatavissa: https://opopaivat.fi/ohjelma/ Viitattu 12.3.2025.
Simelius, S., Turunen, R., Herttalampi, M., & Feldt, T. (2022). Omantunnon stressi hyvinvoinnin riskitekijänä terveydenhuollossa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti,59(4). Saatavissa: https://doi.org/10.23990/sa.102584 Viitattu 15.4.2025
Suutari, V. 2025. Sateenkaarinuoret koulumaailmassa. Luento Vaasan Opopäivillä 8.2.3035
Waldinger, R. 2015. What makes a good life? Lessons from the longest study on happiness. Saatavissa: https://www.ted.com/talks/robert_waldinger_what_makes_a_good_life_lessons_from_the_longest_study_on_happiness?subtitle=en Viitattu 20.3.2025.
Maria Åhman-Nylund
Lehtori
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 729 9969
Anna Klemi
opinto-ohjaaja
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 050 420 3345
