Centrialaisten ajatuksia saavutettavuudesta

Saavutettavuudella tarkoitetaan palveluiden, viestinnän ja digitaalisten toimintaympäristöjen (nettisivut, sovellukset ym.) tuottamista sellaisilla tavoilla, että mahdollisimman monet ihmiset pystyvät niitä helposti käyttämään. Huomiota täytyy siis kiinnittää esimerkiksi digimateriaalin toimivuuteen, ulkoasuun ja selkeään kieleen. Myös syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus kuuluvat saavutettavuuteen. Esteettömyys-termiä käytetään puhuttaessa fyysisten toimintaympäristöjen saavutettavuudesta. (Invalidiliitto.fi.)

Suomessa monet lait ohjaavat tai velvoittavat saavutettavuuden huomioimiseen, näistä merkittävin lienee digipalvelulaki, joka astui voimaan 2019. Lakien taustalla ovat EU:n saavutettavuusdirektiivi 2016/2102 sekä YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Hyvä johdatus digipalvelulain sisältöön ja ohjeita käytännön toimiin löytyy Aluehallintoviraston ylläpitämältä www.saavutettavuusvaatimukset.fi -sivustolta. (Aluehallintovirasto.)

Saavutettavuutta ja esteettömyyttä on Centriassa viety eteenpäin pienin, mutta määrätietoisin askelin. Kun saavutettavuustyöryhmä aloitti muutama vuosi sitten, ensituntuma oli, että meillähän on kaikki aika hyvin. Lähempi tarkastelu tuotti kuitenkin melkoisen listan puutteita, korjattavaa ja paranneltavaa sekä fyysisissä toimintaympäristöissä että käytännöissä. Voimassa oleva saavutettavuussuunnitelma on luettavissa esimerkiksi Centrian nettisivuilta https://net.centria.fi/centria/esteettomyys/ .

Työryhmän tavoite oli heti alusta saakka kartoittaa centrialaisten asenteita, ajatuksia ja osaamista saavutettavuusasioissa, jotta osaisimme kohdentaa toimenpiteitä ja koulutusta mahdollisimman hyvin. Kartoitusta varten laadittiin kyselylomake, jolla tietoa on nyt kerätty kahdesti.

Ensimmäiseen kyselyyn syksyllä 2022 vastasi 97 henkilöä. Toiseen, vuoden 2024 kyselyyn vastauksia saatiin 75 henkilöltä. Ehkä syynä ensimmäisen kyselyn parempaan vastaajamäärään oli ajankohta: kysely avattiin vastattavaksi bussimatkalla henkilöstöpäiville. Myös kyselyn eri kohtiin vastauksen antaneiden määrä vaihtelee suuresti, riippuen esimerkiksi siitä, koskeeko kysymys opetustehtäviä, vai onko se yleistettävissä kaikkiin toimiin. Kyselyssä oli asteikolla 1–4 arvioitavia väittämiä sekä avokysymyksiä; tässä esittelen kootusti numeroarvioitujen väittämien tuloksia ja huomioita niistä.

Vastausten perusteella kaikkein eniten olivat parantuneet kokemus siitä, että osataan tunnistaa ihmisten erilaisia tarpeita ja haasteita, keskustelu kollegojen kanssa saavutettavuudesta sekä opetusmateriaalin laatiminen niin, että se on mahdollisimman monen käytettävissä. Näiden jokaisen väittämän keskiarvo nousi kolmella kymmenyksellä. Keskiarvoltaan kaksi kymmenystä paremman arvion saivat saavutettavuuden ja opiskelijoiden henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioiminen opetuksessa ja opetusmateriaaleissa, kokemus siitä, että yksilölliset tarpeet pystytään huomioimaan käytännössä ja että on keinoja tarjota opiskelijoille sellaista ohjausta kuin he tarvitsevat sekä keskusteluyhteys esimiehen kanssa saavutettavuudesta.  

Näitä keskiarvoltaan 0,2 tai 0,3 parempia tuloksia saaneita väittämiä oli yhteensä kahdeksan. 14 väittämää 31:stä sai saman tai kymmenyksen paremman keskiarvon aiempaan kyselyyn verraten. Seuraavassa lyhyesti niistä väittämistä, joissa tulos heikentyi.

Saavutettavuuskyselyn väittämistä yhdeksän 31:stä sai heikomman keskiarvon kuin aiemmassa kyselyssä. Heikennys oli pääsääntöisesti yhden kymmenyksen suuruinen. Vain yhden väittämän (”miten tärkeänä pidät opettamisen kehittämisen kannalta sitä, että tuetaan opiskelijan yksilöllistä tapaa oppia”) kohdalla keskiarvo aleni kaksi kymmenystä. Tämänkin väittämän oli kuitenkin arvioinut melko tärkeäksi tai tärkeäksi (arvot 3 ja 4) yhteensä 93 % vastaajista.

Hieman heikommaksi arvioitiin myös esimerkiksi saavutettavuuden tärkeyttä strategisena tavoitteena ja saavutettavuuden huomioon ottamista opetussuunnitelmatyössä. Vaikka keskusteluyhteys esimiehen kanssa saavutettavuusasioista sai aiempaa paremman arvion, koettiin tämän keskustelun tärkeys kuitenkin kymmenyksen vähäisempänä kuin aiemmin.

Joitakin ristiriitaisuuksiakin tuloksissa näytti olevan. Esimerkiksi opetusta sähköisten työkalujen käyttöön koettiin olevan tarjolla vähemmän, silti niiden käytön osaaminen oli noussut. Samoin mahdollisimman monelle sopivien opetusmenetelmien käytön edistäminen koettiin vähemmän tärkeänä kuin edellisessä kyselyssä, vaikka opiskelijoiden henkilökohtaisia ominaisuuksia arvioitiin otettavan huomioon aiempaa paremmin.

Pääsääntöisesti molempien kyselyjen tulokset ovat hienoisista nousuista tai laskuista huolimatta rohkaisevan hyviä: alin keskiarvo vuoden 2024 kyselyssä oli 2,5, yhdessä kohdassa. Suurimmassa osassa väittämiä keskiarvo nousi reilusti yli kolmen, ylimmät ylsivät 3,6 keskiarvoon (4 väittämässä) ja yhden väittämän keskiarvo oli jopa 3,8. Saavutettavuus tuntuu siis olevan vastaajilla hyvin hallussa sekä käytännön työssä että arvomaailmassa.

Vastausten keskiarvot kertovat siitä, että arvioita 3 ja 4 oli annettu huomattavan reilusti. Kuitenkin pöydälle olisi vuoden 2024 kyselystä syytä vielä nostaa ne kohdat, joissa arvion 1 osuus nousi näkyviin, ja vastaavasti ylempien arvioiden määrä oli vähäisempi:

• Tiimeissä ja esimiehen kanssa saavutettavuudesta keskustelun keskiarvot olivat molemmat nousseet, mutta kuitenkin näissä kohdissa arvosanan 1 antaneita oli 11 % ja 13 %; vastaavasti arvosanan 4 osuudet olivat 16 % ja 18 %.  
• Opetussuunnitelmatyössä saavutettavuuden huomiointi sai sekä arvosanaa 1 että 4 molempia 9 %.  
• Oma osaaminen sellaisen opetusmateriaalin laatimisessa, että se on mahdollisimman monen käytettävissä, kohotti keskiarvoaan kolme kymmenystä, mutta edelleen 11 % vastaajista arvioi tämän osaamisensa arvosanalla 1, ja vain 15 % arvosanalla 4.
• Lisätietoa ja osaamista saavutettavuusasioissa koettiin tarvittavan nyt hieman vähemmän kuin aiemmin, mutta edelleen 23 % vastaajista oli täysin ja 46 % osittain samaa mieltä lisätiedon tarpeesta. Vain 6 % oli lisätiedon tarpeesta täysin eri mieltä, eli ei sitä kokenut kaipaavansa.

Näiden huomioiden perusteella saavutettavuustietoisuudesta Centriassa ei siis ainakaan vielä ole mitenkään ylitarjontaa. Opetussuunnitelmat, oppimateriaalit sekä esimies- ja tiimikeskustelut näyttäisivät olevan niitä kohtia, joihin voisi kiinnittää enemmänkin huomiota.  Keskustelua aiheesta on syytä pitää yllä ja koulutusta sekä tapauskohtaista apua ja konsultaatiota tarjolla.

Saavutettavuustyö ei tule koskaan valmiiksi, mutta näistä lähtökohdista sekä työryhmän että jokaisen yksittäisen työntekijän on hyvä jatkaa eteenpäin.