Oppikirja ammattikorkeakouluopintoihin – ideasta valmiiksi materiaaliksi

Timo Kinnunen

Perioperatiivinen hoitotyö tarkoittaa kaikkea anestesiaan ja leikkaukseen liittyvää tietoperustaa sekä kliinistä osaamista, jota sairaanhoitajat hallinnoivat ja toteuttavat. Anestesiaan ja leikkaukseen kuuluu lukuisia yksityiskohtia ja työvaiheita, joita toteutetaan potilasturvallisesti ja yksilöllisesti siten, että paras mahdollinen hoitotyö toteutuu. Centria-ammattikorkeakoulussa hoitotyön opinnoissa perioperatiivisia teemoja käsitellään toisen opintovuoden aikana kirurgisen hoitotyön opintojaksolla sekä kolmannen vuoden opintojen aikana opintojaksolla akuutti hoitotyö. Sairaanhoitajaopiskelijoilla on myös mahdollisuus päästä ohjattuun harjoitteluun anestesia- ja leikkausosastoille. Artikkelissa kuvataan Perioperatiivinen hoitotyö –oppikirjan vaiheita.

Ideasta liikkeelle

Idea uudesta oppikirjasta voi lähteä kehittymään, kun kustantaja ottaa yhteyttä tietyn aihealueen asiantuntijoihin. Olen ollut mukana kahdessa perioperatiivisen hoitotyön oppikirjan kirjoittajatiimissä ja toimivan tiimin muodostuminen on koko projektin kannalta keskeinen asia. Vuonna 2007 julkaistun oppikirjan Perioperatiivinen hoitotyö (Lukkari, Kinnunen & Korte 2007-2015) pitkä elinkaari monine painoksineen kertoi siitä, että kirjan kustantajan ja työryhmän välinen yhteistyö tuotti monipuolisen ja aikaa kestävän tietoperustan ammattikorkeakouluopiskelijoille. Syksyllä 2016 ilmestyi uusi laitos, siis uusi kirja, uusin kirjoittajavoimin samasta aihepiiristä. Perioperatiivinen hoitotyö (Karma, Kinnunen, Palovaara & Perttunen 2016) uudistui niin sisällöltään kuin kirjoittajatiimiltäänkin. Neljän lehtorin yhteistyö tuotti uusia näkökulmia ja ratkaisuja opiskelijoiden luettavaksi.

Oppikirjailijan haasteita

Keskeinen haaste kirjoittajatiimille on ajan löytäminen kirjoittamiseen. Usein tilanne on se, että opettajan työn ohessa iskee luovuuden kipinä uuden materiaalin tuottamiseen. Kustantajan edustajan eli kirjan toimittajan ja työryhmän kokoontumisissa sovitaan ideat, teemat, sisältörakenne sekä kirjoittajavastuut. Tämän jälkeen alkaa itse kirjoittaminen. Itse opin jo ensimmäisessä kirjaprojektissa, että aikaa on ja ei ole. Kirjoittaminen voi viedä aikaa kahdesta kolmeen vuotta. Usein kirjoittaminen tapahtuu iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja vapaajaksojen aikaan. Opin myös sen, että aikaa ei ole juuri nyt, vaan myöhemmin. Perheen, opettajan työn ja kirjoittamisen yhteensovittaminen aikataulullisesti on vaatinut kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä näkymän siitä, että työ edistyy ja pala palalta kokonaisuus hahmottuu oppikirjaksi.

Kirjaprojektin vaiheita

Jo leipätekstivaiheessa tiimi lukee toistensa tuotoksia ja antaa palautetta niin sisällöstä kuin tehdyistä ratkaisuista. Ristiin lukeminen jatkuu koko projektin ajan. Kirjan toimittaja huolehtii siitä, että valmiin oloiset luvut käyvät ulkopuolisessa lausuntokierroksessa. Lausuntojen jälkeen kirjoittajat palaavat taas tekstin ääreen ja arvioivat saamaansa palautetta. Olen pitänyt tätä työvaihetta erittäin tärkeänä, sillä kriittinen palaute osoittaa hiomista vaativat kohdat ja tekstin tarkkuustasot. Kielenhuolto tapahtuu kustantajan toimesta, mutta kirjoittaja hyväksyy korjatun tekstin viime kädessä. Kielenhuoltajan kommenttien näkeminen hätkähdyttää, sillä punavärillä osoitettujen kohtien määrä tuntuu olevan loputon. Tarkempi analyysi kuitenkin armahtaa kirjoittajan ja muutosehdotusten määrä ei lopulta olekaan niin suuri.

Kirjan kuvasuunnittelua sekä kuvioiden ja taulukoiden paikkaa toteutetaan usein projektin loppuvaiheessa, vaikka kirjoittajat ovat merkinneet kuvaideat jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Osan kuvista ottavat kirjoittajat, osan valitsee toimittaja ja piirtämistä vaativat kuvat toteuttaa kuvittaja. Kirjoittajan on kuitenkin koko ajan huolehdittava kuvasuunnittelun oikeellisuudesta, sillä virhemahdollisuudet ovat todelliset. Kirjaprojektin aikana on kustannussopimus esillä useaan kertaan ja lopulta se allekirjoitetaan. Sopimus sisältää vastuut ja velvollisuudet ja luonnollisesti kirjoittajapalkkioiden jakaantumisen työryhmän kesken.

Uuden oppikirjan sisältö

Perioperatiivisen toiminnan kuvaaminen ja sisältöratkaisut vaativat kompromisseja. Sairaanhoitajien osaaminen käsittää potilasturvallisuuden näkökohtien kuvaamisen, anestesiaan ja leikkaukseen valmistautumisen työvaiheineen sekä hoitotyön toteuttamisen (esimerkiksi miten nukutetaan, miten tarkkaillaan anestesioitua potilasta, miten varmistetaan steriiliys, infektioiden torjunta, instrumenttien ja terveysteknologian toimintavarmuus). Osaaminen kattaa myös anestesian ja leikkauksen päättämisen, potilaan toipumisen valvonnan ennen kotiin tai operatiiviselle osastolle siirtämistä sekä erityistilanteiden auki kirjoittamisen lukijalle. Terveysalalla tärkeä näyttöön perustuva toiminta vaatii myös palstatilaa. Luonnollisesti hyvä ratkaisu on noudattaa potilaan hoitopolkua ja sen vaiheita. Turvallisuusteeman kytkimme leikkaustiimin tarkastuslistan mukaiseen toimintaan. Kirjassa korostuu terveysteknologian hallinta, mutta myös potilaan yksilöllinen hoitotyö eri hoitovaiheissa.

Oppikirjan merkitys ja vastaanotto

Nykyinen digisuuntautunut ammattikorkeakoulupedagogiikka ei ole vähentänyt perinteisten painettujen materiaalien merkitystä. Kirjoilla on oma painoarvo ja niistä on toki saatavilla digiversioita. Kirjan vastaanotosta saa palautetta niin kustantajalta kuin kollegoilta ja opiskelijoilta. Oppikirjailijana toimiminen antaa paljon näköaloja omaan opetukseen samoin kuin opetussuunnitelmatyöhönkin.

Kirjallisuutta

Karma, A., Kinnunen, T., Palovaara, M. & Perttunen, J. 2016. Perioperatiivinen hoitotyö. Sanoma Pro Oy. Helsinki.

Timo Kinnunen
Lehtori
Centria-ammattikorkeakoulu
timo.kinnunen@centria.fi

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail