Marjo Pekola
Ammattikorkeakoulukirjastoilla on keskeinen rooli ammattikorkeakoulujen 25-vuotisessa historiassa. Kun väliaikaiset ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa 1990-luvun alkuvuosina, Opetusministeriön kehotuksesta myös kirjastopalveluita alettiin kehittää ammattikorkeakouluopetukselle asetettujen laatuvaatimusten saavuttamiseksi. Kirjaston kehittämisellä pyrittiin siihen, että opiskelijat saisivat itsenäisen ja omaehtoisen tiedonhankinnan edellyttämiä taitoja, joita he voisivat käyttää myös valmistumisen jälkeen työelämässä. (Blinnikka & Kuusinen 2017, 13).
Ammattikorkeakoulujen vakinaistuessa kirjasto- ja tietopalveluihin satsattiin, ja kirjaston rooli muuttui – oppilaitoksissa sijainneista eritasoisista kirjalainaamoista muodostui oppimiskeskuksia, joissa perinteisten kirjastopalvelujen lisäksi tarjotaan itsenäistä ja elinikäistä oppimista tukevia tiedonhallinnan taitoja (Blinnikka & Kuusinen 2017, 19). Nykyisin ammattikorkeakoulukirjastot ovat tasavertaisia kumppaneita tieteellisten ja yleisten kirjastojen rinnalla, kolmas kirjastosektori (Blinnikka & Kuusinen 2017, 88).
Kirjasto kaupungin ytimessä
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa päädyttiin toiminnan vakinaistuttua yhdistämään Kokkolassa erillisinä toimineet oppilaitoskirjastot yhdeksi kirjasto- ja tietopalveluksi, joka asettui kaupunginkirjaston uuteen rakennukseen vuonna 1999, ja on siitä saakka toiminut kaupungin keskustassa.
Etäällä opetusyksiköistä toimiminen on tuonut haasteita, mutta myös mahdollisuuksia sekä kirjaston henkilöstölle että asiakaskunnalle. Kirjasto on sijainnut tasapuolisesti kaikille yhtä etäällä – ammattikorkeakoulun toimipisteistä on ollut noin 1,5-2 kilometrin matka kirjastoon. Kirjastoon on siis pitänyt erikseen lähteä, siellä ei ole voinut vain piipahtaa oppituntien tai opetuksen tauoilla. Kirjastossa on pyritty vastaamaan kysyntään pitämällä aukioloajat mahdollisimman laajoina – kirjastopalveluja on tarjottu myös ilta-aikaan, kun varsinaiset opetustilat on suljettu.
Kirjaston tietokoneet olivat tehokäytössä erityisesti toiminnan alkuaikoina, jolloin tietokoneita ei ollut joka kodissa. Kirjastosta tuli paikka, jonne oli helppo kokoontua tekemään ryhmätöitä, kirjoittamaan opinnäytetyötä, tai vaikka vain tapaamaan ystäviä. Viime vuosina tapahtunut opetuksen monimuotoistuminen, verkkoaineistojen ja –opetusmateriaalien määrän kasvu sekä yleinen yhteiskunnan digitalisaatio ovat vaikuttaneet siihen, että kirjastoa käytetään yhä enemmän myös henkilökohtaisena työskentelypaikkana.
Yhteisöllistä ja yksilöllistä
Kirjaston eri vuosina teettämissä asiakaskyselyissä asiakkaat ovat halunneet pitää kirjaston paikkana, jonne voi tulla tekemään rauhassa töitä, voi irtautua koulun tai kodin hälinästä. (Katso esimerkiksi https://centriabulletin.fi/kirjaston-asiakaskysely/) Toisaalta kirjaston toivotaan tarjoavan monenlaisia tiloja ja toimintoja. Esimerkiksi Mari Kentalan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa varten vuonna 2016 tekemän kyselyn vastauksissa toivotaan uuteen kampuskirjastoon erilaisia tiloja: ”Kahvila, kohtauspaikka henkilöstölle, pienryhmätiloja, opettajille työhuoneita, joita voisi tarvittaessa varata esim. opetustilojen valmisteluun tai tutkimustyöhön”. ”Toivon, että kirjaston yhteydessä olisi yksittäisiä työskentelypisteitä, ryhmätyöskentelypisteitä sekä hiljainen työskentely-/lukutila”. (Kentala, julkaisematon).
Vaikka nykyiset kirjastorakennukset tuskin enää ovat hiljaisuuden keitaita, kirjasto tarjoaa henkilökohtaisen tilan, jossa voi halutessaan istua rauhassa muiden keskellä, keskittyä opiskeluun, tutkimukseen, kirjoittamiseen. Yleiset kirjastot ovat vuoden 2017 kirjastolain mukaan velvollisia tarjoamaan tiloja harrastustoimintaan ja tapahtumien järjestämiseen, ja kirjahyllyt ovat saaneet tehdä tilaa ihmisten kohtaamiselle (Matintupa 2018). Tämä trendi on nähtävissä myös korkeakoulukirjastoissa. Kiinteiden seinien ja pitkien käytävien sijaan kaivataan muunneltavuutta, monimuotoisuutta, avoimuutta, opetusteknologian ja langattoman verkon käyttömahdollisuuksia, tilaa ryhmille ja yksilöille. Centrian koulutusjohtaja Pekka Hulkko visualisoi AMK-kirjaston ” …virtuaalisena, jossa tiedon hakijat ja hyödyntäjät kohtaavat. Näitä kohtaamisia voisi kuvata käsitteellä ’sosiaalinen vuorovaikutus’, joissa kohtaamisissa on mukana pedagoginen ja didaktinen näkökulma uuden tiedon luomiseen ja jakamiseen” (Blinnikka & Kuusinen 2017, 89).
Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden vaatimus asettaa paineita tilojen suunnittelulle ja akustiikalle. Tatu Rauhalan kirjastosuunnittelua käsittelevä tutkimus referoi esimerkiksi Turun kaupunginkirjaston uudehkosta kirjastotilasta tehtyä asiakastutkimusta, jossa avoimiin tiloihin ollaan tyytyväisiä, mutta toisaalta toivotaan hiljaista, rauhallista tilaa. (Rauhala 2016, 13) Kirjastossa tulisi olla erilaisia tiloja vuorovaikutukselle: satunnaisiin keskusteluihin, ohjattuihin tapaamisiin, ryhmätöille, mutta myös hiljaiseen oleskeluun muiden keskellä. Erilaisten tilojen välille ei tulisi rakentaa raja-aitoja, vaan asiakkaan tulisi pystyä liikkumaan luontevasti tilasta toiseen. (Rauhala 2016, 62-64).
Tatu Rauhala esittelee tutkimussuuntausta, jossa kirjasto nähdään ennen kaikkea sosiaalisena paikkana – toisaalta digitaalisen aineiston ja sosiaalisen median kautta, toisaalta konkreettisena tilana, fyysisenä kohtauspaikkana (Rauhala 2016, 8). Kirjasto on niitä harvoja paikkoja, joka yhdistää eri käyttäjäryhmiä. Vaikka Rauhalan tutkimuksessa käsiteltiin yleistä kirjastoa, tämän voidaan nähdä soveltuvan myös ammattikorkeakoulukirjastoon – kirjasto on tila, johon voi pistäytyä pitkin päivää, matalan kynnyksen tila.
Kampuskirjaston suunnittelu
Kokkolan kampuksen peruskorjauksen suunnittelu on aloitettu vuonna 2016. Kokkolassa ammattikorkeakoulun toiminta on keskitetty parin viime vuoden aikana Talonpojankadun kampukselle, ja kampuksen tilat halutaan muuntaa nykyaikaisia opetus- ja oppimisvaatimuksia vastaaviksi. Tätä kirjoittaessa ensimmäiset työkoneet ovat ilmestyneet Talonpojankadulle. Peruskorjauksen on aikataulun mukaan määrä olla valmis vuoden 2019 vaihtuessa, jolloin kirjasto viimeisenä toimijana pääsee muuttamaan uusiin tiloihin.
Uudella kampuksella kirjastolle on varattu yli 500 neliön tila rakennuksen toisessa kerroksessa, jossa on myös työ- sekä opetustiloja. Kirjaston keskeinen sijainti kakkoskerroksessa asettaa haasteita suunnitteluun – on otettava huomioon tilan avoimuus ja avaruus, on oltava tilaa sekä itsenäiselle työskentelylle että ryhmätöille ja opetukselle.
Yhteisöllisyys ja erilaisten toimintojen yhteensovittaminen eivät ole mahdollisia, mikäli kirjastotilasta suurin osa on varattu kirjojen säilyttämiseen (Rauhala 2016, 12). Siksipä olemmekin iloisia, että ainakin pohjapiirroksen mukaan uudessa kirjastossa on mahdollisuus muokata ja rajata tilaa niin, että siellä voivat kohdata sekä rauhallista tilaa kaipaava tutkija että ryhmätöitä tekevä opiskelijaryhmä. Fyysinen kirjakokoelma tarvitsee toki edelleen oman tilansa.
Kirjasto ihmisiä varten
Talonpojankadun kampus on muutostilassa koko vuoden 2018 ajan. Myös kampuksen henkilöstö ja opiskelijat ovat muutostilassa, väliaikaisissa työpisteissä ja neuvottelukuutioissa käytävien varrella. Kirjaston henkilöstö on siitä onnellisessa asemassa, että meillä on oma väistötila, jossa voimme tehdä töitä remontin aikana kuten tähänkin saakka. Pääsemme kantamaan kirjamme ja koneemme uuteen kirjastoon, josta meillä on mahdollisuus tehdä yhteisöllinen oppimisympäristö, uuden kampuksen lämpimänä sykkivä sydän. Kirjasto voi tarjota parhaimmillaan alustan oppimista tukeville asioille: monimuotoista työskentelyä – rauhallista, itsenäistä, yhteisöllistä, ja myös aivojen latausta, ajatusten vapaata virtaa, innovointia varten. On tärkeää, että kirjasto pystyy edelleen houkuttelemaan asiakkaita – vaikka ei enää välttämättä sitä fyysistä kirjaa lainaamaan. Kirjasto on ihmisiä varten.
Jatkamme tarinaa kirjastosuunnittelun etenemisestä Centria Bulletinin seuraavissa numeroissa. Pysykää kanavalla!
Kirjoituksen otsikko on lainattu helsinkiläisestä Pohjois-Haagan kirjastosta (Rauhala 2016, viii).
Lähteet
Blinnikka, Sirkku & Kuusinen, Iiris. 2017. Intoa – tahtoa – yhteistyötä : Ammattikorkeakoulukirjaston kehitys 1991-2016. AMKIT-konsortio. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-68883-2-3
Kentala, Mari. Julkaisematon opinnäytetyö.
Matintupa, Minna. 2018. Hys hys historiaan – Kirjastoista eloisia olohuoneita. Yle Uutiset 9.2.2018. https://yle.fi/uutiset/3-10065987
Rauhala, Tatu. 2016. Kirjasto kohtaamispaikkana – kuinka arkkitehtuuri voi tukea myöhäismodernia yhteisöllisyyttä kirjastossa. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. http://URN.fi/URN:NBN:fi:tty-201604073780
Marjo Pekola
Informaatikko
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 044 725 0062
