ProHarkka Pohjois-Suomi -hankkeesta osaamista kieli- ja kulttuuritietoiseen harjoittelunohjaukseen

Suomessa on järjestetty englanninkielistä sairaanhoitajakoulutusta useissa ammattikorkeakouluissa jo pitkään. Koulutuksen aloittavilla opiskelijoilla ei välttämättä ole lainkaan suomen kielen osaamista ja riittävän ammatillisen kielitaidon saavuttaminen opintojen aikana voi olla heille hyvin haasteellista. Ammattikorkeakoulujen englanninkielisissä koulutusohjelmissa on pyritty erilaisilla opetuksellisilla ja opetussuunnitelmatason ratkaisuilla tukemaan opiskelijoiden suomen kielen taidon kehittymistä. (Mustonen & Tuisku 2019; Kalliokoski & Paukkunen 2026.) Kaksikielistä (suomi-englanti) koulutusta, jossa suomen kielen opetus on integroitu hoitotyön sisältöihin ja harjoitteluohjaus toteutetaan kielitietoisesti, on kehitetty Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus (TOKASA) -hankkeessa (Korpela & Lenkola 2025). Malli on havaittu muillekin koulutusaloille soveltuvaksi ratkaisuksi, jonka avulla voidaan edistää kansainvälisten opiskelijoiden ammatillista kielitaitoa ja työllistymistä Suomeen (Metropolia 2025).

Sairaanhoitajakoulutukseen kuuluu paljon kliinistä harjoittelua, joka on määritelty EU-direktiivissä. Direktiivin mukaan puolet sairaanhoitajaopinnoista tulee toteutua aidoissa kliinisissä harjoitteluympäristöissä harjoittelunohjaajan välittömässä valvonnassa. (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU.) Kliiniseen hoitotyöhön liittyvien osaamistavoitteiden lisäksi kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisten opiskelijoiden tulee harjoittelujaksoilla oppia uutta kieltä ja ammatillista sanastoa sekä sopeutua uudenlaiseen toimintakulttuuriin (Gao, Madhuvu & Shimoinaba 2025). Kliininen harjoittelu aidoissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä on kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisille opiskelijoille mahdollisuus käyttää ja kehittää ammatillista suomen kielen taitoaan. Opiskelijat itse yleensä tiedostavat, että riittävä ammatillinen kielitaito edistää heidän työelämävalmiuksiaan ja että suomen kieli on keskeinen opittava taito harjoittelujaksoilla. (Ropponen, Kamau, Koskenranta, Kuivila, Oikarainen, Isakov, Tomietto & Mikkonen 2023; Martikainen, Kuivila, Koskenranta, Kamau, Oikarainen, Matinlompolo, Juntunen & Mikkonen 2024; Paukkunen, Pesonen & Jousmäki 2025.)

Kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelunohjaus vaatii ohjaajilta kulttuurista osaamista, selkeää kommunikaatiota ja opiskelijoiden yksilöllistä tukemista. Onnistunut ohjaus edistää opiskelijan ammatillista kasvua sekä integraatiota suomalaiseen työelämään ja varmistaa potilasturvallisuutta. (Kamau, Oikarinen, Juntunen, Koskenranta, Kuivila, Tomietto & Mikkonen 2023.) Kulttuurisensitiivinen ohjaus toteutuu kunnioittavassa ja arvostavassa dialogissa, jossa ollaan valmiita oppimaan toisilta ja toisista sekä ymmärretään erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja (Korhonen & Puukari 2017). Harjoittelunohjaajan omalla kielitaidolla ja asenteilla on suuri merkitys opiskelijoiden kokemukseen harjoittelun onnistumisesta (Repo Jamal & Vartiainen 2025). Harjoittelun aikana opiskelijat voivat omaksua harjoittelunohjaajalta erilaisia tapoja toimia hoitotyössä ja sisäistää ne myös omiksi työn tekemisen toimintamalleikseen (Martinsen, Larsen Reinnel, Abrahamssen Grøndahl & Lindqvist Leonardsen 2020). Ohjaaja, joka on kärsivällinen, kiinnostunut opiskelijasta ja pystyy käyttämään harjoittelunohjauksessa englantia apukielenä suomen kielen rinnalla, edesauttaa opiskelijan oppimista ja mahdollistaa turvallisen ympäristön harjoittelulle. Myönteiselle oppimiskokemukselle on tärkeää myös se, että koko työyhteisö osallistuu kannustavalla tavalla opiskelijan ohjaukseen. (Repo Jamal & Vartiainen 2025).

Terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöillä tulee olla työtehtäviinsä riittävä kielitaito (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559, § 18 a). Työssä vuorovaikutuksella ja viestinnällä on oleellinen merkitys turvalliselle hoitokulttuurille (Autio 2024). Riittäväksi koettu ammatillinen suomen kielen taito auttaa opiskelijaa luottamaan omiin taitoihinsa ja selkeyttämään käsitystään sairaanhoitajan roolista. Riittävä kielitaito myös edistää sopeutumista suomalaiseen työkulttuuriin ja työyhteisöön ja syrjinnän kokemuksia esiintyy vähemmän. (Martikainen ym. 2024.) Harjoittelunohjaajilta ja työyhteisön muilta jäseniltä saatu tuki sekä yhdenvertaiset käytännöt ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että kulttuurisesti ja kielellisesti moninainen opiskelija kokee kuuluvansa kollegiaaliseen yhteisöön, haluaa jäädä Suomeen ja jatkaa alalla (Ropponen ym. 2023).

Vuoden 2026 alussa käynnistynyt Euroopan unionin osarahoittama ProHarkka Pohjois-Suomi -hanke vastaa tarpeeseen kehittää kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisten sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelujen ohjausta. Hankkeessa edistetään kieli- ja kulttuuritietoista ohjausosaamista tarjoamalla koulutuksia, järjestämällä työpajoja ja tuottamalla digitaalisia materiaaleja työelämän harjoittelunohjaajille. Lisäksi hankkeessa mallinnetaan sosiaali- ja terveysalan harjoittelujen ohjauksen käytäntöjä ja tuotetaan Pohjois-Suomen yhteistyöalueelle yhtenäinen toimintamalli kielellisesti ja kulttuurisesti moninaisten opiskelijoiden harjoittelujen ohjaukseen. Lisäksi hankkeessa edistetään opiskelijoiden harjoittelujen ohjaamisen kehittämiseen liittyvää yhteistyötä, hyvien käytäntöjen ja osaamisen jakamista sekä jatkuvaa kehittämistä alueellisessa asiantuntijaverkostossa.

Pro Harkka Pohjois-Suomi -hanke toteutetaan Centria-, Kajaanin, Oulun ja Lapin ammattikorkeakoulujen ryhmähankkeena Pohjois-Suomen yhteistyöalueella (YTA-alue) yhteistyössä hyvinvointialueiden (Soite, Kainuu, Pohde ja Lapha) kanssa. Hanke muodostaa neljän muun alueellisen ryhmähankkeen kanssa valtakunnallisen ProHarkka-hankekokonaisuuden, jossa rakennetaan kansallista kieli- ja kulttuuritietoista harjoittelujen ohjauksen toimintamallia.