Kielten ja viestinnän opetus korkeakouluissa: näkökulmia yhteistyöhön, osaamiseen ja tulevaisuuteen

Centria-ammattikorkeakoulu hyväksyttiin lokakuussa 2025 osaksi eurooppalaista UNIgreen- yliopistoallianssia, jonka tavoitteena on vahvistaa koulutuksen ja tutkimuksen laatua sekä tukea vihreää siirtymää yhteistyökorkeakouluissa. Centrian strategiassa kansainvälistyminen ja kansainvälisen yhteistyön kehittäminen ovat keskeisessä roolissa ja linjauksen mukaisesti EU-tasoisen yliopistoyhteistyön kehittämiseksi on tehty pitkäjänteistä työtä. UNIgreenin jäsenkorkeakoulut sijaitsevat eri puolilla Eurooppaa ja muodostavat monipuolisen verkoston, joka tukee Centrian koulutuksen, TKI-toiminnan sekä kansainvälistymisen kehittämistä. Allianssi toimii myös luontaisena kokoavana tekijänä teemansa mukaiselle eurooppalaiselle kumppanuudelle. (Centria-ammattikorkeakoulu 2025.)

Centria-ammattikorkeakoulun italialainen UNIgreen-allianssikumppani Università degli studi di Modena e Reggio Emilia (UNIMORE) järjesti kansainvälisen partneritapaamisen huhtikuussa 2026. Osallistuimme tapaamiseen, ja matkamme tavoitteena oli keskustella eurooppalaisten kollegojen kanssa kansainvälisyydestä laaja-alaisesti. Pääsimme tutustumaan UNIMOREn laboratorioihin, joissa annetaan opetusta sekä tehdään monipuolista tutkimus- ja yritysyhteistyötä – kuten Centrian TKI-toiminnoissakin. Matkan tärkeimpänä antina olivat rikastuttavat keskustelut eri aiheista, uudet ajatukset omaan opetukseen sekä kansainväliset kohtaamiset.

Tekniikan aloihin tutustumisen lisäksi keskustelimme UNIMOREn kielikeskuksen asiantuntijan kanssa ja vertailimme UNIMOREn ja Centrian puhe- ja kirjoitusviestinnän opetusta. Havaitsimme eroja ja yhtäläisyyksiä. UNIMOREn kielikeskus huolehtii italian kielen perustason opetuksesta kielitaitotasoilla A1 – A2. Kielikeskuksessa on lisäksi Academic Italian -kurssi, jota tarjotaan italiaa vieraana kielenä opiskeleville kandi-, maisteri- ja tohtoritason opiskelijoille, tutkijoille ja vieraileville professoreille. Kurssi on vapaaehtoinen, ja sille otetaan enintään 20 opiskelijaa. Tasovaatimuksena on, että opiskelijan pitää pystyä käyttämään kieltä itsenäisesti, jotta voi osallistua kurssille (kielitaitotaso B1). Kurssi toteutetaan itseopiskeluna, ja opettaja on mukana antamassa palautetta ja ohjaamassa. Kurssilla on sekä kirjallisten taitojen osuus että suullinen osuus, ja molemmissa osioissa annetaan erilaisia tehtäviä, joilla pyritään ottamaan haltuun tieteellisen kielen rakenteita. Yliopisto tarjoaa myös erilaisia tukimuotoja, muun muassa psykologin ja erityisopettajan palveluita.

Centria-ammattikorkeakoulussa suomenkielisessä koulutuksessa opiskelevan on suoritettava kaksi pakollista (3 op:n) opintojaksoa suomen, ruotsin ja englannin kielessä. Nämä yhteensä 18 op:n laajuiset opintojaksot suoritetaan yleensä parin ensimmäisen opintovuoden aikana, ja ne sisältävät laaja-alaisesti akateemista puhe- ja kirjoitusviestintää. Englanninkielisissä koulutusohjelmissa opiskelevien on opiskeltava suomen kieltä kahden opintojakson (6 op) verran. Centrian kielten ja viestinnän opinnoissa lähtötasovaatimuksia ei ole, ei myöskään ryhmän kokorajoitteita. Tämä asettaa suuria haasteita oppimistavoitteille ja opettajan antaman tuen määrälle. Myös Centria tarjoaa opiskelijoille monipuolisia tukipalveluja, kuten opintojen ohjausta ja neuvontaa, opintopsykologin ja erityisopettajan tukea, Skills Centria ‑toimintaa opiskelutaitojen vahvistamiseksi sekä hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja kansainvälistä integroitumista edistäviä palveluja koko opintopolun ajan.

Centrian pedagogiset linjaukset on vasta uudistettu, ja opiskelija aktiivisena toimijana, joka ponnistelee saadakseen oppimiskokemuksia, on nousemassa keskiöön. Korkeakouluopettajat usein olettavat, että opiskelijat ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita opetetuista aineista, tai ainakin heidän tulisi olla, koska heidät on hyväksytty suorittamaan korkeakoulututkintoa. Mikäli tämä oletus osoittautuu vääräksi, se aiheuttaa opettajassa turhautumista. Onko hyväksyttävä, että kaikki opiskelijat eivät ole kiinnostuneita kieltenopiskelusta tai tieteellisestä kirjoittamisesta? Entä jos opiskelija ei ole avoin oppimiselle, voiko merkityksellisiä oppimiskokemuksia saada? Ulriksen (2009) käyttää käsitettä ”the implied student”, jonka Semi, Kosonen, Vehviläinen ja Häkkinen (2025) kääntävät termiksi ”oletettu opiskelija” ja viittaavat erilaisiin odotuksiin: opiskelijoiden, opettajien, oppilaitosten ja koulutusjärjestelmän odotuksiin sekä niihin liittyvään kohtaamisen haasteeseen.

Korkeakouluopintoihin liittyvät akateemiset tekstitaidot. Niillä ymmärretään lukemis- ja kirjoittamistaitojen lisäksi myös taitoa ajatella oman tieteenalan mukaisella tavalla ja toimia yhteisössä (Kiili & Mäkinen 2011). Myös tekstilajin taju eli kielenkäytön sosiokulttuuristen käytänteiden ymmärtäminen liittyy akateemisiin tekstitaitoihin (Kalliokoski 2006). Opiskelussa ja työelämässä tarvitaan tekstitaitojen lisäksi digitaalisia taitoja (esimerkiksi tekoälyn ja datan ymmärtämistä), ja myös sosiaaliset taidot ovat tärkeitä verkostoitumisen kannalta. Olennaisia ovat myös vuorovaikutustaidot, esiintymistaidot ja oppimistaidot. (Taalas 2021; Dufva 2020; Melkko 2020.) Ammattikorkeakoulujen suomen ja ruotsin opettajien Suvi-verkoston laatimassa Suvi-visiossa vuodelle 2040 pidetään suomen kielen ja viestinnän opetuksen tärkeinä teemoina juuri vuorovaikutusta, kohtaamista, toimijuutta ja vastuullisuutta (Suvi-verkosto). Näitä teemoja opetamme myös Centrian Viestintä-opintojaksolla.

Kansainvälistyminen on vaikuttanut viime vuosina korkeakoulujen tilanteeseen, ja osa opiskelijoista voitaisiin määritellä monikielisiksi. Näiden opiskelijoiden ensimmäinen kieli (L1) ei välttämättä ole suomi vaan jokin muu, ja he saattavat osata useita kieliä eritasoisesti. Peruskouluissa noudatetaan monikielistä pedagogiikkaa ja pyritään kielitietoiseen opetukseen (Opetushallitus). Kielitietoisuus tarkoittaa sitä, että kaikkia kieliä arvostetaan (Opetushallitus 2017). Korkeakoulujen pitää mahdollistaa monikielisten opiskelijoiden osallistuminen, mutta toisaalta myös kansalliskieliä pitäisi vaalia (Lehtimaja, Kurhila & Kotilainen 2022). Tämä on hankala yhtälö varsinkin tilanteessa, jossa rahoitusta karsitaan ja valmistua pitäisi mahdollisimman nopeasti. Joitakin ratkaisuja on keksitty, esimerkiksi Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus (TOKASA) -hanke, ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa järjestetäänkin opetusta hoitotyön ja suomen kielen opettajan yhteisopettajuutena sekä suomeksi että englanniksi (Paukkunen, Pesonen & Jousmäki 2025). Tällaisen opetuksen soisi leviävän muihinkin ammattikorkeakouluihin ja muillekin aloille.

Ammattikorkeakoulun tulisi palvella myös työelämän osaamistaitovaatimuksia. Usein työnantajien edustajien kanssa kohtaamisissa nostetaan monipuolinen kielten opiskelu ja erilaiset viestintätaidot keskiöön. Yksi hyvä esimerkki tästä on keväältä 2025, jolloin OAJ:n paikallisjärjestö TOOL Centria ry:n jäsenet vierailivat SSAB:n Raahen tehtaalla. Vierailun aikana esittelijät korostivat kansainvälisen teräsyhtiön näkökulmasta hyvien viestintätaitojen merkitystä, erityisesti vuorovaikutus- ja tiimityötaitoja sekä monikulttuurisuusosaamista. Korkeakouluopetuksessa kielten ja viestintätaitojen kehittäminen ei siis ole pelkästään akateeminen tavoite, vaan keskeinen osa työelämässä tarvittavaa asiantuntijuutta, joka tukee sujuvaa yhteistyötä, kansainvälisyyttä ja ammatillista kasvua.

Kevään 2027 eduskuntavaalit lähestyvät. Työllisyys- ja maahanmuuttopolitiikka ja näihin laaja-alaisesti kytkeytyvä suomen kielen ja myös vieraiden kielten osaaminen aiheuttavat varmasti taas kiihtyvää julkista keskustelua kielitaidon merkityksestä (ks. esim. @JasonLepojärvi 2026, Saarikivi 2026; Mutanen 2026). Suomen julkinen talous on kriisissä, ja se vaikuttaa myös korkeakoulujen rahoitukseen ja siitä käytävään keskusteluun. Haanpää (2026) ottaa osuvassa kirjoituksessaan kantaa ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin epäkohtiin. Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmä on ajautunut tilanteeseen, jossa määrälliset tavoitteet – erityisesti valmistuneiden määrä – ohjaavat toimintaa laadun kustannuksella.  Rahoitusmalli, heikentynyt opiskelijoiden lähtötaso, vaatimustason lasku sekä opetuksen rakenteelliset ongelmat johtavat siihen, että tutkintoja syntyy ilman riittävää osaamista. Tämän seurauksena tutkintojen arvo ja työelämän luottamus korkeakoulutukseen ovat vaarassa heikentyä. (Haanpää 2026.)  

Myös kielten ja viestinnän opetuksen näkökulmasta tulevaisuus huolestuttaa, joten voimme allekirjoittaa Haanpään esittämän huolen. Miten käy kielten ja viestinnän opetuksen jatkossa, kun resursseja ja tuntikehystä yhä vähennetään? Ja tarvitaanko kielten ja viestinnän opettajia tulevaisuudessa, kun tekoäly kääntää tekstit ja tarkistaa oikeakielisyyden ja muotoseikat? Kuka huolehtii suomen kielen ja myös vieraiden kielten osaamisesta: koti, koulu vai tekoäly?

Meillä ei ole kaikkiin esittämiimme kysymyksiin vielä vastauksia, mutta keskeistä on ylläpitää myös kielten ja viestinnän opetukseen liittyvää julkista keskustelua. Semin ym. (2025) mukaan opettajien jaksamista ja hyvinvointia lisää sekin, että opetustyötä koskevista vaikeista asioista puhutaan suoraan ja jaetaan kokemuksia. Me opettajat koemme olevamme keskeisiä toimijoita suomen ja vieraiden kielten sekä viestinnän osaamisen kehittämisessä. Suomen kielen opiskelua eivät tarvitse vain maahanmuuttajat ja heidän lapsensa vaan yhä enemmän myös ne opiskelijat, joiden äidinkieli on suomi. UNIMOREn kansainvälisen viikon ja tämän artikkelin kirjoittamisen kautta vahvistui ajatus siitä, että monipuoliset kieli- ja viestintätaidot edistävät osallisuutta yhteiskunnassa.