Pohjois-Suomen yritysten teollisen rakentamisen lähtötasokuvaus

Teollisen rakentamisen osaamisen kehittäminen (TROK) -hankkeen keskiössä on löytää käytännön keinoja teollisessa rakentamisessa käytetyistä toimintatavoista, joita voidaan hyödyntää talonrakentamisen alalla toimivissa yrityksissä lisäten niiden tehokkuutta ja tuloksentekokykyä.

Tässä lähtötasoselvityksessä kartoitettiin alan nykytilaa ja käytänteitä Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueella toimivissa yrityksissä. Tavoitteena oli havainnoida yritysten vahvuuksia ja kehittämistarpeita mahdollisimman kattavasti, mutta kuitenkin siten, että haasteltaville yrityksille taataan täysi anonymiteetti eikä haastatteluaineisto voi aiheuttaa minkäänlaista haittaa yrityksen toimintaedellytyksille tai kilpailukyvylle.

Selvityksen aineistonkeruumenetelmäksi valittiin avoin haastattelu. Tämän arvioitiin tuottavan parhaan mahdollisen kokonaiskuvan yritysten lähtötasosta. Kyseessä ei ollut tutkimus, joten selvitysaineiston keruu pyrittiin tietoisesti pitämään helposti lähestyttävänä, kevyenä ja vuorovaikutteisena.

Haastattelu on tutkimusmenetelmä, jossa tiedonkerääjä ja osallistuja tuottavat tietoa yhdessä vuorovaikutteisesti. Eri haastattelumuotoja voidaan jäsentää sen perusteella, kuinka ohjattua keskustelu on. Esimerkiksi täysin vapaa haastattelu etenee luontevasti keskustelun tavoin ilman tarkkaa rakennetta. Haastattelut voivat toteutua muun muassa teemojen ympärille rakentuvina keskusteluina, useamman osallistujan yhteisenä tiedonkeruuna. Kerätty materiaali voidaan tallentaa esimerkiksi kirjallisesti, tekemällä muistiinpanoja tai tallentamalla ääntä tai videokuvia. (Jyväskylän yliopisto 2026.)

Avoin haastattelu tarjoaa mahdollisuuden esittää tarkentavia apukysymyksiä aineistonkeruun aikana korostuvista teemoista. Kysymyksillä pyritään sekä vahvistamaan että kyseenalaistamaan aineistoa siten, että yksittäisten yritysten toimintatavoista voidaan muodostaa kokonaiskuva. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korostuvia teemoja kysytään yrityksiltä eri sanoin tai samaa teemaa tarkastellaan useiden yritysten toimintakentässä. Näin toimimalla yksittäistapaukset erottuvat alan vallitsevista käytänteistä ja toimintatavoista, ja voidaan muodostaa kuva siitä, millaiset toimintatavat ovat vakiintuneita ja käytänteiksi muodostuneita.

Teknisesti haastattelut toteutettiin Teams-kokouksina ja ne nauhoitettiin haastateltavan luvalla. Nauhoitteista muodostui myös tekstimuotoinen tallenne, joka anonymisoitiin analysointia varten. Anonymisoinnissa tekstistä poistettiin kaikki tunnistetiedot, kuten haastateltavien nimet ja muut sellaiset maininnat, joista yrityksen voisi yksilöidä.

Haastatteluiden lisäksi, osassa yrityksistä vierailtiin myös paikan päällä. Näitä vierailuja tai niiden kautta kertynyttä aineistoa ei nauhoitettu. Vierailuilla kertynyt tietopohja kuitenkin nostettiin uudelleen esiin haastattelussa, jotta yritysten toimintakäytänteet saatiin koottua haastatteluaineistoon.

Haastattelujen pohjaksi luotiin apukysymyslistat, jotta voitiin varmistua siitä, että hankkeen toiminnan kannalta oleelliset teemat tulevat kysytyksi. Apukysymyksiä räätälöitiin yrityksien tai tiimien yksilöllisten piirteiden, kuten koon tai toimintakentän mukaan. Kyselyssä kartoitettiin vakiokysymyksin muun muassa käytössä olevat suunnittelutyökalut ja suunnitteluprosessit sekä mahdolliset poikkeamat perinteisestä projektikohtaisesta suunnittelusta.

Kysymyslainauksia haastattelusta:

Ovatko teolliseen rakentamiseen liitetyt menetelmät / käsitteet kuten Lean, iteratiivinen suunnittelu, esivalmistus, modulaarinen rakentaminen… valmistus tuttuja käsitteitä?

Kuka teillä on henkilö, joka parhaiten tietää tuotteen suunnittelussa? Voidaanko haastatella hänet vielä suunnitteluprosessin näkökulmasta?

Koulutustarve toimialalla nyt ja tulevaisuudessa?

Millaisena koette yrityksen koulutustarpeen tällä hetkellä?

Millaista koulutusta järjestätte nykyisin työntekijöillenne tai millaisiin koulutuksiin työntekijät osallistuvat tai voivat osallistua (työajalla tai itsenäisesti)? Tuetaanko henkilökunnan kouluttautumista?

Mihin mahdolliset suunnitteluprosessiin liittyvät koulutukset kiinnostaisivat (aikataulutus, suunnittelukokonaisuuden hallinta, suunnitteluprosessin merkityksen ymmärtäminen, vakioinnin merkitys, teollisen rakennustavan edut- ja periaatteet)?

Tämä vaihe auttoi hahmottamaan yrityksien nykytilaa ja nosti esiin mahdollisia haasteita ja tarpeita uusille toimintamalleille.  

Haastatteluun valikoitui neljätoista talonrakennusalan yritystä hankkeen toiminta-alueella Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Kokonaisuutta pyrittiin tarkastelemaan eri tulokulmista, ja haastattelujen aikana sai keskustella vapaasti.  Mikroyritys ja suuri yritys poikkeavat toimintatavoiltaan.

Selvitysaineiston analyysi

Anonymisoidun aineiston koonti tehtiin tekoälyavusteisesti, käyttäen organisaation hyväksymää generatiiviista tekoälyä (Copilot) siten, että analyysin tekijä oli kirjautuneena organisaation tunnuksilla. Koonnin kannalta arvioitiin, että tekoälyn avulla aineisto pystytään analysoimaan puolueettomasti ja siten, että koonnin laatijan mahdolliset omat mielipiteet ja asenteet eivät pääse vaikuttamaan selvitysaineiston korostuviin teemoihin. Generatiivinen tekoäly voi tuottaa laadukkaita analyysejä ja raportteja tehokkaasti ja nopeasti, mutta asiantuntijan on tehtävä aineiston lopullinen tulkinta ja koonti (Juppi 2025).

Selvitysaineistoa kertyi nauhoitteiden muodossa yli kaksikymmentä tuntia, joten tekstitallenteiden kokonaismäärä oli suuri. Tämä puolsi osaltaan tekoälyavusteista analyysia. Aineisto oli kokonaisuudessaan sellaista, että selvityksen tekijät olivat olleet haastatteluissa läsnä. Näin ollen tekoälyn tuottamia tiivistelmiä kyettiin arvioimaan niin, että ne sisällöllisesti vastasivat todellisia haastattelutilanteita. Tekoälyn tehtävänä ei ollut esittää kehittämiskohteita tai analysoida tekstiä, vaan koota eri aihealueiden asiat yhteen. Poikkeamia ei havaittu ja tiivistelmien todettiin olevan totuudenmukaisia.

Haastattelujen pohjalta kunkin haastattelun aineisto koottiin, tiivistettiin ja analysoitiin ensin yksitellen. Lopuksi yksittäiset haastatteluanalyysit koostettiin yhdeksi kootuksi selvitysaineistoksi. Tämän analyysin perusteella oli mahdollista tarkastella, mitkä teemat toistuvat ja korostuvat. Seuraavaksi esitellään aineiston keskeisimmät havainnot.

Suunnittelun ja tuotannon rajapinnat

Suunnittelun ja tuotannon rajapinnat ovat tällä hetkellä monin osin epäselviä. Eri suunnittelualojen väliset vastuut vaihtelevat yleisesti projektikohtaisesti. Rajapinnoille ei vaikuttaisi olevan alalla vakiintuneita toimintamalleja. Käytettävissä olevat suunnitteluohjelmat eivät mahdollista rajapintoihin liittyvien suunnitelmien tekemistä.

Suunnitelmien yhteensovittaminen jää usein yksittäisten henkilöiden varaan, mikä lisää riskiä tiedonkulun katkeamiselle ja virheille. Rajapintatieto ei siirry systemaattisesti suunnitteluvaiheiden välillä, minkä seurauksena tilavaraukset ja mitoitusperusteet eivät välity eteenpäin suunnitteluketjussa. Tämä johtaa siihen, että suunnitelmat sisältävät toistuvia yhteensovitukseen liittyviä ristiriitoja. Poikkeamat ja ristiriidat havaitaan usein vasta tuotantovaiheessa ja niihin reagoidaan tuotantolinjalla. Tällöin suunnitteluun liittyvät puutteet korostuvat ja aiheuttavat lisätyötä, viiveitä ja kustannuksia tuotannossa.

Tämän voidaan katsoa olevan alalla aikaisemmin tunnistettu ongelma ja aiheesta löytyy myös tutkimustietoa. Suunnittelun rajapintojen epäselvyydet ja tiedonsiirron katkokset ovat tunnistettu myös aiemmassa tutkimuksessa keskeisiksi suunnittelun koordinointiongelmien syiksi (Adekunle, Aigabvboa, Thwala, Akinradewo & Oke 2022).

Tiedonhallinta ja tiedon esittäminen ovat nykytilassa hajanaisia ja epäyhtenäisiä. Rakennusalan tiedonhallinnan haasteet liittyvät usein hajanaisiin järjestelmiin, puutteelliseen tiedon jakamiseen sekä organisaatiokohtaisiin toimintatapoihin (Adekunle ym. 2022). Lähtötiedot ovat jakautuneet useisiin eri dokumentteihin, eikä tiedolla ole vakiintunutta tai selkeää sijaintia. Sama tieto esiintyy eri muodoissa ilman yhdenmukaisia esitystapoja, mikä vaikeuttaa sen tulkintaa ja luotettavaa hyödyntämistä.

Rakennusselostuksia ja muita täydentäviä dokumentteja hyödynnetään hankkeesta toiseen vaihtelevasti, eikä dokumenttien rooli ole aina kaikille osapuolille selkeä. Tiedon palautuminen aiempiin suunnitteluvaiheisiin on epävarmaa, mikä heikentää suunnittelun jatkuvuutta ja laadunvarmistusta. Tuotannon vaatimien muutosten kirjauskäytänteet vaihtelevat ja asioita voidaan ratkaista suullisesti sopimalla. Tällöin ei ole selkeää protokollaa siitä, että muutokset päivittyisivät myös kohteen suunnitelmiin ja tietoihin, kuten tuotetietoon tai dokumentteihin.

Projektipankkien hyödyntämisen käytännöissä ja rakenteissa on suurta vaihtelua, mikä osaltaan hankaloittaa tiedon löytymistä ja hallintaa. Kaikissa tapauksissa ei ole selvää, miten esimerkiksi muutostieto dokumentoidaan. Erityisesti pienissä organisaatioissa on vaarana, että tieto henkilöityy tai jää muistin varaan, sillä selkeää toimintamallia ei ole luotu.

Vaikka tietomalleja on olemassa, niitä ei välttämättä jaeta eikä hyödynnetä systemaattisesti osana suunnittelua ja päätöksentekoa. Erityisesti niissä yrityksissä, joissa koetaan, että tuotteissa on vaihtelua, ajatellaan, että toistettavuutta ei ole ja siitä syystä systemaattinen tiedonkeruu voidaan kokea tarpeettomana, vaikka todellisuudessa menetelmät ja ratkaisut toistuvat erilaisissa mittakaavoissa skaalautuen.

Käytännössä suunnitteluun liittyy usein kahdenlaisia tiimejä. Tiimien roolitukset ja tehtävät vaihtelevat. Toinen näistä tiimeistä työskentelee laajemmin organisaation suunnittelun tasolla, eli sen tehtävänä voidaan nähdä olevan tuotekehityksen ja vakioinnin rakentaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi vakiorakenteiden ja -mallien suunnittelua. Toinen tiimi vastaa käytännön suunnittelutyöstä kohdekohtaisesti, eli heidän tehtävänään on suunnitella tuotantoon lähtevä rakennus.

Näiden suunnittelutiimien lisäksi yrityksessä on tiimejä, tahoja tai henkilöitä, jotka vastaavat muista suunnittelutehtävistä. Nämä tahot vastaavat esimerkiksi materiaalihankinnan, tuotannon tai logistiikan suunnittelusta. Tässä tarkastelussa paneudumme erityisesti valmistettavan tuotteen eli rakennuksen suunnitteluun liittyviin henkilöihin sekä suunnittelukokonaisuuksiin.

Erityisesti käytännön suunnittelutyö toteutuu pääosin suunnittelualoittain eriytyneenä, eikä monialaista yhteistä työskentelyä hyödynnetä systemaattisesti. Monialaisia suunnittelutiimejä perustetaan vain satunnaisesti, mikä vaikuttaa eri osapuolten keskinäiseen ymmärrykseen ja yhteistyön sujuvuuteen. Suunnittelijoiden käsitys toistensa työstä ja reunaehdoista vaihtelee, ja yhteistyön määrä riippuu pitkälti yksittäisten henkilöiden aktiivisuudesta ja kokemuksesta.

Myös suunnittelujärjestyksessä on havaittavissa vaihtelua. Pääosin suunnittelu etenee totutussa järjestyksessä, mutta joissain tapauksissa poikkeamia syntyy esimerkiksi resurssien vaihtelun tai aikataulun vuoksi. Suunnittelun oikea-aikaisuutta haastaa myös se, ettei aina muodostu selkeää kuvaa siitä, mitkä tekijät ovat suunnittelun kannalta määrääviä ja sellaisia, jotka tulisi ottaa suunnittelussa huomioon varhaisessa vaiheessa tai ennen jotain toista suunnitteluvaihetta.

Suunnittelun johtamisessa ja koordinoinnissa on havaittavissa toimija- ja hankekohtaisia eroja, mikä heijastuu toimintamallien johdonmukaisuuteen. Nimetyillä avainhenkilöillä on keskeinen rooli hankkeiden etenemisessä ja yhteistyön mahdollistamisessa, mutta vastuut ja vaikutusmahdollisuudet eivät ole aina selkeästi määriteltyjä. Vaikka tietomallinnus mahdollistaa paremman yhteistyön, sen hyödyt realisoituvat vain, jos sitä hyödynnetään yhteisenä prosessina eikä pelkkänä teknisenä työkaluna (Somersalmi 2021).

Myynnin, suunnittelun ja tuotannon välinen yhteistyö toteutuu vaihtelevin käytännöin, mikä vaikuttaa kokonaisuuden hallintaan ja tiedonkulun sujuvuuteen. Tiedonkulkuun ei tälläkään osa-alueella ole vakiintuneita käytänteitä, ja tiedon jakamisen toimintatavat vaihtelevat suuresti. Tietoa voidaan jakaa esimerkiksi suullisesti, sähköpostitse tai muilla viestintävälineillä. Aina ei ole myöskään selkeää, miten tätä tietoa hyödynnetään. Asia voidaan esimerkiksi käsitellä suullisesti palaverin “muut asiat” – osiossa, mutta kokouspöytäkirjaa ei välttämättä tehdä.

Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan alueella rakentamisen tapa on vielä valtaosin perinteinen. Alueella toimii kuitenkin useita yrityksiä, jotka valmistavat esivalmisteisia rakenneosia tai kokonaisia rakennuksia. Esivalmisteisten rakenneosien, kuten seinäelementtien lisäksi yritykset tekevät rakennusten kokonaisvaltaista suunnittelua sekä toimittavat työmaille materiaaleja, joilla rakennus saatetaan asiakkaan tilaamaan toimitusvalmiuteen. Rakennusten teollisen valmistuksen lisäksi rakennusvaiheita toteutetaan työmaaolosuhteissa sekä yrityksen omana toimintana että alihankkijoiden toimesta.

Esivalmistuksen ja modulaarisen rakentamisen on todettu lyhentävän rakentamisen kestoa ja parantavan laatua verrattuna perinteisiin toteutustapoihin (Bertram, Fuchs, Mischke, Palter, Strube, & Woetzel 2019). Tuotanto tapahtuu tehtaissa, tuotantolinjoilla tai työmaata muistuttavissa ympäristöissä riippuen ratkaisusta ja valitusta tuotantotavasta. Valmistus perustuu esivalmistukseen erityisesti tietyissä rakenneosissa, mikä mahdollistaa tehokkaamman ja hallitumman tuotantoprosessin. Käytössä on sekä vakioituja pakettiratkaisuja että kohdekohtaisesti muokattavia kokonaisuuksia, joiden avulla voidaan vastata erilaisiin hanketarpeisiin.

Tuotteita valmistetaan eri valmiusasteilla aina osakomponenteista pitkälle viimeisteltyihin kokonaisuuksiin. Tuotannossa hyödynnetään myös modulaarisia ja siirrettäviä ratkaisuja. Fyysiset tilat, nosto- ja kuljetusjärjestelyt asettavat kuitenkin reunaehtoja elementtien mitoille ja rakenteille. Tuotantovaiheessa mahdollisuudet muutoksiin ovat rajalliset, mikä korostaa huolellisen suunnittelun merkitystä jo hankkeen alkuvaiheissa.

Käytössä on sekä vakioituja pakettiratkaisuja että kohdekohtaisesti muokattavia kokonaisuuksia, joiden avulla voidaan vastata erilaisiin hanketarpeisiin. Tuotteita valmistetaan eri valmiusasteilla aina osakomponenteista pitkälle viimeisteltyihin kokonaisuuksiin. Tuotannossa hyödynnetään myös modulaarisia ja siirrettäviä ratkaisuja.

Fyysiset tilat, nosto- ja kuljetusjärjestelyt asettavat kuitenkin reunaehtoja elementtien mitoille ja rakenteille. Tuotantovaiheessa mahdollisuudet muutoksiin ovat rajalliset, mikä korostaa huolellisen suunnittelun merkitystä jo hankkeen alkuvaiheissa.

Osaaminen on kertynyt pitkälti työn kautta, minkä seurauksena käytännön tuotannon ja työmaan ymmärrys vaihtelee eri toimijoiden välillä. Hiljaisen tiedon siirtyminen ei ole systemaattista, vaan se tapahtuu epäyhtenäisesti ja usein yksilöihin sidottuna. Kehitysehdotuksia syntyy arjen työssä, mutta kehittäminen on monin osin epämuodollista eikä noudata yhtenäisiä käytäntöjä.

Rakennusalalla jatkuvan parantamisen haasteena on usein systemaattisen oppimisen puute, vaikka ”lessons learned” -käytännöt voivat merkittävästi parantaa projektien tehokkuutta (Sarshar & Haigh 2005). Palautetta kerätään tuotannosta, asennuksesta ja suunnittelusta, mutta sen hyödyntäminen vaihtelee. Jatkuvan parantamisen toimintamallit eroavat yrityksittäin, eikä kehitystyön vastuita ja aikatauluja ole määritelty systemaattisesti, mikä heikentää kehittämisen vaikuttavuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Jatkuvan parantamisen kannalta oleellista hankkeiden jälkianalyysia sekä muita toteutuneiden kohteiden ja projektien koontitietoa pyritään keräämään jossain määrin, mutta tiedon dokumentointi on puutteellista. Asioita voidaan käsitellä esimerkiksi yritysten viikkopalavereissa tai WhatsApp-ryhmissä, mutta tietoa ei välttämättä koota mihinkään, joten toistuvien käytänteiden, onnistumisten tai ongelmien taajuutta voi olla vaikea hahmottaa, eikä esimerkiksi työmaavaiheen tietoa käytetä toiminnan kehittämiseen.

Vaikka teollisen valmistamisen juuret yltävät kauas vuosikymmenten taakse, teollisessa kokoonpanossa on edelleen havaittavissa hyvin paljon perinteisen rakentamisen piirteitä. Teollinen rakentaminen vaikuttaa Pohjois-Suomen alueella olevan yleisesti läheistä sukua perinteiselle rakentamiselle.

Keskusteluissa ja haastatteluissa haettiin toiminnan rajapintoja tuotteistamisen, tuotevalmistamisen ja rakentamisen kentiltä ja saatiin havaita, että suurin osa toimijoista ajattelee teollisessa ympäristössä tapahtuvan tekemisen olevan ennen kaikkea rakennusten rakentamista sen sijaan, että puhuttaisiin esimerkiksi tuotteiden kokoonpanosta.

Tuotteistamista on tehty ja tehdään edelleen ja toimijat pyrkivät vakioimaan toimintatapoja ja rakenneratkaisuja, mutta jatkuvat muutostarpeet ja yksilölliset ratkaisut koetaan usein toimintaa rajaavina tekijöinä. Ei ole aivan selkeää, milloin kyseessä on muutostarve, tai tilanne vaatii uuden ratkaisun, ja milloin vakioitu ratkaisu on skaalattavissa olemassa olevaan tarpeeseen.

Kun tietoa ei jaeta tai dokumentoida systemaattisesti, on hyvin hankalaa luoda kokonaiskuvaa siitä, mitkä tekijät toistuvat ja korostuvat. Havaintojen koonti ja dokumentointi auttavat yrityksiä luomaan dataa, jonka pohjalta toistuvien tekijöiden taajuutta voidaan tarkastella johdonmukaisesti. Tämä luo edellytyksiä toiminnan jatkuvalle kehittämiselle ja parantamiselle, mutta vaatii viestintä- ja dokumentointimenetelmien vakiointia sekä kerätyn tiedon säännöllistä analysointia ja tarkastelua.