Kieltenopettajat koulutuksessa ja inspiraatiota etsimässä

Proflangin kevätpäivät järjestettiin tänä vuonna Kokkolassa Centria-ammattikorkeakoulussa. Proflang on ammattikielten ja viestinnän yhdistys, jossa on jäseniä korkeakouluista ja yrityksistä. Yhteinen nimittäjä jäsenille on ammatillinen viestintä ja kielet. Mukana päivillä oli kolmisenkymmentä jäsentä. Varsinaisen seminaaripäivän puhujakattaus oli laadukas ja monipuolinen.

Virallisen tervetuliaispuheen piti Centrian vararehtori Jennie Elfving kertomalla Centrian nykyisyydestä ja vähän historiastakin. Toimittaja Outi Airolan aiheena oli ”Kun on ajatuksia ja asiaa, viesti kyllä kulkee”. Airola totesi heti aluksi, kuinka tunne vie viestiä perille. Siksi tekoälyn tuottama teksti jää helposti tunteettomaksi. Kieli on ajattelumme väline ja ajattelussamme on tunteet mukana. Jos ajattelu köyhtyy, niin kielikin köyhtyy ja toisaalta päinvastoin.  Toimittajan työssä joutuu miettimään sanavalintoja. Sanoilla on erilaisia merkityksiä, konnotaatioita, ja niitä käytetään esim. lainsäädännössä hyvin vakiintunein tavoin. Toimittaja joutuu miettimään näitä siksi, että lukijaa tai kuulijaa ei pidä johtaa harhaan, mutta uutisen kielen tulisi olla ilmaisuvoimaista. Toimittajien tehtävä yhteiskunnassa on herättää ja ylläpitää keskustelua.

Toimitusjohtaja Niklas Kankkonen Vitec Raisoftilta toi puheenvuorossaan esiin käytännön ammatillisia kielen ja viestinnän asioita. Kankkosen arkipäivä töissä ja vapaalla kulkee kolmella kielellä ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Kankkosen huomio on, että viestintä on tärkeämpää kuin se kieli, jolla sitä viestintää tehdään. Tärkeintä on kuunnella ja tulla ymmärretyksi, saada yhteys toiseen ihmiseen. Kielioppia tärkeämpää on viestin välittyminen. Kankkonen nosti esiin myös sen, että viestin vastaanottaminen vaatii myös laaja-alaista ja vahvaa osaamista.

Tutkijatohtori Rasa Jämsen on väitellyt vuosi sitten hybridityön tekniikasta Covid-pandemian aikana (Jämsen 2025.) Hän totesi, että pandemia teetätti paljon tutkimusta etätyöstä, mutta itse asiassa siitä tiedettiin aika paljon jo ennen pandemiaa. Etätyöstä tiedettiin jo aiemmin, että se lisää yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä. Toisaalta se lisää autonomian tunnetta ja hallinnan tunnetta, koska muun elämän ja työn yhdistäminen on helpompaa. Jämsen työskentelee tällä hetkellä Business Finlandin rahoittamassa SMARTS-hankkeessa (Sustainable Motivation and Remote Team Success). Hanke on Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteinen.

Jämsen totesi myös, että tila ei ole kaikille sama. Myöskään ”tekninen tila” eli erilaiset verkkoympäristöt, joissa toimimme, eivät ole kaikille samalaisia eikä niitä käytetä kaikissa organisaatioissa samalla tavalla. Näin ollen hybridityötä tekevään organisaation pitäisi saada työyhteisöön liittymiseen helpottavaa perehdytystä. Se voi olla sellaisia perusasioita kuten pidetäänkö Teamsissä kamera päällä. Tämä vaatii vuorovaikutustaitoja, ja uusi työntekijä on helppo ”unohtaa” miettimään näitä asioita ja etsimään kuumeisesti oikeita paikkoja ohjeille ja dokumenteille. Jämsen totesi myös ajankohtaiseen keskusteluaiheeseen, tulisiko työpaikoille palata tekemään työtä. Lähipäivien määrän ei tulisi olla ratkaiseva asia vaan sen, mitä työpaikoille tullaan tekemään. Tulisi olla selkeä näkemys siitä, miksi toimistolle palataan. (Tampereen yliopisto 2026.)

Otsikolla ”Kaikki lähtee kohtaamisesta” Maanmittauslaitoksen viestintäjohtaja Mirva Kipinoinen kertoi, kuinka heillä oli laskettu hinta niille asiakaspalveluyhteydenotoille, jotka johtuivat siitä, että verkkosivuilla olevia ohjeita ei ymmärretty ja asiaa jouduttiin kysymään. Asiakkaan ja Maanmittauslaitoksen kohtaaminen epäonnistui. Hintalappu näille kysymyksille oli 60 000 € vuodessa. Se riitti motivoimaan verkkosivujen viestinnän selkeyttämiseen, jossa keskeinen näkökulma oli asiakkaan. Käytetään yksinkertaisia, tavallisia sanoja. Kapulakieli muuttui passiiviksi, teitittely sinutteluksi. Asiakkaalle tärkein asia kerrotaan ensin. Lisäksi sivut otsikoitiin niin, että nopea silmäily on mahdollista.

Yliopettajat Mervi Varhelahti ja Maarit Laiho Turun ammattikorkeakoulusta kertoivat työn tuunaamisesta. Se on ajatus, jossa työtä sovitetaan omiin tarpeisiin aktiivisina toimijoina. Siihen liittyvät vaikuttamisen kehät:

Näin asiat, jotka ovat tuunattavissa voivat tuoda työhyvinvointia. Konkreettista tekemistä voi olla päivän hyvien asioiden kirjaaminen ja vaikkapa mindfulness-harjoitukset.

Kirjailija Minna Rytisalo nosti esiin suomen kielen merkityksen. Kieli on osa kulttuuria ja kielessä on paljon ilmaisuja ja merkityksiä, joita ei voi kääntää. Esimerkeikseen hän nosti ilmaukset: mennä rimpsalle, henkikanto, kuivauskaappi ja lukukoira, jotka kaikki ymmärrämme, mutta jotka eivät noin vain käännöksinä selity. Tai mikä ero on sillä, että lapsi laulaa/laulelee/laulahtaa/lauleskelee tai laulahtelee. Rytisalo oli kysynyt tekoälyltä, mitä tarkoittaa olla kuin ”Ellun kanat”. Väinö Linnan teokseen suoraa yhteyttä ei vastauksessa ollut. Kielellä me kiinnitymme kulttuuriin. Lukutaito on elämän taito. Lasten tulisikin saada kotona lukevan ihmisen malli, jotta lukutaito kiinnostaisi lapsia ja nuoria.

Kevätpäivä oli monipuolinen kattaus ajatuskarkkeja, joita sopii itse kunkin jatkojalostaa arjessaan.