Tehdään sitä mikä toimii – tehdään toisin mikä ei toimi

Helinä Nurmenniemi

Nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä muutoskyvykkyydestä ja uudistumisesta on tullut menestystekijä organisaatioille. Väitöstutkimukseni innoittamana kiinnostuin resilienssistä, joka tarkoittaa sopeutumiskykyä, itsesäätelyä, tunteiden hallintaa ja myötätuntoa. Resilienssiin liittyvät myös voimavara- ja aikatekijät sekä muutos- ja uudistumiskyky.

Tässä artikkelissa tarkastelen resilienssiä muutoskyvykkyyden ja uudistumisen näkökulmasta, nostan esille tutkimukseni pohjalta ajattelutavan muutokseen vaikuttavia tekijöitä. Lopussa nostan esille toimivia käytäntöjä. Olen kirjoittanut aihealueeseen liittyviä artikkeleita ja käynyt keskusteluja eri asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteenani on kokeiluja tekemällä kehittää viiden kohdan muutoskykyisyyttä ja uudistumista vahvistava valmennusmalli.

Ajattelutavan muutos

On arveltu, että Suomessa on menossa maan historian suurin rakenteellinen uudistus. Tutkimuksessani tarkastelin 1990-luvun laman vaikutuksia sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien yrittäjien uraan liittyviin ajattelutavan muutoksiin. Tutkimukseni osoittaa kuinka 1990-luvun alkuun ajoittuvat rakenteelliset uudistukset saivat aikaan henkilökohtaisella tasolla kognitiivisen ja emotionaalisen kehityksen, avasivat mahdollisuuksia, vahvistivat uusia toimintamalleja lisäten itsetuntemusta ja luottamusta omiin kykyihin sekä auttoivat luomaan uusia suhteita muihin ihmisiin. Käännetekijöillä ja kriittisillä tapahtumilla oli yhteys uuden oppimiseen ja sitä kautta asenteiden ja ajattelutavan muutokseen ja lopulta käyttäytymisen muutokseen.

Tutkimuksessani esille noussut ajallinen ajattelutavan muutos ilmeni alku-, keski- ja loppuvaiheena. Malli auttaa ymmärtämään muutosprosessia, johon liittyy vanhan ja uuden roolin kilpailua ja siihen liittyvää jahkailuakin. Lisäksi malli auttaa ymmärtämään, miten alkuvaiheeseen liittyvät intuitiiviset valinnat veivät yrittäjiä kohti odotuksia mahdollistaen uusien toimintamallien luomisen.

Oman ajattelun ohjaaminen

Syöpää sairastava tunnettu pyöräilijä Lance Armstrong nostaa esille tunteiden merkityksen sanoessaan: ”Meillä on kaksi optiota, lääketieteellinen ja tunneperäinen: luovuta tai taistele.” Armstrong antaa hyvän esimerkin tunteiden merkityksestä kamppailussa sairauttaan vastaan.

Reivischin (2002) mukaan avaintekijä resilienssin vahvistamisessa on tunnistaa omia tunnetiloja ja olettamuksia ja tarvittaessa muuttaa ajattelumalleja.  Fredrikssonin (2001) mukaan myönteiset tunteet laajentavat ajattelua ja toiminnan mahdollisuuksia, lisäämällä havaintokykyä, luovuutta ja työyhteisön hyvinvointia ja tuottavuutta.  Myönteiset tunteet lisäävät onnellisuutta ja tyytyväisyyttä ja toimivat uudistumisen käyttövoimana. Tunteet tarttuvat ja niitä on osattava johtaa. Myönteisesti ajatteleva henkilö näkee enemmän mahdollisuuksia ja vähemmän uhkia lisäten yksilön proaktiivisuutta. Sitä vastoin negatiiviset tunteet kuten viha ja pelko kaventavat ajattelua ja estävät näkemästä mahdollisuuksia.

Tutkimukseen osallistuneet yrittäjät toivat esille, etteivät antaneet ennakkoasenteiden vaikuttaa toimintaansa. Samalla yrittäjät kokivat, että heidän ongelmaratkaisutaidot ja luottamus omiin kykyihin vahvistuivat. Ajattelutavan muutoksen kannalta keskeiseen asemaan nousee oman ajattelun ohjaamisen taito ja ratkaisukeskeinen toimintatapa.

Ajattelua voidaan tietoisesti ohjata myönteisempään suuntaan tunnistamalla omia tunteita ja uskomuksia, etsimällä vaihtoehtoisia näkökulmia, läsnäolotaitoja harjoittamalla ja onnistumisen kokemuksia tutkimalla. Kysymällä itseltä miten silloin onnistuin ja mitä taitoja silloin käytin?  Kuka minä olen ja miksi haluan tulla?

Ratkaisuilla muutosvoimaa

Ratkaisukeskeisyys sopii hyvin muutostilanteisiin. Tulevaisuudenkuvien, toivetilojen ja vahvuuksien tutkiminen ja niihin liittyvät konkreettiset tavoitteet innostavat ihmisiä ja yhteisöjä enemmän kuin ongelmiin syventyminen. Voimavarojen ja toiveikkuuden etsimisessä huomio suuntautuu aikaisempiin onnistumiskokemuksiin.

Erilaiset kysymykset ja aikaisemmat kokemukset auttavat vahvuuksien löytämisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa. Ihmekysymys auttaa hahmottamaan tulevaisuutta ja auttaa tavoitteiden kirkastamisessa: Miltä tulevaisuutesi näyttäisi, jos ihme tapahtuisi seuraavan kuukauden aikana. Asteikkokysymykset auttavat voimavarojen tunnistamisessa, tavoitteiden saavuttamisessa, edistymisen tunnistamisessa ja vertailujen tekemisessä: Missä kohtaa olet menossa asteikolla 1-10? Mitä olet jo tehnyt tavoitteiden eteen? Mikä on seuraava askeleesi kohti tavoitetta? Mitä sinun pitää vielä tehdä, jotta saavutat asettamasi tavoitteen?

Aivotutkimusten mukaan ongelmiin fokusointi lisää ongelmia ja jumittaa paikoilleen. Tulevaisuuskysymysten avulla voidaan muodostaa aivoissa kuvia, jotka ohjaavat toimintaa haluttuun suuntaan. Myönteiset odotukset ja vahvuuksista keskustelu vaikuttavat aivojen mielihyväkeskuksiin. Neuvominen sen sijaan tuottaa aivoihin ärsykkeen, joka estää asian jäsentämistä, jopa lukkiuttaa ajattelua tai asian ymmärtämistä.

Tutkimusten mukaan omien vahvuuksien käyttö rohkaisee näkemään asioita eri näkökulmista, tarjoaa suuntavaistoa, auttaa luottamuksen kehittymisessä, luo elinvoimaisuuttaa ja tuo merkityksellisyyden tunnetta. Asiat tapahtuvat aina yhteydessä muihin ihmisiin ja ympäristöön. Ratkaisukeskeisyydessä ei pohdita ongelmien syitä vaan vaikeudet muutetaan tavoitteiksi.

Kokeilevaa kehittämistä

Parhaillaan sovellan yrittäjien ajattelutavan muutoksista saamaani tietoa työyhteisövalmennuksessa. Tavoitteenani on kokeilujen kautta kehittää muutoskyvykkyyttä ja uudistumista vahvistava viiden kohdan valmennusmalli. Valmennus sopii myös yrittäjyysvalmennukseen.

Ensimmäisellä kerralla teimme olettamuksiin liittyviä harjoituksia ja tunnistimme ajatusten ja tunnereaktioiden vaikutuksia käyttäytymiseen ja kehon fysiologisiin reaktioihin. Tavoitteena oli harjoitusten avulla tehdä näkyväksi olettamusten ja tunnereaktioiden merkitystä yksilön ja koko työyhteisön kannalta. Sen jälkeen ryhmät etsivät yhdessä vastausta kysymykseen: Mikä tekee työstä merkityksellistä? Jokainen ryhmä esitteli näkemyksensä. Seuraavalla kerralla jatkan valmennusta saadun aineiston perusteella. Lisäksi harjoittelemme ajattelutavan muutokseen liittyviä tekijöitä: intuition merkitystä, itsemyötätuntoa ja ajan antamista ajattelulle.

Ensimmäisellä kerralla harjoitukset innostivat. Osa koki tutkimuksen hyödyntämisen tarinallisena. Ratkaisukeskeinen tulevaisuuteen suuntautunut lähestymistapa tuntui luontevalta valinnalta muutosvalmennukseen, koska siinä keskitytään voimavaroihin, tulevaisuuteen ja etsitään toiveikkuutta.

Tutkimukset osoittavat, että myönteistä työilmapiiriä voidaan edistää voimavaroja vahvistamisella ja valmentamalla työntekijöitä myönteisissä työyhteisötaidoissa. Perhoniemi ja Hakanen (2013) tuovat esille, että työyhteisössä yksilön hyvinvointi vaikuttaa toisen henkilön hyvinvointiin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa.  Työyhteisössä tunteiden siirtyminen tapahtuu kolmella eri tasolla, välittömästi spontaanisten reaktioiden, ilmeiden ja eleiden kautta sekä epäsuorasti yksilön käyttäytymisen kautta.

Lähteet

Bandura, A. 1977. Self-efficacy: Toward a Unifying Theory of Behavioral Change. Psychological Review 84 (2), 191–215.

Bell, M. A. 2002. The Five Principles of Organizational Resilience, January 2002

Fay, D. & Frese, M. 2001. The Concept of Personal Initiative: An Overview of Validity Studies. Human Performance, 14 (1), 97-124.

Fredrickson, B. 2001.  The Role of Positive Emotions in Positive Psychology. American Psychologist, 56(3), 218-226.

Green, A. & Humphrey, A. 2012. Coaching for Resilience. A practical guide using positive psychology. British Library Cataloguing.

Hirviluhta, H. & Litovaara, A. 2003. Ratkaisun taito. Tammi.

Lengnick-Hall et al. 2011. How make resilience organization through Human Resources management.

Lyubomirsky, S. & Seldon, K. & Schkade, D. 2005. Pursuing happiness: architect of suistainable change. Review of General Psychology, 111-31.

Nurmenniemi, H. 2013. Palkkatyöstä yrittäjäksi. Sosiaali- ja terveysalan ajattelutavan muutoksista. Väitöskirja. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu. 

Perhoniemi, R. & Hakanen, J. 2013. Työn imu ja ystävällisyyden siirtyminen työpareille. Psykologia 48 (02).

Reivich, K. & Shatte, A. 2002. The Resilience Factor. 7 Keys to finding your inner strengths and overcoming life’s hurdles.

Texeira, EO. &  Wheather, WB. 2013. Resilience: Continues renewal of competitive advantages. Business Horizons 56 (333-342).

Helinä Nurmenniemi
Lehtori
Centria-ammattikorkeakoulu
helina.nurmenniemi@centria.fi

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail