Arenen tekoälyn käytön suositukset sopinevat myös TKI-asiantuntijoille

Mitä uhkia ja mahdollisuuksia tekoälyn käytössä piilee? Esimerkiksi EU hakee ratkaisua tekoälyasetuksesta, eikä näe, että pelkät suositukset riittävät (Sutinen 2023). Yksi jos toinenkin haluaisi kurkistaa kristallipalloon ja nähdä, mitä tuleman pitää. Miltä maailma näyttää vuoden kuluttua? Entä kymmenen vuoden kuluttua? Tai ensi kuussa? Kimmo Rousku (2023) Digi- ja väestötietovirastosta kehottaa tekoälyn käyttäjiä perehtymään siihen, miten tekoäly toimii ja näin sen tekemiä virheitä myös ymmärtää paremmin.

Tällä hetkellä elämme murrosvaihetta, jossa pohdimme miten ja missä tilanteissa tekoälyn käyttö omien teosten tuottamisessa on sallittua ja eettistä. Opettajat jahtaavat opiskelijoita, sillä heitä kalvaa epäilys siitä, että esseen on kirjoittanut tekoäly, eikä opiskelija itse. Opettaja itse on mahdollisesti valjastanut tekoälyn lukemaan esseitä ja antamaan arvosanoja. Tekoäly käy läpi työhakemukset ja valitsee haastateltavat. Hankehakemuksia kirjoitetaan tekoälyn avulla, ja saattaa olla että tekoälyn avulla valitut hankkeet saavat rahoitusta.  

Arenen (2023) eli Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston tekoälyn hyödyntämisen suositukset on juuri julkaistu. Suosituksen pääsanoma on selvä: tekoälyn käyttö on tulevaisuuden työelämätaito, ja se pitää mahdollistaa kaikille opiskelijoille, sen käyttöä pitää opettaa ja sen eettisyydestä on käytävä keskusteluja.

Arene suosittelee ottamaan käyttöön liikennevalomallin. Vihreällä valolla saa tehdä koko teoksen tekoälyn avulla. Keltaisen valon palaessa tekoälyä saa käyttää, mutta täytyy ilmoittaa, missä ja miten sitä on käytetty. Punaisella valolla puolestaan halutaan viestittää sitä, että opiskelijan täytyy itse oppia tuottamaan teksti ilman tekoälyn apua, mutta silloinkin voi toki tekoälyltä kysyä vinkkejä ja ideoita ja pyytää apua kielen tarkistamiseen.

Ammattikorkeakouluissa on muitakin kuin opettajia ja opiskelijoita. Tällä tekstillä haluaisin avata keskustelun siitä, miten liikennevalomallia parhaiten käytettäisiin TKI-toiminnassa.

Ammattikorkeakoulujen asiantuntijat tuottavat sekä tieteellisiä että populäärijulkaisuja, mutta julkaisupaikasta riippumatta tekstin pitää noudattaa joitakin hyväksi katsottuja sääntöjä. On myös hyvä pitää mielessä, että julkaisuista saatava perusrahoitus on julkista rahaa, joten niiden laatu tulee pitää korkeana. Julkaisut ovat siis myös osa ammattikorkeakoulujen maineenhallintaa (Luokkanen, Sakko, Lassila-Merisalo, Laaksonen & Friman 2023).

Hyvä julkaisu noudattaa hyviä julkaisukäytäntöjä. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK 2023) mukaan tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja ovat rehellisyys, yleinen huolellisuus ja tarkkuus tutkimustyössä. Lisäksi kirjoittajan täytyy käyttää eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä. TENK peräänkuuluttaa myös tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta ja vastuullista tiedeviestintää. Silloin, kun muiden tutkijoiden työhön ja saavutuksiin viitataan, se täytyy tehdä asianmukaisella tavalla. Lisäksi TENK suosittelee tarkkuutta tulosten tallentamisessa, esittämisessä sekä tutkimusten ja tulosten arvioinnissa.

Tekstintuottamiseen tarkoitetut tekoälysovellukset tuottavat uskottavia lauseita laskemalla todennäköisyyksiä siitä, miten sanat kussakin aiheessa parhaiten sopivat peräkkäin. Blogitekstissään Suvi Ronkainen (2023) kyseenalaistaa tällaisen tekstin tieteellisyyden. ”Sanojen linkittyminen toisiinsa ja niiden laskennallinen todennäköisyys ei sisällä merkitysten ja kokemusten moniulotteisuutta, kuten ei myöskään tutkimustietoon sisäänkirjoitettua keskustelua ja sen tiedollista kontekstointia.” Ronkainen ihmettelee, mitä tapahtuu viittauskäytännöille, tulkinnoille, tiedon monitasoisuudelle ja intressisidonnaisuuden tunnistamiselle.

Washington Postin laajassa artikkelissa (Schaul, Chen & Tiku 2023) perehdytään tekoälyn opettamiseen käytettyyn materiaaliin. Toimittajat peräänkuuluttavat avoimuutta tekoälyä kehittäviltä yrityksiltä. Käyttäjän kannalta on hankalaa, jos ei tunne materiaalia, jolla tekoälyä on opetettu.  Sovellusten taustalla on nimittäin enimmäkseen länsimaisen katsantokannan mukaisia näkemyksiä, eikä materiaali välttämättä peilaa tasa-arvoisesti koko maailmaa.

Tekoälyllä tuotetut valmiit sisällöt voivat olla haitallisia muutenkin kuin tekijänoikeusnäkökulmasta katsottuna; toimittaja Niclas Storås kirjoittaa Helsingin Sanomissa (2023), että tekoäly oppii lukemalla valmiita tekstejä. Jos internetissä on paljon tekoälyn tuottamia tekstejä, niin olemme tavallaan ”myrkyttäneet” tulevaisuuden tekoälyn oppimateriaalin.

Murrosvaiheen kasvukipujen lieventämiseksi ehdotan, että TKI-asiantuntijat kertovat aina, millainen rooli tekoälyllä on projektin tekstien tuottamisessa, eli että käyttäisimme aina liikennevalomallin keltaista valoa. Esimerkiksi American Psychological Associationin julkaisema APA style -blogi antaa vinkkejä tekoälyllä luotujen sisältöjen viittauskäytännöistä (McAdoo 2023). Tämä noudattaisi myös hyvää tutkimuseettistä ja tieteellistä käytäntöä. Vältämme näin myös tilanteen, jossa lukija, toimituskunta tai julkaisija ihmettelee, onko teksti itse tuotettua. Yhdessä keskustelemalla löydämme tulevaisuuden linjaukset tekoälyn hyödyntämisessä. Arene (2023) ehdottaa myös, että tekoälyn käytöstä kerättäisiin palautetta ja epäkohdista raportoitaisiin. Näin ”ammattikorkeakoulu edistää avoimuutta ja kehittää tekoälyn käyttöä työyhteisössään”.

Tässä muutama argumentti, jotka kannattaa ottaa huomioon ennen kuin alkaa käyttää tekoälyä. Ja lukijalle tiedoksi, seuraavan tekstin olen muokannut Chat GPT:n generoiman tekstin pohjalta (OpenAI 2023).