Sairaanhoitajien laillistamisen toimintamalli SAILA

Haku SAILA-väylälle järjestettiin Opintopolussa huhtikuussa 2024. Koulutukseen hakemisen edellytyksenä oli EU- tai ETA-valtioiden ulkopuolella suoritettu sairaanhoitajan Diploma- tai Bachelor-tutkinto. Lisäksi edellytettiin, että hakija pystyi opiskelemaan suomen kielellä (vähintään A2-taitotaso). Valintatilaisuus järjestettiin yhdessä hoitotyön sekä kielten ja viestinnän opettajien kanssa. Valinnan tuloksena Centriassa aloitti neljä laillistujaa.

Koulutuksen suunnittelussa ja järjestämisessä tehtiin tiivistä yhteistyötä paitsi kaikkien hankkeessa mukana olevien ammattikorkeakoulujen hankekonsortiossa, myös Pohjois-Suomen ammattikorkeakoulujen (Lapin, Kajaanin ja Oulun ammattikorkeakoulut ja Centria-ammattikorkeakoulu) alueellisessa verkostossa. Aiemmissa hankkeissa oli kehitetty ja toteutettu sairaanhoitajien lisäkoulutuksia, ja niissä mukana olleiden ammattikorkeakoulujen kokemukset olivat hyödyllisiä SAILA-väylän toteuttamisessa. SAILA-hankkeissa edistettiin vuoropuhelua työelämän kanssa valtakunnallisten ja alueellisten työelämäfoorumeiden avulla. Työelämän edustajien näkemykset ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen olivat tärkeitä, sillä ohjattu harjoittelu sote-palvelujärjestelmän eri toimintayksiköissä oli yksi koulutuksen keskeisistä osa-alueista.  

SAILA-väylän opettajatutorointi oli keskeinen osa laillistujien oppimisprosessia. Opettajan pedagogisen ohjauksen rooli ei rajoittunut pelkkään tiedon jakamiseen ja opintojaksoissa opettamiseen, vaan siihen kuului myös oleellisesti laillistujan motivointi ja hänen osaamisensa arviointi. Henkilökohtaista sekä ryhmäohjausta toteutettiin läpi koko opiskelun. Laillistujan motivaatiota vahvistettiin tunnistamalla hänen aiempaa osaamistaan ja luomalla realistisia ja saavutettavia tavoitteita opintojen täydentämiseen suhteessa suomalaiseen sairaanhoitajatutkintoon (Mäkinen-Streng, Ojala & Haltia 2017; Opetushallitus 2017).

Opettajatutorointi sisälsi myös kuuntelemista ja laillistujan huolien jakamista. Opettajan tehtävänä oli tarjota tilaa avoimelle dialogille ja auttaa jäsentämään henkilökohtaisen opintosuunnitelman sisältöä laillistujan tarpeiden mukaan. Yhdessä suunniteltu HOPS ja sen läpikäyminen loi selkeän oppimispolun, vähensi laillistujan epävarmuutta opinnoistaan ja lisäsi hänen ymmärrystään niiden sisällöstä.

SAILA-väylän opiskelijoiden tutorointi oli merkittävä osa heidän opintojensa tukemista, koska se tarjosi mahdollisuuden ohjata opiskelijoita yksilöllisesti ja vahvisti heidän oppimisprosessiaan, itseohjautuvuuttaan sekä rakensi ammatillista identiteettiä koko hankkeen aikana. Opettajan ohjaus ja kuunteleva ote varmistivat, että laillistuja etenee kohti tavoitteitaan hallitusti ja motivoituneesti. SAILA-hankkeen tutorointimalli osoittautui arvokkaaksi työkaluksi sekä opiskelijoiden että opettajien näkökulmasta.

Kielitietoisuus on ymmärrystä sanavalintojen ja viestintätyylin vaikutuksesta viestin sanomaan ja tulkintaan (Opetushallitus 2025). Kielitietoinen ohjaaja havainnoi kielenkäyttöään tietoisesti ja aktiivisesti. Kielitietoinen kielenkäyttö on mukautus selko- ja yleiskieltä, minkä takia sitä voidaan nimittää selkeäksi kieleksi (Mysheva & Koskelo 2025; [Autere 2025]). Harjoitteluissa tavoite- ja arviointikeskustelut käytiin laillistujien kanssa suomeksi. Keskusteluissa kielitietoisuus ja selkeä kieli olivat vahvasti läsnä. Tarvittaessa monimutkaisia rakenteita pelkistettiin, käsitteitä avattiin ja varmistettiin, miten laillistuja keskustelun sisällön haastavissa kohdissa oli ymmärtänyt.

Kielitietoisuus oli vahvasti esillä syksyllä Oulussa järjestetyillä Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän päivillä (OAMK 2025). Honko ja Kilpeläinen (2025) toteavatkin, että korkeakoulujen kielitietoisuutta voidaan vahvistaa, jos kiinnitetään huomiota opetuksessa ja ohjauksessa käytettäviin kielellisiin käytänteisiin sekä tarjotaan monipuolista tukea. He toivat artikkelissaan myös esille, kuinka kielitietoisilla harjoitteluilla voidaan tukea opiskelijoiden siirtymiä työelämään jo opiskeluaikana. Tästä SAILA-väylällä saatiin positiivisia kokemuksia ja palautetta myös työpaikkaohjaajilta. Mysheva ja Koskelo (2025) toivat artikkelissaan esille, että ymmärrys kielistä ja monikielisyydestä tukee kielitietoisuutta [Autere 2025], ja antoivat konkreettisia esimerkkejä ja työkaluja opettajille kielitietoiseen ohjaukseen.

Ennen harjoittelujaksoa laillistujan tuli reflektoida ja pohtia osaamistavoitteitaan suhteessa kieli- ja viestintäosaamisensa tasoon sekä hoitotyön ammatilliseen ydinosaamiseen. Laillistujan kieli- ja viestintäosaamisen kehittämiseen otettiin käyttöön henkilökohtainen suomen kielen kehittämisen suunnitelma (HSKS). Se täytettiin aina ennen harjoittelujaksoa ja käytiin läpi palautekeskustelun yhteydessä. HSKS:n tarkoitus oli osaltaan varmistaa, että laillistuja saavuttaa riittävän kielitaidon ammatilliseen toimintaan ja laillistumiseen sairaanhoitajaksi Suomessa.

HSKS-lomakkeella laillistuja arvioi, millä tasolla hänen suomen kielitaitonsa tällä hetkellä on. Hänen tuli kertoa, millaisissa tilanteissa hän käyttää suomea ja millaisissa tilanteissa hän tarvitsee suomen kielen käyttämisessä apua. Lomakkeelle kirjattiin harjoittelun pelisäännöt, joista tavoitekeskustelun yhteydessä keskusteltiin yhdessä. Pelisäännöissä laillistuja oli kirjannut, haluaako hän työkaverinsa korjaavan hänen suomenkielisiä ilmaisujaan harjoittelun aikana. Hänen piti myös sanoittaa, mitä hän tekee, mikäli ei ymmärrä jotain asiaa. Lisäksi opiskelija asetti lomakkeella tavoitteet kielitaidon näkökulmasta harjoittelujaksolle. Lomakkeen allekirjoittivat tavoitekeskustelun yhteydessä laillistuja, opettajat sekä ohjaaja.