Mari Murto
Ammatti-identiteetti syntyy hitaasti ja pikkuhiljaa sekä opintojen että työkokemuksen myötä. Yhteisöpedagogiopintojen aikana ollaan aktiivisessa vuorovaikutuksessa sekä oman ryhmän että työelämän kanssa, ja näin opiskelija saa kokemuksia itsestään ryhmänohjaajana ja kohtaajana.
Yhteisöpedagogin ammatti-identiteettiä rakentamassa
Yhteisöpedagogi on ohjauksen ja kohtaamistyön ammattilainen, joka osaa ottaa huomioon lasten ja nuorten kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Opintojen aikana syvennytään lasten ja nuorten kasvun tukemiseen ja ennaltaehkäisevään työhön. Opintojen aikana opiskelija myös oppii ja kehittää omia vuorovaikutus- ja ohjaustaitojaan, jotka ovat tärkeässä roolissa työskenneltäessä ihmisten parissa. (Centria 2025.)
Yhteisöpedagogiopinnoissa on vahva työelämäyhteys. Lähes kaikilla opintojaksoilla tehdään yhteistyötä aidon työelämän kanssa muun muassa vierailujen, projektien tai tehtävien muodossa. Esimerkiksi ensimmäisen vuoden Yhteisöpedagogi kasvattajana -opintojaksolla pureudutaan kohtaamiseen ja erilaiset yhteisöpedagogin toimintaympäristöt tulevat tutuksi yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa. Kolmannen vuoden opiskelijoille suunnatulla Kirkon varhaiskasvatustyö -opintojaksolla vierailee seurakuntien varhaiskasvatuksessa työskenteleviä työntekijöitä kertomassa omasta työstään, ja lisäksi opiskelijat pääsevät vierailemaan seurakunnan päiväkerhotoimintaan sekä suunnittelemaan sen toteutusta ja osallistumaan siihen. Erityisen hedelmällistä on, jos työelämäyhteyksien takana on ehta yhteisöpedagogi: se antaa varsinaisen sisällön lisäksi opiskelijoille mahdollisia tulevaisuudennäkyjä. Yhteisöpedagogit saavat työelämäyhteyksistä myös kontakteja, joita voivat hyödyntää opiskelu- ja työelämässä.
Projektiosaamiseen liittyvän opintojakson yhteydessä teimme opiskelijoiden kanssa jälleen projektin yhteistyökumppanin kanssa. Opiskelijat olivat vetämässä itse suunnittelemaansa rastirataa alakouluikäisille lapsille. Yhteistyökumppani seurasi toimintaa sivusta ja oli häkeltynyt opiskelijoiden toiminnasta. Hän totesikin, että yhteisöpedagogit ovat aivan omaa luokkaansa: hänen kokemuksensa mukaan muiden alojen opiskelijat eivät samalla tavalla heittäydy avoimesti toimintaan. Olen kuullut, että yhteisöpedagogit ovat kuumaa valuuttaa myös messuesittelijöiksi kohtaamistaitojensa ja heittäytymiskykynsä vuoksi.
Yhteisöpedagogeissa on totta kai lähtökohtaisesti yksilöllisiä eroja, kuten kaikissa opiskelijoissa, mutta pääsääntöisesti alalle hakeutuvat ne, joilla valmiudet ja kiinnostus ihmisten kohtaamiseen ovat jo jollakin mallilla. Niitä ja lisäksi vuorovaikutustaitoja hiotaan ja kehitetään edelleen opintojen aikana. Leppälä ja Virkkala (2017) toteavat, että yhteisöpedagogin identiteetti rakentuu sosiaalisena prosessina, johon vaikuttavat elämänhistoria ja aiemmat kokemukset. Mönkkönen (2018) taas tuo esiin, että vuorovaikutusta oppiaksemme meidän ei tarvitse niinkään hallita faktoja vaan löytää yhteistä ymmärrystä. Kohtaaminen on hänen mukaansa inhimillistä vuorovaikutusta ja jokaisella on erilainen tapa olla vuorovaikutuksessa. Siinä vaikuttaa enimmäkseen asenne, jolla kohtaamme ihmisen. Jotta voimme kohdata toisen, meidän tulee olla kiinnostuneita vastapuolen tarinasta ja olla avoimia kyseenalaistamaan omat ajatuksemme. (Mönkkönen 2018.) Sen lisäksi, että vuorovaikutustaidot kehittyvät aidoissa työelämän tilanteissa, niitä opiskellaan opintojaksojen varsinaisten sisältöjen kautta.
Yhteistyössä kaikki voittavat
Työelämäyhteydet vaativat opettajalta jatkuvaa verkostoitumista ja verkostojen ylläpitämistä. Verkostot eivät synny itsestään, ja yhteistyökumppanin on koettava, että on yhteistyössä myös saavana osapuolena. Rauhala, Lange, Kääriä ja Virkkunen (2024, 27) toteavat, että suhdeverkostojen luomisessa onkyse kaksisuuntaisesta hyödystä, jonka perustana on keskinäinen arvostus ja kunnioitus. Verkostojen ylläpitäminen on aikaa vievää puuhaa, ja usein opettaja pääsisikin helpommalla, jos suunnittelisi ja toteuttaisi oppitunnit ihan omin voimin. On kuitenkin opiskelijoiden kannalta erityisen tärkeää, että kontakteja ja kokemuksia ulkomaailmaan tulee, koska näin opiskelijat kohtaavat kohderyhmää ja oppivat samalla työelämän pelisääntöjä käytännössä. Työelämäyhteydet myös rikastuttavat opetusta ja tekevät siitä käytännönläheisempää sekä tuovat esille työelämän arjen.
”Hyvässä yhteydessä mahdottomat asiat tuntuvat mahdollisilta ja niihin löydetään ratkaisut. Yhtä lailla tiedämme, kun yhteyttä ei ole tai sellaista ei synny. Sen vain tietää, vaikkei tarkalleen pystykään selittämään, mistä tai miten.” (Rauhala ym. 2024, 17.)
Työelämäyhteydet ovat välttämättömyys ajassa kiinni olevalle ja kehittymishaluiselle oppilaitokselle, ja kaiken kiireen keskelläkin opettajat haluavat pitää niistä kiinni. Opettajien tulee toki ylläpitää omaa ammattitaitoaan myös muilla keinoin, mutta työelämäyhteydet opintojaksoilla voidaan ajatella täydentäväksi mahdollisuudeksi. Sen myötä opettaja (ja opiskelijat) saa ajantasaista tietoa työelämässä puhuttavista ilmiöistä ja sen hetkisestä tilanteesta sekä työelämän vaatimuksista.
Lähteet
Centria. 2025. Yhteisöpedagogi (AMK). Saatavissa: https://net.centria.fi/koulutukset/yhteisopedagogi/#lisatietoa-koulutuksesta. Viitattu 15.10.2025.
Leppälä, R., Virkkala, S. 2017. Kirkollisuus yhteisöpedagogin työkenttää rikastuttamassa. Teoksessa T. Hoikkala & J. Kuivakangas (toim.) Kenen nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 155–171.
Mönkkönen, K. 2018. Vuorovaikutus asiakastyössä: Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus.
Rauhala, I., Lange, I., Kääriä, K., Virkkunen, I. 2024. Yhteys: Avain johtamiseen. Helsinki: Alma Talent.
Mari Murto
Tuntiopettaja (päätoiminen), TKI-asiantuntija
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 184 8237
