”…ei mennyt niin kuin Strömsössä..”

Riina Varila

Kehittämishanke on kokonaisuus useista tehtävistä, joiden tavoitteet ovat asetettu hyvin määrätietoisesti. Hankkeelle on usein etukäteen tehty kunnianhimoiset suunnitelmat ja se on aikataulutettu. Hankkeen toteutumisesta vastaa sitä varten perustettu organisaatio, hanketiimi. Hankeorganisaatiolle on etukäteen annettu ja määritelty resurssit, joita se käyttää hankkeen tavoitteiden toteuttamiseen. Kehittämishankkeilla voi ketterästi toteuttaa monenlaisia ideoita. Sillä voidaan parantaa palveluja, tuotteita, toimintamalleja tai vaikkapa tietyn alueen viihtyisyyttä. Hankkeiden tuloksista pyritään saamaan hyötyä yrityksille, asukkaille tai muille määritellyille asiakas- tai kohderyhmille.  

Kehittäminen hankkeessa tarkoittaa sitä, että hankkeessa ei ainoastaan kokeilla asioita. Se ei sisällä pelkästään asioiden toteamista, vaan myös niiden kriittistä arviointia sekä parannusehdotusten laatimista. Arviointi on mahdollista vain jonkun näkökulmasta. On kuitenkin harkittava ja määriteltävä kenen näkökulma ratkaisee hanketuloksen arvioinnissa, ja mitä ulkopuolisia osapuolia on tämän lisäksi kuultava. Kehittämistoiminnan tavoitteena on siis tiedon ja ymmärryksen lisääminen ja näiden tietojen käyttämistä uusien toimintatapojen, -palveluiden tai tuotteiden löytämiseksi. Toiminnan tavoitteena olisi tuottaa jotain oleellisesti uutta tietoa 

Hyvän hankkeen kriteerit ovat hanketoiminnan laadun arvioinnin työkalu. Niiden avulla voidaan selvittää, onko hankkeessa työstetty riittävästi hankkeen tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisia asioita. Hyvästä hankkeesta jää pitkäkestoisia, positiivisia muutoksia hankkeen kohderyhmän, -organisaation tai -yrityksen ja sen sidosryhmienkin arkeen. ​​ 

Oppiva hanketyö 

Laadukas suunnittelutyö on arvokasta. Hanketyön suunnitelmat ovat synnyttäneet alkujaan hankkeen ja ovat siksikin tärkeitä. Olisi kuitenkin muistettava, etteivät ne muuta käytäntöjä. Hankkeen tapahtumia ei voida koskaan täysin varmasti ennakoida, vaikka suunnitelmat olisivat miten hyviä.  Vieras ympäristö, riittävästi kartoitettu kohderyhmä tai niin kutsuttu force majeure, voivat yllättää melkoisesti hyvääkin työtä tehneen suunnittelutiimin. Mutta se onkin parasta. Toimintamallien vieminen käytäntöön edellyttää laajaa suunnittelutyötä, toimivaa vuorovaikutusta, runsaasti lapiotyötä hanketoiminnan eri tasoilla sekä hyvää onneakin hitusen 

Kuva: Markus Mäkinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä sinulle kuuluu? -Siikajoki, osallisuuden ja vuorovaikutuksen yhteisö -hankkeen yhtenä tavoitteena on tukea alueensa yhteisöllisyyden rakentumista, jonka malli tuotetaan hankealueelle. Hanke toteutti toukokuussa 2019 tapahtuman, johon hankkeen panostus oli kohtuullisen merkittävä.  Tapahtuman tarkoituksena oli järjestää mallinnettava perheleiri paikallisessa maatilamatkailukeskuksessa. Järjestelyyn oli satsattu mittava määrä hanketunteja ja iso joukko opetuksesta integroituja oppilaita sekä heistä vastaava opettaja. Ryhmä paneutui leirin suunnittelutyöhön vähintäänkin huolella. Leirin tullessa ajankohtaiseksi, alkoi hiljalleen käytäntö käyttää äänivaltaa suunnitelmien sijaan. Jopa luontoäiti vetäisi ässän hihastaan tarjoamalla sääkatastrofin toukokuisen kevätsään tilalle. Monikulttuurisen kohderyhmän tapaaminen tuotti ennalta arvaamatonta tietoa. Kulttuurien väliset erot ja tavat, sisäinen ja ulkoinen viestintä, keskinäinen kommunikointi ja resurssien hankinta olivat odottamattomia asioita, joista ei ollut aikaisempaa tietoa. Katastrofin ainekset tuntuivat olevan kasassa.   

Pieleen mennyt suunnitelma, arvaamaton tilanne tai toimimaton ryhmä voivat tuottaa toteuttajalleen päänvaivaa ja siten raskaan harmituksen tunteen.  Mutta näkisin juuri tämän olevan arvokkainta kehitystyötä. Hankkeessa on lupa kokeilla ja erehtyä, mutta olennaista onkin juuri niistä oppiminen. Havaintojen tekeminen ja niiden rehellinen arviointi on kehittämistyön kivijalka, jonka avulla luodaan uutta.  Oppiva kehittäjä uskaltaa reagoida, kääntää suuntaa tai jopa keskeyttää toimintansa.  

Rahoittajan tiukka katse takaraivossa voi saada kuvaamaan hanketyötä liiankin valoisin sanoin. Teemmehän usein työtä isonkin budjetin alla, vierain varoin ja merkityksellisiä tuloksia lupaillen. Todellisuudessa kehittämishanke on kuitenkin luotu kokeilemaan ja kehittämään sitä, mihin vielä ei ole osattu tai rohjettu ryhtyä. Kehittämistyö on epämukavuusalueella toimimista, vieraalla maaperällä kokeilemista ja uuden testaamista. Sen kuuluu olla haastavaa, eteen olisi tultava uusia tilanteita ja asioita, jotta olemme täysin uuden äärellä. Sanotaan, ettei ilman kipua ole muutosta. Olisiko toisinaan silottelun sijaan rehellisempää todeta, että ”ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta löysimme jotain aivan uutta..”? Sehän se jutun juoni kuitenkin on.  

Riina Varila
TKI-asiantuntija
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 831 3312

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail