Marjo Pekola
Korkeakoulujen henkilöstöllä on paljon substanssitietoa pitkältäkin ajalta, mutta oman asiantuntijuuden paketoiminen kirjalliseksi tuotokseksi voi olla vaikeaa. Jos kirjoittaminen ei kuulu jokapäiväiseen toimenkuvaan, sitä pidetään helposti ylimääräisenä ja jopa hankalana työtehtävänä. Miksi kirjoittaminen on niin tärkeää asiantuntijatyössä – ja miten siitä voisi tehdä helpompaa, sujuvampaa ja saada se osaksi työarkea?
Tärkeimpänä kirjoittamisen kannustimena korkeakouluympäristössä toimivalle kirjoittajalle voi nostaa oman asiantuntijuuden sanoittamisen. Jokaisella meistä on sellaista asiantuntijuutta ja osaamista, jota ei ole työkaverilla. Sen esille tuomisella voi laventaa verkostoja sekä saada uusia kontakteja ja vakuuttavuutta omalla substanssialallaan.
Voi olla terveellistä välillä tarkastella osaamistaan ja haastaa omia rajojaan: osaanko kertoa omasta osaamisestani muille myös kirjallisesti? Asioiden sanoittaminen artikkeliksi voi auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Kirjoittamalla ja perehtymällä lähdekirjallisuuteen tutun asian ympäriltä voi löytyä aivan uusia oivalluksia. Kirjoittamalla voidaan ilmaista luettu ja ajateltu asia. Kirjoittaminen myös kehittää kriittistä ajattelua, toteaa Hanna Vilkka Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen oppaassa (2020, 18).
Miksi kirjoittaminen tuntuu niin hankalalta?
Centria-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehityshenkilöstölle järjestettiin keväällä 2025 työpaja kirjoittamisen ja julkaisemisen asioista. Työpajaan osallistui noin 100 eri alojen asiantuntijaa, joista osalla oli kokemusta kirjoittamisesta, osa taas ei ollut koskaan aiemmin julkaissut tekstiä omissa nimissään.
Työpajassa yhtenä tehtävänä oli pohtia kirjoittamiseen liittyviä kompastuskiviä ja kehittämisen paikkoja. Kysymykseen ”Mitkä ovat kirjoittamisen suurimmat esteet” annetut vastaukset voidaan ryhmitellä seuraavasti:
- Ajanpuute ja kiire
- Kirjoittamisen aloittamisen vaikeus
- Itsekriittisyys ja huijarisyndrooma
- Oman osaamisen aliarviointi
- Motivaation puute ja kirjoittamisen rutiinin puuttuminen
- Julkaisemisesta ei palkita
- Korkeat tasovaatimukset
- Epäselvyys julkaisuprosessista.
Kirjoittamisen esteistä suurimpina mainittiin ajanpuute ja kiire sekä kirjoittamisen rutiinin puuttuminen. Omia taitoja voidaan aliarvioida tai toisaalta olla liian kriittisiä omia tuotoksia kohtaan (huijarisyndrooma). Epätietoisuus julkaisuprosessista mainittiin myös kirjoittamisen esteenä. Toisaalta mainittiin motivaation puute: miksi juuri minun pitäisi kirjoittaa? (Pekola & Store 2025.)
Samankaltaisia kirjoittamisen esteitä ovat nostaneet esiin muun muassa Kimmo Svinhufvud sekä Johanna Isosävi ja Camilla Lindholm. Svinhufvudin (2016, 116) mukaan esimerkiksi sisäinen sensuuri, epäonnistumisen pelko, täydellisyyteen pyrkiminen, aikaisemmat huonot kokemukset kirjoittamisesta sekä kirjoittamisen lykkääminen ovat suurimpia esteitä kirjoittamiselle. Svinhufvud kutsuu näitä kirjoittamisen blokeiksi, jolloin kirjoittaja ei saa tuotetuksi lainkaan tekstiä.
Isosävi ja Lindholm (2023) toteavat, että kirjoittamisen esteenä ovat usein omat tunteemme. He kuvaavat kirjoittamisen myyttejä, jotka voivat estää kirjoittajaa kirjoittamasta. Neromyytin mukaan kirjoittaminen on taito, joka henkilöllä joko on tai sitten ei. Huijarisyndrooman mukaan hyvä teksti tai vaikkapa väitöstutkimus on vain onnekkaiden sattumusten summa, ja kirjoittaja kokee riittämättömyyttä omasta tekemisestään. Perfektionisti voi siirtää kirjoittamisen aloittamista, koska ajattelee, että kirjoituksen tulee olla maailman paras, ja rima on epärealistisen korkealla. Vertailun myytin mukaan vertailemme jatkuvasti itseämme toisiin, ja aina joku on jossain parempi ja tuotteliaampi. Vielä yksi lähde -myytti pakottaa meidät lykkäämään kirjoittamista, koska aina löytyy vielä lähde, joka täytyisi ottaa mukaan julkaisuun. (Isosävi & Lindholm 2023, 24, 26, 29, 39–43.)
Kirjoittamisen tuki organisaatiossa
Korkeakouluissa kirjoittamisen esteitä voidaan pyrkiä poistamaan tai ainakin madaltamaan järjestämällä erilaisia tukitoimia kirjoittamisen ympärille. Julkaisutoiminnan työpajan osallistujilta kysyttiin, millaista tukea kirjoittamiseen kaivataan. Vastaukset voidaan jaotella seuraavasti:
- Kirjoittamisen tekninen tuki:
- mallipohjat eri julkaisutyypeille
- selkeät ohjeet julkaisemisen prosesseille
- viittausohjelmien ja muiden tukiohjelmien käytön tuki.
- Vertais- ja mentorointituki:
- vertaisapu, sparraus, oikoluku, kielentarkistus
- palaute kirjoittamisen eri vaiheissa ja ennen julkaisua
- ideointi: mistä voi kirjoittaa.
- Motivaatio ja resurssit:
- ajan varaaminen kirjoittamiseen
- bonukset tai palkkiot julkaisuista sekä ulkopuolinen palaute. (Pekola & Store 2025.)
On tärkeää, että korkeakoulussa kirjoittamista arvostetaan sekä työtehtäviä resursoidessa että organisaatiotason toimenpiteillä. Kirjoittamisen tukitoimien on oltava kunnossa: tekniset ohjeet ovat helposti saatavilla, ja julkaisutoimintaan on resursoitu henkilöitä, jotka voivat tarjota kirjoittamisen ohjausta ja sparrausta. Kirjoittamisesta on hyvä sopia oman esihenkilön kanssa: kuinka paljon ja kuinka usein kirjoittamiseen voi käyttää työaikaa. Kirjoittamiseen liittyvät asiat on hyvä sisällyttää esihenkilö-alaiskeskusteluihin, ainakin siinä tapauksessa, jos henkilön odotetaan kirjoittavan säännöllisesti.
Kuinka virtahepo selätetään
Jotta kirjoittamisesta ei tulisi liian suurta virtahepoa, Isosävi ja Lindholm (2023, 24) vinkkaavat, että kirjoittamisesta kannattaa keskustella toisten kanssa. Kirjoittamisen parissa tuskaileva huomaa, että kirjoittaminen voi olla myös muille työlästä tai vaikeaa, vaikka lopputulos voi näyttää helpolta. Kirjoittamisen ympärille voi muodostaa yhteisöjä, joissa voi saada henkistä tukea: voi esimerkiksi sparrata kollegan kanssa tai osallistua kirjoittamisen tukiryhmiin (Sevänen 2020).
Kirjoittamista kannattaa harjoitella ilman julkaisemisen tai deadlinen tuomia paineita. Voi esimerkiksi kirjoittaa sellaista tekstiä, jota ei ole tarkoitettu julkaistavaksi (esim. Svinhufvud 2016, 138–140). Näin oppii tuottamaan tekstiä ja kirjoittamisen rutiinit tulevat tutuiksi. Kannattaa myös miettiä, mikä on itselle sopivin tapa kirjoittaa. Joillekin sopii aikataulutus kalenteriin, joillekin taas se, että kirjoittaa sopivissa pätkissä silloin tällöin, vaikka innostusta ei aina olisikaan.
Harvoin parasta tekstiä saa aikaiseksi suuren inspiraation vallassa, tai pakon edessä, kun artikkelin jättämisen deadline lähestyy (esim. Belcher 2019, 26–27). Kirjoittaminen kannattaa palastella itselle sopiviksi annoksiksi, jolloin siitä ei tule pakkopullaa. Jos kirjoittaminen kuuluu työtehtäviin, sitä kannattaa harjoittaa säännöllisesti. Silloin siitä tulee tapa, se helpottuu ja siitä voi oppia jopa nauttimaan.
Ajatus artikkelin tai minkä tahansa tekstin julkaisemisesta voi etenkin ensimmäisillä kerroilla tuntua haastavalta. Teksti on henkilökohtaisen luomisprosessin tuotos, ja sen näyttäminen muille voi olla jännittävää (Vilkka 2020, 210). ”Mä oon nyt todellinen kokemusasiantuntija tässä kirjoittamisjännityksessä. On ihan eri asia (ja paljon helpompi) kirjoittaa lehtiartikkeleita, joissa ei paljasta omia ajatuksiaan”, tunnusti aiemmin toimittajan roolissa tekstejä julkaissut kollega. Julkaisemisen jännitykseen voi auttaa se, että kääntää ajatukset itsestä ulospäin ja ajattelee asialähtöisesti: minä olen asiantuntija, minulla on sanottavaa.
Lähteet
Belcher, W. L. 2019. Writing your journal article in twelve weeks: A guide to academic publishing success. Second edition. Chicago: The University of Chicago Press.
Isosävi, J. & Lindholm, C. 2023. Yhteisöllisen kirjoittamisen opas. Helsinki: Art House.
Pekola, M. & Store, M. 2025. Kysely työpajan osallistujille. Julkaisutyöpaja Centria-ammattikorkeakoulun TKI-henkilöstölle 23.4.2025. Aineisto tekijöiden hallussa.
Sevänen, S. 2020. Jännittääkö kirjoittaminen? Lue vinkit ja uskalla julkaista tekstisi! Kidekoulu-blogi. Saatavissa: https://www.kidekoulu.fi/post/uskalla-julkaista-teksti-somessa-tai-blogissa. Viitattu 28.2.2025.
Svinhufvud, K. 2016. Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Helsinki: Art House.
Vilkka, H. 2020. Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas. Jyväskylä: PS-kustannus.
Marjo Pekola
Julkaisu- ja tietopalvelupäällikkö
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 044 725 0062
