Johtajuus modernissa ajassa

Marko Forsell

Nykyhetken suuria trendejä ovat digitalisoituminen, globalisoituminen ja tietotyö. Nämä vaikuttavat yritystoimintaan erittäin moninaisilla tavoilla. Johtamisen opetuksessa ja tutkimuksessa ei enää voida jäädä toistamaan vanhoja oppeja. Varsinkin tietotyön myötä yritysten työntekijöistä on tullut aktiivisempia itsensä johtajia ja uusilta johtajilta vaaditaan uudenlaisia taitoja. Oma opetukseni ja tutkimukseni pyrkii vastaamaan, miten tullaan hyväksi johtajaksi ja millaista johtajaa yksilö itsessään rakentaa.

Omassa tutkimuksessani pyrin vastaamaan kysymykseen, millainen on hyvä johtaja nykyajassa ja miten sellaiseksi tullaan. Tämän kysymyksen taustalla ovat modernin ajan muutokset yhteiskunnassa ja yritystoiminnassa, mutta myös käsityksissä tiedosta ja yksilön kehittymisessä johtajaksi. Tämän vuoksi käyn tässä tekstissä aluksi nopeasti läpi johtajuustutkimuksen historiallista kehitystä. Seuraavaksi pyrin nopeasti kertomaan tiedon ja tutkimuksen kehittymisestä ja lopuksi esitän kuinka vastaan näihin haasteisiin omassa tutkimuksessani.

Johtajuustutkimuksen historiaa

Johtamistutkimuksen juuret voidaan jäljittää vuosituhansien taakse, ja ensimmäisen kerran kirjoituksia johtajuudesta löytyy jo egyptiläisistä savitauluista faaraoiden aikaan. Kahden ja puolen tuhannen vuoden takaa löytyy kirjoitus Kyyros II Suuresta. Lähestyttäessä nykyaikaa näemme, että johtajuustutkimuksessa voidaan löytää muutamia pääteemoja. Perinteisesti johtajuustutkimus voidaan jakaa piirreteorioihin, taitoteorioihin ja prosessiteorioihin. Piirreteorioiden mukaan johtajaksi enemmän tai vähemmän synnytään ja on varsin vähän, mitä yksilö voi tehdä parantaakseen johtajuuttaan; johtajia joko ollaan tai ei olla. Taitoteoriat lähtevät liikkeelle siitä, että johtajuus on joukko opittavia taitoja. Ihminen nähdään oppivana. Edelliset koulukunnat keskittyvät johtajaan ja hänen piirteisiin ja taitoihin. Prosessiteoriat tuovat mukaan myös johdettavat. Prosessiteorioiden mukaan johtajuustilanne rakentuu johtajan ja johdettavan välille ja siinä ovat mukana molempien historia, nykyinen tilanne sekä johtamisen tavoite.

Johtaminen modernissa ajassa kohtaa uusia haasteita. Tietoyhteiskunnassa johdettavat itse ovat omissa tehtävissään johtajiaan tietävämpiä ja johtaminen tapahtuu täysin uusien medioiden kautta. Johtaja ja johdettavat saattavat istua ja toimia jopa eri maanosissa. Uudet välineet johtamisessa ja kommunikoinnissa vaativat uudenlaisten taitojen oppimista sekä uudenlaisen johtajuuden löytämistä.

Tiedonkäsityksen muutoksia

Käsitykset siitä, miten ja mistä tietoa syntyy muokkaavat käsityksiä ihmisen oppimisesta ja tiedon hankinnasta. Filosofiassa voidaan nähdä suuri hyppäys valistuksen ajalla niin kutsutusta substanssinäkökulmasta korrelaationäkökulmaan. Substanssinäkökulmassa haettiin asioiden ydintä ja sitä mistä mikäkin muodostuu. Etsittiin kaiken perustana olevaa ideaa, Absoluuttia, atomia tai muuta sellaista. Korrelaationäkökulmassa haettiin erilaisten asioiden välisiä suhteita, korrelaatteja, kuten esimerkiksi objektin ja subjektin välistä suhdetta. Valistuksen ja rationaalisuuden myötä nähtiin tieteiden nousu ja vahva usko tieteelliseen maailmankuvaan.

1900-luvulla eli hyvin voimakkaasti ajatus subjektista ja objektista, havainnoijasta ja havaitusta, mutta tätä, sekä tieteellistä maailmankuvaa, lähdettiin haastamaan eri tavoin uusissa filosofisissa koulukunnissa. Hermeneutiikassa nojattiin ajatukseen, ettei ihmistä voi tutkia kuten luontoa. Luonnon toimintaa voidaan selittää, mutta ihmistieteissä pääasiaksi tulee ihmisen toiminnan, tavoitteiden ja artefaktien ymmärtäminen ja merkityksen hakeminen.

Edmund Husserl ja fenomenologia haastoivat tieteellistä maailmankuvaa vielä voimakkaammin. Husserl osoitti tieteen itsessään olettavan erittäin paljon eikä kykene menemään ”asioihin sinänsä”. Kaikkia asioita ei voida perustella tieteellisesti. Husserl vaatikin, ettei luonnontieteitä voi ottaa esikuvaksi ankaralle tieteelle, vaan että vain fenomenologinen lähestymistapa voi tällaisena toimia. Fenomenologia pyrkii olemaan vapaa kaikista taustaolettamuksista ja näkee että ihmisen tietoisuuden sisältä löytyy ainoa varma tieto. Husserl tutki subjektiivista tietämistä ja miten tällainen subjektiivinen tietäminen voi suhteutua sisällön objektiivisuuteen.

Eksistentialismi pyrkii ravistelemaan ajattelun irti teoreettisesta tiedosta ja korostaa ihmisen subjektiivisuutta ja omaa kokemusta. Objektiivista tietoa ei kannata edes toivoa, sillä se on auttamattomasti sidottu subjektin tietoon. Eksistentialismin mukaan läntisen tietoteorian lähtökohta objektiivisesta tiedosta on turha toive, siihen ei päästä koskaan. Friedrich Nietzsche vie tämän ehkä pisimmälle todetessaan ”tosi” maailman olevan vain valehdeltu ja että ”näennäinen maailma on ainoa olemassa oleva”. Nietzschen mukaan metafysiikka kääntää valheet totuuksiksi ja järki väärentää aistiemme tuntemukset haluamikseen. Nietzschen lisäksi sekä Sigmund Freud että Karl Marx ovat selkeästi nostaneet esiin, että ihminen tietäjänä ei ole välttämättä luotettavin lähtökohta. Freud toi esiin alitajunnan roolin ihmisen toiminnassa. Marx taas esitti historian vääjäämättömän vaikutuksen. Ihmiset eivät siis toimijoina ole täysin ruorissa vaan taustalla työskentelevät niin historia kuin alitajuntammekin.

Yllä olevasta voimme huomata johtajuustutkimuksen taustaoletusten muuttuneen merkittävästi. Tutkimukset osoittavat, että tieto on subjektiivista ja että subjekti itse on varsin altis ulkoisille voimille. Varsinkin Michel Foucaultin filosofiassa törmäämme siihen, että subjekti itse rakentaa itsestään tietynkaltaista toimintaa sekä sisäisten että ulkoisten voimien läsnä ollessa. Foucault puhuu subjektivaatiosta, eli siitä kuinka ihminen rakentaa itsestään moraalisesti toimivaa yksilöä.

Johtajuus nykyaikana

Johtajuustutkimuksessa nouseekin mielenkiintoiseksi kysymykseksi se, millaista johtajaa ihminen itse, subjekti, rakentaa ja miten voimme kouluna vaikuttaa tähän. Ensimmäistä kysymystä tutkailen vastaamalla millaiseksi eMentoriksi opiskelijat pyrkivät opintojaksolla tulemaan. Tässä tutkimuksessa opiskelijoita haastatellaan ja heiltä kysytään millainen hyvä eMentori on ja milloin opiskelijat tietävät toimivansa kuten hyvän eMentorin tulee toimia. Lisäksi kerätään ajatuksia siitä, miten opiskelijat seuraavat omaa toimintaansa ja kuinka he sitä korjaavat. Tämän tutkimuksen ytimenä on selvittää millaista moraalista toimijaa opiskelijat ovat rakentamassa sisäisesti.

Toinen tutkimukseni haara pyrkii selvittämään, miten johtajaksi rakentumiseen voidaan vaikuttaa. Olemme pyrkineet Irja Leppisaaren (Forsell & Leppisaari 2016) kanssa selvittämään karisman näkymistä opetustilanteessa. Opiskelijat kykenevät tunnistamaan karisman verkko-opetuksessa ja tiedämme muista tutkimustuloksista, että tunnistettuihin karisman muodostaviin seikkoihin voidaan koulutuksen kautta vaikuttaa. Tässä tutkimusasetelmassa pyrimme selvittämään kuinka voimme vaikuttaa subjektin rakentumiseen ulkoisesti.

Jatkossa molempia näitä tutkimushaaroja tulee syventää ja laajentaa. Tässä vaiheessa en vielä kykene selkeästi vastaamaan, kuinka johtajan subjektivaatio tapahtuu ja kuinka siihen voidaan vaikuttaa sisäisesti tai ulkoisesti. Mielenkiintoista kuitenkin on, että tämä lähestymistapa pyrkii selkeästi ottamaan huomioon tämän hetken tarpeet ja käsitykset johtajuudesta. Tämän kaltaiseen tutkimusasetelmaan ja tiedolliseen asetelmaan tulee suhtautua siinä mielessä nöyrästi, ettei lopullisia vastauksia voida saada. Me emme voi vaikuttaa loputtomasti alitajuntaan tai historiaan. Todennäköisesti korvaamme tämän hetkisen toiminnan vain uusilla idoleilla, joita korjaamme taas sitten joskus myöhemmin.

Lähteet

Forsell, M. & Leppisaari, I. 2016. Digikarisma: Opettajan persoonallisuus verkossa. Teoksessa Viteli, J. & Östman, A. (toim.) Tuovi 14: Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 2016 -konferenssin tutkijatapaamisen artikkelit. Tampereen yliopisto, Informaatiotieteiden yksikkö. 4-12. Luettavissa: http://docplayer.fi/35427860-Tuovi-14-interaktiivinen-tekniikka-koulutuksessa-2016-konferenssin-tutkijatapaamisen-artikkelit.html

Marko Forsell
Yliopettaja
Centria-ammattikorkeakoulu
marko.forsell@centria.fi
040 808 5128

@markoforsell

@markoforsell

 

Facebooktwittergoogle_pluslinkedinmail