Uudistava työelämäjakso

Metsähallitus on valtion liikelaitos, jonka vuosittaiset tavoitteet ja budjetti hyväksytään eduskunnassa. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa Metsähallituksen tulosohjausta, mutta julkisia tehtäviä ohjaa myös ympäristöministeriö. (Metsähallitus 2026a.)

Metsähallituksen toiminta on moniulotteinen kokonaisuus, joka sisältää sekä liiketoiminnallisia että julkisia tehtäviä. Sen tehtävänä on hoitaa valtion omistamia maa- ja vesialueita. Liiketoimintaan kuuluvat metsätalous, tuuli- ja aurinkovoimahankkeet, kiviaineksen otto valtion mailta, kiinteistökauppa, luontomatkailuyrittäjyys, kalankasvatus sekä kaupallinen kalastus. (Metsähallitus 2026b, Metsähallitus 2026 c)

Julkisiin tehtäviin kuuluvat luontopalvelut sekä eräpalvelut. Luontopalvelut vastaavat suojelualueista, kuten kansallispuistoista, Natura 2000 -kohteista sekä valtion retkeily- ja erämaa-alueista. Työhön kuuluvat sekä tiedonkeruu että alueiden hoito. Merkittävä osa ennallistamis- ja luontohoitotyöstä toteutetaan EU:n LIFE-rahoituksella. Ajankohtaisiin hankkeisiin kuuluu esimerkiksi Biodiversea LIFE IP (2021–2029), jossa muun muassa laaditaan koko rannikon kattava tiekartta suojelualueverkoston kehittämiseksi sekä kunnostussuunnitelma. Hankkeen talousarvio on hieman alle 20 miljoonaa euroa. Prodiversity LIFE (2024–2031) tähtää luontokadon pysäyttämiseen yli 60 eri toimenpiteen avulla. Hankkeessa on mukana laaja joukko toimijoita, ja sen budjetti on noin 50 miljoonaa euroa. Yksi hankkeen toimenpiteistä on biodiversiteettirahoitushubi, jonka tehtävänä on etsiä uusia rahoitusmalleja ja edistää luontorahoituksen kasvua tilanteessa, jossa julkinen rahoitus ei yksin riitä (Metsähallitus 2026d).

Luontopalvelut ylläpitävät myös retkeilypalveluja, kuten reittejä, taukopaikkoja ja opasteita. Toiminnalla on merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus: vuonna 2024 Suomen kansallispuistoissa kirjattiin 3,6 miljoonaa käyntiä. Kaikkien Metsähallituksen luonto- ja kulttuuriperintökohteiden yhteenlaskettu kävijämäärä oli samana vuonna 5,4 miljoonaa (Metsähallitus 2026b).

Kävijöiden rahankäytön vaikutuksen paikallistalouteen arvioitiin olevan 412 miljoonaa euroa (Metsähallitus 2026b). Arvioinnin ulkopuolelle jäi virkistyskäytön vaikutus fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin, vaikka myös näille vaikutuksille voidaan laskea arvoa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon säästöjen kautta.

Eräpalvelujen vastuulla ovat kalastus- ja metsästysluvat valtion mailla. Lupia myydään vuosittain noin 150 000. Vuonna 2025 kalastonhoitomaksut tuottivat yli 10 miljoonaa euroa. Eräpalvelut ovat osa valtion riistakonsernia, johon kuuluvat myös Suomen riistakeskus, Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto (Metsähallitus 2026b).

Metsähallitus-konserniin kuuluu lisäksi useita tytäryhtiöitä, kuten Siemen Forelia, joka tuottaa metsäpuiden siemeniä, sekä Nuuksiokeskus Oy, joka omistaa Suomen luontokeskus Haltian Nuuksiossa (Metsähallitus 2026c).

Konsernin liikevaihto oli vuonna 2025 yhteensä 530,7 miljoonaa euroa, ja tulos oli 208,1 miljoonaa euroa. Julkisen rahoituksen leikkaukset vaikuttavat kuitenkin myös Metsähallituksen luontopalveluihin: niiden seurauksena puuhuolto päättyy noin 150 taukopaikalla vuoden 2026 aikana (Metsähallitus 2026b). Metsähallitus on kesäkuussa 2026 julkaissut selvityksen sekä retkikohdenäkymäpalvelun, josta selviää, mitkä kohteiden retkeilypalveluista säilyvät Metsähallituksen hoidossa ja minkä kohteiden retkeilypalvelujen ylläpidon tulevaisuutta selvitetään. Osa taukopaikoista siirretään kumppaniorganisaatioiden hoitoon (Metsähallitus 2026e).

Talven 2026 aikana työstin kollegani kanssa uudistavan matkailun opaskirjaa Interreg Aurora -rahoitteisessa REGGAE – Regenerative Nature Tourism -hankkeessa. Uudistavan matkailun tavoitteena on parantaa kohteita ja lisätä niiden elinvoimaisuutta, ei pelkästään vähentää haittoja (Vento, Godtman-Kling, Konu & Margaryan 2026).

Työn lomassa syntyi ajatus uudistavasta työelämäjaksosta: voiko myös työelämäjakso olla uudistava siten, että kohde on paremmassa kunnossa jakson päättyessä?

Työelämäjakso toteutettiin juhannuksen jälkeen kesällä 2026 Metsähallituksen luontopalveluissa Pohjanmaalla. Työt tehtiin turvallisuussyistä työpareina, ja suunnittelimme kollegani kanssa työelämäjakson siten, että keskityimme eri näkökulmiin. Meitä pyydettiin etukäteen tutustumaan Metsähallituksen laatimiin kestävän matkailun periaatteisiin sekä toimintaohjeisiin.

Työtehtävät muodostuivat kenttätöistä eri kohteissa Pohjanmaalla. Yhdessä Metsähallituksen kenttämestarien kanssa kävimme Siipyyn Bastuskatan-saarella hävittämässä kurtturuusuja. Kurtturuusut luokitellaan Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi, ja Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluilla on vastuullaan poistaa kurtturuusut saariston luonnonsuojelualueilta Siipyystä Kokkolaan. Kohteissa käydään kesän aikana kahdesti leikkaamassa pensaita manuaalisesti. Tarvittaessa niitä poistetaan myös kemiallisen torjunnan avulla. On tärkeää, että pensaat leikataan ennen ruusunmarjojen muodostumista, jotta leviäminen estyy. Syksymmällä kasvi valmistautuu talvehtimiseen, eikä leikkaaminen enää vaikuta yhtä tehokkaasti kasvuun. Leikatuista pensaista nousee kuitenkin aina uusia juuriversoja, joten kohteissa tulee käydä joka kesä, mielellään kahdesti. Bastuskatan-saarella maanomistaja on kieltänyt kemiallisen torjunnan, ja koska saari on tärkeä lintujen pesimäalue, raivaussahaa ei käytetä. Esimerkiksi haahkanaaraat jäävät pesilleen mahdollisimman kauan ja saattavat kirjaimellisesti paeta jalkojen alta. Ainoa mahdollinen tapa poistaa kurtturuusujen juuriversot Bastuskatanilta alkukesällä on siis mekaanisesti leikkaamalla versot.

Työtehtäviin kuului myös kahden päivän urakka Kristiinankaupungin Lervikenin lammaslaitumella. Teuvanjoen varrella sijaitsevalla luonnonsuojelualueella lampaat hoitavat kulttuurimaisemaa, mutta alueelle on aiemmin viety erilaisia jätteitä, joita tulee vähitellen esiin alikasvillisuuden vähetessä laidunnuksen seurauksena. Alueelta on jo poistettu paljon roskaa, mutta maastossa oli edelleen runsaasti vanhaa jätettä: suuria määriä lasinsiruja, autonosia, paalausnarua ja muovia. Vanha muovi oli haurastunut ja hajosi helposti tuhansiksi palasiksi, kun sitä yritettiin poistaa maasta. Joen varrelta löytyi myös vanhoja pattereita ja jopa pullollinen jäähdytysnestettä. Kahden päivän päätteeksi kuljetimme keräämämme roskat lajiteltuina hyötykäyttöasemalle, ja auto täyttyi kokonaan.

Viimeiset kaksi päivää vietimme Uudessakaarlepyyssä, Storsandin Natura 2000 -alueella. Työtehtäviin kuului niin sanottujen harmaiden dyynien sekä hiekkarannan deflaatioalueen kunnostusta. Harmaa hiekkadyyni on laaja ja loivasti kumpuileva dyynialue, jossa kasvaa sammalta ja jäkälää sekä harvakseltaan heiniä ja ruohoja. Siinä voi esiintyä myös variksenmarjalohkoja ja pieniä kosteahkoja alueita. Deflaatiokentät ovat hiekkarantojen vyöhykkeitä, joihin hiekka kasaantuu tuulen kuljettamana. Rannikon dyynit ovat luonnonsuojelulain mukaan tiukasti suojeltu luontotyyppi (Suomen ympäristökeskus 2026).

Käytännössä kunnostustyöt Storsandin harmailla dyyneillä koostuivat pienten männyntaimien poistamisesta: suurin osa niistä vedettiin ylös juurineen, ja isoimmat katkaistiin oksaleikkurilla. Männyt kerättiin kasoihin, ja Metsähallituksen kenttämestarit huolehtivat niiden poistamisesta syksyllä.

Uudistavalle matkailulle ei ole yhtä vakiintunutta määritelmää. Yleisesti sillä tarkoitetaan matkailua, joka tuottaa myönteisiä vaikutuksia kohteille, paikallisille ekosysteemeille, yhteisöille ja kulttuureille. Tavoitteena on saada aikaan positiivinen muutos paikoissa, ekosysteemeissä ja paikallisyhteisöissä sekä pitkällä aikavälillä edistää kohdealueiden elinvoimaisuutta ja hyvinvointia (Vento, Godtman-Kling, Konu & Margaryan 2026).

Haasteena on kehittää uudistavia matkailutuotteita, jotka tuottavat aidosti positiivisen – sekä samalla mitattavan ja viestittävän – muutoksen kohdealueelle. Tuotteiden tulee olla realistisesti toteutettavissa matkailutoimijan tai -toimijoiden näkökulmasta, ja niille on löydyttävä asiakkaita.

Liiketoiminnan kannalta laajempien kokonaisuuksien järjestäminen on usein haastavaa. Matkailutoimijalle tai ohjelmapalveluyritykselle voi kertyä yhden ison kokonaisuuden toteuttamisesta niin paljon työtunteja, että tuotteesta tulee hyvin kallis – jolloin kohderyhmä jää kapeaksi – tai sitä järjestetään harvoin. Yhdistys- ja vapaaehtoisvoimin suuremmat talkookokonaisuudet toimivat usein paremmin. Esimerkiksi Suomen Majakkaseura järjestää kesäisin jäsenilleen talkoita, joissa työtehtäviin kuuluu rakennusten kunnossapitoa ja remontointia, ruoanlaittoa sekä vierailijaryhmien opastamista. Kesällä 2026 talkoita järjestettiin Märketin, Gustavsvärnin ja Yttergrundetin majakoilla (Suomen Majakkaseura 2026).

Yksittäisille yrittäjille voi olla luontevampaa tarjota uudistavia elementtejä lisäpalveluina jo olemassa oleviin tuotteisiin. Esimerkiksi ohjelmapalveluyritys voi tarjota luontoretken yhteydessä mahdollisuuden osallistua linnunpöntön kiinnittämiseen. Tällainen lisäpalvelu voidaan toteuttaa yhteistyössä paikallisen yhdistyksen kanssa, jolle osa lisämaksusta ohjataan. Toiminta tukee luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla pesäpaikkoja linnuille ja vahvistaa samalla paikallisyhteisöä taloudellisesti. Lisäksi se luo lisäarvoa ohjelmapalvelutuotteelle ja tarjoaa sisältöä markkinointiin esimerkiksi pönttöjen numeroinnin ja dokumentoinnin kautta (Hofman-Bergholm & Kåll-Fröjdö 2026).

Yhteisöllinen, toiminnallinen ja merkityksellinen matkailutuote ei sovi kaikille, mutta sille on todennäköisesti oma asiakaskuntansa, joka on valmis maksamaan siitä. Julkisen rahoituksen vähetessä syntyy tarve kehittää uusia rahoitusmalleja ja -ratkaisuja sekä uusia tapoja ylläpitää toimintoja, kuten luonnonsuojelu- ja kulttuuriperintöalueiden hoitoa. Tämä avaa mahdollisuuksia uudenlaisten kumppanuuksien kehittämiseen matkailutoimijoiden, julkisen sektorin ja kolmannen sektorin välille.

Mikä työelämäjaksosta jäi itselle, työnantajalle – ja tässä tapauksessa paikalle, jossa työelämäjakso suoritettiin?

Itselleni jakso oli antoisa. Se tarjosi vastapainoa teoriapainotteiselle työlle ja edisti luovaa ajattelua. TKI-työssä voi kestää pitkään ennen kuin työn tulokset konkretisoituvat, ja osa hankkeiden pitkäjänteisistä vaikutuksista näkyy vasta vuosien kuluttua niiden päättymisestä. Tämän viikon tulokset olivat kuitenkin hyvin konkreettisia ja välittömiä, ja ne lisäsivät selvästi motivaatiota. Ikuiseen muistiin jäävät myös hikisten työpäivien lounastauot maastossa, hyvät keskustelut, upeat maisemat ja elämykset: variksenmarjan ja lämpimän hiekan tuoksu Storsandilla, satakielen laulu Lervikenillä sekä venematka Bastuskatanille, josta Selkämeri avautui.

Työnantajalle jäi yhteyksiä mahdollisiin uusiin yhteistyökumppaneihin, tietoa ja pohdintaa tämän Bulletin-artikkelin kautta sekä eväitä tuleviin kehittämistoimenpiteisiin, jotka pohjautuvat työelämäjakson aikana syntyneisiin ideoihin, ajatuksiin ja kertyneeseen tietoon. Työelämäjaksosta viestiminen vaikuttaa myös työnantajabrändiin.

Kohdealueiden kannalta työelämäjakso jätti jälkeensä konkreettisia parannuksia. Esimerkiksi laidunalueiden siistiminen ja kurtturuusujen poistaminen paransivat alueiden kuntoa. Yhden viikon aikana saimme aikaan enemmän kuin osasimme etukäteen arvioida.

Viikon aikana kertyi pitkiä matkoja, sillä kohteet sijaitsivat eri puolilla Pohjanmaan maakuntaa Uudestakaarlepyystä Siipyyn. Vaikutusten arvioinnissa onkin tärkeää huomioida matkustamisesta aiheutuva hiilijalanjälki. Tässä tapauksessa kimppakyydit vähensivät vaikutusta. Bastuskatan-saarella työpäivä venyi pitkäksi, kun päivän päätteeksi löysimme uusia kurtturuusupensaita. Päätimme poistaa ne saman tien, vaikka se tarkoitti hiukan pitempää päivää, ja näin säästimme yhden erillisen matkan saarelle.

Työelämäjakso osoittaa, että myös TKI-asiantuntijatyö voi olla uudistavaa, ei vain ajatusten tasolla, vaan konkreettisina tekoina.

Kirjoittaja oli 22.–26.6.2026 ajan työelämäjaksolla Metsähallituksen Luontopalveluissa.

Artikkelin kansikuva: Selkämeri. Sara Kåll-Fröjdö 2026.