Musiikinopettaja työelämäjaksolla

Timo Roiko-Jokela

Kuvituskuva

Ammattikorkeakoulun musiikin lehtori osallistui Tanssiteatteri Glims & Glomsin 25 vuotisjuhlanäytöksiin Guardia Nuevan rumpujen soittajana. Tanssiteatteri Glims & Gloms juhlii tänä vuonna 25-vuotisjuhliaan. Orkesteri Guardia Nueva on mukana juhlavuoden esityksissä.

Hanketta on suunniteltu neljä vuotta, ja nyt toteutuvat Helsingin-esitykset. Yksi esitys oli jo Kokkolassa, ja sitä varten tanssijat olivat alkaneet harjoitella jo vuotta aiemmin keväällä. Guardia Nuevalla oli ollut omia harjoituksia tammikuusta lähtien.

Yhteisharjoituksissa tanssijoiden kanssa kävi alusta pitäen heti selväksi, että Guardia Nueva oli avustajan roolissa ja tanssijat pääroolissa. Koko lava oli varattu tanssijoille, ja matolle ei saanut mennä kengät jalassa. Orkesteri sijoitettiin lattiatasolle, ja katsojien istumarivejä piti poistaa useampi rivi, jotta mahduimme lavan eteen (Kuva 1). Lisäksi orkesterille oli tehty musiikki-iskut-dokumentti, josta näki tapahtumat tai sanat, joista musiikki alkoi.

Hämärästi valaistu näyttämö, jossa orkesterin soittajia tummina hahmoina.
Kuva 1. Orkesterin sijoittuminen tilaan. Kuva: Timo Roiko-Jokela.

Helsinki-viikko 1.–6.4.

Soittimet vietiin omana kuljetuksenaan maanantaina Tanssin Talolle Helsinkiin. Orkesteri tuli junalla perässä tiistaiaamuna. Olimme saaneet jo edeltävällä viikolla viikon aikataulun, jossa asiat oli aikataulutettu hyvin tarkkaan. Tekninen harjoitus eteni siten, että tanssijat harjoittelivat koreografioitaan, animaation ohjaus isolle näytölle meidän takanamme tarkistettiin ja orkesteri kasasi soittimiaan. Kris Keränen on tehnyt hienon animaation, joka kulkee läpi esityksen takanamme. (Kuva 2.) Heti, kun orkesteri oli valmis, alkoi esityksen läpimeno. Kappaleet mentiin läpi esitysjärjestyksessä, mutta jokaisesta katsottiin vain aloitus ja lopetus sekä jos oli jokin paikka, jonka tanssijat halusivat tarkistaa. Simo Heiskasen (tanssiteatterin perustaja ja laulaja esityksessä) kappaleet mentiin läpi kokonaisuudessaan. Tempoja tarkistettiin joka välissä, ja yleensä Tuomo Railo (toinen perustajista, koreografi ja yksi tanssijoista) halusi nopeamman tempon.

Animaatiokuva taustalla, orkesteri näyttämön etualalla.
Kuva 2. Animaatiot kulkivat orkesterin taustalla läpi esityksen. Kuva: Timo Roiko-Jokela.

Kumarrus- ja esirippuharjoituksessa käytiin tarkkaan läpi, kuinka monta kertaa tanssijat ja soittajat kumartavat erikseen ja yhdessä.

Nuottivalojen käyttämiseen tuli erityiset ohjeet: ensimmäinen puoliaika alkaa täysin pimeästä, ja nuottivalot napsautetaan päälle, kun lavavalot syttyvät. Toinen puoliaika alkaa niin, että vain pianistilla on nuottivalot päällä, kun hän soittaa alussa yksinään. Tietyssä kohdassa muut soittajat napsauttavat valot päälle samanaikaisesti, jotta ei tule eriaikaisia nuottivalojen sytyttämisiä. Tanssijat halusivat kokeilla vielä paria kohtaa musiikin kanssa ennen kuin olivat tyytyväisiä päivän antiin. Harjoitukset loppuivat puoli seitsemän aikaan. Sali on valtavan kokoinen ja istumapaikkoja on lähes 800. (Kuvat 3 ja 4.)

Iso näyttämö, jossa muutama tanssija harjoittelemassa suorituksiaan eri asennoissa. Taustalla näkyy orkesterin.
Kuva 3. Näyttämö oli suuri. Kuva: Timo Roiko-Jokela.
Pimennetty sali, jossa näkyy tyhjiä penkkirivejä sekä näyttämö.
Kuva 4. Yleiskuva salista. Kuva: Timo Roiko-Jokela.

Keskiviikkona 2.4. aamu alkoi kompin osalta klo 12.00, jolloin kaikki soittimet oli jo mikitetty. Teimme soundcheckin rauhassa, ja muut soittajat saapuivat klo 12.30 tekemään soundcheckin. Ohjelmasta poiketen Guardia Nueva harjoitteli aluksi ilman tanssijoita. Tanssijat olivat jo paikalla lämmittelemässä ja harjoittelemassa omia juttujaan. Lisäksi kävimme vielä läpi tanssijoiden haluamia paikkoja. Työskentely heidän kanssaan oli mutkatonta.

Läpimeno alkoi klo 17.30 ja siinä esiinnyttiin esiintymisasussa, koska se kuvattiin ja joitakin pätkiä hyödynnettiin sosiaalisessa mediassa. Yleisönä oli Steiner-koulun luokka ja tanssijoiden kavereita. Läpimeno oli ohi noin 19.20, jonka jälkeen käytiin vielä tietyt asiat läpi. Valosuunnittelija Ville Virtanen kävi luonani sopimassa, että lyömäsoitinten alueen spottia ei laiteta päälle ennen kuin istahdan lyömäsoitinten taakse ensimmäisen puoliajan toiseksi viimeiseen kappaleeseen. Minulle on laitettu sermin taakse tuoli, jossa voin istua piilossa yleisön katseilta.

Aamulla keskustelimme huonekaverini kanssa omista huomioistamme liittyen harjoituksiin ja kappaleiden tulkintoihin. Ehdin katsoa omat nuottini ja soittimien asettelut ennen kuin harjoitukset alkoivat. Enää ei tehty koko läpikäyntiä, vaan kohtauksia sieltä täältä. Loppukumarruksia lyhennettiin hieman, niin että kaikki soittajat ja tanssijat tulevat jo nopeammin yhdessä kumartamaan. Tekninen harjoitus lopetettiin jo klo 16.30, jotta jokaisella oli aikaa käydä syömässä ja rauhoittua ennen ensi-iltaa.

Itselläni latautuminen ensi-iltaan alkoi siinä vaiheessa, kun vaihdoin esiintymisasun päälle n. klo 18.30. Liian aikainen latautuminen yleensä purkautuu ennen konserttia, ja esityksen paras terä menee ohi. Ensi-ilta alkoi noin kolme minuuttia yli seitsemän, kun yleisöä oli niin paljon. Latauksen ylläpitäminen sermin takana puoli tuntia ennen kuin pääsi itse lavalle oli vaikeaa. Sitten helpotti, kun pääsi soittamaan. Toisella puoliajalla olin kaksi ensimmäistä kappaletta hiljaa, joten pystyin seuramaan tanssijoiden työskentelyä lähietäisyydeltä. Kyllä heilläkin näkyi pilkettä silmäkulmassa, kun olivat soittajiin päin. Toisen puoliajan loputtua ja verhojen laskeuduttua sekä noustua uudelleen yleisö räjähti taputtamaan. Yhteiskuvassa näkyykin helpottuneita ilmeitä. (Kuva 5.) Ensi-illan jälkeen oli lyhyt kuohuviinitilaisuus esiintyjille sekä kutsuvieraille.

Näytöksen tanssijat ja soittajat yhteiskuvassa esityksen jälkeen iloisissa tunnelmissa. Taustalla näkymä yleisöstä istumassa salissa.
Kuva 5. Yhteiskuva esiintyjistä yleisön kanssa. Kuva: Melinda Näsänen.

Seuraavana esityspäivänä klo 17 alkoi lyhyt tekninen tarkistus, jossa mentiin kappaleet Tanguedia, Balada para un Loco ja Libertango. Harjoitus keskeytyi aika pian, kun tanssijat huomasivat pari liukasta kohtaa tanssimatolla. Tässä kohdin Raimo Vertainen antoi omia ohjeitaan meille soittajille. Harjoitus jatkui, kun matto oli puunattu. Vaikka työskentely oli puolin ja toisin hyvin ammattimaista, saimme nähdä myös tanssijoiden ojennusta. Näiden kolmen kappaleen jälkeen Raimo Vertainen halusi vielä käydä orkesterin kanssa muutamia paikkoja niin, että lyhyeksi tarkoitettu harjoitus päättyi vasta lähempänä klo 18. Esitys alkoi klo 19, joten siinä ei jäänyt juurikaan aikaa latautumiseen ja esiintymisasun vaihtamiseen.

Viimeisenä esityspäivänä klo 15 alkoi tekninen harjoitus, jossa käytiin nuo kolme Raimo Vertaisen ilmoittamaa kappaletta tanssijoiden kanssa. Sen jälkeen vielä lyhyesti muutamia paikkoja orkesterin kanssa ja olimme vapaat noin klo 15.40.

Viimeinen esitys oli selvästi paras, ja nyt kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen sekä tanssijoilla että soittajilla. Viimeisen kappaleen jälkeen yleisö räjähti suosionosoituksiin ja taputtamaan. Aika mahtava kokemus loppuunmyydyssä salissa. Karonkkaruokailussa kuulimme Raimo Vertaiselta, että esitystä katsomassa ollut Argentiinan suurlähettiläs oli kysynyt, että orkesterissa on varmaan argentiinalaisia soittajia mukana ja oli ollut hämmästynyt kuultuaan, että kaikki ovat suomalaisia.

Loppupohdinta

Näin ison luokan produktio on vaativa ja kallis toteuttaa. Ilman kummankin toimijan saamia avustuksia tätä ei olisi ollut mahdollista toteuttaa. Lipunmyyntitavoite saavutettiin ja viimeinen ilta oli loppuunmyyty.

Näin soittajan näkökulmasta produktio muistutti paljon teatterityöskentelyä, koska siellä käytetään myös musiikki-iskuja aloituksiin. Teattereissa ne ovat luonnollisesti hyvin usein sanoja, tosin oli tässäkin produktiossa muutama sanoin alkava kappale. Esimerkkinä tästä on kappale Loco, jossa meidän aloitusmerkkinämme olivat sanat ”…kengänpohjat maata laahaten”, ja siitä alkoi musiikki. Se, mikä selkeimmin erotti tämän teatterityöskentelystä, oli jatkuva tempojen hakeminen tanssijoiden kanssa. Vaikka olimme lähettäneet tallenteet alkuvuoden harjoituksistamme, oli tanssijoilla vielä Helsinki-viikollakin toiveita tempon muutoksista. Juttelin karonkassa yhden tanssijan kanssa, ja hän sanoi, että tanssiminen elävän musiikin kanssa on ihan erilaista kuin tallenteelta tulevan musiikin kanssa. Elävän musiikin kanssa tempo elää aina pikkuisen esityksestä toiseen ja tanssijoiden oli taas sopeuduttava siihen.

Toinen selkeä ero Guardia Nuevan omaan konserttiin nähden oli paikoittainen kappaleiden nopea aloitus. Seuraavan kappaleen piti alkaa heti, kun tanssijat olivat jähmettyneet hetkeksi paikoilleen erilaisiin asentoihin. Tämä tulee ilmi musiikki-iskut-dokumentin toisen kappaleen kohdalla: Introduccion del Angel -kappaleen perässä lukee Atacca. Se tarkoittaa heti, välittömästi.

Kolmas asia, joka johtuu suoraan kahdesta edellisestä seikasta, oli se, että kaikki, mitä tein tai miten liikuin, piti suunnitella hyvin. Esimerkkinä tästä ovat toisen puoliajan kolme ensimmäistä kappaletta. Toinen puoliaika alkaa niin, että vain pianistilla on nuottivalot päällä, kun hän soittaa alussa yksinään. Tietyssä kohtaa muut soittajat napsauttavat valot päälle samanaikaisesti, jotta ei tule eriaikaisia nuottivalojen sytyttämisiä.

Tässä kohdin minä istuin katse yleisöön päin ja napsautin edessäni olevat nuottivalot päälle (Kuva 6). Olin jo ennen toisen puoliajan alkamista siirtänyt virvelirumpua hieman eteenpäin, jotta pystyn kääntymään Cajon-rummun päällä istumaan kohti MalletKATia niin, että oikea jalkani mahtuu menemään bassorumpupedaalin vierestä, jolla poljen Cajon-rumpua. Ensimmäisen kappaleen loputtua käännyin kohti MalletKATia ja napsautin sen edessä olevat nuottivalot päälle.

Toisen kappaleen (Oblivion) jälkeen siirsin mallet-kepit keskemmälle soitinta soittaakseni Tanguediassa marimbasaundilla (Kuva 7). Kepit olivat vasemmassa laidassa, jotta en potkinut niitä lattialle kääntyessäni. Tanguedian loputtua vaihdoin nopeasti patarumpusaundin laitteeseen, käännyin takaisin yleisöön päin, vedin virvelirummun takaisin lähemmäksi minua ja saman tien alkoi kappale Hullu. Kaiken tuon nopean vaihdoksen aikana tekemäni asioiden lisäksi piti kuunnella laulajan lyhyttä yksinpuhelua, jotta kuulin iskusanat musiikin alkamiseen ”…kengänpohjat maata laahaten.”

Rumpujen soittajan työpiste, jossa erilaisia lyömäsoittimia.
Kuva 6. Rumpalin työpiste. Kuva: Timo Roiko-Jokela.
MalletKAT-soitin sekä erilaisia lyömäsoittimia.
Kuva 7. MalletKAT. Kuva: Timo Roiko-Jokela

Kaiken kaikkiaan työelämäjaksoni oli hyvin mielenkiintoinen viikko, jolla sain tutustua monitaiteelliseen työskentelyyn. Oli soittajia, tanssijoita, miksaaja, monitorimiksaaja, valomies, teknistä henkilökuntaa ja animaatiota. Yksi kävi tarkistamassa minun nurkkauksestani aina ennen esitystä, että tanssijat ja soittajat ovat valmiina, ja antoi tämän jälkeen radiopuhelimella tiedon muille, ja pian lava pimeni, verhot nousivat ja esitys alkoi. Tämä viikko antoi myös omaan opetukseeni uusia näkökulmia, joita voin hyödyntää, kun teemme seuraavan kerran musikaalin rytmipuolella.

Timo Roiko-Jokela
Lehtori (musiikki)
Centria-ammattikorkeakoulu
p. 040 808 5131

Facebooktwitterlinkedinmail